11. maalis, 2016

Jääkiekko on raiskauskulttuuria: ”Pussy is pussy, life is life and hockey is hockey" #pelikirja

 

Käsi ylös virheen merkiksi?

Missä luuraa se ensimmäinen nykyistä jääkiekkokulttuuria kannattanut ja sitä ajanut poliitikko, joka nostaisi kätensä pystyyn virheensä merkiksi? Onko se oikeasti niin kova paikka myöntää tehneensä karmivia virheitä, joista nyt maksetaan kovaa hintaa?

Myöntämisen jälkeen yleensä seuraava vaihe on virheiden korjaaminen.

Jääkiekko on osa suomalaista kulttuuria ja jääkiekossa vanhan maailman alfaurokset taistelevat, sotivat ja tappelevat kaukalossa. Katsomossa äijät tyhjentävät nakkimukeja, huutavat kuin eläimet ja imevät bisseä kaksin käsin.

Itse ottelutapahtumassa ämmill…eiku naisille on varattu lihaisa paljaan pinnan tanssitytön rooli, joiden tissejä voivat kotoaan vaimojaan katsomoihin paenneet miehet, nuo hallille valikoituneet b-luokan alfaurokset tuijotella.

Jääkiekossa wanhan, hyvän ajan roolit ovat vielä voimissaan. Miehet haisevat hielle, naiset ovat tissejä ja homoja ei ole missään.

Viime aikoina on paljon puhuttu jääkiekon raiskaus- sekä väkivaltakulttuurista. Vaikuttaa siltä, että meille on Suomeen pesiytymässä väkivallan- sekä raiskauksen pyhittävä kulttuuri, joka ujuttautuu suomalaiseen kulttuuriin erityisesti jääkiekon välityksellä. Meidän tulisi ottaa oppia niistä maista, joihin jääkiekko on jo päässyt levittäytymään holtittomasti. Näissä maissa poliittinen korrektius sekä kulttuurimarxistinen hegemonia estävät puhumasta jääkiekon petollisesta vaikutuksesta yhteiskunnan moraaliin.

On väitetty, että jääkiekkoilijoilla on - toisin kuin länsimaalaisilla - voimaa kunnioittava kulttuuri ja tribalistisessa jääkiekkokulttuurissa opittu käsitys siitä, että oman ryhmän ulkopuolella kaikki ovat eläimiä tai eivät ainakaan yhtä hyviä kuin me. Jääkiekon sanotaan siis olevan kuin genitaaliuskonto, jossa älyllinen fabriikki kietoutuu pimpin, pippelin, tissien sekä mustan kiekon ympärille.

Selvittääkseni hieman tätä uuden väkivaltakulttuurin laajuutta Suomessa, matkustin Tampereelle jääkiekkomuseoon haastattelemaan kahta pitkän linjan jääkiekon pelaajaa, jotka eivät halua nimiään julkisuuteen.

Hieman jännitti. Oltiin kuitenkin jääkiekon pyhimmässä ja puheena väkivalta ja raiskaukset.

Menen museoon, näen haastateltavat, tervehdin ja aloitamme haastattelun.

……………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Kysyn ensimmäiseksi ihan yksinkertaisesti: Mitä mieltä olette jääkiekon piirissä havaituista raiskauksista?

-”VAU..Kenelle kuuluu oikeus tietää MISSÄ, MILLOIN ja MITEN joku on EHKÄ raiskattu? Tämän päätöksen tekee vain ja ainoastaan KUMMOLA, ei MEDIA!”-

-”Kyllä se nyt vaan on niin, että lähtökohtaisesti jos naisena tuut hallille, niin ensin pelaillaan keskikentällä, sitten käydään hieman omalla maalilla härnäämässä ja sitten maila käteen ja lopuksi tehdään maali. Jos ei tätä tajuu, ei kannata tulla hallille. Et jos ei kestä kuumuutta, pysy poissa kaukalosta. Niinku.”-

Eli onko niin, että nainen on jääkiekkokulttuurin pelikirjassa ’maali, joka oman pesän kautta tulee keskikentälle, maila käteen ja sitten mennään loppuun asti’?

-”Pussy is pussy, life is life and hockey is hockey. Simple as that.”-

-”Kyllä jääkiekkoon kuuluu tietty äijämäisyys. Et kyl koodii pitää kunnioittaa. Jos oot mokaillut, niin hallilla saa ja pitää voida kunniaansa puolustaa. Ja se mitä tapahtuu hallilla, jää hallille. Siihen ei ole kenelläkään MITÄÄN sanomista. Paitsi ehkä Kummolalla.

Kenelle se loppujen lopuksi kuuluu, mitä hallilla tapahtuu? Ei tavikset saati jalkapallon homot edes niinku tajuu, miten raskast on pelata hokii. Siihen nyt vaan kuuluu välil vähän purkaa paineita.”-

Jääkiekkokulttuuriin siis kuuluu oleellisena osana naisen esineellistäminen ja väkivalta? Eli adrenaliini ja raiskaukset ovat jääkiekon pelikirjan mukaisia?

-”Sä et selvästikään tajuu, missä paineissa pelaaja on. Kun sä pelaat lätkää ja kaikki katsoo sua ja sulta odotetaan maalia joka vaihdossa, niin ne paineet, poika, tajuut sä? Kyllä se vaan kuuluu asiaan, et joskus kiima roiskuu laidan yli.

Mut aina roiskuu, kun raiskataan. Deal with it.”-

-”Pitäkää näppinne erossa jääkiekon pelikirjasta. Kunnioita koodii, sit mä kunnioitan sua.”-

Jääkiekkokulttuuri on siis miehisyyden pelikirjan väkivaltaista toteumaa suomalaisen kulttuurin sisällä ja vielä hyväksyttävää sellaisenaan?

-"No, kuten mä sanoin: Hockey is hockey. Jääkiekko on Suomen kansallislaji ja jos sä rupeet kastroimaan Leijonaa, niin kyllä se oot sinä, joka saa poikittaista hanuriin, ei jääkiekko, sillä jääkiekko on ikuinen ja muuttumaton. Kunniakoodi forever.”-

-”Kyllä ne muslimit vasta raiskaakin, miksi et puhu siitä? Kato Ruotsiin ja tuu sit puhumaan jääkiekon ongelmista, joita ei edes ole kuin teidän jalkapalloilijoiden homopäissä.”-

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Tässä kohdassa tulin siihen tulokseen, että haastattelua oli turha jatkaa. Siinä kohdassa, kun kaksi isoa jääkiekkoilijaa sylkäisevät nuuskat syvältä poskestaan lattialle ja alkavat tuijottamaan lasittunein katsein, oli aika poistua. Vaikutti siltä, että väkivallan pelikirjassa seuraavana liikkeenä olisi ollut poikittainen maila.

Enkä minä halunnut sitä.

Tämän haastattelun lopputuloksena on helppo todeta, miten on oikeasti vaikea nimetä röyhkeämpää, kiittämättömämpää, vaateliaampaa, aggressiivisempaa ja kaikkinaisesta itsekriittisyydestä vapaampaa vähemmistöä kuin jääkiekkokulttuurin edustajat. Miksi jääkiekkoilijat kannattajineen hyppelevät munat pystyssä mölähdellen, kun veri lentää kaukalossa tai jotakuta lyödään nyrkillä?

Minusta tuntuu, että jääkiekon kokonaisvaltaisen kiihkeyden taustalla on sukupuolinen turhautuminen. Ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa lähestyä naista on väkivalta maila kädessä (esim. raiskaus on de facto sosiaalisesti hyväksytty teko, koska raiskaaja on raiskatun uhri). Sitten frustraatio purkautuu kaikenlaisena aggressiona mailan hakkaamisesta aina tappeluihin ja halleilla tapahtuvine raiskauksineen. Painetta on saatava purkaa johonkin, jolloin mikä tahansa veruke kelpaa.

Pelkkä kriittinen kysymys jääkiekkokulttuurin pelikirjasta luo näille kunniakulttuurin kasvateille oikeuden väkivaltaan. Ja tästä ei haluta puhua, sillä ’se mitä tapahtuu hallilla, pysyy hallilla’.

Olen tämän haastattelun jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että jääkiekon väkivaltakulttuuri ei sovi Suomeen. Miksi tätä hyssytellään? Miksi tällaisen pahuuden kultin annetaan luikerrella Suomeen? Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä?

’Aina roiskuu, kun raiskataan’, sanoi haastateltava.

Tätä on jääkiekkokulttuuri. Tätä on jääkiekon pyhin: 'Pelikirja'. Tätä on 'koodi'. Minut saa leimata ihan miksi haluaa. Olen ainoastaan todella huolissani siitä suunnasta, johon Suomi on menossa. Olen huolissani myös siitä pelkuruudesta, joka ympäröi tätä jääkiekon väkivallan kulttuuria ja joka hiljentää kritiikin.

Mutta minä en enää hiljene.

Sananvapaus on velvollisuutemme. Muistakaa uhrit. Muistakaa tulevat uhrit. Seuraava uhri voi olla sinun lapsesi. Mieti sitä, ihminen.

Keskustelu on nyt avattu. Haluammeko me jääkiekkoa Suomeen?

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 

Ai niin. 75% kirjoituksen lauseista ovat ihan oikeita lauseita oikeasta elämästä ja lainausten kohteet löydät ao. linkeistä.

Tarkoitukseni oli näyttää, miten me olemme turtuneet maahanmuuttokriittiseen puheeseen puhuessamme maahanmuuttajista, sillä eri kontekstissa (esim. jääkiekko) me heti tunnistamme, miten absurdista tavasta keskustella on kyse: liioittelua, yliampuvaa yleistystä, törkyä, naisvihaa - eli juuri sitä, mistä koostuu päivittäinen maahanmuuttokritiikki.

Tämä ON hyvin oireellista ja paljastavaa.

Huomatkaa myös, että kaikkein törkeimmän lauseet 'haastattelussa' ovat suoraan Jussi Halla-ahon kynästä. 

Oireellista on myös se, että maahanmuuttajien tekemien raiskauksien yhteydessä näkyy se, mistä Veronika Honkasalo on puhunut: "On näköjään ok puhua raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta, kun se liittyy turvapaikanhakijoihin. Mutta auta armias, jos nostat aiheen esiin toisessa kontekstissa".

Kun maahanmuuttokriittisessä kontekstissa puhuu tavalla, jota tämä 'haastattelu' edusti, on kyse 'huolissaan olemisesta' ja 'oikeutetusta kritiikistä', mutta maahanmuuttokriittisen retoriikan ja fraseologian siirto toiseen kontekstiin onkin 'sairasta' ja kertoo minun 'olevan lääkeiden vaikutuksen alaisena'. Tämäkin ON hyvin paljastavaa: kun asia on tuttu, kirjoituksenkin oikeasti esiintuomia ongelmia vähätellään, eikä niistä puhuta lainkaan, vaan keskustelu siirtyy heti kirjoittajan persoonaan tai ihan puhtaasti ohipuheeseen.

Se, mikä on surullista, on se, että oikeasti maahanmuuttokritiikki on juuri tämän 'haastattelun' kaltaista mölyä. Ei mitään muuta.

Ja kun ihmisten maahanmuuttokriittisten lukutaito lähenee nollaa, sillä he ovat pilanneet sarkasmin- sekä todellisuudentajunsa siedättämällä itsensä Scriptalla ja MV:llä, niin oikea keskustelu on muuttumassa mahdottomaksi.

Absurdia ja todellisuutta ei enää eroteta toisistaan. Ikävä kyllä.

 

Kirjoituksen innoittajina ovat toimineet tekstiin linkattujen tekstien lisäksi seuraavat kirjoitukset:

  1. Teemu Selänne: https://twitter.com/TeemuSel8nne/status/705919148648374272
  2. Veronika Honkasalon kohtelu: http://yle.fi/ylex/uutiset/veronika_honkasalon_kommentti_jaakiekon_joukkoraiskauksista_hammensi_twitterissa__ei_ollut_tarkoitus_puhua_suomesta/3-8631816
  3. Jussi Halla-ahon sitaatit: https://fi.wikiquote.org/wiki/Jussi_Halla-aho
  4. Aleksi Valavuori ’Käsi ylös’: https://www.facebook.com/aleksi.valavuori/posts/512957358912398