19. helmi, 2016

Lättäpillu, lapsiporno ja kaiken sietämisen tolkuton velttous #ääripäät

 

Vuonna 2014 minä löysin itseeni liittyen pohdintaa, jossa yhdistyi lapsiporno, kuohinta ja lastensuojelun tarve. 

Tässä yksi otos tästä mainiosta keskustelusta: 

Muistan tuolloin pohtineeni, miten koulukiusaajat ovat palanneet poliittiseen arkeen Suomessa.

Pohdin myös, onko tämä oikeasti se politiikan diskurssi, jossa keskustelua ylläpidetään? Öykkärit määrittelevät säännöt ja mikään ei ole pyhää, edes perhe tai lapset. Pohdin, että tällaisen Suomenko me oikeasti haluamme? 

Kun herra Salomaa tuolloin kaksi vuotta sitten pohdiskeli kuohintaani ja lastensuojelun tarvettani, oli kyse siitä, miten Hetero Priden aikoihin kutsuin herra Salomaata homofoobikoksi. Ja tämä siis perustellusti, oikeutetusti, liittyen herra Salomaan puhumisiin tuon surullisen tapahtuman yhteydessä.

Kritiikki oli siis sallittua sekä oikeutettua, kuten sivistyneen yhteiskunnan periaatteisiin kuuluukin. Mutta tämä ei kuulunut tuolloin herra Salomaan maailmaan, jossa vain hänellä oli oikeus sanoa aivan mitä tahansa, mutta muiden puheet ovat vain vainoa, joihin hänellä on primitiivioikeus reagoida ensisijaisesti solvaamalla kuvan osoittamalla tavalla. Herra Salomaa ei vain tajunnut sitä, että sananvapaudessa ei ole hätävarjelun periaatetta - ts. vaikka hänelle sanottaisiin aivan mitä tahansa, se ei ole jatkosolvauksen oikeutus. Edelleenkään.

Keskusteleminen, eri mieltä oleminen ja jopa ihmisten haukkuminen ovat osa normaalia ihmisten välistä julkista dialogia, mutta tuolloin Jani Salomaa astui sen rajan ylitse, jossa hän syytti minua rikoksesta sekä otti oman solvaamisensa keppihevoseksi tuolloin yksi vuotiaan lapseni, jolla luonnollisesti ei ollut mitään tekemistä yhtään minkään asian kanssa. Ja tämä on aivan millä tahansa mittarilla mitattuna rumaa ja vastenmielistä. 

Minä tein noista syytöksistä rikosilmoituksen, josta sain tänään - miltei kaksi vuotta itse tapahtuman jälkeen - ilmoituksen, että tutkinta keskeytetään. Syynä se, että Facebook ei anna tietoja. Tämä sinällään on outoa, sillä Facebookilta ei olisi edes tarvinnut tiedustella yhtään mitään, sillä kuvassa näkyvä herra Salomaa oli myöntänyt puheensa ja tämän Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo sähköpostissaan vahvisti jo heti kesäkuussa 2014: 

-"Saatuani Sinulta tiedon tapahtuneesta sunnuntaina 1.6.2014 olemme ottaneet välittömästi yhteyttä sen paikallisyhdistyksen puheenjohtajaan jonka jäsen Salomaa on. 

> - Paikallisyhdistys on myös välittömästi puhutellut Salomaan, joka on pahoitellut asiaa ja heti halunnut poistaa facebookista ajattelemattomuuttaan kirjoitetut kommentit. Näin hän on myös toiminut."-

Tästä huolimatta tutkinta keskeytetään.

Ja ihan hyvä niin, sillä jos minusta nyt käytäisiin tuollaista keskustelua, en siihen reagoisi mitenkään. Eivät nuo herra Salomaan sanat ole mitenkään poikkeuksellista, jos vertaa tämän hetkiseen keskustelun tasoon millä tahansa foorumilla. Oikeasti nuo sanat ovat kaikessa kömpelyydessään miltei hellyyttäviä. Enää en tuosta nostaisi syytettä.

Ja hyvät ihmiset, minä kerron teille jotain selventävää: juuri tässä siedättymisessä asuu se keskustelun vamma, jossa kaikki on sallittua. Me siedätymme vihapuheelle. Minäkin. Me alamme tottumaan siihen, että kaikki mahdollinen kuona on sallittua ja sen kritisoiminen sananvapauden rajoittamista. Minä itse varoitin jo monta vuotta sitten, että siedättyminen vihapuheella johtaa loppujen lopuksi siedättymiseen väkivallalle ja siihen, että ruumiit ovat vain 'hevosenleikkiä' ja 'poikien kujeilua, joka nyt vaan meni vähän liian pitkälle'.

Ja me olemme Suomessa nyt siinä kynnyksellä, jossa ovi on avattu väkivallalle. Olisiko kannattanut jo aiemmin puuttua vihapuheeseen? Olisiko yhteiskunnan kannattanut jo siinä vaiheessa, kun vihapuheet olivat vielä tuolla kastroimisen tasolla, reagoida ja vetää raja?

Nyt vuonna 2016 mustamaalaus, vihapuhe sekä julkinen loan levittäminen ovat asioita, joista on tullut uusi normaali. Sillä rajaa ei vedetty, niin sitä rajaa vain venytetään. Kun esimerkiksi Hanna Huumonen aloitti kampanjansa MV- lehteä vastaan, on hän mm. saanut tällaista palautetta: Tämä ON todellista vihapuhetta. Tämä on sellaista puhetta, että vuoden 2014 minun saamani palaute kuohinnasta ja lapsipornosta on oikeasti laimeaa ja mitätöntä, sillä se oli vain huonolaatuista vittuilua, ei oikeastaan muuta, mutta tämä...Vihapuhetta. Naisvihaa. Halveksuntaa. Lyhyesti: kammottavaa.

'Lättäpillu'. 'Nelisilmä läski'. 'Lehmä'. 'Kuohinta'. 'Lasten alastonkuvat'. Dialogin lyhyt oppimäärä.

Ja mikä tuossa Hanna Huumosen saamassa palautteessa on oireellista, on herra Hannu Viljonpoika Nyyssösen puolue. Ette ikinä arvaa, ettehän? No, hän on ollut PS:n listoilla kunnallisvaaleissakin. 

Yllätys. Eiku 'ullatus'.

Perussuomen aggressio, ilkeyteen ankkuroitu kaksinaismoralismi, naisviha sekä poliittisen jäykkyyden jankkaava asperger ovat täällä. Pois ovat kadonneet hyvät tavat, huumori ja ihmisten kunnioitus ja tässä nykypäivän perussuomalaisessa keskustelukulttuurissa on jäljellä vain halu hiljentää, halu pelotella ja halu saada 'just-mun'-samanmielisyys kaikkien agendalle vaikka väkisin ja väkivalloin.

Ja tämä vain, jotta tämä politiikan mölymystö voi lillua samanmielisyyden liemessään ja uskotella olevansa enemmistöä ja aina oikeassa. Oma surkeuskin tuntuu heti paremmalta ja joltain-ihan-muulta, kun kaikki lilluvat samassa kultaisen suihkun värjäämässä mielipidelimassaan ja hellivät toinen toistensa harhoja. Eivätkä he edes itse tätä tajua, he ovat niin voimakkaasti sisäistäneet jytkyn herruuden, mokomat Pavlovin koirat. Ja tämä keinotekoisuuden hybris on vain surullista katsoa ja rikollisin teko näitä sinivalkoisia uomo universaleja vastaan on olla heidän kanssaan eri mieltä - sillä jytky, Mannerheim ja raiskaavat muslimit - ja siksi viha ja raiskausten toivominen ovatkin ihan oikeuttuja tekoja ja väkivalta on ihan ymmärrettävää.

Vihasta on tullut niin hyväksyttyä, että me vain hymistelemme sille, nyökkäilemme sille ymmärtävästi päätämme ja sitten kutsumme itseämme tolkun ihmisiksi. Me pesemme kätemme kollektiivisesti tolkun puheilla ja menemme nukkumaan tyytyväisinä, kun jälleen hiljaa hymistelimme rasismin olemattomaksi ja vihapuheen ymmärsimme vain poliittiseksi kannanotoksi, joka pitää hyväksyä, sillä emmehän me nyt halua olla sananvapauden tiellä ja liian poliittisesti korrekteja! Herra Jumala sentään, olemmehan tolkun ihmisiä!

Mutta poliittinen korrektius ja kaiken nielevä tolkullisuus ovat toistensa ääripäät: toinen ei uskalla sanoa mitään, jotta ei loukkaa ja toinen ei halua vetää mitään rajaa, jotta kukaan ei vain loukkaantuisi. Ja poliittinen, mölisevä vähä-älymystö kiittää.

Emmekä me edellekään uskalla ottaa kantaa ja sanoa ääneen, että vihapuhe luo, ylläpitää ja valmistaa meitä sietämään polttopullot, väkivallan ja kasvoille sylkemisen vain 'kannanottoina' ja 'valitettavina, mutta ymmärrettävinä reaktioina maahanmuutajiin'. Kun ulkomaalainen hakataan torilla, on poliisillakin kiire ensin kertoa, miten kyse ei missään nimessä ole mistään uudesta ilmiöstä, olkaa vain rauhassa, tolkun ihmiset.

Olemme uponneet ääripäädiskurssiin, jossa ei vedetä rajaa, vaan veltosti siedetään kaikki:

-"Monet päättäjät puhuvat ääripäistä ikään kuin samanveroisina, yhtä lailla väärässä olevina vaihtoehtoina. He haluavat nostaa itsensä näin viisaiksi ja maltillisiksi keskitien kulkijoiksi. Mutta viisaus ei löydy näissä asioissa kultaiselta keskitieltä. Sieltä löytyy vain sokeutta ja velttoa opportunismia. Keskitieltä löytyvät ne ihmiset, joiden välinpitämättömyys ja mukavuudenhalu ovat aina raivanneet diktaattoreille tien valtaan.

Polttopulloja vastaanottokeskukseen heittelevä rasisti ja hänen tekonsa tuomitseva ihmisoikeuksien puolustaja eivät takuulla ole yhtä lailla väärässä olevia ääripäitä. Kuka tietää yhdenkään suvakin uhkailleen eri mieltä olevia raiskauksilla ja muulla väkivallalla? En minä ainakaan.

Ääriryhmät tarvitsevat oman toimintansa oikeuttamiseen viholliskuvaa. Äärisuvaitsemattomat ovat itse rakentaneet vastapuolekseen äärisuvaitsevat. Suvakit ovat heidän mielikuvissaan ihmisiä, jotka eivät panisi maahanmuutolle mitään ehtoja tai rajoja, jotka eivät näe siinä yhtään ongelmaa, jotka eivät tuomitse yhtään turvapaikanhakijoiden tekemää rikosta. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti? En minä ainakaan ole yhtään löytänyt."-

Me puhumme, me huudamme, me sallimme, mutta emme kuuntele. Sillä me emme halua kuulla sitä pahuutta, joka asuu viholliskuvia luovan maahanmuuttokriitikon sinivalkoisessa sielussa. Siksi me sallimme äänen, joka voimistuu hiljalleen väkivallaksi, luonnolliseksi vastareaktioksi siihen, että ihminen tuli kylään ja pyysi apua.

Ja se, että me kieltäydymme tätä pahuutta näkemästä, on minusta vain surullista. Jos me olemme hiljaa, kohta me kaikki olemme tosiaan hiljaa.

Paitsi ne, joiden mölyn takia lapsipornosyytöksetkin ovat alkaneet tuntumaan kepeältä jutustelulta. Jos me emme vedä rajaa ja olemme vain hiljaa, olemme keskitiellä matkalla helvettiin. Mutta kivaa oli ja ihanan hiljaista.

Sormet korvissa. Ei kiitos.

 

  

Tämän kirjoituksen soundtrack oli Nouelan 'The Sound of Silence'.

 

-"And in the naked light I saw

Ten thousand people, maybe more.

People talking without speaking,

People hearing without listening,

People writing songs that voices never share

And no one dared

Disturb the sound of silence."-