20. loka, 2015

Minä haluan puolustaa Suomea!

 

Alkaa hiljalleen syke laskemaan.

Vietin viime viikolla yhden elämäni raskaimmista päivistä. Vaimoni oli pienen poikamme kanssa ajautunut epähuomiossa itäiseen Helsinkiin, vaikka olen navigaattoriin kyseisen alueen määritellyt NO-GO- alueeksi. Kauheinta tilanteessa oli, että vielä tuntemattomasta syystä vaimoni oli noussut poikani kanssa autosta ulos ja mennyt kauppaan, eikä hän ollut lainkaan ymmärtänyt, mihin vaaraan pienen perheemme ajautui tuona dramaattisena hetkenä.

Vaimoni pystyi vasta henkisesti palauduttuaan kertomaan, että oli uskoakseen nähnyt moskeijan, ilmeisesti ainakin yhden muslimin, muutamia savolaisia sekä sekakulttuurisia Afrikan sarven kasvatteja, jotka olivat päänsä peittäneet huppareittensa hupuilla ja jaloissaan heillä oli ollut ylilöysät farkut ja uutuuttaan kiiltävät lenkkarit sekä toisessa kädessään heillä oli ollut iPhonet (varmasti varastetut).

Nuo Afrikan miehet olivat myös puhuneet outoa kieltä, he olivat katsoneet vaimoani kohti, ilmeisesti jopa katsekontaktia olivat tavoitelleet ja jotain he olivat elehtineet kadun toiselta puolelta. Todella outoa käytöstä, sanoisin. Mutta vaimoni oli päättäväisellä keskisormen näytöllään sekä huutamalla: ”Go home, ISIS”, saanut tilanteen raukeamaan ennen kuin se oli raiskaukseen asti edennyt (sillä siihen se olisi kuitenkin päätynyt, sillä islam). Tilanne oli siis ollut hirvittävä sekä traumaattinen. Löin vaimoani toki turpaan, sillä minä en pidä siitä, että MINUN naiseni puhuu vieraille miehille ilman minun lupaani. Piste.

Pelottaa ajatellakin, mitä terroristin alkuja saati raiskaajasovinisteja nämä huppumiehet olivat, enkä ymmärrä, miksei tuota ulkomaalaisten vapaata ulkona liikkumista kriminalisoida, sillä ulkomaalaiseen kadulla törmääminen täysin yllättäen voi olla todella pelottava kokemus. Lisäksi tuollainen ulkona hengailu on hyvin epäsuomalaista ja ilmeisesti tarkoituksellisen provokatiivista, sillä tuollaisen notkuminen julkisella paikalla kertoo vain ylimielisyydestä sekä haluttomuudesta sopeutua tähän maahan sekä sen kulttuuriin.Ylimielistä ja röyhkeää, todellakin, mutta kantaväestön kustantama 'Taikaseinä' kelpaa silti, kuten muutkin etuudet, joista hyvä, kärsivä suomalainen Kansa voi vain uneksia. Ja voin sanoa, että ei Suomella ole varaa olla koko maailman sosiaalitoimisto!

Tämä ei ole kuva minun Suomestani. Tämä on kuva rumasta monikulttuurisuudesta, joka pilaa herkän luonnon kaltaisen suomalaisen kulttuurin, joka on kuin harvinainen kukka: ei pärjää väärällä leveysasteella. Ja nyt tänne ollaan tuomassa pala Afrikkaa mustan miehen muodossa ja se on minusta hullua. Ja ei, ei pärjää valkovuokko tai kielo Saharassa kuten ei pärjää Afrikan mies täällä Suomessa, joten milloin tämä monikulttuurinen hulluus oikein loppuu? Luonnonlakia vastaan ei tule taistella!

Ahistaa. Perheelleni olisi oikeasti voinut käydä tosi pahasti tuona kammottavana itäiseen Helsinkiin eksymisen hetkenä, mutta nyt olivat kristittyjen hyvät pyhimykset, Mannerheim sekä vuoden -95 jääkiekon maailmanmestaruuden muistot puolellamme!

Onneksi pieni poikani näyttää palautuvan hyvin tästä kauhukokemuksesta, sillä itäiseen Helsinkiin on moni jäänyt lopullisesti niin henkisesti kuin fyysisestikin. No, onneksi viikonloppuna tuli jääkiekkoa ja kaikki on nyt hyvin. Sohvalla köllöteltiin koko meidän sinivalkoinen poppoo ja luimme yhdessä Suomen Sisun elähdyttävää periaateohjelmaa, eikä ilmeisesti mitään eksoottisia tauteja eikä henkisiä vaurioita idästä kuitenkaan saatu. Vaimoni musta silmäkin alkaa jo laskeutumaan ja ensi yön hän saa jo nukkua samassa sängyssä kanssani ja verkkokellariini pääsee takaisin 17- vuotias vietnamilainen au-pairini. Se on kuitenkin hänen kotinsa.

Soittelen vielä Olli Immoselle ja Junes Lokalle vertaistukea saadakseni, sillä Olli & Junes tuntevat parhaiten idän ghetot ja niissä piilevät moninaiset vaarat, joita edes kaikki siellä asuvat eivät vielä näe. Mutta onneksi meillä on Olli & Junes, nuo tarkkasilmäiset miehet pohjoisesta, joilla on näkijän kyvyt. Olemme hyvissä käsissä, sanoisin.

Olen itse sitä mieltä, että ennen kuin hakijat saavat turvapaikkahakemuksiinsa negatiivisen vastauksen, nuo elintasosurffarit ja valkoisten neitsyiden metsästäjät, tulisi asuttaa parakissa jossain Ruotsin rajalla poissa ihmisten silmistä. Vain tällä tavalla voidaan taata integraatiomotivaatio, jos heistä jollekin jostain syystä annetaan turvapaikka. Silti itse suosisin turvapaikkaprosessissa vain nuoria naisia, joilla on tarpeeksi isot tissit.

Minua ällöttää väite siitä, että olen rasisti. En minä ole rasisti, vaan suomalainen. Tänäänkin, kun menen vastaanottokeskuksen luo käymään dialogia valkoisessa asussani polttopullon kanssa, en minä ole rasisti, vaan minä suojelen Suomea ennakoivasti. Minua ällöttää myös se, että valtaisan suuri joukko aatteensa sokaisemia isänmaan vihollisia ei halua myöntää minun olevan oikeassa: minä suojelen myös heidän tulevaisuuttaan.

Ennen kaikkea minä haluan polttopullolla välittää viestin: naisemme ei ole raiskattavissa! Naisemme ei ole teidän, he ovat meidän! Naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia! Me emme halua palavia ghettoja! Me haluamme elää rauhassa omassa isänmaassamme!

Ja minä haluan vain puolustaa Suomea. Etkö sinä halua?