24. joulu, 2015

Timo Soinin tappio, jytkyn lopullinen anatomia ja muutama pointti vuodesta 2015

 

Nyt, kun vuosi alkaa olemaan lopuillaan, on hyvä hetki käydä läpi vuoden 2015 täräyttävimpiä juttuja.

Ensinnäkin: 'Meillä on unelma' kertoi, että Suomi ei ole vielä pilattu. Enemmistö meistä suomalaisista ei edelleenkään ole rasisteja. Me ihmiset olemme huolissamme ihmisten huonoon kohteluun perustuvasta politiikasta, jota erityisesti Perussuomalaisen puolueen rasistinen joukko ajaa ja jonka toiminnan puolueen puheenjohtaja Timo Soini hyväksyy.

Silti voimme sanoa, miten rasistinen möly on kokoaan suurempaa. Sen näemme gallupeissa, joissa rasismin ainoana periaatteenaan takinkääntöjensä jälkeen alastomaksi riisutun PS:n suosion laskussa voimme todeta. Rasismi ei kanna, ja silti ne puhuvat vain maahanmuutosta ja sen saatanallisuudesta. Murheellista, mutta totta.

Muistetaan silti tämä rasistien suosion lasku ja lopetetaan itsemme päälle tuhkan ripottelu. Meidän hyvien ihmisten ei tule imarrella öykkäreitä sillä, että me jokaiseen typeryyteen reagoimme, vaan meidän tulee kääntää selkämme ja nauraa. Silti meidän ei tule unohtaa niitä mekanismeja, joilla maahanmuuttokritiikki on muuttunut jo polttopulloilla käytäväksi dialogiksi. Tästä on jo väsymiseen asti puhuttu, että rasistisen puheen arkipäiväistäminen ja rasististen tekojen vähättely kohteidensa syyksi, tulee johtamaan rumiin tekoihin. Ja niinhän siinä on käynyt, ikävä kyllä: ghetot eivät syttyneetkään palamaan, vaan palamaan syttyivät 'isäm maallisten' toimesta vastaanottokeskukset.

Siksi: puhutaan rasismista, mutta ei rasistien ehdoilla. Agenda on meidän, ei rasistien.

Toiseksi: vuoden ehdottomasti kovin yksittäinen kirjoitus on Koko Hubaran 'Minä olen unelma'. Se on lyhyt, terävä, omakohtainen ja se on onnistunut sisällyttämään uskomattoman paljon viisautta, taipumattomuutta sekä kritiikkiä sanojensa taakse. Lukekaa! Lukekaa tämä kirjoitus monta kertaa ja miettikää, minkälainen Suomi on on ihmiselle, jos Immoset saavat sen lyyrisen vallankumouksensa: 

-"Painajainen on sitä, että äärioikeistolaisuus nousee, fasismi nousee, kansallismielisyys nousee, nousee suoraan hallitukseen, vaikka seitsemänkymmentä vuotta sitten meille luvattiin toisin.

Painajainen on se, että minua ei pidetä suomalaisena, vaikka olen tavallinen, hyvä ihminen, ja minulta suomalaisuuden saavat anastaa ihmiset, jotka haluavat tappaa minut. Painajainen on se, että media ja poliisi eivät tee yhtään mitään.

Painajainen on se, että minulta odotetaan ymmärrystä ja valmiutta keskustelemaan, samaan aikaan kun minut vaiennetaan ja he saavat sanoa, että joku päivä meidät on poistettu täältä.

Painajainen on se, että kaikki vaikenevat, kääntävät päänsä pois, heittävät minut bussin alle ja jatkavat päiväänsä."-

Tämä kannattaa lukea jo ihan siksi, että se muistuttaa meitä kaikkia siitä, miksi rasismia ja etnistä erottelua suosivaa politiikkaa tulee vastustaa ja miksi siitä pitää puhua. Jotta ihminen sen ihonvärin takaa löytyisi. Siksi. 

Kolmanneksi: Sakari Timonen. Sitkeä, peräänantamaton, lahjomaton, jopa kova. Ei anna armoa. Silti hän ei ole kylmä ja tunteeton, vaan hänen sydämensä on täyttä kultaa. Vai miksi luulette hänen jaksavan kirjoittaa päivästä toiseen kiusattujen ja heikoimpien puolesta. Minun ei tarvinne sanoa enempää?

Neljänneksi: ihmisten avuliaisuuden määrä. Kun meille on tullut kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita, eikä siihen mitenkään olisi voitu 100%:sti varautua valtiovallan toimesta, niin tämä maa näytti, miten sillä edelleen on sydäntä. Ja paljon.

Nuo hiljaiset auttajat ansaitsisivat paljon enemmän huomiota kuin he saavat nykyään. Media tuo silti enemmän esille niitä, jotka puhuvat iPhonemiehistä ja media tuputtaa meille niitä rasismisyytöksistä loukkaantuneita persuja. Ja tämä on minusta hieman perverssiä. 

Minä ainakin aion nostaa jatkossa esille noita uskomattoman sitkeitä auttajia, jotka näkevät ihmisen. Loppujen lopuksi yhteiskuntamme arvot syntyvät eläviksi näiden ihmisten käsissä, eivät niiden, jotka puristavat kätensä nyrkkiin ja sylkevät muslimin kasvoille.

Viidenneksi: kun turvapaikanhakijoiden määrä ei sytyttänytkään ghettoja, sulkivat maahanmuuttokriitikot korvansa ja silmänsä ja alkoivat vain huutamaan ja sylkemään.

Tämä pahuuden ja typeryyden kognitiivinen dissonanssi tulee vielä sytyttämään vastaanottokeskuksia ja tämä tulee vielä aiheuttamaan uskomattomia uhriutumiseen perustuvia ehkä jopa väkivaltaisia perseilyperformansseja, mutta ei meidän tule marginaalin mukana kaikkien tanssia. He ovat tanssinsa valinneet ja se on rumuuden ja rasismin tanssia, jossa ei lupia kysellä.

Ja tämän asian kanssa meidän on vain elettävä ja yritettävä pohtia, miten maahanmuuttokriitikoiden marginaalijengin vaikutus suomalaiseen sielunmaisemaan saataisiin minimoitua. Tässä meillä hyvillä ihmisillä on vielä työtä tehtävänä.

Kuudenneksi: puhe Suomessa on tänä vuonna muuttunut vielä aikaisempaa rumemmaksi ja etovammaksi. On olemassa joukko ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen puhua aivan mitä tahansa, sillä he eivät osaa olla eri mieltä, he eivät osaa elää sen tosiasian kanssa, että on vain asioita, joista ei täydellistä konsensusta ole mahdollista saada. Siksi sitä konsensusta haetaan uhkailemalla, törkyilemällä ja jopa polttopulloilla.

Tässä nykyisessä keskustelun diskurssissa ei ole enää mitenkään outoa kirjoittaa naisille, miten olisi kiva, jos tulisivat raiskatuiksi, eikä ole mitenkään ennenkuulumatonta sanoa, että muslimit voisi tappaa, saunan takana on tilaa, sillä maahantunkeutujia ovat ja raiskaajia. Eikä ole mitenkään ennenkuulumatonta, että suomalainen poliittinen eliitti kutsuu väkivaltaa vain reaktioksi maahanmuuttoon ja että toimenpiteitä tulee kohdistaa maahanmuuttoon, ei rasistien aiheuttamaan väkivaltaan ja sen taustoilla olevaan 'Rajat Kiinni'- joukkioiden kaltaisten henkisten luolamiesten vihanlietsontaan. Maahanmuuttajat ovat siis syyllisiä ja vain siksi, että he ovat täällä.

Tänään on myös ihan normaalia sanoa Lucia- neitojen esitystä vastaanottokeskuksessa pedofiliaa promoavaksi näytökseksi, jossa tytöt olivat perversseille näytillä.

Tänään on myös ihan normaalia kirjoittaa tuntemattomalle ihmiselle uhkausviestejä:

 

Tässä maassa asuu paljon sairautta ja kiitos siitä kuuluu jytkyttelevälle perussuomalaiselle mölymystölle, jonka poliittinen paradigma on viha. Ja tuolle vihalle PS antoi kanavan ja tuon vihan Pandoran lippaan avasi Timo Soini ja hän sen olisi voinut myös sulkea.

Mutta hän ei sitä tehnyt, joten ainoa johtopäätös lienee, että Timo Soini hyväksyy rasismin puolueensa ainoana asiana, josta ei tingitä. Ja juuri tämän vuoksi voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että Timo Soini on rasisti. Pidä nakkimukisi, Timo Soini, sinä olet paljastunut. Sinä vaihdoit katoliset sakramenttisi Audin takapenkkiin sekä hetkelliseen poliittiseen valtaan ja nämä toki tekevät sinusta vain inhimillisen ihmisen, mutta sellaisen, joka on tekopyhä. 

Sinä hävisit, Timo Soini. Me kaikki hävisimme. Ja me muut joudumme korjaamaan jytkyn roiskeet.

Seitsemänneksi: nyt on Joulu. Muistakaahan rakastaa ja rakastella. Jos jokin on loppujen lopuksi tässä maailmassa tärkeää, niin rakkaus. Ilman rakkautta ei ole mitään. Ei edes meitä ihmisiä kiistelemässä keskenään. Halatkaa. Rakastakaa. Olkaa tässä ja nyt. Jokainen.

Minä toivotan kaikille ihmisille hyvää joulua täältä Kuusamon korvesta, jossa olen jouluani perheeni kanssa viettämässä. Täällä on ihmisen hyvä olla hiihtämässä, pulkkamäessä, lumitöissä, maistellen suklaata, kuunnellen oman pienen pojan naurua, lepäämässä, perheen kanssa, syöden, lihoen, ähkyssä möyrien:

 

On vain hetkiä, jotka ovat täydellisiä. Se, että jouluna pääsee nauttimaan lumesta, hiihtämisestä, mummolasta ja kirpeästä pakkassäästä, nyt vain on täydellistä.

Elämä on.

 

.................................................................................................................................................

PS. Olen ylpeydestä soikeana, sillä viime viikolla blogini ylitti miljoonan uniikin vierailun rajapyykin. Tämä tarkoittaa sellaiset 50.000 uniikkia käyntiä kuukaudessa. Kahden viimeisen kuukauden aikana blogissani on ollut kävijöitä yhä tihenevään tahtiin ja nyt uniikkeja käyntejä on sellaiset 20.000 viikossa! FB- sivuillani päästiin myös yli 2500:n rajan ja siellä yksittäisiä käyntejä on keskimäärin 200.000 viikossa! Hurjia lukemia!

Lisäksi suosituimpia tekstejäni on jaettu yli 20.000 kertaa ja suosituimpia tekstejäni on käyty lukemassa yli 400.000 kertaa.

Nämä lukemat ovat huikeita ja olen onnellinen ja ylpeä siitä, että juuri sinä, ihminen, olet jaksanut lukea kirjoituksiani ja jaksanut sietää joskus brutaalinkin kielenkäyttöni. Minä en kirjoita suosion takia, vaan siksi, että minusta meidän jokaisen pitäisi pitää ääntä pahuutta vastaan.

Siksi minä kirjoitan. Siksi pidän ääntä, perkele.