27. tammi, 2016

Muutama sana just sulle, Aleksi Valavuori

 

-"Tulin just himaan lätkämatsista. Täytyy sanoa, että palaute yllätti sielläkin. Moni tuli kädestä pitäen kiittämään, kun olin sanonut ne asiat ääneen, joista he päivittäin hiljaisesti puhuvat. Inbox ja puhelin on täynnä viestejä kansalaisilta sekä varsin vaikutusvaltaisiltakin henkilöiltä, joissa sama stoori toistuu. Mut se siitä.

Isompana pointtina kirjoitukselle ei ollut se, että mua tarttis kiittää. Agendalla oli keskusteluilmapiirin muuttaminen avoimemmaksi ja pois ääripäistä, ilmapiirin, jossa uskaltaisi helpommin sanoa mielipiteensä ilman leimapelkoa, yhteiskunnallisen stauksensa menettämistä tai jopa pelkoa työpaikkansa puolesta. Moni vaikutusvaltainen on suoraan viesteissään sanonut, ettei vaan voi ottaa kantaa, koska pelkää menettävänsä liikaa. Onko se sitten sananvapautta, jonka perään niin moni kuuluttaa?

Samaan aikaan moni henkilö on vetänyt itsensä pois monikulttuurisista vastaanottokomitea-kampanjoista, koska on ymmärtänyt, ettei sekään ole ollut oikea tie. Vielä hetki sittenhän se oli suoranaista muotia hyväksyä kaikki ja samalla saada myös itsensä hyväksytyksi. Hyväksyn, siis minutkin hyväksytään.

Enkä halua viestini keskittyvän pelkkiin raiskauksiin. Haluaisin sanomani avaavan tilannetta kokonaisvaltaisesti, ennen kaikkea sitä huolestuttavaa suuntaa mihin Suomea ja Eurooppaa ollaan nykyisellä politiikalla ajamassa. Jos tätä ei suostu näkemään, täytyy olla aikamoiset laput silmillä.

Ja mitä tulee Geneven sopimukseen, jonka Suomi allekirjoitti vuonna 1968, niin olisikohan sitä sopimusta hieman aika päivittää vuoteen 2016? Maailma on niistä ajoista aika paljon muuttunut. Pakolaisuuden syyt ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin aiemmin ja konfliktit ovat paljon aiempaa järisyttävämpiä. Geneven sopimus on upea ja edistyksellinen, mutta nykyaikaan varsin puutteellinen.

Saksan liittokansleri Angela Merker totesi BBC:lle vuonna 2010 Saksan pakolaispolitiikan epäonnistuneen täydellisesti. Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Tilanne on mennyt yhä huonompaan suuntaan.

Ei meidän pienen kansan ihan oikeasti tarvitse eikä kannata halata koko maailmaa. Sellainen politiikka ei ole vielä onnistunut koskaan maailmanhistorian aikana. Joku viisas sanoi: Jos ihminen ei tunne historiaansa, tulee hän toistamaan sitä. 

Mistä muuten löytyy se maa, jossa kaikki toisilleen varsin vieraat kulttuurit elävät onnellisena ja sopuisasti yhdessä? Yritin kartalta äsken etsiä, en löytänyt. Ehkä vikaa on meissäkin, ehkä mekin elämme monen mielestä vääränlaisessa kulttuurissa. Itse olen kuitenkin varsin onnellinen siitä, että olen saanut kasvaa turvallisessa ja hyvinvoivassa Suomessa.

Ja kyllä. Meidän pitää edelleen auttaa vaarassa olevia ja vähempiosaisia. Niin suomalaisia kuin muualta tulevia. Ei kuitenkaan niin, että siirrämme ongelmat paikasta X paikkaan Suomi. Tällä rapautamme koko järjestelmän ja luomme maahamme tilanteen, jossa olemme kohta itse avuntarpeessa. Apu tulisi aina lähtökohtaisesti kohdistaa sinne missä hätä on."-

 

Tässä on herra Aleksi Valavuoren kirjoitus.

Lainasin sen tänne kokonaan, sillä haluan kaikkien lukevan sen ja pohtivan, mitä siinä oikeasti sanotaan ja sitten haluan kaikkien näkevän sen, mihin johtaa laiska ajattelu ja maahanmuuttokriittisten kliseiden jonoon laittaminen. Tässä tekstissä me näemme myös sen, miten maahanmuuttokriittinen propaganda toimii: toisto, toisto ja toisto ovat tehneet tehtävänsä. Kun kliseitä ja puolitotuuksia tungetaan silmiin ja korviin kaikkialla, osa niistä muuttuu totuudeksi.

Harvoin sitä enää näkee näinä päivinä tällaista läjää ankeita olkiukkoja sekä noin tympeää läjää vanhoja kliseitä. Oikeasti: noistakin aiheista on väännetty ja väännetty ja sitten vielä hieman väännetty - ja mitä on jäänyt käteen? Sitä-samaa-jankuti-jankutia. Ei mitään uutta.

Pohditaanpa nyt vaikka tätä:

"Ei meidän pienen kansan ihan oikeasti tarvitse eikä kannata halata koko maailmaa."

Mä vedän ranteeni auki. Uhriretoriikkaa ei puhuttele. Sori.

-"Mistä muuten löytyy se maa, jossa kaikki toisilleen varsin vieraat kulttuurit elävät onnellisena ja sopuisasti yhdessä? Yritin kartalta äsken etsiä, en löytänyt."-

Ööö... Mites ois sellainen maa kuin Suomi? Tai Kanada? Tai USA? Kelpaisiko Hong Kong? Maailman homogeenisin maa on muuten Somalia. Tuli vaan mieleeni.

-"Saksan liittokansleri Angela Merker totesi BBC:lle vuonna 2010 Saksan pakolaispolitiikan epäonnistuneen täydellisesti."-

No, ei ole Merkel todennut noin. Hän totesi saksalaisen 'multikulti'- politiikan epäonnistuneen ja että saksalaisten tulisi sen sijaan pyrkiä ihmisten integroimiseen osaksi Saksaa (hän siis nimenomaan tunnustaa esim. islamin olevan osa Saksaa ja haluaa ihmisten 'kotiutuvan', eikä elävän omissa blokeissaan):

Focusing on the fact that Chancellor Merkel said “multikulti has completely failed” while ignoring that she also accepted diversity and particularly Muslims as a legitimate part of the imagined German nation is some pernicious form of overlooking the forest for the trees. A sentence spoken by a foreign politician has been taken out of the immediate context of the relatively minor party speech where it occurred and it has also been taken out of the wider historical and political context of the debate about migration and diversity in Germany.

Sitten herra Valavuori jatkaa:

-"Agendalla oli keskusteluilmapiirin muuttaminen avoimemmaksi ja pois ääripäistä..."-

Rasismista ja rasismin vastustamisesta avoimesti sillee vähän rasistiseen? Vai sillee 75%:sti rasistiseen? Vai riittäisikö 25%? Vai liittyköhän tämä ajatus perseraiskauksiin? Että niitä tulisi avoimesti sallia ainakin jonkun verran? Ainakin 'suvakkihuorat' saisi raiskata (sillä keskitie ja pois ääripäistä)?

Ydinkysymys lienee: mitkä ovat ne ääripäät, joista niin paljon puhutaan. Minä nimittäin olen löytänyt vain yhden ääripään: ne, jotka vihaavat ihmisarvoja. 

-"Ei kuitenkaan niin, että siirrämme ongelmat paikasta X paikkaan Suomi. Tällä rapautamme koko järjestelmän ja luomme maahamme tilanteen, jossa olemme kohta itse avuntarpeessa."- 

Turvapaikanhakijat eivät ole 'ongelmien siirtämistä'. He ovat ihmisiä. Ja niin kauan kuin Suomella on varaa dumpata miljoonia Talvivaaraan, on meillä varaa antaa turvapaikka muutamille tuhansille ihmisille vuodessa.

Lisäksi: eivät ne ongelmat tule ihmisten mukana. Vai onko Syyrian sota ja sen syyt siirtyneet tänne? Onko meilläkin kuivuutta? Äärimmäistä köyhyyttä? Aseellisia, valtaa haluavia ryhmittymiä? ISIS on täällä?

Suhteellisuudentajua, pyydän.

-"Apu tulisi aina lähtökohtaisesti kohdistaa sinne missä hätä on."-

Kuten on tehtykin.

Mutta miten autat syyrialaisia, irakilaisia, afganistanilaisia tai vaikka eritrealaisia, kun apua ei voida antaa? Jos on sota, niin miten paikanpäälle viedään apua? Maailmassa on jo nyt pakolaisleirejä, joissa asuu parikymppisiä ihmisiä, jotka ovat asuneet KOKO ELÄMÄNSÄ siellä leirillä. Minä sanoisin, että pelkkä 'paikanpäälle annettu' apu ei yksinään riitä.

Ja mites autat paikankaan päällä, kun siitäkin haluaa Hallitus leikata? Viesti vaikuttaa olevan: emme auta lainkaan.

-"Ja mitä tulee Geneven sopimukseen, jonka Suomi allekirjoitti vuonna 1968, niin olisikohan sitä sopimusta hieman aika päivittää vuoteen 2016?"-

No, miten sitä pitäisi päivittää? Mikä siinä on pielessä? Ilmeisesti tämä kohta, jonka herra Valavuori sanoo toisaalla: 

-"Raiskannutta tai muuta rikoksentekijää ei voida lähettää takaisin, jos häntä uhkaa joku kotimaassaan. No sehän meni sitten hyvin. Laki siis suojelee enemmän raiskaajaa ja kuin raiskattua?

Onhan tämä nyt aivan hullua touhua. Lain tulisi olla aivan yksiselitteinen, rikoksen tapahtuessa karkoitus tapahtuu, piste. Nythän tämä laki tuntuu suojaavan kaikkia muita paitsi uhria ja turvamaata ja rikollinen vapautuu uusimaan tekojaan turvamaassaan."-

Ei rikollinen vapaudu. Rikollinen joutuu vankilaan. Eikä turvapaikkaa tarvitse myöntää, jos tietyt ehdot täyttyvät:

Turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen:

1) rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;

2) törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena; taikka

3) Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.

Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan voida karkottaa, vaikka siihen olisi painavat syyt. Tämä on ärsyttävä asia, mutta se on asia, jonka kanssa on elettävä. Sillä mitä me voimme tehdä, jos jokin maa ei ota vastaan? Kuinka kauan alkuperäinen lähtömaa on vastuussa yksittäisestä ihmisestä? Ja jos ihmistä uhkaa esim. kuolemantuomio, ei häntä voi palauttaa, sillä suomalainen yhteiskunta ei ole kuolemantuomion kannalla.

Jos me tässä kohtaa sanoisimme, että 'maassa maan tavalla', että 'pitää tuomita oman maan lakien mukaisesti', niin silloin me ajaudumme sellaiseen relativismiin, että edes kivitystuomio raiskatuksi tulemisesta ei olisi mikään ongelma, sillä 'maassa maan tavalla'. Ja tätä tuskin kukaan haluaa?

Loppuun vielä hitunen maahanmuuttokriittistä dadaa:

Herra Valavuori: en tiedä, mitä tarkoitat halaamisella, mutta Suomi rajaa myös erittäin tarkasti, ketä tänne saa jäädä ja kuka saa turvapaikan. Sitä kutsutaan turvapaikkaprosessiksi.

Täältä myös palautetaan ihmisiä niin kotimaihinsa kuin tulomaihinsa. Ja käytössä on myös pikaisen palautuksen proseduuri. Ei tänne Suomeen vain kävellä sisään ja aleta asumaan.

Lisäksi 'tärkein tekijä Kanadan maahanmuuttopolitiikan toimivuudelle on Reitzin mielestä kuitenkin se, että suuri yleisö kannattaa sitä. "Poliitikot Kanadassa puhuvat maahanmuutosta myönteisesti, ja maahanmuuttajien korkea koulutustaso auttaa ylläpitämään positiivista imagoa. Monissa muissa maissa kansalaiset eivät ole innostuneita maahanmuutosta, ja poliitikot heijastavat tätä."

Mitäs veikkaat, herra Valavuori, onko sinun julkinen puheenvuorosi nyt kehumasi Kanadan- mallin mukainen (vai jotain ihan muuta)?

Kanadassa on paljon hyvää ja sellaista, mistä voisi ottaa mallia maahanmuuttopolitiikkaan täällä Suomessa. Jokaisen meistä kannattaa aloittaa siitä, että tekisimme, kuten Kanadassa tehdään: alkaisimme puhumaan myönteisemmin. Negatiivisuus lisää negatiivisuutta, jos kädessä on vasara, näet vain nauloja.

Kyllä tämä tästä, hyvä Aleksi. Sopivasti faktaa ja tunnetta. Siitä on hyvä dialogi tehty.