12. tammi, 2016

Olemmehan me kaikki raiskauksia vastaan? #lääppijät

 

-"Raiskausta on käytetty joukkotuhoaseena, johdonmukaisena sodan välineenä jo kauan, mutta ongelma tunnistettiin ensimmäisen kerran vasta Bosnian sodassa 1990-luvun alussa. Bosniassa raiskattiin 25 000–50 000 naista ja tyttöä neljän vuoden aikana. Ruandassa vuonna 1994 sadan päivän aikana luku oli peräti 250 000–500 000. Kongon sisällissodassa pelkästään vuonna 2011 on arvioitu raiskatun 400 000 ihmistä."-

Raiskaus on aina läsnä, kun on konflikti. Aina. Kun Tahririn aukiolla raiskattiin 80 naista, oli kyseessä konflikti ja raiskaus oli ase. Tahririn aukiolla oli kyse poliittisesti motivoituneesta väkivallasta:

-"However, the fact that most of the women attacked reported the same pattern has led many to believe that the assaults are not only organised, but may be a political weapon used to crack down on women.

“The context of Tahrir is political and the attacks that happen there are probably organised,” argues Ghozlan.

“The question is, why is it only taking place in Tahrir Square?” Tallima asked. “Why not in front of the presidential palace [where many demonstrations have taken place] or during other large marches? Tahrir is targeted. It is the symbol of the revolution and they want to break it.”"-

Raiskaus joukkoahdistelun osana EI ole mitenkään arkipäivää Egyptissä, vaan sitä tapahtui erityisen paljon Tahririn aukiolla kansannousun aikana. Siksi Tahririn aukion tapahtumia ei voi, eikä saa käyttää esimerkkinä 'arabimaalle' tyypillisestä käyttäytymisestä. Emme me entisen Jugoslavian, Ruandan tai Kongon ihmisiäkään pidä kuin automaationa kulttuurinsa pakottamina raiskaajina, vaikka siellä konfliktin aikana raiskaukset olivat kammottavan yleisiä.

Jos haluatte lukea lisää joukkoahdisteluista Egyptissä, niin tässä on erinomainen artikkeli aiheesta: http://harassmap.org/en/wp-content/uploads/2013/03/Reconceptualizing-Sexual-Harassment-in-Egypt.pdf

Ja tässä toinen: http://www.jadaliyya.com/pages/index/13007/sexual-violence-in-egypt_myths-and-realities

Ei sovi myöskään unohtaa, että esimerkiksi Intiassa ’joukkoahdistelu’ on myös kohtuullisen yleistä ja Intiassa naisen asema on myös heikko. Intiassa ilmenee ehkä kammottavinta joukkoraiskauksen muotoa, josta voitte lukea täällä: http://timesofindia.indiatimes.com/city/meerut/11-year-old-gang-raped-strangled-to-death/articleshow/50525576.cms

Emme me silti ole demonisoimassa kaikkia intialaisia. Syy on yksinkertainen: on ollut poliittisesti tilausta muslimien demonisoinnille. Siksi muslimeista etsitään mitä tahansa, mikä voi saattaa heidät epäsuotuisaan valoon ja tällä tavalla vain luodaan vahvistusta omille ennakkoon määritellyille asenteille. Kyse on vahvistamisesta. Siksi meidän tulee olla tarkempia sen suhteen, mihin uskomme ja asioihin pitää suhtautua aidon kriittisesti.

Oleellista on muistaa yksi asia: on useita maita, joissa joukkoahdistelua harrastetaan sen brutaaleimmassakin muodossa, eikä niitä yhdistä mikään uskonto, etnisyys, kieli tai valtakulttuuri.

Älkää menkö siihen lankaan, että tyydytte liian helppoihin vastauksiin, kun kysymys on uskomattoman vaikea.

Minä olen myös väsynyt ja turhautunut nykyisestä keskustelusta, joka liittyy raiskauksiin, ahdisteluihin sekä eri kulttuureihin. Väsynyt, ehdottomasti. Sillä minusta nykyinen keskustelu on kakofoniaa, jossa sekoittuvat tunne, pelot, uskomukset sekä tapahtumat meillä ja muualla. Minusta tuntuu, että asia on liian iso ja siihen tarjotaan lian helppoja ratkaisuja.

Enkä minä ymmärrä tätä. Sillä miksi me tuhlaamme aikaamme keskusteluun, joka ei auta ketään?

Me voisimme myös toimia. Minä uskon, että on ihminen rasisti, persu, demari, kommari, ruma, vantaalainen, muslimi, hindu, ruotsalainen, norjalainen, egyptiläinen, perähikiäläinen, jääkiekkofani tai vaikka natsiperkele, niin hän ei raiskausta hyväksy.

Minä uskon, että me kaikki tunnistamme raiskauksen sekä seksuaalisen ahdistelun olevan ihan oikeita ilmiöitä ja läsnä myös Suomessa. Minä myös uskon, että me kaikki emme pidä ilmiöstä.

Piste.

Miksi me emme siis toimisi? Jokainen. Minä itse toivon, että kaikki ahdistelijat saadaan kiinni. Minä toivon, että kaikki raiskaajat saadaan kiinni. Minä myös toivon, että suomalaiset eivät toivoisi suomalaisten naisten tulevan raiskatuiksi vain siksi, että he ovat eri mieltä.

Minä toivoisin myös, että me voisimme olla tuhlaamatta aikaamme pelkästään keskusteluun siitä, kenellä on parhaimmat faktat. Me voisimme myös pohtia, miten raiskauksia voitaisiin ennaltaehkäistä arjessa. Me voisimme vaikka sopia, että puutumme välittömästi, jos näemme seksuaalista ahdistelua. Me voisimme vaikka sopia, että reagoimme selkein sanoin tytöttelyyn, pojutteluun sekä yleensäkin kaikkeen seksistiseen vihjailuun, jossa sukupuolen oletetaan määrittävän ja jopa luokittelevan ihmistä. Mitä, jos pyrkisimme siihen, että näkisimme ihmisen ihmisenä?

Ja voisimme myös sopia, että meillä olisi nollatoleranssi raiskausuhkauksiin ja me voisimme yhdessä sopia, että me julkisesti tuomitsemme, jos vaimojamme sekä muita perheenjäseniämme toivotaan raiskattavaksi. Minusta me voisimme tehdä kaikki työtä sen eteen, että raiskauskulttuuria ylläpitävään, halventavaan raiskausfantasiointiin puututtaisiin ja tuomittaisiin se yhdessä. Ilman kompromisseja, nollatoleranssilla.

Sitten me voisimme vaatia, että ihmisen kertoessa tulleensa raiskatuksi tai ahdistelluksi, antaisimme tukemme ja reagoisimme heti, jos ihmiset alkavat kyseenalaistamaan, syyllistämään tai käyttämään tapausta keppihevosena omille poliittisille tavoitteilleen. Me emme voi latistaa kenenkään kokemusta ja siten tehdä asian esiintuomisen vielä vaikeammaksi. Siksi me voisimme sopia, että tekisimme omissa puheissamme ja kirjoituksissamme raiskaajan vastuun aina näkyväksi.

Mitä, jos me erityisesti puheissamme ja teoissamme varmistaisimme, että raiskauksesta ei puhuta häpeän verhoamana? Uskokaa tai älkää: raiskaus EI IKINÄ ole uhrin vika. Jos joku tunkee kädet housuusi, se EI IKINÄ ole uhrin vika. Jos me syyllistämme uhria, me siirrämme vastuun hänelle ja tuo lisätaakka ei ole uhrille reilu. Lopetetaan siis syyllistäminen. Heti. Nyt.

Sillä tutkimusten mukaan jopa kolmasosa väestöstä pitää humalassa olevaa naista täysin tai osittain vastuullisena raiskauksesta. Tämä vääristynyt asenne uhreja kohtaan näkyy myös siinä, etteivät valtio tai kunnat ole järjestäneet uhrien auttamispalveluita. Minusta me voisimme alkaa pyytää poliitikkojamme toimimaan ja vaatimaan raiskauksien uhreille apua sekä resursseja, sillä avun ja tuen saaminen on ensiarvoisen tärkeää raiskauksen akuuttivaiheessa. Mitä nopeammin apua, sen parempi mielen korjaantumisen kannalta.

Ja toivottavasti kaikki, jotka joutuvat ahdistelun ja raiskauksen uhreiksi, uskaltavat tulevaisuudessa kertoa siitä ilman häpeän ja pelon tunnetta. Ja toivottavasti poliisille saataisiin riittävät resurssit tapausten tutkimiseen ja tekijöiden saattamiseen oikeuteen asti.

Me voimme toki jatkaa raiskauskakofoniaamme, jos niin haluamme. Mutta me voisimme samalla myös toimia raiskauksia vastaan ja me voisimme kaikki osallistua siihen, että raiskauskulttuuri ei eläisi Suomessa. Meidän pitääkin keskustella, vaikka lujaakin, mutta uhreja me emme silti saisi unohtaa. En minä. Et sinä. Ei kukaan.

Se, että me tämän kaiken saisimme aikaiseksi tämän valtaisan raiskausmölyn ulostulona, niin silloin me kääntäisimme tämän mölyn voitoksi. Ja minusta tämä olisi oikein mainio tavoite. Niin riipivä kuin se onkaan, niin tämä raiskauskakofonia on nostanut pintaan keskustelun raiskauksista. Siksi: haluamme tai emme, nyt on hyvä 'momentum' tuoda esille seksuaalisen väkivallan koko karmeus ja yleisyys ja toimia. Puhetta on jo ihan tarpeeksi, nyt voisi olla aika toimia. Meidän jokaisen, sillä me kaikki voimme vaikuttaa.

Tämän ei pitäisi olla mahdotonta, eihän? Sillä olemmehan me kaikki raiskauksia vastaan? Tiedän, että olemme.