17. helmi, 2016

Maahanmuuttokriitikko on nokare ulostetta

 

Suomalaisessa politiikassa on vamma. Siinä on ihmisiä kiusaamisen vamma.

Nykyisen politiikan vamma näkyy itsetarkoituksellisena ihmisen kiusaamisen politiikkana. Kun ensisijaiseksi motiiviksi nostetaan kiusanteko: kunhan ulkomaalainen ei saa, ei haittaa, vaikka suomalainenkaan ei saa. Tämän politiikan kirkkain ilmiasu paljastuu suunnitteilla olevassa laissa liittyen perheenyhdistämisiin ja tulorajoihin.

Tämä laki nimittäin kohtelee ihmisiä huonosti, jopa suomalaisia, ja peruste on vanhan koulukunnan muukalaiskammo sekä köyhän viha:

-”Kriteerit ovat tiukat: noin puolet suomalaisista aikuisista nettoaa alle 1 700 euroa kuukaudessa, jos otetaan huomioon palkkatulot, yrittäjä- ja omaisuustulot sekä eläke ja muut tulonsiirrot kuten opintoraha.

Esimerkiksi opiskelijat tai matalapalkka-aloilla työskentelevät eivät saisi edes puolisoaan Suomeen, muusta perheestä puhumattakaan.”-

Prioriteetit ovat kohdillaan, sanoisin.

Milloin suomalainen politiikka unohti omansa, jotta voi vierasta kiusata? Kun ulkomaalaisen kiusaaminen on muuttunut niin tärkeäksi asiaksi, että sillä oikeutetaan myös omien kiusaaminen, olemme perussuomalaisen politiikan ytimessä: ei haittaa, vaikka omat kärsivät, kunhan ’neggeri’ ei saa mitään (ja mitäs ne suomalaiset perheenyhdistäjät ovat köyhiä, onhan se oma moka).

Jos ihminen ei saa perhettään tänne saatuaan oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, olemme tällöin myös varmistamassa, että ihminen ei helpolla kotiudu. Sillä miten ihminen voi edes kuvitella tuntevansa uuden maan kodikseen, jos ei perhettään tänne saa? Luuletteko te, että on sattumaa, miksi perheenyhdistämisten epäonnistumiset ovat muualla Euroopassa radikalisoineet ihmisiä? Jos sinua kohdellaan huonosti, onko yllätys, jos reagoit negatiivisesti?

Minusta tässä ei ole mitään ihmeellistä, vaan sitä saadaan, mitä tilataan: huonosti kotiutuvia ihmisiä.

-”Toissijaisen suojelun tapauksissa voi olla kyse esimerkiksi siitä, että ihmistä uhkaa kotimaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

”Nyt kansainvälistä suojelua saavat asetetaan eriarvoiseen asemaan keskenään. Voi olla, että toissijaista suojelua saavat valittavat päätöksestä ja hakevat turvapaikka-asemaa. Ja näin hallinto-oikeudet ruuhkautuvat, mikä taas maksaa”, Väkiparta toteaa.

Viime vuonna noin 1 100 ihmistä sai turvapaikan Suomesta, ja liki 400 oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella.”-

Kun te pohditte, montako ihmistä tänne on aiemmin tullut perheenyhdistämisen kautta, ovat määrät mitättömät: kriteerit ovat jo nyt äärimmäisen tiukat, jotenka säästöpotentiaali – jos sallitte karkean ilmaisun – on miltei nolla.

Tämä politiikka on muukalaiskammon sekä köyhän kiusaamisen läpitunkemaa. Ja tämä on hyvin surullista. Toki tämä vatulointi paljastaa nykyisen hallituksen moraaliset arvostelmat, jotka ovat melko kylmät, eikä mitään ole jäänyt epäselväksi: kylmä tuuli puhaltaa oikealta ja siinä tuulessa on paha olla köyhän, ulkomaalaisen sekä persujen vihaaman muslimin. Olemme siirtyneet kylmän moraalin aikakaudelle, jossa ei edes omistamme pidetä huolta.

Oikeasti rasistit sekä muut maahanmuuttokriitikot ovat kuin nokare ulostetta: enempää ei tarvita, niin kuutio vettäkin muuttuu käyttökelvottomaksi. Tämä on myös se syy, miksi meidän tulee yhteiskuntana tuomita rasismi, sillä polttopulloineen, naamalle sylkesemisellään, ihmisiä ulos sulkevalla ja eristävällä toiminnallaan sekä dehumanisoinnillaan tekee tänne kotiutumisen myös entistä vaikeammaksi, ellei jopa mahdottomaksi.

Me olemme siirtyneet yhteiskuntaan, joka omilla toimillaan aiheuttaa vihaa ja vielä oikeuttaa sen puhumalla keskitiestä ja väkivallasta huumorin sävyttämänä kujeiluna.

Siksi meidän tolkun ihmiset tulee sanoa, että ihmisten kiusaaminen ei ole hyvää politiikkaa. Ei nyt, ei ikinä. Pidetään ääntä, joohan?