27. loka, 2015

Perussuomalaiset, tuo fasistinen kansanliike

 

-”Fasismi vastustaa demokratian ajatusta, jossa kansakunnan muodostaa enemmistö, jolloin valtio voi olla vain yhtä suuri kuin suurin joukko.

Demokratian puhtain muoto saavutetaan, kun kansakuntaa tarkastellaan oikealta kantilta, laadun eikä määrän kautta, mahtavimpana ideologiana, koska kaikkein eettisimmät, aidoimmat ja johdonmukaisimmat puolet ilmenevät kansassa harvojen omatuntona ja tahtona, kenties jopa vain yhden, lopulta ilmentäen koko kansan omaatuntoa ja tahtoa, kansan parhaaksi, joka on etnisesti muokkautunut luonnollisten ja historiallisten olosuhteiden myötä yhdeksi kansaksi, samaa kehitystä ja henkistä muutosta tavoitellen.

Kansakunta on muodostunut yksilöiden joukoista, joita yhdistää ideologia ja innoittaa halu elää ja vaikuttaa, itsetietoisuus ja persoonallisuus.”-

Näin puhuu meille fasismin isä, Benito Mussolini. Ja näin puhuu meille Olli Immonen kuuluisassa julistuksessaan vuonna 2015:

-” Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa tämän painajaisen nimeltä monikulttuurisuus. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi.

Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän.”-

Ajatus  on kirkas: on ’Me’ ja ’Muut’.

Tämä ajatus ei yksinään tee fasismista yhteiskunnallista liikettä. Tuolle liikkeelle syntyy mahdollisuus syntyä vasta, kun yhteiskunta ajautuu kriisiin (fasismia ei ole ikinä ollut ilman kriisiä). Eikä kriisikään riitä vielä: tarvitaan yhteinen vihollinen. Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen Euroopassa sellaiseksi nousi kommunismi ja Saksassa viholliseksi muotoutuivat juutalaiset.  Peloilla luotiin jo viime vuosisadalla fasismin voima: aidommat ihmiset, paremmat ihmiset, yksi Kansa, yksi Kieli, yksi Kulttuuri.

Ja vuonna 2015 näyttää siltä, että fasismin edellytykset alkavat täyttymään pelottavalla tavalla. Nyt viholliseksi on nostettu islam.

Lienee siis paikallaan hieman pohtia fasismia ja fasismin ilmenemistä suomalaisessa politiikassa tänä päivänä. Lienee jo selvää alun lainauksesta lähtien, että Suomessa fasistisen ajattelun mantraa ovat hokeneet lähinnä perussuomalaiset, jotka ovat päässeet vallankahvaan fasistisen ja rasistisen politiikan oltua heidän koko poliittinen antinsa.

Miten PS on sitten politiikassaan fasistinen?

Kun me tutkailemme fasismia tämän päivän Suomessa, on meidän väistämättä tyydyttävä vertailemaan tätä hetkeä analogioiden turvin menneisyyteen sekä etsittävä samankaltaisuuksia fasistiseksi todettujen järjestelmien kanssa. Analogioiden suhteen pitää olla varovainen ja pitää muistaa, että fasistiseksi luonnehdittuja yksittäisiä asioita löytyy myös muista poliittisista ohjelmista. Siksi fasismia analysoitaessa kokonaisuus ja konteksti ratkaisevat, sillä ne luovat lopputuloksen, eivät yksittäiset tekijät.

Fasismi yleisesti kyseenalaistaa lähes poikkeuksetta nykyiset, länsimaiset liberaalin yhteiskunnan pääaatteet, kuten demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeudet. Fasismi on luonteeltaan lähes aina rasistista: fasistinen politiikka sisältää vähemmistöön kohdistuvaa syntipukkifilosofiaa, joka on aina hyvin tilanne- ja kulttuurisidonnaista ja jota me todistamme juuri nyt myös Suomessa vuonna 2015. Meillä syntipukin roolin ovat ottaneet luonnollisesti maahanmuuttajat ja erityisesti islaminuskoiset ihmiset. Fasistiset puolueet ovat aina ensisijaisesti keränneet ääniä lupaamalla palauttaa keskiluokan ostovoiman, mutta myös erityisesti rasismilla oikeuttaneet Kansan vihan kohteen siirtämisen omasta eliitistä Kansan 'ulkopuolisiin’ ryhmiin. Tiedättehän, Eurabia, muslimit ja pahat maahantunkeutujat!

Fasismin viehätys erityisesti Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen perustui mm. ”…siihen, että se toi syvemmän merkityksen elämään modernisaation keskellä ja lupasi vallankumouksellista parannusta ja kansallisen itsetunnon palautusta maailmansodan häviäjävaltioissa. Imperialistinen valtion laajeneminen nähtiin välttämättömyytenä niin Italiassa kuin Saksassakin”.

Historiasta ei kannata unohtaa, että varhaisen fasistisen liikkeen jäsenet olivat sukupolvea, joka piti vanhojen ja ’perinteisten’ puolueiden poliitikkoja kyvyttöminä vastaamaan muuttuneen maailman järjestyksen haasteeseen (vrt. nykypäivän globalisaatio). Fasistien mielestä vanhojen puolueiden  aika oli ohitse ja tarvittiin uutta, ei-niin-poliittista politiikkaa. Erottuakseen aiemman politiikan harjoittajista ja osoittaakseen, että edustivat retoriikkansa mukaisesti koko kansanyhteisöä, fasistit käyttivät viime vuosisadalla itsestään usein nimitystä ’liike’, eivät halunneet identifioitua termillä ’puolue’. Aivan samalla tavalla tekevät perussuomalaiset nykyään Suomessa: he ovat ’kansanliike’, he edustavat ’muutosta’ ja he edustavat ’protestia’ globaalia maailma vastaan, jossa oma tila ja identiteetti on säilytettävä vaikka väkisin. Sama kaiku on askelten, sanoisin.

Fasismi on aina pyrkinyt vetoamaan tunteisiin, ei ideologiaan (sillä fasismilla ei ole täsmällistä ideologiaa). Fasismi ratsasti ja ratsastaa myös nykyään erityisesti tunteella oman kansan kulttuurisesta, jopa rodullistetusta paremmuudesta sekä vieraiden kulttuureiden omaa kansaa kohtaan osoittamasta epäoikeudenmukaisuudesta. Siksi fasistinen politiikka kokee oikeudekseen saada alistaa ja kiusata alempiarvoisempina pitämiään kansanryhmiä (vrt. PS:n vihaamat maahanmuuttajat ja muslimit). Fasistit tarvitsivat aina dehumanisoidun vihollisen, jota vastaan he rekrytoivat kannattajansa. Saksassa kansallissosialisteille vihollisen muodostivat erityisesti juutalaiset ja Italian fasisteille tämän vihollisen muodostivat jugoslavialaiset (jotka varastivat työt), mutta myöhemmässä vaiheessa myös etiopialaiset ja libyalaiset. Kuulostaako persulta? Minusta kuulostaa.

Fasismi on reagoivaa politiikkaa: se on kapitalismin kriisiytymisen synnyttämä poliittinen(kansan)liike. Ja kansanliikkeenä fasismi lupaa tänä päivänä hillitä globalisaation ja monikansallisten yritysten intressejä, mutta se ei pysty, eikä kykene lunastamaan lupaustaan, sillä fasistisella politiikalla ei ole vastausta systeemivikoihin ja pettäessään Kansan, joutuu fasismi lopulta toimimaan omia kannattajiaan vastaan.

-”Fasismin ytimenä on keskitetty, vahva valtiovalta, jolle kansa alistuu, ja sen vahva johtaja. Valtio toimii osittain korporatismin avulla. Keskeistä ovat myös historiallisin myytein vahvistettu äärinationalismi sekä voiman ja militarismin ihannointi. Fasismin hyveet olivat sotilaalliset "valikoituneisuus, kovuus, rohkeus, ylenkatse, miehekkyys, sankaruus, kuoleman halveksunta, kuri ja tottelevaisuus".”-

Sota. Isänmaallisuus. Miehen kunnia. Johtaja. Yhtenäinen kansa, yhteinen vihollinen. Uhraus. Selkäranka. Nämä ovat kaikki tuttuja PS:n retoriikasta. Nämä ovat kaikki fasismin ytimessä.

Perussuomalaiset ovat aina kiistäneet olevansa oikeistolaisia tai vasemmistolaisia, vaan he ovat omien sanojensa mukaisesti ’kansanliike’. Perussuomalaisilla on fasistiselle puolueelle tyypillinen johtajakultti, eikä johtajan asemaa saa kritisoimalla kyseenalaistaa (jonka ilmenevää todistamme juuri case Tynkkysen kohdalla). Perussuomalaiset kaipaavat vahvaa armeijaa ja vahvaa valtiota, he haluavat rajoituksia normaaleihin kansalaisvapauksiin, he haluavat rangaista ja vaativat aktiivisesti paljon nykyistä kovempia rangaistuksia, PS ajaa aktiivisesti ihmisten eriarvoistamista, kulttuurin pakonomaista yhdenmukaistamista, he haluavat rajoittaa sananvapautta ja PS haluaa lyödä Raamatulla homoja päähän.

Kun pohdimme PS:n luonnetta, ei kannata, eikä saa keskittyä pelkästään siihen, mitä he ohjelmissaan kirjoittavat. Kun ajattelee fasismin luonnetta, niin fasismin määrittelyn yksi perusprobleema on sen epämääräisyys. Fasismilta nimittäin puuttuu selkeä opillinen ja ideologinen pohja (vrt. marxismi, liberalismi). Tämä on myös fasismin voima ja lumo: kukin aikakausi määrittelee oman fasisminsa muodon ja kukin aikakausi itse määrittelee oman fasisminsa sisällön. Ei ole sattumaa, että fasismia on luonnehdittu näin:

-”…fasismin ytimessä on uudelleensyntymisen myytti, jota tukee vallankumouksellinen diskurssi sekä poliittisesta että yhteiskunnallisesta muutoksesta.”- (Roger Griffin)

Perussuomalaisten kohdalla on huomattava fasistinen kokonaisuus ja siksi oleellista eivät ole ohjelmat, vaan puheet sekä teot. Kun herra Soini puhuu sujuvasti kulttuurimarxismista, Putkonen väsää listoja PS:n kanssa erimielisistä ihmisistä (jotta saadaan kohteet määriteltyä PS:n omille mustapaidoille), Sampo Terho puhuu rotuopeista islampelon ytimenä ja kaipaa takaisin 30- luvulle, oikeusministeri Lindström kyseenalaistaa demokratian toimivuutta, herra Saarakkala ehdottelee vasemmiston äänen tukahduttamista laeilla, Olli Immonen unelmoi vahvasta kansakunnasta ja vallankumouksesta, Jussi Halla-aho määrittelee ihmisen arvon instrumentaalisena arvona, Hanna Mäntylä haluaa leikata sosiaaliturvaa ei-suomalaisilta, Teuvo Hakkarainen kiroaa perustuslain sekä kansainvälisten sopimusten pilaavan PS:n politiikan ja Juho Eerola viehtyy italialaisesta fasismista, niin voiko kukaan enää vakavissaan väittää, että PS ei olisi fasistinen puolue, jonka ytimessä ovat erotteleva nationalismi rasismin oikeuttajana sekä vahvan Johtajan lempeä läsnäolo (kuten aiemmin mainittu herra Tynkkysen tapaus osoittaa)?

Nämä kaikki edellä mainittujen herrasmiesten puheet ovat suoria kaikuja Suomen Sisun periaateohjelmasta, jonka Suomen Sisun jäsenet ovat saaneet ujutettua osaksi perussuomalaista DNA:ta Nuivan Vaalimanifestin ja PS:n maahanmuutto-ohjelman kautta.

Nämä samat herrat ovat luoneet Timo Soinin populistipuolueelle siltä puuttuvan aatteellisen sisällön eli yltiönationalistisen, ’isä maallisen’, rasistisen, rotuopillisuuden läpitunkeman, historian lehdiltä löytyvän fasismin uudelleen lämmittelyn, jossa fasismille tyypillisesti pahaksi vieraaksi ja yhteiskunnan viholliseksi on määritelty islam. Tämä toistuu kaikkialla perussuomalaisten puheissa ja erityisesti Jussi Halla-ahon koko poliittinen toiminta Laura Huhtasaarta myöten kietoutuu tämän vieraan (islam) demonisoinnin ympärille.

Nuivassa Vaalimanifestissa pyritään leimaamaan tietty kansanryhmä  (Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä tulevat muslimit negatiivisesti). Taustalla ovat perusteettomat väitteet, jonka mukaan ko. kansanryhmälle annetaan Suomessa perusteettomia etuja. Kummassakin pyritään kieltämään tunnetusti toimivat syrjinnän ja sosiaalisen eriytymisen vastaiset toimenpiteet. Ja kummassakin ehdotetaan toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu syrjimään leimattua kansanryhmää ja kohtelemaan heitä eriarvoisesti suhteessa kantaväestöön.

Historiasta olemme myös oppineet, miten fasistien ja natsien sosiaaliturva ei koskenut eräitä etnisiä(kin) vähemmistöjä. Ja sama on henki PS:n ohjelmissa. Ja yllättyneitä olivat?

Ja miksi muuten herra Tynkkynen erotettiin puolueesta, mutta ei Olli Immosta saati Jussi Halla-ahoa? Syy lienee yksinkertainen: Immonen sekä Halla-aho eivät uhmanneet Timo Soinia. Herra Tynkkystä ei erotettu siksi, että hän olisi Immosen & Halla-ahon tavoin persulainen fasisti, jotka vihaavat muslimeita, vaan siksi, että hän uhmasi Soinia. Tämä vain alleviivaa sitä, miten rasismi ja fasistinen politiikka ovat PS:n henki ja elämä.

Vieläkö joku epäilee, että perussuomalaiset eivät olisi rasistinen ja fasistinen puolue?