8. maalis, 2016

'EPÄREHELLINEN LESBO PIHISTI SUOMEN VIENNIN!' - ja koliikin vaivaamaa politiikkaa #kilpailukyky

 

-"Suomalaiset pörssiyhtiöt tekivät vuonna 2015 yhteensä 16 miljardin euron tuloksen. Luku lähenee vuoden 2007 tuloshuippua, joka oli 18,2 miljardia euroa. Näin siitä huolimatta, että Suomen talous on ollut vuosia syvässä kriisissä. Huipputulos on selvinnyt kun lähes kaikki pörssiyhtiöt ovat kertoneet tilinpäätöksistään."-

Kun ajattelee, miten EK:n ja Suomen hallituksen puheissa ovat toistuneet puheet suomalaisen työn kalleudesta ja siitä, miten me olemme hinnoittelemassa itsemme ulos markkinoilta, niin tuohan on uskomattoman hieno tulos.

Ja silti yrityksillä menee ihan kohtuullisesti, vaikka ammattiliitot pilaavat kaiken: 

-"Ammattiliitoille on paikkansa yhteiskunnassa työntekijän aseman turvaajana. Tällä hetkellä ne kuitenkin toimivat kuin mafia. Liittoja ei kiinnosta pätkääkään Suomen pärjääminen kokonaisuutena, Heikkinen sanoo."-

Tuo puhe siitä, miten ammattiliittoja ei kiinnostaisi Suomen pärjääminen, on luonnollisesti täysin absurdi, eikä se oikeastaan perustu mihinkään. Tuohon samaan kokoomuslaiseen mantraan kuuluvat puheet työehtosopimusten yleissitovuuden lakkauttamisesta, suomalaisen työntekijän kalleudesta sekä ay-jäsenmaksun verovähennyksen poistamisesta.

On jokseenkin outoa, miten kokoomuslaiseen ajatusmaailmaan sopii mitä mainioimmin sosialismi silloin, kun yritysten ja niiden omistajien pitää saada yhteiskunnalta tukea, infraa sekä koulutettua henkilökuntaa, mutta markkinatalouden nimiin vannotaan silloin, kun ihmisille maksettavat palkat ovat suoraan Saatanasta ja pilaavat kaiken. On miltei kommunismia vaatia maksua omasta osaamisestaan (eli palkkaa), mutta oman arvonsa alentaminen on taas markkinataloutta. 

Ja minusta tämä koko asetelma paha ammattiliitto - uhriutuva yritysmaailma, on jokseenkin kaheli. Vaikuttaa siltä, että suomalaiset yritykset kaipaavat infraa ja hyvää työvoimaa. Ilmaiseksi. Mutta luulevatko työnantajat, että yhteiskunta saa rahansa jostain taikaseinästä?

Yksinkertaisesti: ammattiliittojen olemassaolon oikeutus syntyy siitä, että on olemassa työtä. Ammattiliitoille on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa yritykset voivat hyvin, se on ammattiliittojen intresseissä, kuten meidän tavallisten työntekijöidenkin. Ja terveet yritykset voivat maksaa tervettä palkkaa - ja yritysten on mahdollista olla Suomessa terveitä. Yritykset ovat hyvinvointimme ydin, mutta ihmisten tulee elää palkallaan. Tämä on hyvin yksinkertaista.

Mutta ei ole valtion tehtävä tehdä yrittäjästä kilpailukykyistä sallimalla palkat, joilla ihminen ei tule toimeen. Lisäksi palkkojen laskeminen ei oikeasti edes paranna kilpailukykyä: sillä ne palkat alenevat sitten kotimarkkinoilla samassa suhteessa kaikilta

Ai niin: miksi moni maa, jolla on Suomea korkeammat henkilöstökustannukset, pärjäävät? 

Aivan. Kun on tuote, kun osataan myydä, kun tunnistetaan markkinat, niin silloin rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Kysyn siis uudelleen: jos sitä huonoa palvelua tai onnetonta tuotetta ei kukaan nytkään osta, niin kuka ne sitten ostaa, kun palkkoja on laskettu?

Ei myöskään kannata unohtaa, että suomalainen työtunti ei edes ole Euroopan mittapuussa mitenkään käsittämättömän kallis: http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/nain-paljon-maksaa-tyotunti-suomessa-bulgariassa-melkein-10-kertaa-halvempaa/4954386

Suomi sijoittuu toki kärkikymmenikköön, mutta esimerkiksi Tanska, Belgia ja Ruotsi ovat Suomea kalliimpia, joten nuo maat lienevät esimerkiksi yrittäjän näkökulmasta olevan suoraan Saatanasta ja täysin elinkelvottomia? Bulgaria on kymmenen kertaa Suomea halvempi ja Bulgariassa on myös kokonaisveroaste sellaiset 27%. Luulisi näiden lukemien valossa nykyisen työn kalleuden narratiivin logiikalla Bulgarian olevan hyvinvoinnin ja elintason Shangri-La. Totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Pitäisikö kuitenkin kilpailla jollain ihan muilla tekijöillä? Esimerkiksi osaamisella ja tehokkuudella? Esimerkiksi korkealaatuisilla, korkean jalostusasteen tuotteilla, ketteryydellä, toimitusvarmuudella, nopeudella ja palveluilla, joita ei kaikilla muilla vielä ole? 

Tuntuu siltä, että osa ihmisistä tahdo ymmärtää, että rauhalliset olot, laadukkaat työntekijät sekä hyvän elämän edellytykset eivät tule tyhjästä, vaikka nämä ovat ne yritystenkin elinehto. Tuntuu kuin yrittäjien hyvinvoinnista huolestuneet kuvittelisivat, että osaavat ihmiset tulevat jostain taikaseinästä ja että infrastruktuuri sekä yhteiskuntarauha vain ovat olemassa ilman kenenkään vaikutusta.

Mutta ei suomalainen hyvinvointi ole syntynyt tyhjästä saati sattumalta. Se on vaatinut sen ymmärtämistä ja sen sisäistämistä, että toimiva yhteiskunta syntyy valtion, työelämän ja ihmisen tasapainosta. Jos jokin näistä unohdetaan tai jokin saa liikaa painoarvoa, kokonaisuus kärsii. Kuten nyt, kun ihminen on unohdettu ja ihmiseltä vaaditaan oman työpanoksensa halpuuttamista.

Harmittaa vaan, kun hallituksen päätökset eivät edes tue uusien tuotteiden sekä niiden ihan oikeiden innovaatioiden syntyä, eikä esimerkiksi koulutuksesta kannattaisi leikata, kun ideat alkavat loppumaan. Ja ideat ovat todella vähissä, kun yritysten omaa tehottomuutta sekä yritysten omaa huonoutta aletaan kompensoimaan valtion toimesta ihmisten kustannuksella. 

Minä en ole lisäksi ymmärtänyt yhtä asiaa: miksi esimerkiksi minun pitäisi myydä itseni halvalla, jotta työnantaja saisi enemmän itselleen? Minä myyn itseni yritykselle juuri sillä perusteella, että työpanokseni tuottaa työnantajalle enemmän kuin kustannan. Miksi valtion saati EK:n sitten yhtäkkiä pitäisi päättää palkastani ilman, että puhuu siitä minun kanssani? Minä mielelläni myyn oman työpanokseni hinnalla, jolla tulen itse toimeen ja sallin työnantajan kerätä työpanoksellani syntyvän katteen ja voiton, sillä näin tämän työkuvion kuuluukin mennä, tämä on hyvin yksinkertaista. Mutta huonoa bisnestä ei auta mikään, ei edes ilmainen työvoima.

Ja tämä huonon bisneksen dilemma vaivaa suomalaista työn todellisuutta juuri nyt, sillä sitä ei haluta myöntää

-"Suomen päällimmäinen kilpailuongelma ei Hännisen mukaan ole yritysten korkeat yksikkötyökustannukset, vaan vanhanaikaiset, alhaisen jalostusasteen tuotteet, jotka eivät mene kaupaksi tai menevät kaupaksi vain erittäin halvalla. 

”Kun reaalisen kilpailukyvyn parantamiseksi pitäisi panostaa osaamiseen ja korkeaan laatuun, niin yksikkötyökustannusten alentamisen avulla voidaan jatkaa entiseen malliin maakuntasarjassa, myös maailmanmarkkinoilla. Näin voidaan tehdä aina vain jonkin aikaa kunnes samat ongelmat ovat uudelleen edessä, koska mitään todellista nousua pääoman alhaisessa tuottavuudessa ei ole tapahtunut.”

Hännisen mukaan Suomessa ”silmät suljetaan lähes tyystin suomalaisen tuotanto- ja tuoterakenteen yksipuolisuuksilta ja vinoumilta, pääoman alhaisesta tuottavuudesta, kilpailun puutteilta ja vääristymiltä, talouden ja politiikan yhteen kietoutumiselta”.

”Samoin vaietaan ammattitaidottoman ja heikon johtamisen seuraamuksilta, joiden vaikuttavuutta ei todellakaan ole haluttu arvioida.”"- 

Tämä kuva osuu kohdilleen usealla eri tasolla: 

Tuote on kaiken a ja o. Politiikassakin.

Kun nyt puhutaan yhteiskuntasopimuksesta, meille tuputetaan erityisesti työntekijöille heikennyksiä. Ja minä itse kyllä tulen toimeen esim. työajan pidennyksen kanssa (sillä teen ylitöitä kuukausipalkkalaisena jo nyt). Mutta sitä ei kannata tässä työntekijöiden ahneuden ja joustamattomuuden eetoksessa unohtaa, että niitä joustamattomuuden puheita myös ylläpitävät ne, joista osaa eivät yhteiskuntasopimuksen heikennykset koskisi lainkaan.

Raha kyllä löytää rahan luokse: 

-"Pörssiyhtiö Koneen pääomistaja Antti Herlin saa Koneen vuoden 2015 tuloksesta osinkona yli 160 miljoonaa euroa. Herlin maksaa osingostaan pääomaveroa yhteensä 7,5 miljoonaa euroa. Veroprosentti on siten 4,7."-

Kun minun oma vero% on lähes 30 ja kun työtönkin maksaa omista korvauksistaan sellaiset 20% veroina, niin tuo herra Herlinin 4,7% tuntuu lähinnä vitsiltä. Syy tuohon alhaiseen prosenttiin sen sijaan selvä: kun omistaa yli 10 prosenttia pörssiyhtiöstä, pääomavero osingosta on 0 prosenttia. Ja kun osinko on 124,2 miljoonaa euroa, niin vero on nolla euroa. Jotenkin tuota verotusta tulisi Suomessa ehkä tarkastella uudemman kerran, eikö vain? 

Kun huomio nyt kuitenkin halutaan pitää yritysten taloudellisessa kurjuudessa ja työntekijöiden pahuudessa, niin jotenkin tuntuu, että EK sekä SSS- hallituksemme hakevat sisältönsä puheilleen samasta lähteestä - eli ohjelmasta Koliikkiaikuinen:

-"EPÄREHELLINEN LESBO PIHISTI SUOMEN VIENNIN! SUOMI TARVITSEE SOTILASVALLANKAAPPAUKSEN!"-

Näin sen on oltava. Sillä puhe vientimme pihistäneestä pahasta lesbosta on aivan yhtä järkevää kuin ovat puheet pahasta duunarista ja ammattiliittojen 'punakaartista'.

Me tarvitsemme yritykset, me tarvitsemme ammattiliitot, me tarvitsemme hyvää politiikkaa ja hyviä ihmisiä, jotka tekevät loppujen lopuksi kaiken työn niiden hyvien tuotteiden ja palveluiden suunnittelemisesta lähtien. 

Eikä tässä yhteiskunnassa ole vapaamatkustajia. Fist bump.