13. tammi, 2016

’Raiskataan, jotta suvakki ymmärtäisi’ ja banaalien scriptaselitysten keskustelu

 

Kun vuodessa tehtiin 400 rikosilmoitusta seksuaalisesta ahdistelusta, ketään ei kiinnostanut.

Nyt uutena vuotena rikosilmoituksia on tehty kolme ja niistä yksi on poliisin tekemä, niin kyse on kansallisesta tragediasta, sillä epäillyt ovat ulkomaalaistaustaisia.

Kun naiset ilmoittavat ‪#‎lääppimistapauksista, on se väärin, sillä se syyllistää liikaa suomalaista miestä. Maahanmuuttajan kollektiivisesta syyllistämisestä ei toki kukaan ole huolissaan.

Kun suomalainen ja ulkomaalainen raiskaus halutaan samalle tasolle, on se maahanmuuton ongelmien vähättelyä (sillä nuo raiskaukset arvotetaan isänmaallisessa tajunnassa eri skaaloille ja siksi tekojen näkeminen tekoina halveeraa kotimaista).

Ulkomaalaisen raiskaus on aina kulttuurin ja geenien vika. Suomalainen raiskaus on aina yksilön tragedia (ja tietenkin vähän naisen vika, sillä oliko pakko laittaa se minihame, huora).

Raiskaus on raiskaus. Raiskaus ei ole etninen performanssi. Kun suomalainen poliittikko sanoo naiselle, että 'vanhan pornostaran pitäisi olla hiljaa', niin mitä muuta tämä on kuin Taliban- kulttuuria?

Mutta kun suomalainen sanoo noin, on hän vain typerys, mutta muslimin suusta tultuna se olisi etninen painajainen, joka ei lopu kuin rajojen sulkemiseen.

Ja te vielä kehtaatte kieltää, että raiskaus kiinnostaisi vain ulkomaalaisen tekemänä. Kaksoisstandardi on nyt.

Siksi meillä tulee olla nollatoleranssi. Ei eroa suhtautumisessa sen mukaan, minkä maan passi löytyy taskusta. Talibani on talibani, viis ihonväristä, uskonnosta, kulttuurista. Raiskaamisella ei ole kotimaata.

Se, että sinua kiinnostaa raiskaus vain ulkomaalaisen tekemänä, ei auta ketään. Ei uhria. Ei tulevia uhreja. Se auttaa vain sinua.

Maahanmuuttokriittisyys on pelkkä bluffi, jonka perus paradigmat ovat virheelliset. Ei heitä totuus saati rationaalinen ajattelu kiinnosta. Rationaalisuus on jotain vasemmistolaista. Se on jotain valkoisen heteromiehen syyllistämistä. Se on jotain epäisänmaallista, sillä katso Ruotsiin! Katso Kölniin! Mieti, miten naisia kohdellaan Afganistanissa!

Maahanmuuttokriittinen ajattelu on syntipukkien etsimistä. Ei mitään muuta. Syntipukkien etsiminen on maahanmuuttokriitikon ajattelun zombeuttama paradigma.

Ja se menee näin: autoilija ajaa kolarin? Syyllinen on siis holtiton tieliikennepolitiikka ja auton ajajaa on saatava vetää turpaan (ja jos kuski on nainen, niin tietenkin pitää raiskata, jotta tajuaa).

Suomessa on rikollisia? Syyllinen on siis holtiton vapaiden kohtujen politiikka ja rikollisen synnyttäneet äidit ovat syyllisiä noihin rikoksiin (ja siksi heidät saa myös raiskata, jotta tajuaisivat).

Kaikki eivät parannu syövästä? Syyllinen on kehno terveydenhuoltopolitiikka, eikä niitä syöpiä muutenkaan kannata hoitaa, sillä kaikki me kuitenkin kuolemme. Ei Suomella ole varaa olla koko maailman syöpälääkäri.

Ulkomaalainen raiskasi? Syynä on holtiton maahanmuuttopolitiikka, joten on loogista ja oikeutettua mennä heittelemään polttopulloja.

Tässä otos maahanmuuttokriitikoiden logiikkaa. Pakko sanoa: on tämä helppoa. Ei tässä tuossa mitään järkeä ole, mutta sellaistahan se maahanmuuttokriittisyys on: järjetöntä, tunteisiin vetoavaa pöyristymistä, jossa maahanmuuttokriitikon tunne on aina ensisijainen. Ja jos et tätä ymmärrä, toivotaan vähintään raiskausta kakkoseen (ilman liukasteita).

Mutta miten rationaalinen keskustelu onnistuu ihmisten kanssa, joiden logiikka on lähtökohtaisesti pielessä ja jotka etsivät todellisuudesta vain yksittäisiä tapauksia sekä niihin syntipukkeja, vaikka se on ihan turhaa, kun ovat jo etukäteen tarinansa päättäneet?

No, ei sitä keskustelua synny. Eikä oikeastaan tarvitsekaan syntyä, sillä maahanmuuttokriitikoiden tarkoitus ei edes ole käydä keskustelua, vaan tuputtaa oman virheellisen lähtökohtansa todistusaineistoa kuin suurina paljastuksina kaikkialle. Ei se ole keskustelua. Se on mölyä.

Kun agenda on väärän paradigman synnyttämä, älä edes yritä keskustella: naura ja katso muualle. Katsokaa mitä tahansa keskustelua missä tahansa, niin huomaatte, miltä tämä möly näyttää: jos ei ensimmäisessä, niin viiden ensimmäisen kommentin joukosta löytyvät jo ne, joissa mikä tahansa ilmiö kerrotaan johtuvan maahanmuutosta ja OPTULA:n tilastoista.

’Ulkona paukkuu pakkanen. Se johtuu maahanmuuttajien valtaisasta hiilijalanjäljestä. Vitun suvakit, te olette ilmaston lämpenemisen takana. Joko mainitsin, että teidät tulisi raiskata ja tappaa? Myös kaktus anuksessa olisi suotavaa?’

Ei mitään lisättävää.

Minä kaipaan faktoja. Minä puhun vain verifioitavin faktoin. Kun OPTULA:n graafit näyttävät kiistatta yliedustuksen, tarkoittaa se jonkun logiikan mukaan yliedustuksesta kärsivien kulttuureiden olevan viallisia ja siksi heitä ei tulisi maahan päästää. Tässä se kuuluisa graafi:

Ja tässä graafissa kaikissa ryhmissä seksuaalirikoksen suhdeluku on suomalaisia korkeampi (paitsi ruotsinsuomalaisten). Mutta silti: islam, Afganistan, Irak, ’perkeleen raiskaajamuslimit’ ja valtaisa islamvihamielinen möly.

Mutta oikeasti: tämä kaikkien ryhmien yliedustus ei ole järkevä tulos. Nuo luvut kertovat käytetyn mallin epästabiilisuudesta sekä datan epäbalanssista (=populaatiot valtavasti erikokoisia ja yksittäisellä tapauksella valtava merkitys, kun populaatio on pieni). Selittävänä tekijänä raiskauksiin on järkevää siis olettaa olevan jonkin muun kuin kansallisuuden (vaikka on olemassa valtioita, joissa on naisten arvoa väheksyviä piirteitä hyvinkin paljon, niin ei ole olemassa sellaista mekanismia, jolla se muuttuu kuin automaationa raiskauksiksi Suomessa).

OPTULA:n raportissakin todetaan (josta tuo graafi on otettu), että:

-”…kulttuurisiin rikollisuuden selitysmalleihin liittyy aina suuria ongelmia, keskeisimpänä niistä rikollisuuden luonne marginaalisena ilmiönä, kaikissa väestöryhmissä rikoksiin syyllistyy vain hyvin pieni osa ryhmän jäsenistä. Suoraa vaikutusta todennäköisempi on kulttuuristen tekijöiden epäsuora vaikutus, ne voivat helpottaa tai hankaloittaa siirtolaisten yleistä sopeutumista uusiin oloihin ja vaikuttaa sitä kautta myös rikollisuuteen.”-

Silti raiskauksen etnistäminen eli raiskaamisen määrittely etniseksi, valtakulttuurin sisäänrakennetuksi ominaisuudeksi elää vahvana, vaikka tutkijat ovat siitä aivan toista mieltä (kuten myös ahdistelusta). Luonnollisesti, sillä pitäähän ne raiskausintoilut oikeuttaa ja löytää ne syntipukit, joiden kautta valkopestä ja unohtaa suomalaisten raiskaukset. Eiväthän ne ole kiinnostavia, eiväthän? Syntipukkeja tarvitaan, jotta ongelmiin ei tarvitse oikeasti koskea ja jotta projektio puhdistaa maahanmuuttokriitikon sielun, sillä vain Vieras on paha ja Me olemme hyviä, eikö vain? 

Totuus on kuitenkin jossain ihan muualla:

-"Viisi vuotta sitten kirjoittamassaan artikkelissa antropologi Paul Amar esitti että yksinkertaistetut selitysmallit muslimimiehistä ja ”maskuliinisuuden kriisistä” johtavat keskustelua pikemminkin harhaan kuin auttavat ymmärtämään maailmaa. Euroopassa mylläävä keskustelu seksuaalisesta häirinnästä, johon osa turvapaikanhakijamiehistä on syyllistynyt sivuuttaa koko joukon historiallisia, sosiaalisia, poliittisia tekijöitä, jotka olisi välttämättä otettava huomioon heistä puhuttaessa.

Meilläkin julkinen keskustelu on taipuvainen tukeutumaan banaaleihin selitysmalleihin arabi- tai islamilaisesta kulttuurista ja sen tuottaman naisvihan muodoista. Pikemminkin kuin kulttuurista kyse on anti-kullttuurista; yhteiskunnan romahtamisesta, arjen ja traditioiden jatkuvuuden katkeamisesta ja yhteiskunnallisten tukirakenteiden murtumisesta turvapaikanhakijoiden kotimaissa. Suomeen on saapunut tuhansittain irakilaismiehiä joita kotimaassaan kuvataan jatkuvan poikkeustilan, katastrofin ja väliinputoamisen sukupolveksi. Heidän ”maskuliinisuutensa kriisiä” on diagnosoitava poikkeustilan sanastolla eikä kulttuuristen traditioiden sanastolla."- (ks. koko lainaus tekstin lopussa)

On ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että ihminen myös elää kulttuurissaan, ympäristössä, joka vaikuttaa toimintaan (konteksti), eikä se ympäristö kulkeudu ihmisen mukana 1/1:een kuin automaationa ja vaikuta ihmiseen uudessa ympäristössä, sillä kuten sanottu: ympäristö (konteksti) itsessään vaikuttaa ihmisen käytökseen.

Ja kun ihminen saapuu epävakaista oloista Suomeen, ei ole mitään syytä olettaa hänen kantavan mukanaan koko lähtömaansa pahuutta mukanaan. Tämä on periaatteessa hyvin yksinkertaista.

Mutta kun poliisi puhuu uudesta ilmiöstä Suomessa (jota ei mikään olemassa oleva data tue), niin rasistit innostuvat siitä vain siksi, että tekijäksi sanotaan ulkomaalaista, niin taustatekijäksi löytyy Scriptapuppugeneraattorista välittömästi islam, islam ja sitten islam. Ja kun puhutaan raiskaustsunamista, jota ei tullutkaan turvapaikanhakijoiden myötä (vaikka sen nimeen vannottiin suu vaahdossa), se on Scriptanarratiivissa silmien sulkemista (vaikka todellisuus näyttää tältä):

-”Koska viimeaikoina on kovasti puhuttu seksuaalirikoksista niin kaivoin tilastokeskuksen ja maahanmuuttoviraston sivuilta turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten lukumäärät ja raiskauksia koskevien rikosilmoitusten lukumäärät kuukausittain vuodesta 2009 aina vuoden 2015 lokakuuhun asti.

Jos nyt näitä lukuja katselee, niin ainakaan mitään suoraa kausaaliyhteyttä näiden lukujen käyttäytymisen välille on todella vaikea saada (korrelaatio = 0.05, jos jotakuta kiinnostaa). Sama koskee muita seksuaalirikoksia (korrelaatio = 0.08), joita ei kuvaan ole kuitenkaan pirretty selkeyden vuoksi.

Toki vuoden 2015 rikostilastot julkaistaan vasta 19.1, eli loppuvuosi jää uupumaan. Kuitenkin hieman perspektiiviä keskusteluun, joka ainakin minusta on näyttänyt siltä, että meille on tullut tuhansia raiskaajia ja ahdistelijoita Suomeen.”- (Jari Lipsanen, 11.1.2016)

Lisäys yo. lainaukseen: vuonna 2015 raiskauksia oli tammi-marraskuu välillä 954. Ja kun uuden vuoden juhlinnan tapahtumista on tehty kolme rikosilmoitusta, niin kansallinen hätätila, vaikka seksuaalisesta häirinnästä on vuoden 2014 uuden lain voimaan tulemisen jälkeen tehty 400 rikosilmoitusta.

Niinpä.

Raiskaus on rasistin mielestä kiinnostavaa vain ulkomaalaisen tekemänä. Nuo 400 ilmoitusta ovat vain lukemia, ei ketään kiinnosta, sillä niistä ei ole raportoitu etnisyyksiä.

Ja kun suomalainen nainen kehtaa olla eri mieltä suomalaisen rasistisen mölymystön kanssa, saa hän tällaista palautetta:

Tämän palautteen sai Hanna Huumonen, joka perusti kampanjan ’Loppu MV- lehdelle’. Kun nainen nousee maskuliinisuudessaan uhoavan rasistin Raamattua MV- julkaisua vastaan, niin dialogin ydin on raiskaus. Tämä on sairasta.

Jos tuo lyyrisen ilmaisun raiskausunelmoija näkisi ulkomaalaisen suorittaman raiskauksen, hän todennäköisesti kävisi kysymässä uhrilta, että oletko ’suvakki’ vai ihminen ja sitten sen perusteella sitten päättäisi, josko uhria pitäisi auttaa.  Jos uhri tunnustaisi olevansa ’suvakki’, herra Raiskausunelmoija nostaisi ulkomaalaiselle peukkua leveän hymyn kera ja kehottaisi jatkamaan ja ehkä liittyisi seuraan (alkuperäinen ajatus lainattu Lenita Ainalilta). ’Raiskataan, jotta suvakki ymmärtäisi’. 

Raiskauskulttuuri on nyt. Tällainen on Suomi vuonna 2016.

MOT.

 

 

...........................................................................................................................................

NOTE! Tekstiä päivitetty ja otsikkokin muutettu turhan ja yliampuvan raflaavasta järkevämmäksi saadun palautteen vuoksi. Olitte oikeassa: provosointi oli sopimaton.

Lisätty myös lainaus tästä tekstistä:

-"Marko Juntunen Moderni Lähi-itä-ryhmässä kirjoitti alla olevan tekstin. Suosittelen sitä kaikille, joita seksuaalisuuskysymykset kiinnostavat ja jotka haluavat päästä jyvälle todellisiin asiaintiloihin.

"Varissuopäiväkirja VI: tomaatit on pidettävä erillään kurkuista
Suomessa ei nyt muusta puhutakaan kuin turvapaikanhakijoiden harjoittamasta seksuaalisesta häirinnästä ja moraalia vartioivista katupartioista. Myös Irakissa puhutaan samoista aiheista. Kävin muutama vuosi sitten seuraavan keskustelun bagdadilaisen avioparin Ahmadin ja Salwan (nimet muutettu) kanssa.
- Ahmad: Miliisiryhmät eivät vainonneet ainoastaan naisurheilijoita . Myös miehiä vainottiin, olivatpa he urheilijoita toimittajia, lääkäreitä tai yliopisto-opettajia.
- Salwa: Kaikkia joilla oli ammatillinen asema vainottiin. Jokainen jolla oli nimeä ja menestystä.
- Ahmad Jokainen tunnettu oli uhan alla.
- Marko: entä kauneussalonkien tai kampaamojen omistajat?
- Ahmad: Sellaisia tapettiin. 
- Ahmad: Sadr kaupungiosan toreilla tomaatteja ja kurkkuja ei saanut panna vierekkäin koska ne olivat kuin mies ja nainen.

***

Viisi vuotta sitten kirjoittamassaan artikkelissa antropologi Paul Amar esitti että yksinkertaistetut selitysmallit muslimimiehistä ja ”maskuliinisuuden kriisistä” johtavat keskustelua pikemminkin harhaan kuin auttavat ymmärtämään maailmaa. Euroopassa mylläävä keskustelu seksuaalisesta häirinnästä, johon osa turvapaikanhakijamiehistä on syyllistynyt sivuuttaa koko joukon historiallisia, sosiaalisia, poliittisia tekijöitä, jotka olisi välttämättä otettava huomioon heistä puhuttaessa. Meilläkin julkinen keskustelu on taipuvainen tukeutumaan banaaleihin selitysmalleihin arabi- tai islamilaisesta kulttuurista ja sen tuottaman naisvihan muodoista. Pikemminkin kuin kulttuurista kyse on anti-kullttuurista; yhteiskunnan romahtamisesta, arjen ja traditioiden jatkuvuuden katkeamisesta ja yhteiskunnallisten tukirakenteiden murtumisesta turvapaikanhakijoiden kotimaissa. Suomeen on saapunut tuhansittain irakilaismiehiä joita kotimaassaan kuvataan jatkuvan poikkeustilan, katastrofin ja väliinputoamisen sukupolveksi. Heidän ”maskuliinisuutensa kriisiä” on diagnosoitava poikkeustilan sanastolla eikä kulttuuristen traditioiden sanastolla.

Ahmedin ja Salwan kanssa käymäni keskustelu kuvaa sitä millaisesta sukupuoli- ja seksuaalinormien ilmastosta Suomeen saapuneet tuhannet irakilaismiehet ovat tulleet. Irakissa perhe ja sukulaisverkostot heikentyivät nopeasti 1980- ja 1990. luvuilla sotien, kansainvälisen pakolaisuuden ja maan sisäisen muuttoliikkeen seurauksena. Kotien talousahdinko syveni entisestään YK:n asetettua Irak kauppasaartoon, jota kesti aina Saddamin hallinnon kaatumiseen keväällä 2003.

Väkivaltainen lähimenneisyys ajoi kodit ahtaalle ja sodat olivat vieneet satojen tuhansien nuorten miesten ja perheenisien hengen. Samalla yhteiskunta läpensä militarisoitui; joka ikisellä Suomessa haastattelemallani irakilaismiehellä oli Irakin kodissaan aseita; miltei kaikilla jopa sarjatuliaseita ja he osaavat käyttää niitä. Väkivallan mittakaavasta kertoo se että 40% bagdadilaisperheistä menetti 2003 miehitystä seuraavien 7 vuoden aikana ainakin yhden lähisukulaisen.

Irakin sekulaarit hallitukset panostivat 1950-1970 luvuilla naisten aseman modernisoimiseen, mutta 1990-luvun taloussaarron vuodet voimistivat patriarkaalista heimoperustaista päätöksentekoa julkisten instituutioiden rappeutuessa. Irakilaiset sanovat että heimo on vahva aina silloin kun valtio on heikko – ja päinvastoin. Saddam puolue-eliitteineen eliminoi vastavoimat vahvistamalla heimojen keskinäisiä hierarkioita ja pelaamalla merkittävimmät suvut puolelleen. Asetelma pönkitti tiettyjen sukujen juridista statusta ja sukujen vanhimmat alkoivat ratkoa lukuisia siviilioikeuksille kuuluneita asioita, ja iskostaa patriarkaalisia perhe- ja sukupuoliarvoja yhteiskuntaan.

Perheiden kurjistuminen tarkoitti kasvavaa katurikollisuutta ja naiset ajautuivat Salwan kuvaamalla tavalla aiempaa selvästi haavoittuvampaan asemaan. Taloussaarron vuodet tarkoittivat myös uskonnollisten järjestöjen, vaikutusvallan kasvua. Monet naiset alkoivat pukeutua kokovartalokaapuun julkisessa tilassa liikkuessaan eivätkä tomaatit saaneet enää kaveerata kurkkujen kanssa. Naisten pukeutumisessa tapahtuneen muutoksen totesin monta kertaa kun selailimme Salwan ja Ahmadin kaltaisten irakilaisten valokuva-albumeja. Läpi 1980-luvun Bagdadin katukuvalle oli tyypillistä, että nuoret naiset pukeutuivat hameisiin ja housuihin eivätkä peittäneet hiuksiaan.

Kaikista surullisinta ja ironisinta koko tässä sukupuolinormien muutoksesssa on se että irakilaisten naisten aseman kohentamisen piti olla keskeinen osa Yhdysvaltojen ajaman uuden Irakin rakentamista vuoden 2003 miehityksen jälkeen. Naisten tuli antaa uudet kasvot uudelle avoimelle Irakille. Bushin hallinto ohjasi valtavasti pääomia erilaisiin naisohjelmiin ja ensimmäisessä perustuslaissa naisille taattiin neljännes julkisten instituutioiden työpaikoista. Lopulta tämä toteutui ainoastaan parlamentissa. ja näkyvimmät naispoliitikot tulivat konservatiivisten miespoliitikkojen suvuista. Irakilaispolitiikassa naisista tulikin – toisin kuin Yhdysvallat toivoi - symboli hallinnon jälkeisen Irakin uusille (shia) islamilaisille kasvoille.

Samalla sunni / shia vastarintaliikkeet käyttivät naiskysymystä välineenä hyökätäkseen läntistä imperialismia ja miehitystä vastaan. Hyvästä tahdosta huolimatta naisten asema ei kohentunut: uusi järjestys nosti valtaan keskeisesti shia populaariliikkeisiin kytkeytyneet henkilöt. Konservatiivinen sharia tulkinta pantiin toimeen shia-enemmistöisillä alueilla etelä Irakissa ja sunni-alueilla Keski- Irakissa. Mikä merkittävintä, julkinen tila jakautui miehityksen seurauksena paitsi etnisyyden uskontokunnan niin myös sukupuolen perusteella.

Olen viimeisten vuosien aikana tavannut Suomessa kymmeniä irakilaisnaisia jotka joutuivat uhkailun väkivallan, ja raiskausten kohteiksi ainoastaan siitä syystä että he olivat liian ”liberaaleja”. Salwa, urheiluivalmentaja, joutui pakenemaan koska miliisiryhmä katsoi hänen turmelevan tyttöjä. Väkivalta puski naisia yhä enemmän marginaaliin; naiset katosivat monilta kaupunkien julkisen elämän sektoreilta mutta myös julkisista instituutioista, mikä puolestaan tarkoitti sitä että ”jäljelle” jääneet naiset olivat yhä näkyvämpiä ja siten uhatumpia.

Naisten aseman kaventuessa myös kaikki vaihtoehtoinen seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden ilmaiseminen muuttui riskialttiimmaksi. Irakin korkein shia auktoriteetti Ali al Sistani julkisti vuonna 2005 fatwan, joka salli homoseksuaalimiesten tappamisen. Hän perui lausuntonsa vuonna 2006 mutta viesti kansalaisille oli selvä varsinkin kun shiajohtaja Muqtada al Sadr ilmaisi että homoseksuaalisuus on uhka kansakunnan moraalille. Useita satoja homomiehiä murhattiin Bagdadissa, Kirkukissa ja Najafissa ja Basrassa.

Olen juuri tänään menossa tapaamaan Keski-Irakista syksyllä 2015 Turkuun saapunutta homomiestä, jonka ystävän miliisiryhmät murhasivat tiputtamalla betonilohkareen tämän päälle kesällä 2014.

Inhoan väkivaltaa sen kaikissa mahdollisissa muodoissa, ja kaikki seksuaalirikoksiin syyllistyneet ihmiset on asetettava vastuuseen teoistaan. Turvapaikanhakijamiesten seksuaalirikollisuutta on diagnosoitava huomioimalla että väkivalta kaikissa muodoissaan on kontekstisidonnaista toimintaa..Irakilaismiesten taustalla on kolme vuosikymmentä väkivaltaa ja poikkeustilaa. Kaikki eivät selviä siitä oirehtimatta."-