26. helmi, 2016

Pimppa vai pippeli: perussuomi pohtimassa, mitä housuistasi löytyy #Tynkkynen

 

"Ravistelu”, sanoo Sebastian Tynkkynen.

Ravistelua on siis kampanjointi jostakin, joka ei pidä paikkaansa millään tasolla: ei kulttuurisesti, eikä edes biologisesti. Olla ’poika’ ei ole mikään biologinen lopputulema, vaan jotain ihan muuta.

Geenit vaikuttavat ihmisen jokaisen ominaisuuden kehittymiseen ja niiden muodostumisiin. Tämä on toki täysin triviaalia itsestäänselvyyksien kertomista, sillä geenit ohjaavat ihmisen kehittymistä ja ilman geenejä ihmisyksilöitä ei olisi edes olemassa. Myös hengittäminen on ihmisessä geeneissä, eikä ihminen ilman sitä olisi myöskään olemassa.

On siis hyvinkin selvää, että ihmisen käyttäytymisen piirteet ovat hyvin vahvasti geneettisesti rajautuneita, sillä emme esimerkiksi omaa kovinkaan hyviä ominaisuuksia lentämiseen tai vedessä elämiseen. On siis asioita, jotka ovat kiinni geneettisessä perustassamme.

Me voimme sanoa myös sukupuolisen kiinnostuksen kohteen valikoitumisen olevan hyvinkin vahvasti geneettisesti määrittyneen, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä omatessasi X- kromosomin, tunnet lähes varmasti vetoa ihmiseen, jolla on Y-kromosomi. Kokonaisuudessaan myös heteronormatiivisuus perustuu tähän itsestäänselvyyteen.

Silti emme voi sanoa kaikkien olevan heteroita. Tai miehiä. Tai naisia. Tai tyttöjä. Tai poikia.

Ja tästä huolimatta ’ravistelua’ jatketaan:

-”Sukupuolineutraalin yhteiskunnan idea lähtee siitä valheesta, että sukupuolten välillä ei olisi eroja ja että tyttöjen ja poikien pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista. Jostain syystä kuitenkin selviä suuntautumiseroja löytyy.

Näitä eroja yritetään poistaa väkisin esimerkiksi työelämässä ja politiikassa asettamalla kiintiöitä, jotta tilanne saataisiin “tasapainoon”. Yhteiskunta ei kuitenkaan ole tasapainossa silloin, kun ulospäin näyttää siltä, että naisia ja miehiä kiinnostaa yhtä paljon tehdä samoja asioita, vaan silloin, kun he voivat tehdä, mitä haluavat. Kannatamme kaikenlaisten kiintiöiden heittämistä historian romukoppaan.

- Sukupuolten erot tulevat esille myös kouluissa. Tutkimusten mukaan pojat eivät menesty, motivoidu ja opi lukemaan yhtä hyvin nykyisen kaltaisessa peruskoulussa kuin tytöt. Kyllä, tässä juuri vertasin tyttöjä ja poikia keskenään ja totesin, että erot näkyvät peruskoulussa. Jos me myös tunnustaisimme avoimesti nämä erot, voisimme tehdä koulusta monipuolisemman oppimisympäristön, jossa huomioitaisiin paremmin myös poikien tarpeita, toteaa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen.

- Luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrittyy suoraan geeneistämme. Kaikki meistä ovat yksilöitä, mutta viimeistään perimä kertoo, kumpaa sukupuolta olemme. Saamme isältä joko Y- tai X-kromosomin sekä äidiltä X-kromosomin. Näitä XY- tai XX-rakennuspalikoitaan ei kukaan ihminen voi kieltää eikä muuttaa, vaikka leikkauttaisi ulkoista olemustaan plastiikkakirurgian avulla millaiseksi tahansa, toteaa biotekniikkaa opiskeleva varapuheenjohtaja Tiina Palovuori.

Perussuomalaisten Nuorten mielestä sukupuolten kyseenalaistaminen hämmentää nuoria, ja järjestö kehottaa kasvattajia ja vanhempia olemaan laittamatta lapsiaan tällaisten trendivirtausten kokeiksi.“-

Mitä tuohon nyt oikein sanoisi? Sukupuolineutraaliuden idea ei ole väittää kaikkien olevan kiinnostuneita samoista asioista. Sukupuolineutraaliuden idea on juuri päinvastainen: ihmisten tulee saada olla kiinnostuneita juuri niistä asioista kuin haluaa kiinnostua ilman, että ensin mietitään, löytyykö haarojen välistä pippeli vaiko pimppa.

Tässä persujen unelmahötössä ihminen onkin yhtä kuin kromosominsa. Ja tämä on luonnollisesti täydellisen virheellinen tulkinta.

Kun puhutaan ihmisyksilön perimästä, sieltä löytyy yleensä joko  XX- tai XY-kromosomit. Tämä on itsestäänselvyys. Tämä ei silti määrittele, ketä tai mitä me olemme. Tässä tarinassa puhutaan jälleen kerran luonnollisuuden eetoksella ja ’luonnollisuus’ on yksi ihmistä kuvaavista argumenteista, joka menee miltei poikkeuksetta metsään.

Sillä muistakaa tämä luonnollisuus silloin, kun miehenä hamuat toisen miehen pullottavaa etumusta. Olette luonnottomia.

Muistakaa luonnollisuus silloin, kun ruoska kädessä olet matkalla kohti makuuhuonettasi hieman kurittamaan tuhmaa kanssaihmistäsi. Jos tekojenne motiivit eivät ole suvun jatkamiseen tähtääviä, olette luonnonoikkuja (sillä ette ole tekemässä luonnollisia tekoja eli lisääntymässä, senkin pervot). Ette siis ole oikeita, luonnollisia miehiä, ettekä oikeita, luonnollisia naisia, vaan olette luonnonoikkuja.

Minä paljastan nyt yhden asian, joka saattaa ravistella teitä miehistä ja naisista huolissaan olevia: on aivan yhdentekevää, mitä haarojen välistäsi löytyy. Ei ole mitenkään kiinnostavaa, onko sinulla liha kourassa pissatessasi, vai teetkö sen istualtaan. Se, mikä kehosi on, oikeasti aika yhdentekevä asia.

Se, että olet ihminen, joka tekee omia valintojaan, elää vapaasti ja rehellisesti omana itsenään, on paljon isompi asia kuin kysymys peniksestä ja pimpistä.

Perussuomen nuoret ovat sekoittaneet kaksi eri asiaa:

Ihminen ei ole vain genotyyppinsä (perimänsä), vaan ’olla ihminen’ on ilmiasu, joka kehittyy usean erillisen asian summana.

Tässä kohtaa on helppo lainata itseään viisaampaa:

-”Kun joku alkaa puhua, miten geenit määräävät, kannattaa pitää mielessä kirkkaana yksilönkehitys. Toisin kuin Tiina Palovuori tuntuu ehdottavan, geenit ja yksilön ilmiasu ovat kaksi eri asiaa.

Genotyyppi ei ole fenotyyppi. Ominaisuutemme syntyvät monien erilaisten kehitysprosessien kautta, lähtien siitä hedelmöittyneestä munasolusta, päätyen viimeiseen hengenvetoomme.

Geenit ovat välttämättömiä, kyllä, mutta ne eivät koskaan täysin määrää meidän ilmiasuamme. Joissakin ominaisuuksia geenit antavat vähemmän liikkumatilaa ja toisissa taas enemmän. Keskeistä kuitenkin on, että geenit ilmenevät aina meidän yksilönkehityksemme kautta. (Nykyään on muodikasta puhua epigenetiikasta, joka on käytännössä yksi yksilönkehityksen prosessi.)

Yksilönkehitykseen vaikuttaa geenien lisäksi laajasti ottaen ympäristö: siihen kuuluu kaikki niin kohdun olosuhteista vauva-ajan ravintoon ja lapsuuden koulukokemuksiin. Siihen kuuluu omien solujemme vuorovaikutukset ja saamamme taudit tai hyödylliset bakteerit.

Yksilönkehityksen toimintaa ei yhtään helpota se, että geenit muodostavat tiheän vuorovaikutusverkoston. Kuhunkin ominaisuutemme vaikuttaa useampi geeni ja toisaalta kukin geeni vaikuttaa useampaan ominaisuuteemme.

Toisin kuin perussuomalaiset nuoret tuntuvat väittävän, yksilönkehityksen tarkoitus ei ole hämmentää lapsia ja nuoria. Sitä se silti tekee, sukupolvesta toiseen, joten trendivirtauksesta tässä ei ole kyse.”-

Se, miten yhteiskuntamme suhtautuu eri sukupuoliin, onkin sitten ihan eri tarinansa. Ja siinä tarinassa ahtaat, pakottavat, heteronormatiiviset sukupuoliroolit ovat vain turhia ja haitallisia vallan käytön konstruktioita. Tätä samaa heteronormatiivisuuden konstruktiota pyrkivät persut ja muut omaan konservatiivisuuden pakottamisen kulttuuriin jumiutuneet ihmiset meille tuputtamassa. He ovat juuri niitä, jotka ovat vaatimassa sinulta juuri tietynlaista arvomaailmaa ja toimintaa perustuen siihen, mitkä ovat kromosomisi.

Kun konservatiivisuuden kulttuuriin jumiutuneet ihmisten lokeroijat puhuvat siitä, miten tytöt ja pojat pärjäävät eri tavalla koulussa kuin merkkinä sukupuolten luonnollisista eroista, he puhuvat ihan täyttä roskaa. Heidän analyysinsä on jo lähtökohdiltaan itseään ylläpitävä: kun suuresta populaatiosta valitaan kaksi erilaista ryhmää yhden luokitteluperusteen perusteella (sukupuoli), niin näiden ryhmien erojen selittäminen sillä yhdellä luokitteluun käytetyllä tekijällä (joka itsessään pitää lukemattomia muuttujia), on vain ankea kehäpäätelmä. Olisi analogisesti sama sanoa, että yöt ovat kylmempiä, koska on yö. Nyt persulogiikan mukaisesti havaittu ero johtuu kromosomien määräämästä sukupuolesta sinällään ja siksi sitä pitäisi alkaa vain ylläpitämään.

Tässä unohtuu vain yksi oleellinen kysymys: onko havaittu ero syy vai seuraus. Jos sitä pidetään syynä, alamme ylläpitämään havaittua ja jos taas pohdimme ilmiötä mahdollisesti seurauksena jostakin, me pääsemmekin syvemmälle pohtimaan sitä, miksi pojat käyttäytyvät kuin pojat ja miksi tytöt ovat tyttöjä. Kumpikaan näistä ei ole vain kiinni kromosomeista.

Meillä elää edelleen vahvana miehen vahvuuden vaateen- sekä miehen pärjäämisen eetos. Kun mies on heikko, on hän ’ämmä’. Mieskuvamme on vanhan luolamies- karikatyyrin sisältämä hahmo, jonka ahtaat rajat aiheuttavat edelleen hämmennystä. Kun poikien pitää olla selviytyjiä jo koulussa, niin onko ihme, jos he reagoivat negatiivisesti?

Me elämme edelleen vanhojen sukupuolirajojen maailmassa, jossa Barcelonassa kokaiinia sieraimiinsa ryystävä sananvapauden sankari on ’äijä’, mutta huumetuomion saanut nainen lähinnä ’pirihuora’. Me edelleen ylläpidämme erilaisia standardeja miehille sekä naisille, eikä näillä ole mitään tekemistä biologian kanssa.

Jos me aidosti antaisimme ihmisen olla oma itsensä, emme me edes kysyisi, mitä sukupuolta edustat.

Sillä ei se ole oikeasti kovinkaan tärkeää. Tärkeää on olla oma itsensä. On sitten tyttö tai poika – tai jotain ihan muuta.