16. maalis, 2016

Jotta lapsillammekin olisi tulevaisuus #Kokoomus

 

-”Tulevaisuus ei ole mikään valmis paikka, vaan meidän on itse luotava se."-

Näin sanoi sivistysteemainen Tulevaisuusklubi 15.3.2016 Helsingissä Kokoomuksen Sanni Grahn-Laasosen ja Anne-Mari Virolaisen emännöimänä.

Tulevaisuusklubi jatkoi pohtimalla, ’onko sivistyksen painopiste siirtynyt tiedoista taitoihin, kuinka kaikille taataan tasa-arvoinen mahdollisuus sivistykseen, miten pysyä aina uteliaana uudelle?’

Nyt kerron teille lyhyesti, mistä on kyse.

Kokoomus nykyisine hallituskumppaneineen on aktiivisesti unohtamassa yhtä hyvinvointivaltion peruselementeistä: tulevaisuus ei hyvinvoivassa yhteiskunnassa ole sellainen paikka, joka on luotava aina ja jatkuvasti itse, vaan tulevaisuus on lähtökohta. Tulevaisuutta ei tule luoda täydellisesti uusiksi jatkuvasti, uudelleen ja uudelleen, vaan meidän tulee myös voida luottaa siihen, että meillä on se. Nimittäin tulevaisuus.

Minä kerron teille toisenkin salaisuuden: kun yhteiskunta luo mahdollisuudet toteuttaa tietoja ja taitojaan, ei niiden eteen tarvitse tehdä erikseen työtä. Kun suomalaiset ovat saaneet keskittyä oleelliseen – eli elämiseen ja toimimiseen - ei Suomea tee paremmaksi yhteiskunnaksi se, että me pakotamme ihmisten käyttävän energiaansa mahdollisuuksiensa luontiin.

Yksinkertaista: mitä kehittyneempi yhteiskunta, sen valmiimpi se on antamaan mahdollisuudet elää hyvää elämää ja siinä samalla tuottaa arvoa sille yhteiskunnalle, jossa ihminen elää.

Analogia Maslow’n tarvehierarkaille on yksiselitteisen selkeä: kun ei tarvitse taistella päivittäin ruokansa eteen nurkan takana vaaniva kuolema kintereillään, ihminen kykenee tekemään luovia tekoja ja keskittymään sen tulevaisuuden tekemiseen, ei sen edellytysten luomiseen.

Ihmisellä on tarve materiaalinen turvallisuuteen, olemassaoloon ja säilymiseen.

Ihmisellä on tarve ihmissuhteisiin ja kuulumiseen johonkin.

Ihmisellä on tarve hyödyntää ja kehittää tarpeitaan tuottavalla tavalla.

Jos ihmiseltä viedään mahdollisuus hyödyntää ja kehittää itseään tuottavalla tavalla, vaan alamme vaatimaan sen mahdollisuuden jatkuvaa luomista, me kadotamme valtavan määrän ihmispotentiaalia kuluttamalla energiamme tarpeiden hierarkian alimmilla tasoilla. Se on tuhlausta, hyvät ihmiset. Se on osaamisen ja halun ja ihmisenergian tuhlaamista.

Ja jos me alamme uskomaan siihen, että ne, joilla on varaa, on myös suurempi todennäköisyys luoda jotain suurta, me alamme määrittää ihmisen arvoa tiliotteesta löytyvän euromäärän mukaisesti. Ei kiitos, meillä ei ole siihen varaa.

Siihen on syynsä, että köyhyys on jo nyt sosiaalisesti periytyvää: mahdollisuudet hyödyntää itseään ovat jo riippuvaisia siitä tiliotteesta.

Olen sanonut tämän aiemmin ja sanon sen jälleen kerran: ’tuntuu siltä, että osa ihmisistä tahdo ymmärtää, että rauhalliset olot, laadukkaat työntekijät sekä hyvän elämän edellytykset eivät tule tyhjästä, vaikka nämä ovat ne yritystenkin elinehto. Tuntuu kuin yrittäjien hyvinvoinnista huolestuneet kuvittelisivat, että osaavat ihmiset tulevat jostain taikaseinästä ja että infrastruktuuri sekä yhteiskuntarauha vain ovat olemassa ilman kenenkään vaikutusta.

Mutta ei suomalainen hyvinvointi ole syntynyt tyhjästä saati sattumalta. Se on vaatinut sen ymmärtämistä ja sen sisäistämistä, että toimiva yhteiskunta syntyy valtion, työelämän ja ihmisen tasapainosta. Jos jokin näistä unohdetaan tai jokin saa liikaa painoarvoa, kokonaisuus kärsii. ’

Harmittaa vaan, kun hallituksen päätökset eivät edes tue ihan oikeiden innovaatioiden syntyä, eikä esimerkiksi koulutuksesta kannattaisi leikata, kun ideat alkavat loppumaan. Ja ideat ovat todella vähissä, kun yritysten omaa tehottomuutta sekä yritysten omaa huonoutta aletaan kompensoimaan valtion toimesta ihmisten kustannuksella. 

Kun tulevaisuus pitää luoda joka hetki ihan itse, me joudumme käyttämään liikaa energiaa, aikaa ja sitä tärkeintä eli luovuutta ja tahtoa itse edellytysten luomiseen, emme itse järkevään ja tuottavaan tekemiseen.

Kun tulevaisuuden sivistys on nykyisen hallituksen eetoksen mukaisesti yhä enemmän vain varakkaiden perheiden jälkikasvulla saavutettavissa, olemme purkamassa hyvinvointiamme, emme rakentamassa saati ylläpitämässä sitä.

Me tarvitsemme voittoa tuottavat yritykset, me tarvitsemme ammattiliitot, me tarvitsemme hyvää politiikkaa, me tarvitsemme ihmisiä, me tarvitsemme luovia neroja, me tarvitsemme kouluja, me tarvitsemme sivistystä ja me tarvitsemme hyviä ihmisiä, jotka tekevät loppujen lopuksi kaiken tuottavan ja kehittävän työn niiden hyvien tuotteiden ja palveluiden suunnittelemisesta lähtien. 

Meidän tulee varmistaa, että meillä jatkossakin on edellytykset sille, että me kaikki saamme hyödyntää ja kehittää itseämme ja yhteiskuntaa, jossa me elämme, tuottavalla tavalla.

’Tulevaisuus ei ole mikään paikka, vaan meidän on itse luotava se.’

Väärin.

Tulevaisuus on se paikka, josta meidän tulee pitää kiinni ja jota meidän tulee puolustaa.

Jotta lapsillammekin olisi se. Tulevaisuus.