3. helmi, 2016

Presidentti Sauli Niinistö - keskitien kulkija, joka unohti arvomme #tolkunihminen

 

Presidentti Sauli Niinistö avasi tänään valtiopäivät. Hän piti puheen. Hän on tolkun mies.

Presidentti ilmoitti, että meidän olisi järkevää tunnustaa, että me emme kykene täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita juuri tässä ja nyt.  

Presidentti puhui voimakkaasti kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vastaan sanoen selkeästi, miten ihmisoikeussopimukset ovat vanhentuneita, eikä niitä sellaisessa muodossaan enää nykyaikana tehtäisi.

Presidentti huomautti, että Eurooppa ei enää pitkään kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Niinistön mielestä eurooppalaiseen arvomaailmaan liittyy dilemma.

Presidentti kertoi, miten muuttoliikkeen ongelma on syvä. Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.

Presidentin mukaan muutos on räikeä – vielä muutama vuosi sitten olimme viemässä arvojamme muualle, pidimme niitä aivan ylivertaisina, mutta nyt joudumme miettimään, kykenemmekö pitämään niistä itsekään kiinni.

-“Kuulemme paljon puheita siitä, miten rajat pitää sulkea, tai ainakin rajoittaa tulijoiden määrää ja etenkin palauttaa takaisin heti kaikki ne, jotka pahaa tekevät. Ja moni on ihan samaa mieltä ja ihmettelee, miksei näin jo ole tehty. Siihen on selitys.

Tulen nyt lähemmäs keskeistä kysymystä. On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan.

Eurooppa ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille pahaa.“-

Ei silti kannattaisi unohtaa, että esimerkiksi YK:n ihmisoikeussopimus solmittiin sellaisena aikana, jolloin sodat olivat piesseet maailman henkihieveriin ja koko maailma oli humanitaarisen kriisin keskellä ja pakolaisten määrä Euroopan sisällä moninkertainen nykyiseen verrattuna. Eurooppa oli tuolloin sodan murjoma ja väsynyt, mutta silti se ymmärsi yhteisten sopimusten ja arvojen merkityksen. Meillä on samanlainen kriisi ovillamme juuri nyt ja vain sillä erotuksella, että nyt me emme tarvitse apua.

Siihen on syynsä, että ihmistä autetaan, kun hän apua hakee. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Siihen on myös syynsä, miksi me emme voi kaikkia pahantekijöitä palauttaa takaisin: ihmisoikeudet. Sillä meidän arvoihimme kuuluvat ihmisen hengen kunnioittaminen silloinkin, kun hän on tehnyt pahaa. Siksi olemme sopineet, että ihmisiä ei palauteta sinne, missä ihmistä kohtaa miltei varma kuolema tai kidutus. Tämä on se syy, miksi ihmisiä ei aina saada palautettua, vaikka syytä olisikin.

Se, että me palauttaisimme ihmisiä kuolemaan, johtaisi meidät moraalisen relativismin tielle: maassa maan tavalla, vaikka henki lähtisi. Emme me voi toimia arvojamme vastaan sen mukaan, mikä poliittinen ilmavirtaus vallitsee Euroopassa ja Suomessa.

En voi olla pohtimatta sitä, että meille annetaan Presidentin toimesta viesti, miten tuo vaeltava pakolaisten massa romahduttaa arvomme, niin mitkä ne meidän arvomme sitten ovat olleet? Jos arvomme murentuvat turvapaikanhakijoiden saapumisen ansiosta, niin turvapaikanhakijoita auttavat ihmiset ovat sitten arvojemme vihollisia ja omalta osaltaan aiheuttamassa moraalijärjestelmämme rappiota? Ja minä kuvittelin Välimerellä vapaaehtoisina työskentelevien ihmisten olevan nimenomaan arvojemme ytimessä! Miten väärässä olinkaan!

Mikä oikeasti on tämä 'arvojärjestelmä', joka on näin heikko? Onko se oikeasti arvojemme heikkoutta vai kukkaromme kitsautta?

Nyt Presidentti puhuu valtiopäivän avajaisissa vahvasti ihmisoikeusvelvoitteittamme sekä niiden kunnioittamista vastaan. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että rasismin ja itsekkyyden tulevat säätämään Suomen lainsäädännöksi ‘tolkun ihmiset’ etsiessään myyttistä keskitietä koko Euroopassa raivoavan rasismin ja Suomen nykyisen perustuslain välissä. Ja nyt puheensa mukaisesti Presidentti meni puolitiehen vastaan, sinne keskitielle.

Ja siellä keskitiellä pahuuden arkipäiväisyys, sen äärimmäisen retoriikan peittävä banaalius, jossa kultaiset paikat hampaistakin voi poistaa, jotta kukkaromme ei rasitu, on läsnä. Se on tässä ja nyt. Kun joku ei puhukaan suvakkihuorista ja perseraiskauksita, tuntuu Presidentin puhe tolkun puheelta ja raikkaalta tuulahdukselta, vaikka oikeasti me otamme maana askeleita Unkarin suuntaan. Ja Unkarin tiessä ei ole mitään hienoa.

Silti puheet sopimuksista ja arvojemme tuhoutumisesta eivät saisi peittää sitä tosiasiaa, että todellisuus Syyriassa on tämä: http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/drone-footage-reveals-devastation-of-homs-in-syria-as-europes-stance-towards-refugees-hardens-a6849311.html

Kuten Presidenttikin sanoi:

-”Ongelmat eivät näin poistu, tällä suunnataan ehkä huomio muualle, mutta ongelmat tästä vain lisääntyvät.”-

Presidentti tietää, mistä hän puhuu, sillä hän puhuu itsestään. Koko puheen henki oli kiinnittää huomio vain itseen, meihin, kärsivään kansaan, joka yrittää selviytyä, kun olemme niin uhattuna ja unohtaa savuava maailma ympäriltämme.

Syyrian naapurimaissa on miljoonia pakolaisia, Uganda ottaa vastaan puoli miljoonaa pakolaista, ISIS pieksee koko muuta Lähi-Itää ja Suomi kaatuu kymmeneen tuhanteen tänne jäävään pakolaiseen? Ja me pelkäämme omien arvojemme puolesta ja teemme sen parhaiten lopettamalla elämästä niiden arvojen mukaan?

Hannu Oskalan sanoin:

-"Haasteita nykytilanteesta ei kukaan kiistäne. Ja hallintaankin tilanne olisi toki hyvä saada. Mutta sietoraja? Euroopan unioniin saapui viime vuonna noin miljoona pakolaista. Euroopan unionissa on noin 500 miljoonaa asukasta. Libanonissa, siinä Syyrian naapurissa, vähän yli neljä. Sinnekin on tullut vähän yli miljoona pakolaista. Meillä pakolaisia siis 0,2% väestöstä, Libanonissa 20%.

Sietorajan sijaan meidän pitäisi puhua suhteellisuudentajusta. Euroopan unioni on maailman suurin talousalue ja kaikki sen valtiot ovat globaalisti katsottuna varakkaita. Me olemme tällä 7,4 miljardin ihmisen pallolla ne hyvinvoivat kermaperseet. Meillä on oltava varaa auttaa. Meillä on varaa auttaa.

Ei Suomen eikä Euroopan ”sietoraja” ole vielä lähelläkään, jos niin päätämme."-

Olen pahoillani, mutta mikäli me emme saa ihmisten halua ja tarvetta liikkua vähennettyä ja laitamme vain rajat kiinni, niin ne ihmiset tulevat tänne silti. Kun nälkäinen ja janoinen ihminen haistaa Euroopasta ruuan sekä tuoreen veden tuoksun, hän tulee vaikka väkisin. Ihminen haluaa kuitenkin pysyä hengissä. Siitä on kyse. Ja meidän tulisi auttaa heitä pysymään hengissä omissa kotimaissaan, omissa kodeissaan, omissa kylissä ja kaupungeissaan.

Siksi me emme voi vain pohtia tapoja ja muotoja, millä estää ihmisen liike ja laittaa rajat kiinni unohtaen omat arvomme. Sillä minkälaisia meistä tulee, jos tietoisesti otamme laivasta tulpan pois ja annamme ihmisten hukkua Välimereen? Se viesti on tyly: pysykää poissa, me emme välitä. Ja tällöin vasta se pyrkimys hyvään muuttuu vain puhtaaksi pahuudeksi. Tuolloin me unohdamme itsemme ja sen humanismin perinteen, jonka varaan arvomaailmamme on rakennettu. Tuolloin me alamme määrittämään ihmiselle arvoa sen mukaan, mistä hän tulee ja kuka hän on. Ja tämän jälkeen, hyvät ihmiset, ihmisen mitattava arvo ei rajoittuisi enää vieraaseen, vaan meihin kaikkiin.

Minä olisin odottanut Presidentiltämme humaanimpaa otetta. Viestiä, että kyllä me pärjäämme, että kyllä me autamme, että kyllä me keksimme tavat auttaa juuri niitä, jotka varmasti apua tarvitsevat. Kuten on tehnyt esimerkiksi Angela Merkel, joka on toistanut sanomaa:”Me selviämme tästä”. Angela Merkel on Saksan johtaja, maan, joka on ottanut valtavan taakan kantaakseen tässä nykyisessä pakolaiskriisissä.

Ei meidän tarvitse kaikkia niitä auttaa, jotka eivät oikeasti apua tarvitse, sillä heitäkin on aina, kun miljoonat ihmiset liikkuvat. Mutta jos me keskitymme vain noihin jälkimmäisiin ja tapoihin luoda esteitä, rajoitteita, kriteereitä, rajavalvontaa, me vain leimaamme kaikki tänne tulevat turvaa hakevat potentiaalisiksi onnenonkijoiksi, rikollisiksi, raiskaajiksi ja silloin meiltä katoaa fokus ja unohdamme ne muut.

Ehkä oleellisin asia, joka noista kansainvälisistä sopimuksista kannattaa muistaa, että ne sopimukset on tehty nimenomaan tällaisia tilanteita varten. Ja kun tulee se kerta, että sopimusten pitävyyttä koetellaan kriisin vuoksi, olemme heti luikkimassa karkuun. Sopimuksia on helppo noudattaa juhlapuheissa ja minusta on riipivää, miten niistä tinkimistä tositilanteessa kutsutaan 'järjen ääneksi' ja 'tolkun ihmisen puheeksi'. 

Minä petyin tänään Presidenttiimme. Minusta Sauli Niinistö ei ole tänään, juuri tässä ja nyt enää lainkaan tolkun mies.

Minä toivoin enemmän. Ja toivon edelleen. Minäkin toivon, että 'me selviämme tästä'. 

 

 

....................................................................................................................................

NOTE! Päivitetty hieman: lainaus Hannu Oskalalta, sekä muutama sanamuoto täsmennetty monitulkintaisuuden ja epäselvyyden poistamiseksi.

Kun pikaisesti kirjoittaa, jää joskus viimeistely vajavaiseksi.