5. helmi, 2016

'Minä uskon, että me selviämme' #tasavallanpresidentti

 

Hyvät ihmiset.

Meillä on keskustelun vamma luonamme. Miettikää hetki, mitä sanon näissä kahdessa lainauksessa, jotka ovat edellisestä blogitekstistäni:

-"Kun nälkäinen ja janoinen ihminen haistaa Euroopasta ruuan sekä tuoreen veden tuoksun, hän tulee vaikka väkisin. Ihminen haluaa kuitenkin pysyä hengissä. Siitä on kyse. Ja meidän tulisi auttaa heitä pysymään hengissä omissa kotimaissaan, omissa kodeissaan, omissa kylissä ja kaupungeissaan."-

-"Ei meidän tarvitse kaikkia niitä auttaa, jotka eivät oikeasti apua tarvitse, sillä heitäkin on aina, kun miljoonat ihmiset liikkuvat."- 

Arvaatte varmaan, minkälaisia kommentteja on tipahdellut tässä pitkin päivää? No, tässä muutama esimerkki: 

-"Täällä presidentin puhetta kovin sanoin arvostelevilla näyttäisi olevan sellainen mielipide, ettei turvapaikan hakemiselle Suomesta saisi laittaa minkäänlaisia esteitä, niin kauan kun maailmassa on sotia ja köyhyyttä ja ihmisiä vailla hyviä tulevaisuusnäkymiä."- 

-"Presidenttimme nimenomaan toi selkeästi esille sen, että auttamiskyvyllämme on rajansa, jota ei voi ylittää, aiheuttamatta vakavia ja ikäviä seuraamuksia koko yhteiskunnallemme. Monien mielestä sellaista rajaa ei näköjään ole, eikä ainakaan saisi olla."-

-"Minä sain tosta puheesta sellasen kuvan että turvapaikka niille ketkä sen tarvii. Ne ketkä tulee paremman elintason perässä ei saa turvapaikkaa. Eikös toi nyt ole ihan järkevää?"- 

Minä en ymmärrä näitä kommentteja.

Edelleenkään en ole sanonut, että kaikkien halukkaiden tulee päästä asumaan Suomeen.

Edelleenkään en ole kiistänyt tänne tulijoiden joukossa olevan 100%:lla varmuudella 'onnenonkijoita'.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että optimaalinen määrä pakolaisia on nolla ja että parasta olisi auttaa ihmisiä pysymään hengissä omassa kotimaassaan.

Joskus minusta tuntuu, että on turha kirjoittaa yhtään mitään, kun keskustelun keskiössä ei ole itse teksti, vaan jokin massiivinen mielikuvien ja olkiukkojen läjä, josta puhutaan ja johon itse kirjoitettu teksti tai tekstin kirjoittaja on sidottu, jolloin kommentointi on väistämättä ohipuhetta.

Tämä sama keskustelun outous näkyy myös siinä, miten Tasavallan Presidentin puheeseen on reagoitu. Kun hän sanoo näin:

-”Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja.

Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.“-

Ja kun Teuvo Hakkarainen oli sanonut saman vuosia sitten, niin sitten kyseessä onkin uskomaton osoitus siitä, miten Teuvo Hakkarainen oli suuri näkijä jo tuolloin ja että Tasavallan Presidentti on nyt samoilla linjoilla? Ei mitään järkeä.

”Mutta minä olin oikeassa“, sanoo Teuvo Hakkarainen. No, niin olit, eikä sitä kukaan edes kiistänyt.

Minä voin myös paljastaa yhden jutun: ei Sauli Niinistö nyt yhtäkkiä ole Teuvo Hakkaraisen linjoilla. Eikä tuossa ole kyse mistään muusta kuin itsestäänselvyydestä ja yhtä radikaali paljastus olisi todeta turvapaikanhakijan myös hengittävän ilmaa, kävelevän kahdella jalalla ja hikoilevan, nukkuvan öisin ja heräävän aamuisin. Sillä tuossa on kyse yksinkertaisesta asiasta: sitä turvapaikkaa haetaan sanomalla, että ’minä haen turvapaikkaa’. Näin oli jo tuolloin kuin herra Hakkarainen teki tämän uskomattoman paljastuksen ja näin on edelleen vuonna 2016.

Mutta miten ihmeessä tuokin saadaan väännettyä joksikin mielettömäksi kannanotoksi ja merkiksi suorasta puheesta? Kun kertoo asian, jonka KAIKKI tietävät?

Tämä sama itsestäänselvyyksien mantra näkyy pääministeri Sipilän kommentissa liittyen herra Niinistön puheeseen:

-"Hyvä että tähän tuli tämä ’tolokun immeisen’ [tolkun ihmisen] näkökulma. Tässä keskustelussa on häirinnyt, että äärilaidat keskustelevat. Siitä tulee kaksinapaista ja kärjistynyttä. Sanoipa lähes mitä tahansa, niin aina toinen laita tulkitsee vihamielisesti.”

-"Pääministerin mukaan kaikki maahantulijat eivät voi odottaa Suomesta lämmintä vastaanottoa.

”Meidän pitää erottaa tästä turvapaikanhakijavirrasta se osa, joka lähtee tavoittelemaan parempia elinoloja. He eivät saa turvapaikkaa.”

Hänestä muuttajien mukana tulee myös vaaratekijöitä, ja siksi Suomen pitää olla pragmaattinen. 

”Silloin kun on tällainen suuri kansanvaellus, liittyy siihen terrorismin uhkaa ja rikollista toimintaa. Meidän ei pidä olla siinä sinisilmäisiä.” 

Keskustelun ytimessä pitää olla kuitenkin ne, jotka pakenevat henkilökohtaista hätää ja sotaa: ”He ovat kärsineet monenlaista mitä me Suomessa emme voi kuvitellakaan.” 

”Ja nämä kaksi asiaa meidän pitää rationaalisesti käsitellä erillään toisistaan.” "-

Ei mitään uutta. Itsestäänselvyyksiä. Asioita, joita ei kukaan vakavasti otettava toimija liene kiistänytkään. Ja edelleen hämmentyneenä pohdin yhtä asiaa: kun herrat Niinistö ja Sipilä puhuvat ääripäistä, minä en ymmärrä, mistä he puhuvat.

Sillä missä ovat esimerkiksi ne vaateet, että vain paremman elinympäristön takia tänne tulijoiden pitäisi ottaa vastaan ja ilmeisesti saada jäädä tänne? Missä luuraa tämä ääripää, jota en etsinnöistä huolimatta löydä? Kun pääministeri ja presidentti puhuvat ääripäistä, joista toista ei edes ole, olemme Pahkasian ytimessä.

Paitsi sillä erotuksella, että tämä vitsi ei naurata.

Mutta niin kauan kuin itsestäänselvyydet ovat valtavia paljastuksia ja asioista puhutaan sen perusteella, mihin kategoriaan sanoja on sullottu ilman kuuntelemista, on meillä keskustelun vamma olemassa. Se sama vamma näkyi myös keskustelussa, jossa Teemu Selänne oli yhtäkkiä rasisti ja Sauli Niinistö 'rasistien presidentti'. Tällaiset väitteet ovat absurdeja ja yliampuvia.

Meillä on olemassa niitä ihan oikeitakin rasisteja, joita kritisoida ja jotka hekin puhuvat esimerkiksi tarkemmasta rajavalvonnasta ja eurooppalaisten arvojen puolustamisesta. He vain tekevät sen käyttäen ihmisarvoa alentavaa argumentaatiota lähtien neekeriukoista, perseraiskauksista ja jatkuen aina hienostuneempiin muotoihin kulttuurin yhteensopimattomuudesta ja huonompien kulttuureiden ominaisuuksista, joita ihmiset kantavat mukanaan kuin geneettisenä ominaisuutena. Eikä näiden ihmisten tarkoitus ole muuta kuin tehdä ihmisten elämästä kurjaa ja he ovat niitä suomalaisia ääripään edustajia, jotka uskottelevat heihin kohdistuvan kritiikin liittyvän heidän itsestäänselvyyksiin perustuviin puheisiinsa, kuten 'apua pitää antaa paikan päällä' ja 'emme me voi köyhyyttä parantaa tuomalla kaikkia ihmisiä tänne', vaikka se kritiikki kohdistuu siihen rasistiseen argumentaatioon sekä vieraaseen kohdistuvaan vihanlietsontaan.

Ja juuri tuo puheen kahden eri tason sotkeminen on tarkoituksellista epäpuhetta. Juuri sitä puhetta, josta alussa puhuin: ohipuhetta, joka ei kuuntele ja siksi keskustelu ei etene itse väitteeseen/asiaan, kun jämähdämme muotoon, premisseihin tai omiin ennakkoluuloihimme. Kun rasisti sanoo 'rajat kiinni, sillä muslimi vain raiskaa', väittää tästä kritisoitu rasisti heti, miten kritiikki osoittaa rajojen haluttavan pysyvän täysin auki (vaikka kritiikki olisi kohdistunut argumentin rasistisuuteen). Ja tämä toistuu, toistuu, toistuu ja toistuu ja näin on luotu tyypillinen ikuisesti jatkuva samoja teemoja jankuttava maahanmuuttokriittinen keskustelu, jossa rasisti määrittelee vuorosanat kaikille, eikä mitään oikeasti puhuta. Ja näin keinotekoinen ääripäädiskurssi on luotu, uusinnettu, ylläpidetty ja se elää ja voi hyvin. Ikävä kyllä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei meillä oikeasti ole edes olemassa täydellisiä ääripäitä maahanmuuttoon itseensä liittyen. Sillä ei kukaan niitä rajoja ole avaamassa kokonaan. Ei kukaan myöskään ole vaatimassa maahantulijoille oikeutta ylläpitää lähtömaansa lainsäädäntöä Suomessa. Ei kukaan ole väittänyt meillä olevan rajattomasti resursseja saati kykyä kotiuttaa äärettömän määrän ihmisiä Suomeen. Nämä ovat asioita, jotka kaikki ymmärtävät. Ne ääripäät ovat arvoihin liittyviä ääripäitä: on niitä, joiden mielestä ihmisiä voi kohdella huonosti ja niitä, joiden mielestä ihmisiä pitää kohdella ihmisinä. Miettikää: nykyisessä keskustelussa ihmisarvoinen kohtelukin on äärimmäistä, ei lähtökohta, johon yhteisö perustaa olemassaolonsa.

On ilmiselvää, miten nykyisessä pakolaisvirrassa on paljon kansainvaelluksen piirteitä. Niin moni maa on raunioina ja niin moni maa on miltei elinkelvottomassa kunnossa ilman hyvän elämän edellytyksiä, eikä se ole mikään ihme, että ihminen liikkuu. Nykyisessä pakolaisvirrassa kulminoituu valtapolitiikkaa, rikollisuutta, vainoa, kuolemaa ja mikä pahinta alaikäisten lasten hätää, joista en edelleenkään pääse eroon Aylanin rannalla makaavasta hahmosta, joka minulle ruumillistaa koko nykyisen ihmisen liikehdinnän brutaaliuden ja raadollisuuden. Herra Niinistön mukaan tämä ihmisten liike haastaa eurooppalaiset arvot ja rakenteet ja hän on aivan oikeassa. Tästä tuskin kukaan on eri mieltä.

Emmekä me edelleenkään voi maailman kurjuutta korjata tuomalla kaikkia pakolaisia Eurooppaan, mutta se ei tarkoita, ettemme ihmisiä kohtelisi ihmisinä. Silloinkin, kun ihminen on hakenut turvaa, eikä täytä kriteereitä. Ihminen on silti ihminen.

Mutta jos me ongelman havaitessamme alamme tinkimään arvoistamme, me emme enää kunnioita niitä. Herra Niinistön puheen merkittävin ristiriita liittyy juuri tähän: hän toisaalta sanoo kunnioittavansa eurooppalaisia arvoja, mutta toisaalta hän on valmis tinkimään niistä ja neuvottelemaan niitä uusiksi. Näistä arvoista tinkiminen niiden puolustamisen nimissä on yhtä absurdia kuin ajatus naisrauhan nimissä suvakkihuoraksi naisia kutsuvien odinistien katupartionti. Ja tämä on minusta outoa ja tätä pitää saada kritisoida.

Minusta tuntuu myös, että osa ihmisistä ei edelleenkään ymmärrä, että kaikkien turvapaikanhakijoiden perusteet turvapaikan saamiseksi tutkitaan ja ne ihmiset, joiden kohdalla kriteerit eivät täyty, käännytetään kotimaahansa tai Dublin- asetuksen mukaisesti tulomaahansa.  Jos herra Niinistö ei tätä tiedä, niin miten ihmeessä hän voi toimia presidenttinä, joka ottaa voimakkaasti kantaa maahanmuuttoon liittyen? Herra Hakkaraiselle ihmetyksen sallin, sillä hän on pitkän linjan rasisti ja pihalla kuin tukki Viitasaaren sahan varastossa, mutta minusta tämän perusasian pitäisi Tasavallan Presidentillä olla hyvin tiedossa, ennen kuin hän esittää mitään todellisia mielipiteitä turvapaikanhausta Suomessa.

Jos herra Presidentti taas on sitä mieltä, että edes rajoillemme ei saisi ylipäätään tulla kuin vain niitä, joilla on epämääräisten kriteerien mukaan todellinen hätä, hän voisi esittää keinoja moisen asiantilan aikaansaamiseksi, eikä vain ylläpitää kriisitunnelmia sanomalla, ’miten meillä ei nyt ole varaa, eikä aikaa, Suomi-rassu’.

Oikeasti tuossa rajalla on kohtuullisen vaikeaa päältäpäin katsoen arvioida, kuka hakijoista on paossa ihan oikeaa väkivaltaa, kidutusta, vainoa ja kuoleman uhkaa, saati kuka sitten on lähtenyt matkaan ’pahat mielessä’ tai ’etsimässä vain elintasoa ja parempaa elämää’. Kuulisin mielelläni ajatuksia niistä tavoista, joilla pärstäkertoimella määritellään todellinen avun tarve.

Siihen on syynsä, että meillä käytössä systeemi, jossa kaikki turvapaikkaa hakevat otetaan vastaan ja sitten tutkitaan, onko henkilö turvapaikan ansainnut. Vai viestiiköhän herra Niinistö sitä, että turvapaikkaa ei saisi suoraan rajalta enää edes hakea, vaan se pitäisi tapahtua leirien kautta esim. pakolaisjärjestöjen järjestämänä? Mistä turvapaikanhakijat sitten tietäisivät, missä niitä leirejä on? Mitä, jos minä haluaisin hakea turvapaikkaa jostakin maasta, niin pitäisikö minunkin tuolloin hakeutua ensin johonkin leirille?

Tai sitten koko jutun juoni olikin juuri se, että Suomi ei yksinkertaisesti halua noudattaa Dublin- asetusta, jonka noudattamista Suomi on muilta vaatinut ja muita maita sen noudattamatta jättämisestä moittinut ajankohtana, jolloin Suomesta on tulossa paineistettu EU:n ulkoraja ja hetkenä, jolloin Suomesta on tulossa Venäjän suunnasta tulevan pakolaisreittien ansiosta se 'ensimmäinen maa', johon turvapaikanhakijoiden tulisi rekisteröityä ja anoa sitä turvapaikkaa?

Ehkä herra Niinistö pelkääkin sitä, että Suomen pitäisi itse alkaa noudattamaan niitä asetuksia, joista Suomi on eurooppalaisia valtioita muistanut muistuttaa. Kun sopimuksia pitäisi alkaa noudattaa, luikitaankin karkuun? Tätäkö Suomen ulkopolitiikka alkaa olla? Sopimuksia noudatetaan silloin, kun niitä ei tarvitse noudattaa, vain puheissa, vain vaatimuksina muille?

Tähän loppuun on helppo lainata itseään viisaamman miehen sanoja: 

-"Alkanut vuosi on varmasti vaikea. Historiaa katsoen voi silti sanoa, että pahemmastakin on kai selvitty. Euroopan vahvuus ja Euroopan selviytymistarina on se, että olemme kunnioittaneet lakeja ja sopimuksia sekä pitäneet kiinni länsimaisista, yksilön oikeuksia korostavista arvoista ja ihmisoikeuksista.

Vaikeina aikoina ihmisten arvot punnitaan. Meillä suomalaisilla ei ole ollut tapana luovuttaa vaikeuksien tullen. Aktiivisella ulkopolitiikalla voimme viedä eteenpäin pohjoismaisessa yhteistyössä, EU:ssa ja YK:ssa yhteisiä ratkaisuja pakolaiskriisiin. Toimintamme maailman kriisialueilla on tärkeää, jotta pakolaisten paluu kotiseuduilleen käy mahdolliseksi. Nyt on aloitteellisuuden ja yhteistyön rakentamisen aika."- (Pekka Haavisto)

Ei mitään lisättävää. Minä uskon, että me selviämme.