24. marras, 2015

Maahanmuuttokritiikot, Jussi Halla-aho ja sikolätin kyyniset porsaat

 

Keskustelu maahanmuuttokritiikistä on haastavaa.

Ja siihen on syynsä, sillä maahanmuuttokriittisyyttä ei ole olemassa kuin ilmiönä, jota kutsutaan nimellä ’maahanmuuttokritiikki’. Oikeaa substanssia ei ole, vaan maahanmuuttokritiikiksi voidaan kutsua miltei mitä tahansa, mikä suhtautuu negatiivisesti tai ’kriittisesti’ maahanmuuttoon sekä ei-suomalaiseen kulttuuriin. Siksi on hyvinkin veikeä se ilmiö, jossa maahanmuuttokriitiikkoja kritisoiviin puheisiin reagoidaan raiskaustoivein. Tämä on veikeää erityisesti siksi, että kritiikin osuessa kohdalle, maahanmuuttokriitikot ja muut persut loukkaantuvat kollektiivina, mutta yksilöiden typerehtiminen on sitten yksittäistapahtuma, vapaa-ajan harrastusta, eikä edusta ’oikeaa’ maahanmuuttokritiikkiä, johon ei saisi julkisesti reagoida, sillä ajojahti, median vainoa ja muuta hölynpölyä.

Ja näin syntyy se poukkoileva, epälooginen möly, jota kutsutaan termillä ’maahanmuuttokritiikki’.

Syy tähän on yksinkertainen: kun mitään ’oikeaa’ maahanmuuttokritiikkiä ei ole edes olemassa, voi kuka tahansa toisaalta loukkaantua kritiikin vuoksi, mutta toisaalta kuka tahansa voi myös kiistää ilmiön olemassaolon.

Jatkon suhteen yksi vinkki teille, ihmiset ja maahanmuuttokriitikot: kun on olemassa epätermi (kuten maahanmuuttokriittisyys), jolle ei ole olemassa määriteltyä sisältöä saati opinkappaletta/aatetta, sen voi jokainen ihan vapaasti itse määritellä.

Ja siksi on tärkeää esimerkiksi raamittaa kertomalla esim. tositapahtumiin tai puheiden-/kirjoitusten-/politiikan analyysiin perustuen, mistä puhuu, kun puhuu esim. maahanmuuttokriittisyydestä ja rasismista. Juuri, kuten esimerkiksi minä teen. Siksi on aivan turha pillahtaa itkuun joka kerta, kun joku kehtaa määritellä maahanmuuttokritiikin ja kritisoida sitä niistä lähtökohdista. Eri mieltä voi olla, mutta sen kritiikin on perustuttava käsillä olevaan asiaan.

Kuten olen sanonut jo monta kertaa, maahanmuuttokriittisyys on pikemminkin löyhä identiteetti kuin mikään oikea aate. Maahanmuuttokriittisyys on luotu epäkäsitteeksi, jonka taakse rasistit piiloutuvat. Se on käsitteenäkin jo täysin absurdi, sillä mikä on sen vastakohta? Minkälainen ihminen olisi kritiikitön suhteessa maahanmuuttoon? En tunne tätä ilmiötä.

Ja tämä identiteetti- ulottuvuus myös selittää sen, miksi maahanmuuttokriitikot ottavat kritiikin niin henkilökohtaisesti: sillä se ei ole aate, vaan se on identiteetti (jonka heistäkin jokainen itse määrittelee itselleen juuri sopivaksi).

Miettikääpä muuten, jos esim. minä loukkaantuisin Vihreisiin kohdistuvasta kritiikistä aina henkilökohtaisella tasolla? Olisi elämäni aika raskasta.

Maahanmuuttokriitikot sen sijaan eivät tätä ymmärrä ja siksi keskustelu heidän kanssaan tuppaa menemään pelkäksi solvaamiseksi tai väkivaltaan tukeutuvaksi uhripuheeksi. Se on oikeasti aika tylsää. Painotan sanaa 'tylsää'.

Mutta he ovat jo täällä. Maahanmuuttokriitikot. Ja meidän elettävä heidän kanssaan. Ja he antavat tällaista palautetta blogikirjoitukseeni ’Dialogia tilattiin ja polttopulloja saatiin - eli maahanmuuttokritiikin lyhyt oppimäärä’:

 

Ja tällaista samaan tekstiin:

 

Ja mitä minä yritin kertoa? Yritin kertoa, että se prosessi, joka kulkee demagogiasta tekoihin asti, on nyt nähtävillä.  Puhuin tästä jo James Hirvisaaren aloitettua 'siedätyspuheensa', sillä siinä on tarkoitus laventaa soveliaisuuden rajoja ja hiljalleen siinä käy, kuten tekstissäni kirjoitin: sosiaalinen kontrolli katoaa, kun kaikki on sallittua. Tämä sama ilmiö oli nähtävissä erityisen hyvin Jugoslavian hajoamissodan aikana ja on ollut nähtävissä kaikissa konflikteissa, joissa etnisyys on nostettu yhdeksi teemaksi. Suomen yksittäiset tapahtumat olen nostanut esille vain esimerkkeinä siitä, miten vaikuttaisi käyvän, kun rasistinen agitaatio on nostettu ihan normaaliksi ja hyväksytyksi keskustelun agendaksi. Siitä on kyse.

Rasismin dynamiikka persulaisen suosion ytimenä on hyvin yksinkertainen: rasistinen puhe stimuloi ja ylläpitää tuota pelkoa, eikä siinä ole mitään rationaalista. Rasistiksi leimaaminen ei tee kenestäkään rasistia, siinä ei ole mitään järkeä. Vai onko joku kuullut, että jonkun rasismin perustana on se, että on tullut kutsutuksi rasistiksi? Kyllä se rasistinen argumentaatio perustuu ihan puhtaasti halla-aholaiseen agitaatioon, jolla se ikioma rasismi oikeutetaan. Siksi tosiasiat SEKÄ rasismin tuomitseminen ovat yhtä tärkeitä asioita.

Yksi asia minua oikeasti ihmetyttää. Nimittäin se, että rasismista keskusteleminen menee liian usein keskusteluksi siitä, miten tulisi keskustella. Siinä menee hirvittävä määrä energiaa hukkaan. Ja tämä on minusta outoa: kun meitä ihmisiä on erilaisia, me myös haluamme puhua eri tavoilla ja ei myöskään ole yhtä ‘Ihmistä’, kenelle puhutaan, joten jos me liian tarkkaan alamme miettimään, kenelle me puhumme, me emme puhu enää kenellekään.

Toinen asia on se, että minun on vaikeaa kuvitella kenenkään muun hyvinvoinnista oltavan niin huolissaan kuin 'maahanmuuttokriitikon' hyvinvoinnista: sillä ei ketään juuri  ihmetytä tai vaivaa, jos yleistetään vaikka Vihreitä tai Vasemmistoliittolaisia 'stalinisteiksi' tai joksikin muuksi tai kritisoidaan poliitikkoa puolueensa politiikasta, sillä kaikki ymmärtävät, mistä on kyse (että puhutaan puolueesta tai politiikasta, ei henkilöstä).

Mutta kritisoipa 'maahanmuuttokritiikkiä', niin johan sinut pitäisi vähintään raiskata. Tähän ei eläin pysty.

Kolmas oireellinen asia maahanmuuttokriitikoille on, että heidän tapoihinsa kuuluu, että heidän Mestarinsa, Jussi Halla-aho nostaa ihan tavallisia ihmisiä solvattavaksi ja sitten maahanmuuttokriittisten mölisevä mullilauma solvaa (kun Mestari käski). Tuorein esimerkki löytyy Kempeleen etovaan raiskaustapaukseen littyen:

 

Ja kommenteissa meno on perinteisen väkivaltainen ja ’maahanmuuttokriittinen’:

 

 

 

 

Tuo ylin kuva on siis herra Halla-ahon seinällä reposteltavana ja kommentit sen alla olevasta ketjusta.

Ja tämä  kertoo herra Halla-ahosta ihan kaiken oleellisen: hän suhtautuu kyynisesti itse raiskaukseen kutsumalla sitä vain lakonisesti ’rikastukseksi’ ja kun yksittäinen, tavallinen ihminen on kommentoinut typerästi ja varomattomasti, niin herra euroedustaja kokee tarpeelliseksi nostaa kommentoijan tikun nokkaan. Ja lauma ääliöitä seuraa Halla-ahoa. Tietenkin. Roskajoukko ja sen johtaja. Mitä muuta voisi edes odottaa?

Voisitteko kuvitella minkään muun puolueen saati minkään muun ‘aatteen‘ johtavan politiikon saati euroedustajan tekevän jotain tuollaista? Aivan, en minäkään. Noin käy, kun ihmisen sosiaalinen kontrolli sekä empatian kyky katoavat ja 14- vuotiaan tytön raiskaus on ’rikastusta’ ja kaikki on sallittua (toki vain maahanmuuttokriitikolle, ei muille).

Ja neljäs oleellinen asia: rasismiin kriittisesti suhtautuvat eivät tee jakolinjoja. Rasismin vastustajat eivät tee poteroita. Rasismin vastustajat eivät luo vastakkainasettelua. Sillä jakolinja syntyy rasismista itsestään: rasismi tekee rajan ’Meidän’ ja ’Niiden’ välille. Rasismi vetää rajan ihmisarvojen ja ihmisarvottomuuden välille. Rasismi on jo olemuksellisesti rajanvetoa ja vastakkainasettelua. Rajat ovat rasismin luonne. Ja rasistin logiikan mukaan vastakkainasettelu syntyy siitä, että he sanovat rasismille ’Kyllä’ ja me tavalliset ihmiset sanomme sille ’Ei’. Hyvin yksinkertaista.

Siksi rasisti haluaa nostaa esille vastakkainasettelun ja syyttää siitä muita, jotta tämä fundamentaali tosiasia hämärtyisi. He haluavat luoda kuvaa, että he olisivat varteenotettava keskustelukumppani ja että heitä pitää mennä vastaan. Siksi ääripäädiskurssi sopii kuin nyrkki turvapaikanhakijan nenänvarteen, sillä tuossa rasistin diskurssissa pitää saada vähän lyödäkin ja heittää polttopullolla, sillä keskitie ja konsensus.

Rasistit ja muut maahanmuuttokriitikot ovat itse luoneet oman sikolättinsä. Eikä sinne meidän muiden tarvitse mennä, vaikka he niin kovasti sitä vaativatkin. Pysykää kuivalla maalla, hyvät ihmiset. Kyllä ne siatkin sieltä takaisin tulevat.