8. loka, 2015

Suomi ja Ranska: patonkia, ruisleipää, scriptaretoriikkaa ja maahanmuuton erot

 

TAUSTAA JA HIEMAN VIRHEIDEN VÄLTTELYSTÄ

Suomessa pitäisi välttää muiden maiden virheet – ja hyvä niin, ei tämä ajatus ole sinällään mitenkään typerä, vaan päinvastoin. Euroopan maista esimerkiksi Ranskalla, Saksalla ja Iso-Britannialla on antaa meille vinkkejä siitä, mikä maahanmuuttoon liittyen voi mennä pieleen. Kaikilla näillä kolmella maalla on pitkä historia jo kolonisaation myötä maahanmuutosta, jotenka historiaa riittää – ja tässä kohtaa historiasta puhun erityisesti ’siirtolaisuudesta’, sillä termi ’siirtolaisuus’ on varsin kuvaava termi avaamaan myös sitä problematiikkaa, joka erottaa suomalaisen maahanmuuttopolitiikan siirtolaisuuden huippuvuosista ja siten esim. vanhoista siirtomaavalloista. Maahanmuuttohan oli kohtalaista jo ennen teollistumisen aikakautta erityisesti alusmaista uusien siirtomaaisäntien tarpeeseen ja tämähän on osaltaan aiheuttanut sen etnisen monimuotoisuuden, joka on kuvaavaa esim. Ranskalle ja Iso-Britannialle sekä USA:lle, jonka maahanmuuttohistoria on luonteeltaan kuitenkin erilaista kuin emämaiden historia (hieman samalla tavalla kuin Australian).

Siirtolaisuus nimittäin keskittyi teollistumisen alkuaikoina sekä Toisen Maailmasodan jälkeisinä aikoina teollisuuden tarpeisiin ja ihmisiä suorastaan haettiin töihin ympäri maailmaa. Esimerkiksi USA sekä Ranska haalivat miljoonia ihmisiä töihin, sillä teollisuus vaati tekijänsä. Ja siirtolaisiahan tuli – ja meni – miljoonia ja taas miljoonia vain tekemään töitä ja lähettämään myös rahaa omiin kotimaihinsa, sillä elintasoahan siirtolaiset menivät parantamaan ja niitä siirtolaisia lähti Suomestakin ameriikan ihmemaahan ja Australiaan asti. Siirtolaisuus piti sisällään ajatuksen, että kyse on väkiaikaisesta tapahtumasta, eikä tarkoitus edes ollut automaationa jäädä ikuisiksi ajoiksi tulomaahan. Ei tällaisessa ympäristössä, jossa siirtolainen on oletusarvoisesti ’vieras’, paljoa pohdittu integroitumista saati sopeutumista: töissä oltiin ja töitä tehtiin, perkele. Ja niin oli hyvä.

Mutta yhteiskunnalliset tilanteet muuttuivat ja yhtäkkiä siirtolaisuudesta tulikin ongelma. Esimerkiksi Ranskaan oli tullut miljoonia ihmisiä Algeriasta ja Algerian sodan jälkimainigeissa Ranskaan tulleet ihmiset eivät laman tultua ja töiden loputtua 70-luvun alkupuoliskolla voineetkaan palata kotimaahansa, sillä se kotimaa, josta he Ranskan siirtomaana olivat lähteneet, oli kadonnut. On jokseenkin ilkeä tilanne, jossa olet maassa, jossa olet ’siirtolaisena’ töissä, oletkin yhtäkkiä työtön, ilman kotimaata ja ilman todellisia siteitä maahan, jossa olet.

Tuo 70-luvun laman vaikutus näkyy maahanmuuton vähenemisenä ao. taulukossa:

 

Ranskassa vuoteen 1970 asti maahanmuutto oli pääasiassa taloudellista eli työperäistä, enimmäkseen miehiä ja se rajoittui pääosin viiteen lähtömaahan (Algeria, Espanja, Italia, Marokko ja Portugali). Myöhemmin motiivit muuttuivat: yhä enemmän naisia ja perheenyhdistämisiä, mikä tarkoitti pysyvää asettumista Ranskaan. Tämä taas edesauttoi maahanmuuttajien jälkeläispopulaation syntyä.

2000-luvulla vuosittaiset maahanmuuttajamäärät ovat Ranskassa olleet pienempiä kuin muissa suurimmissa Euroopan maissa, mutta Ranska kuuluu maihin, joissa ns. toisen sukupolven maahanmuuttajien määrä on suurimpia sekä suhteellisesti (13,5 prosenttia 25-54 -vuotiaista) että määrällisesti. Tämän toisen sukupolven ensisijainen tunnusmerkki on ehdottomasti nuoruus ja maahanmuuttaneiden aikuisten jälkeläisistä yli 40% on alle 35-vuotiaita kun kantaväestöllä vastaavaan ikähaarukkaan kuuluvia on neljäsosa. Tämä on yksi asioista, joita myöhemmässä tarkastelussa tulee muistaa ja luonnollisesti tämä juontaa juurensa 70-luvun siirtolaisuuteen ja suureen siirtolaisten määrään.

 

SOSIAALISET KRITEERIT: MIES, IKÄ JA KOULUTUS

Ranskasta opittua koulutuksen ja kouluttamattomuuden rikollisuutta sekä yhteiskunnasta eriytymisen riskiä lisäävistä tekijöistä: 

-”Viiden vuoden kuluttua koulujärjestelmästä päästyään työttöminä on 11% ranskalaisista, joiden vanhemmat ovat alkuperältään ranskalaisia. Afrikasta maahanmuuttaneiden jälkeläisillä luku oli 29%, todetaan tutkimuksessa. Työssä olevista natiiveista ranskalaisista 74% omaa jatkuvan työsopimuksen (un contrat à durée indéterminée (CDI)) ja Afrikan pojilla ja tytöillä vastaava luku on 67%.

Ensisijainen syy on koulutuksessa: 30% Afrikasta maahanmuuttaneiden jälkeläisistä tulee ulos koulujärjestelmästä ilman tutkintotodistusta tai parhaassa tapauksessa vain peruskoulun päästötodistuksen kera, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin natiiviranskalaisilla. Vaikeudet kouluissa selittyvät "heidän sosiaalisella alkuperällään, joka on selkeästi enemmän työläistaustainen" ("leurs origines sociales nettement plus populaires"): 58%:lla isä on työläinen (kun natiiveilla luku on 26%).

Kuitenkin "kun sosiaalinen alkuperä, vanhempien koulutustaso, perheen rakenne ja sisarusten lukumäärä otetaan huomioon, niin maahanmuuttajien lasten menestyminen peruskoulun yläasteella ja lukiossa (dans le secondaire) ei ole heikompaa kuin natiivien jälkeläisillä", painottavat raportin tekijät. Alkuperältään tunisialaiset ja marokkolaiset tytöt jopa päinvastoin suorittavat enemmän ylioppilastutkintoja kuin natiiviranskalaiset.”- (Le Figaro: France, 12 millions d'immigrés et d'enfants d'immigrés)

Sosiaaliset kriteerit eivät kuitenkaan selitä kuin osittain eroja esimerkiksi työllisyydessä. Koulutustaso, sosiaalinen alkuperä ja asuinpaikka selittävät vähintäänkin 61% erosta työllisyydessä Afrikasta maahanmuuttaneiden jälkeläisten ja muiden kohdalla.

Koulutustasolla sekä työllisyydellä on suomalaisessakin rikollisuudessa korrelaatio esimerkiksi henkirikoksiin. Näillä tekijöillä siis ON merkitystä ihonväriin katsomatta:

Suomalaisessa väkivaltarikollisuudessa on tiettyjä piirteitä, jotka ovat identtisiä myös maahanmuuttajataustaisessa rikollisuudessa (=Ikä, sukupuoli, koulutuksen puute):

Samanlaisilta vaikuttavat nuo rikolliset, ovat he sitten kantaväestöä tai maahanmuuttajataustaisia. Kun tarkastelee suomalaisen väkivaltarikollisuuden ikäjakaumaa, on helppo nähdä sukupuolessa, iässä sekä taustatekijöissä yhtäläisyyksiä kaiken väkivaltarikollisuuden kesken – niin meillä Suomessa, Ranskassa sekä kahden ryhmän (=Maahanmuuttajatausta vs. Kantaväestö) välillä:

Mies, ikä ja koulutustausta, näistä on rikollisuus tehty. Kun suomalaista rikollisuutta tarkastelee, ei kenellekään tulisi mieleenkään hakea selitystä uskonnosta saati jostain selkeästä kulttuurillisesta tekijästä. On selkeän tarkoitushakuista etsiä syyllistä uskonnosta tai kulttuurista, kun yleisin rikoksen tekijä on nuori, kouluja käymätön mies. Ja kun syyllistä haetaan ensisijaisesti uskonnosta maahanmuuttokriittisessä diskurssissa, ovat tarjotut lääkkeetkin vääriä ja pahentamassa toista merkittävää tekijää rikoksiin altistamisessa, nimittäin ihmisryhmän ’toiseuttamista’:

-”Radikaalista islamista innostuvia nuoria vaikuttaisi yhdistävän juurettomuuden tunne suhteessa läntiseen yhteiskuntaan.”- (Marko Juntunen, 30.8.2014)

Dares (la Direction de l'animation de la recherche, des études et des statistiques) toi taannoin julki, että maghrebin alueelta maahanmuuttaneiden lapset ilmoittivat useammin ’epäoikeudenmukaisesta ylentämisen estämisestä’ (15% vs. 7%). Työelämästä tutkimuksissa todetaan, että maahanmuuttaneiden lapset ovat ’välitilassa’: he tulevat toimeen paremmin kuin vanhempansa, mutta heikommin kuin natiiviranskalaiset. Ja tämä on hyvin oleellista: ’välitilassa’ ei kuulu mihinkään, ei vanhempiensa kulttuuriin, mutta ei myöskään siihen, johon vanhemmat ovat lapsensa synnyttäneet.

 

SAMANLAISUUS, RUISLEIPÄ JA PATONKI

Kun vertaamme Suomea Ranskaan maahanmuuttoasioissa, huomaamme, että puhumme samoista asioista, mutta silti eri asioista – Suomi on kuin ruisleipää ja Ranska luonnollisesti sitä patonkia. Samaa (leipää), mutta silti eri asia.

Oleellista on alkaa hahmottamaan, miksi Ranska ei kokonaisuutena ole suoraan verrattavissa Suomeen:

  1. Ranskan massiivinen siirtolaisuus 70-luvulle asti ja tämän siirtolaisuuden muuttuminen pysyväksi.
  2. Toisen polven maahanmuuttajien määrä korkea.
  3. Toisen polven maahanmuuttajien työläistaustaisuus korkea vs. kantaväestö.

Mutta toisaalta, mikä on yhteistä:

  1. Sosioekonomisilla tekijöillä selkeä eriytymistä/syrjäytymistä selittävä vaikutus (=koulutus, tausta, ikä, sukupuoli)
  2. Vieraannuttaminen- / vieraantuneisuus- / syrjäytyminen yhteiskunnasta. Tämä ei katso sosioekonomisia tekijöitä, vaan liittyy hyvinkin voimakkaasti toiseen tai kolmanteen sukupolveen.

Yhteisiä ominaisuuksia eri maiden välillä verrattaessa on toden totta huomioitava muutamia seikkoja: kun populaatiot on sosioekonomisilta muuttujiltaan vakioidut ja tehdään vertailua, niin samojen määreiden ryhmiä ei voida siltikään verrata tasapuolisesti. Tähän yksinkertainen syy: verrokkiryhmät ’Maahanmuuttaja’ vs. ’Kantaväestö’ ei voi ikinä ottaa huomioon muuttujaa, joka on itse toisessa ryhmässä sisäänrakennettuna – ja se muuttuja on maahanmuuttajataustaisuus.

Ja tämä on hyvin, hyvin oleellista muistaa vertailuissa: sillä tämä tekijä on merkittävä, kun pohditaan työllistymisen problematiikassa on syrjintää sekä rasismia. Tämä syrjinnän dynamiikka on asia, joka ei näy mitenkään sosiaalisten kriteereiden tarkastalussa ja siksi on ehdottoman tärkeää muistaa, että edes sosioekonomisin tarkasteluin ei saada eri ryhmiä täysin verrannollisiksi keskenään: maahanmuuttajuus ei ole kantaväestön ’ominaisuus’ tai ’leima’. Näiden kahden tekijän tutkiminen vaikuttavana tekijänä on kuitenkin hankalaa niiden mittaamisen vaikeuden vuoksi. Silti esimerkiksi Ranskassa vuonna 2006 muutettiin lakeja sellaisiksi, että esim. nimetön CV on oltava käytössä, jotta nimen perusteella ei syrjintään syyllistyttäisi. Maahanmuuttajien jälkeläiset kuitenkin puhuvat avoimesti alkuperään ja ihonväriin liittyvästä syrjinnästä, eikä tätä asiaa voi siksi(kään) olankohautuksella ohittaa. Pelkästään Ile-de-Francen alueella (Pariisin yksi ’suuralue’) 18% maahanmuuttajien jälkeläisistä - samoin kuin itse maahanmuuttajista - ilmoittaa kohdanneensa syrjintää työssä, kun taas valtaväestöllä luku on sellaiset 12%. Maahanmuuttajuudella ON vaikutusta.

Ja kun tästä muuttujasta puhutaan, niin aiheeksi tulevat AINA rasismi, syrjintä ja muukalaiskammo. Se, mikä tekee aiheesta erityisen hankalan, on rasistisen retoriikan arkipäiväistyminen sekä itse rasismin vähättely marginaali-ilmiönä. Yksi esimerkki rasismin vähättelystä näkyy jo siinä, miten suhtaudutaan maahanmuuttajaan, joka kertoo kohtaamastaan rasismista. Se nimittäin vähätellään olemattomiin syyllistämällä itse rasismin kohde sanomalla, että kyse on maahanmuuttajan itse keksimästä välineestä saada huomiota, rahaa ja sääliä, ei siis todellisesta, systemaattisesta ongelmasta. Rasismin mainitseminen on siis tässä narratiivissa maahanmuuttajan väline hyödyntää tukia ja syyllistää kantaväestöä. Tämä kuitenkin vahvistaa rasismia, sillä kun maininta rasismista käännetään uhrin syyllistämiseksi, rasistinen reagointi onkin muuttunut ’oikeutetuksi’ reaktioksi maahanmuuttajaa vastaan. Kun asia käännetään päälaelleen, ei rasismia edes tunnisteta.

Mutta älkää unohtako, että uhritutkimuksen mukaan miltei 30% Lähi-idästä tai Afrikasta tulleista maahanmuuttajista on kohdannut rasistista rikollisuutta. 30% on niin valtava määrä, että ei voi puhua sattumasta saati ilmiöstä, jossa maahanmuuttajat vain rahanhimoissaan valehtelisivat samalla tavalla:  http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf

Onko siis ihmeellistä, että vieraasta kulttuurista vieraaseen maahan tulija sosiaalisesta statuksestaan huolimatta ei aina niin helposti tunne oloaan kotoisaksi? Tämä ’vierauden’ tila ei katso maahanmuuton määrää tai laatua, se syntyy useista eri elementeistä, joista yksi on ehdottomasti rasismi.

 

IHMISKOE JA TILASTOLLINEN SCRIPTARETORIIKKA

Minä ehdottaisin, että tehdään todellinen ihmiskoe ja haetaan vastauksia tavalla, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Suomessakin alueita, jotka eri tilastollisin tarkasteluin saadaan vaikuttamaan toisistaan poikkeavilta ja näiden erojen varaan voisi rakentaa mitä mielikuvituksellisempia selityksiä lähtien aina valtakielestä alueen tyypilliseen DNA:han.

Mutta en sorru moiseen halpaan scriptaretoriikkaan, vaan pohditaan tätä sopeutumattomuuden ja tilastojen yhteyttä ihmiskokeella, jonka testiryhmät valitaan lähtökohtaisesti ao. kuvan mukaisesti:

 

 

Määritellään kolme ryhmää, jotka koostetaan ihmisistä seuraavilta alueilta:

  1. Päijät-Häme.
  2. Länsirannikko.
  3. Helsinki.

Sitten laitamme samankokoiset ryhmät täysin erilaisiin ympäristöihin:

  1. Ruotsiin.
  2. Somaliaan.
  3. Intiaan.

Sitten luomme keinotekoisesti kaksi erilaista poliittista ympäristöä:

  1. Tympeä, maahanmuuttajavastainen ympäristö, jossa joka aamu luetaan Scriptaa ja painotetaan maahanmuutajien olevan potentiaalisen ongelman.Tai siis, olevan kaikkien ongelmien syy.
  2. Normaali ympäristö, jossa ihmistä kohdellaan ihmisenä.

Sitten neljänneksi muuttujaksi määrittelemme yhteiskunnan tarjoamat avun ja tuen:

  1. Ei mitään apua eikä tukea. Vain teltta ja makuupussi (jotka nekin ovat käytettyjä).
  2. Ei mitään sopeutumisapuja, mutta asunto valmiina odottamassa.
  3. Sopeutumista tuetaan (=rahaa, kieliopintoja, muuta tukea) ja asunto valmiina odottamassa.

Ja viides muuttuja on koeryhmien maahanmuuttostatus:

  1. Pakolainen.
  2. Työperäinen maahanmuuttaja.

Kuudenneksi muuttujaksi valitsemme maahanmuuttoihmiskokeen osallistujien iän:

  1. 10 vuotta.
  2. 25 vuotta.
  3. 40 vuotta.

Seitsemäs muuttuja olisi koulutustausta:

  1. Ei mitään koulua/vain peruskoulu.
  2. Ammattikoulu/lukio.
  3. Ylempi korkeakoulututkinto.

Ymmärsitte varmaan jo, että eri muuttujilla on vaikutusta sopeutumiseen ja kotoutumiseen: maahanmuutto ei ole mikään mystinen, itsekseen toimiva, ulospäin hahmottumaton entiteetti, jota ei voi kontrolloida kuin korkeintaan määriä ohjaamalla ja jonka sisältöön ei ole mahdollista vaikuttaa. Yksinkertaisesti: maahanmuutto ei ole mikään vakiosisältöinen prosessi, jonka ulostuloa ei voi juuri itse säätää ja joka vain toimii tai ei toimi. 

Myös sillä on vaikutusta, miten me kohtelemme ihmistä. Jos laitamme kaikki nuo muuttujat matriisiin, sijoittaisimme ihmiset matriisin määrittelemiin paikkoihin ja tilanteisiin, niin tuskin on löydettävissä vain yhtä selittävää tekijää siihen, miten alussa määritellyt ihmisryhmät sopeutuvat uuteen ympäristöönsä, vaan lopputulos pidemmällä aikavälillä olisi useamman merkittävän muuttujan summa. Me tiedämme, että esim. koulutuksen puute indikoi koulutettuja herkemmästä astumisesta rikollisuuden polulle, mutta eivät kaikki kouluttamattomat syyllisty rikoksiin. Eikä tässä ole mitään eroa maahanmuuttaja vs. kantaväestö. Ihminen on aika hankala selitettävä – ja juuri siksi pitäisi välttää yksinkertaistavia, scriptaretorisia selityksiä, joilla ihmisen käyttäytymistä pyritään selvittämään.

Sen minä silti uskon, että länsirannikkolainen selviää jokaisessa mahdollisessa skenaariossa parhaiten, sillä komiat ja ruotsinkieliset pärjäävät aina. Mutta miten mahtaisi käydä kouluttamattomalle Päijät-Hämeen edustajalle Somaliassa, jossa hän olisi pakolaisen statuksella ja jossa olisi tympeä ilmapiiri ja ainoa apu olisi teltta ja makuupussi?

Aivan. En usko, että kovin helpolla pääsisi yhteiskuntaan kiinni. Mutta se, että hänelle kävisi huonosti, ei selittyisi auki yksinään hänen ’päijät-hämäläisyydellään’. Kokonaisuus on osiensa summa.

 

LOPPUSANAT: RASISMI JA POLIITTINEN DEMAGOGIA

Kun ihmisen luontaiseen epäluuloon vierasta kohtaan liitetään typeryys ja kateus ja poliittisen demagogian aikaansaaman ilmapiirin ansiosta tästä kombinaatiosta kumpuava rasismi nostetaan hyväksyttäväksi ja oikeutetuksi mielipiteeksi, niin olemme saapuneet siihen ääliömäisyyden hyveeksi nostaneeseen Big Brother- kulttuuriin, jossa Timo Soini voi puhua persettä myymättömistä persuista ja vaalikarja taputtaa käsiään Soinin ’suorasta puheesta’. Tämä maailma on surullinen ja ihmisarvot vain yhdeksi näkökulmaksi typistänyt junttifasismin yhteiskunta, joka on unohtanut kaikki ne hyveet, joille länsimainen sivistys ja jonka varaan suomalainenkin kulttuuri ovat rakentuneet. Ja todellisen uppoavan lännen edustajat vain ylpeitä tämän perinnön rapauttamisesta.

Kun muuallakin maailmassa maahanmuuttajien yhteydessä puhutaan siitä, miten heidän integroitumisensa ei ole onnistunut ja miten moni heistä tuntee olevansa kulttuurien välissä ilman tunnetta mihinkään kuulumisesta, niin miksi meidän tulee tehdä ne samat virheet kuin on tehty muualla – ja kutsua maahanmuuttajia 'iPhonemiehiksi', ’kultamuniksi’, ’pedofiiliuskonnon edustajiksi’, ’loisiksi’ ja ’raiskaajiksi’, sillä mihin muuhun tämä johtaa kuin eristymiseen ja vie väistämättä radikalisaatiopolun alkuun?

Kun suomalainen uskottelee itselleen, että se rasismi syntyy reagointina (uhrin syyllistämisenä) havainnoista sekä peloista liittyen muslimiin, maahanmuuttajien suosimiseen sekä erilaiseen kulttuuriin, niin tismalleen samalla logiikallahan syntyy se rasismin aiheuttama eristyminenkin. Mutta kantaväestön typeryys on kuitenkin hyväksyttävämpää? Pottunokan reagointi on oikeutetumpaa kuin maahanmuuttajan? Minulla on uutinen teille, rasistit: ne maahanmuuttajatkin ovat ihmisiä. Siis sellaisia olentoja, jotka myös reagoivat ympäristöönsä ja erityisesti siihen, miten heitä kohdellaan.

Me todellakin voimme ottaa opiksi siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Mutta emme me silti voi vain osoittaa sormella ja huutaa: ”Katso mitä Ranskassa tapahtuu”, sillä ihmisen kotiutuminen on niin monen asian summa, että suora vertailu ei onnistu ja yksinkertaistavat scriptaretoriset selitykset ovat vain väärin. Silti me voimme havaita samoja mekanismeja ongelmien muotoutumisen takana ja olisi myös väärin sanoa, että me Suomessa olemme jotenkin niin erilaisia, että meidän ei tarvitsisi katsoa mihinkään suuntaan.

Ihmisiä me kaikkialla olemme. Emmekä edes niin erilaisia.

Silti me voimme sanoa tiettyjä indikaattoreita olevan, että meille on tapahtumassa sama mitä Ranskassa: toisen- sekä kolmannen sukupolven maahanmuuttajat eristyvät ja eriytyvät muusta yhteiskunnasta. Ja yksi indikaattori on koulutukseen liittyvä, jonka puutteella on kaikkialla maailmassa rikollisuutta lisäävä vaikutus. Tästä on ihan oikeaa tietoa olemassa täällä:  https://www.vtv.fi/files/4801/12_2015_Maahanmuuttajaoppilaat_ja_perusopetuksen_tuloksellisuus.pdf

Ja tämä kuvaaja kertoo siitä, että jotain kannattaisi ja pitäisi tehdä heti koulujärjestelmämme suhteen:

Kuva: Pisa-pistemäärä

 

Tämä on hyvin tärkeä asia:

-"Toimiva koulutusjärjestelmä, joka ottaa oppilaiden erityistarpeet huomioon, on yksi tehokkaimmista tavoista integroida nuoret maahanmuuttajat yhteiskuntaan. Suomessa erot maahanmuuttajien ja kantaväestön oppimistulosten välillä ovat 15-vuotiailla kuitenkin suurempia kuin muualla Euroopassa. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamistaso on selvästi heikompi ja he jäävät useammin toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. "-

Kun noita eroja havannoi, ei silti voi tehdä ihan suoria johtopäätöksiä muusta kuin siitä, että eroja on erityisesti maiden sisällä 'kantaväestö' vs. 'maahanmuuttaja' (erityisen suuri ero on Suomessa), sillä eri maihin kohdistunut maahanmuutto ei ole identtistä (vaan populaatiot poikkeavat toisistaan). Maiden väliseen vertailuun tarvittaisiin lisätietoa tutkitusta populaatiosta. 

Mutta me voinemme olla varmoja, että mikäli me emme saa maahanmuuttajataustaisten ihmisten koulutusta yllä olevia eroja kaventavaan kuosiin, niin sellaisia maahanmuuttajaryhmiä tulee muodostumaan, joihin kasautuu sosiaalisia ongelmia. Aivan, kuten kasautuu kantaväestölläkin (mekanismi on täsmälleen sama).

Ongelmatonta maahanmuuttoa ei ole olemassakaan, sillä kyse on kuitenkin ihmisistä. 

Ainoa tapa varmistaa täysin ongelmaton maahanmuutto, olisi laittaa maahanmuutto täysin nolliin. Ainoa tapa varmistaa täysin ongelmaton kantaväestö, olisi laittaa synnytykset nolliin ja lopettaa tämä hullu avointen kohtujen politiikka, tuo holtiton synnytyspolitiikka (tai keskittää syntyvyyspolitiikka vain koulutetuille, työssä käyville ja älykkyystestit läpäisseille ihmisille, sillä muistattehan: koulutuksen sekä työn puute korreloi erityisesti henkirikollisuuden suhteen), eikö vain...?

Ja tämä ihan siksi, että mitään tapaa ja metodia ei ole olemassa, joilla yksittäisen ihmisen toimintaa voitaisiin ennakoida. Sellaista metodia ei vain ole olemassa, sillä emme me pysty ennakoimaan edes meidän suomalaistenkaan toimintaa 100%:lla tarkkuudella.

Tuo sama ’nollametodi ’ toimisi toki myös kaiken muun epätoivottavan ihmiseen liittyvän problematiikan kanssa - kielletään ihmiset, olkaamme siis ihmiskriittisiä.

Mutta millainen maailma tämä ihmiskriittinen maailma olisi? Se olisi maailma, joka ei olisi ihmistä varten. Ei kiitos.