23. loka, 2015

Trollhättanin temppeliritari ja vihapuheen lyhyt oppimäärä

 

Ruotsissa, Trollhättänissa tehtiin maahanmuuttokriittinen miekkailuisku kouluun. Kaikki uhrit tekijää estämään mennyttä Lavin Eskandaria myöten olivat maahanmuuttajataustaisia.

Järkyttävä tapahtuma: nuoria ihmisiä ja koulussa, jossa pitäisi voida olla turvassa, viettää aikaa, oppia ja elää muiden nuorten ihmisten kanssa.  Tuntuu kurjalta ja toivottavasti nuo perheet saavat kaiken mahdollisen avun ja tuen.

Tapahtumasta sinällään voisi sanoa muutaman sanan. Voisi lähteä liikkeelle siitä, että toimittajat voisivat olla kriittisempiä uutisoinnissaan ja lopettaa sanan ‪’kriittinen’ käyttö viharikosten sekä vihapuheen yhteydessä noin yleisesti. Ja tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että maahanmuuttokriittinen vihaideologia ei ole millään tavalla kriittistä ajattelua:

"Uutistoimisto TT:n mukaan tekijän nimissä oleva Youtube-tili viittaa siihen, että hän oli kiinnostunut Hitleristä ja natsi-Saksasta ja että hän suhtautui kriittisesti islaminuskoon.

Myös iltapäivälehti Expressen kertoo miehen äärimielipiteistä, jopa natsismin ihailusta. Mies seurasi sivustoja, joilla kirjoitettiin muun muassa, että "monikulttuurisuus on helvetistä" ja "juutalaisilla on ylivalta länsimaisissa tiedotusvälineissä".

Lisäksi rasiminvastainen järjestö Expo kertoi verkkosivuillaan, että tekijä on linkittänyt verkossa useita filmejä, jotka viittaavat äärioikeistolaisiin ja natsi-sympatioihin. Hän on myös osoittanut tukea maahanmuuttovastaisen puolueen ruotsidemokraattien kampanjalle, joka vaatii kansanäänestystä maahanmuutosta."

Viha ei ole kriittistä. Viha on vihaa.

Sitten voisi jatkaa pohtimalla, joko kannattaisi ottaa tosissaan viharetoriikan arkipäiväistyminen ja lopettaa puheet keskitiestä, ääripäiden nahistelusta ja siitä, että rasisteja nyt vaan pitää ymmärtää?

Olisiko aika? Olisiko vihdoin? Minusta olisi.

Sillä viha synnyttää ja ylläpitää vihaa ja tämä viha synnyttää Trollhättanin temppeliritareita, joita Hommalla kutsutaan jo sankareiksi, sillä Trollhättanin miekkamies vain puolusti omaa ja meidän elämäntapaamme. Väkivallan hyväksyntä ja maahanmuuton demonisointi elävät julkisessa retoriikassa hyvin vahvoina. Ja se näkyy siinä, että todellisuus ei vain riitä:

-”Jos hän on joutunut itse käymään rikastettua koulua, todennäköisesti mamut ovat hakanneet ujoa ja hiljaista poikaa, joka on ollut osasyy syrjäytymiselle.”-

-”Jos tekijä on tuo kantis, hän on myös uhri. Ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan uhri.”-

Näille todellisuudesta vieraantuneille ihmisille todellisuus on pelkkää mamua, matua ja MV:n uutisia, josta syntyy joukkopsykoosi, jota kutsutaan termillä ’maahanmuuttokritiikki’. Rasismi on selkeästi tehokas järjen sammuttaja sekä toisaalta tehokas ihmisen integroitumisen estäjä. Tämän vuoksi rasismiin liittyen julkinen keskustelu sekä maahanmuuttoon liittyvän politiikan taustalla vaikuttavat motiivit sekä rakenteet tulee olla jatkuvan debatin ja tarkkailun alaisina. Asioista on todellakin saatava puhua ja vielä niiden oikeilla nimillä.

Ja miksi näin?

Sillä puheet ’iPhonemiehistä’ ovat: A. ihmisarvoa halventavia, B. ihmisen sopeutumista vaikeuttavia, C. oikeuttavat ihmisten huonon kohtelun (kyse on epäinhimillistämisestä ja epäinhimillistettyä kohdetta on helpompi kohdella huonosti).

Rasismi ja rasistinen agitaatio johtavat vain väkivaltaan: Saksassa tämän vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana on tehty yli 500 iskua tai muuta rikosta, jotka ovat kohdistuneet turvapaikanhakijoihin, heidän majoituspaikkoihinsa tai heitä auttaviin ihmisiin.

Viime vuonna vastaavana aikana iskuja oli 114, mutta esimerkiksi vuonna 2011 vain 18.

Sama ilmiö näkyy myös Intiassa: kun kaksi kastitonta lasta poltettiin kuoliaiksi, puhui maan apulaisulkoministeri ’koirista’. Samoin Jugoslaviassa, jossa ihmisen etnisyys yhtäkkiä sai ihmiset vihaamaan toisiaan. Nationalismi on aina kulkua ruumiiden seassa. Natsit puhuivat ’torakoista’ ja ’rotista’ ja Ruandassa kehotettiin erityisesti hutujen raiskaamaan tutseihin kuuluvia naisia.

Ilmiönä vihapuhe ei ole millään muotoa uusi. Voidaan olettaa, että niin kauan kuin ihminen on kyennyt puhumaan selkeästi ja kyennyt erottamaan oman ryhmänsä muista ryhmistä, on ihminen myös tuottanut Toista, viholliseksi määrittyvää ryhmää tai yksilöä koskevaa, erottavaa vihapuhetta.

Emme me vielä ole Jugoslaviassa, mutta analogia epäinhimillistävän puheen sekä ihmisen fyysistä koskemattomuutta rikkovan 'dialogin' välillä on selkeä.

Ja tämä sama, viharetoriikan oikeuttama, maahanmuuttokriittinen dialogi on jo rantautumassa Suomeen, sillä  ’maahanmuuttokriitikon dialogi on jo muuttunut polttopullojen avulla käytäväksi, Odinin Sotilaiden katupartioinniksiadoptoitujen lasten kiusaamiseksilisää polttopullojataantumiseksi Lieksassailkivallaksi hoivasairaalassa,mielikuvituspahoinpitelyiksi, rasistisiksi mielenosoituksiksi,  turvapaikanhakijoita auttavien ihmisten kiusaamiseksivalheelliseksi ’suvakin kääntymykseksi’ISIS- väitteiksi,valeteloituksiksi,  lapsen kasvattamisesta pakolaisten lyömiseenmopopoikien sekoiluksi,raiskaajamutakuonovalheiksi,  lasten junasta tönäisyiksi, kunnanvaltuutettujen uhkailuksi,  Sebastian Tynkkysen urpoiluksikoirien kimppuun usuttamiseksi, kirkkopäiville tunkeutumiseksiväitteiksi hirvittävästä yli miljoonaan ihmiseen menevästä vyörystä, niin eikö ole aika jo ymmärtää, dialogi on jo melko pitkällä ja seuraavaksi ’maahanmuuttokriittinen’ dialogi jalkautuukin lopullisesti kadulle ja keskustelun muodoksi muotoutuu väkivalta?

Poliittinen eliittimme: mitä muuta te vielä kaipaatte tältä dialogilta? Mustelmia? Kylmenneitä ruumiita? Trollhättänin temppeliritareita Suomeen?

On siis aika tehdä muuta kuin puhua. Pelkän puheen aika on ohitse.

Kuten olen väsymiseen asti toistanut – ja toistan sanomani jälleen kerran: ’maahanmuuttokriittinen’ mölymystö on osoittanut, että se ei enää halua puhua. Se haluaa elää tunnekuohussaan ja pelätä. Tämä mölymystö haluaa nostaa tärkeimmäksi asiaksi juuri heidän pelkonsa ja he yrittävät huutaa, miten juuri heidän pelkonsa on oleellista ja miten he nyt vain reagoivat siihen, kun heitä ei ole kuunneltu.

Toisin sanoen: ’maahanmuuttokriittinen’ mölymystö vaatii, että heitä totellaan. Ja jos heitä ei totella, he lopettavat puheen ja alkavat toimia. Tämän mölymystön moraali on koulukiusaajan moraalia. Koulukiusaaja, joka pelkää, ettei saa tarpeeksi huomiota, ottaa sen huomion, vaikka väkisin. Vaikka heittämällä kiviä tai tunkeutumalla kouluun survomaan miekkaa vieraan ihmisen vatsaan. Me olemme jo siinä tilanteessa, jossa koulukiusaajat tuntevat itsensä loukatuksi ja syrjäytetyksi ja he vain nostavat ääntään ja puhuvat polttopulloin (ja syyttävät siitä meitä, tavallisia ihmisiä).

Minä en epäile hetkeäkään, että ’maahanmuuttokriitikot’ eivät olisi peloissaan. En epäile, että heitä ei huolettaisi. Mutta heidän kanssaan on keskusteltu ja pyritty avaamaan heidän pelkojensa perustuvan scriptatotuuteen sekä MV:n vainoharhaan, niin eivät he silti usko. He eivät halua uskoa, he eivät halua kuunnella, sillä eivät kiusaajat kuuntele, sillä kiusaajat vaativat ja asettavat ehdot.

1990-luvulla Ruotsissa koettiin äärioikeistolaisen liikehdinnän aalto, joka kulminoitui uusnatsien siirtolaisiin kohdistamaan väkivaltaan, jopa surmiin. Taustalla vaikutti Ruotsiin jo tuolloin saapuneiden siirtolaisten suuri määrä, joka voimisti rasistista ajattelua. Keski-Euroopan maihin verrattuna Ruotsi otti jopa kymmenkertaisen määrän pakolaisia esimerkiksi Irakista ja entisistä Jugoslavian maista.

– Ruotsissa se johti tuolloin epäsuorasti liikehdintään, jossa oli autopommeja, poliittisia murhia ja väkivallantekoja maahanmuuttajia kohtaan kuten murhapolttoja vastaanottokeskuksissa, Tamminen sanoo.

Viime vuosina oikeistopopulismin ja nationalistisen ajattelun kasvattaessa suosiotaan muukalaisvastaisuus on nostanut päätään myös Suomessa. Kun samaan aikaan turvapaikanhakijoiden määrä on noussut nopeasti ennätyslukemiin, on tilanne Tammisen mukaan samanlainen kuin Ruotsissa 1990-luvulla.

Siksi minä pyydän, Suomen hallitus: lopettakaa pelkkä puhe ja toimikaa. Jotta koulukiusaajat eivät voittaisi ja temppeliritarit eivät saapuisi meidän kouluihimme. Kiitos.