4. loka, 2015

Maahanmuuttokriittisyys - identiteettiä, politiikkaa ja raiskaus osana kriittistä dialogia

 

-"Meepä lukee jotakin hommafoormia ja kerro mulle, että se henki siellä ei ole se, että:

1. Maahanmuuttajia ei saa ottaa suomeen, koska se tuottaa kustannuksia suomalaisille (Suomen valtion on velvollinen suomen kansalle, eikä ulkomaalaisille, siispäniitä kustannuksia ei pidä pitää moraalisesti hyväksyttävinä = kansallisvaltioajatus).

2. Maahanmuuttajia ei saa ottaa suomeen, koska se vähentää kansakunnan koheesiota ja aiheuttaa sitäkautta turvallisuusongelmia ( = ajattus kansallisvaltioista turvallisuuden takaajana)

3. Maahanmuuttajia ei saa ottaa suomeen, koska se lisää suomessa tapahtuvaa rikollisuutta ( = kansallisvaltion tehtävä on turvata kansansa turvallisuus)

Itekttääkö, kun mä tiedän nää asiat sua paremmin ja sä vain piekset jotakin höpöhöpöä kun et paremmasta tiedä?"-

Sain tällaisen kommentin, kun pohdin maahanmuuttokriittisyyden sisältöä.

Ja tätä kommentti kertoo yhden oleellisen asian: maahanmuuttokriittisyydelle ei ole olemassa mitään selkeärajaista sisältöä, vaan se määrittyy keskustelun sisällön kautta ja on siten väistämättä alati muuttuva (sillä sisältöä ei oikeasti ole kuin se, miksi se on kullakin hetkellä keskustelun sisältönä määritelty). Ja silti ’maahanmuuttokriitikot’ puhuvat aatteesta, vaikka kyse on mitä ilmeisimmin vain ’keskustelun hengestä’ ja löyhästä ryhmäidentiteetistä.

Ja se sallittakoon.

Silti minä haluaisin haastaa meidät kaikki pohtimaan neljää kokonaisuutta maahanmuuttokriittisyyteen liittyen:

1.       'Emme me ole rasisteja', sanovat 'Rajat kiinni'- mielenosoittajat etukäteen.

Mutta kun mielenosoituksessa vaaditaan "islamilaisen invaasion" lopettamista ja huudetaan "ei lisää partavauvoja Suomeen" ja tarinaa vahvistetaan lauseella "invaasio seis rajat kiinni" ja "häpykaartilaiset, go home", niin mitä muuta tuo on kuin rasistista typerehtimistä?

Kun holtittomaksi kutsutun maahanmuuton kritiikki typistyy jälleen kerran pelkäksi maahanmuuttokriittiselle puheelle tyypilliseksi rasismiksi, niin herää mieleeni väkisinkin kysymys, että miten kauan esim. media jaksaa hyysätä näitä 'huolestuneita kansalaisia' ja niellä rasistien narratiivin syötteineen päivineen?

Sillä eivät nuo ihmiset mitään huolestuneita kansalaisia ole. He ovat rasisteja. Ja aletaan kutsumaan rasisteja heidän oikealla nimellään. Aletaan kutsumaan heitä rasisteiksi. Heti. Kaikki. Ilman kompromisseja.

Jookosta?

2.     Termien ja käsitteiden määrittelemättömyys. Paljastakaa ja kertokaa, missä ja mille sisällölle on määritelty seuraavat asiat:

1. Maahanmuuttokriitikko.
2. Maahanmuuttokriittisyys.
3. Asiallinen maahanmuuttokritiikki.

Sillä minä en ole löytänyt mitään yleisesti määriteltyä sisältöä kahdelle ensimmäiselle - ja tämä johtanee myös siihen, että kohta nro.3 on vaikea, ellei mahdoton löydettävä.

Vaikuttaakin siltä, että 'maahanmuuttokriittisyys' on sisällyksetön termi. Termin merkitys syntyy eri tilanteissa, joissa rasisti vetoaa termiin, jota ei ole, vaan koko termi toimii tyhjänä agenttina, jonka merkityksen määrittelee jokainen itse.

Siksi on jokseenkin tragikoomista, kun ihminen kokee olevansa 'maahanmuuttokriitikko', joka määritelmällisesti on tyhjä sana. Koko termi on bluffia, termi, johon puretaan rasismin oma negatiivinen tunne omasta rasismistaan.

Yksinkertaista: 'maahanmuuttokriittisyys'- termin merkitys on toimia rasistien tunne-energioiden kaatopaikkana, jotta saa omasta agitaatiostaan häivytettyä negatiivisen latauksen. Termin merkitys ei ole siis sen sisällössä, vaan negatiivisen energian häivyttämisessä.

Maahanmuuttokriitikot, teidät on paljastettu. 

PS. Jos löydätte esimerkkejä asiallisesta maahanmuuttokriittisyydestä, niin vinkatkaa minulle. Minä en ole sitä löytänyt ja haluaisin nähdä, mitä se on.

3.       Ääripääajattelu on tarkoituksellinen bluffi.

Poliittisessa keskustelussa on myös taipumus sekoittaa eri ääripääakseleille kuuluvia asioita keskenään ja tämä tekee keskustelusta myös vaikean.

Sillä esimerkiksi on absurdia puhua parista ’holtittoman maahanmuuton vastustajat’ ja ’rasismin vastustajat’ kahtena eri ääripäänä. Sillä eivät nämä ole keskenään toistensa eri tasoja: toinen on mielipide (holtiton maahanmuutto) ja toinen on faktuaalinen (rasismi), joka on myös moraalinen kysymys (oikein/väärin). Mutta tässä kohtaa näkee myös sen, miksi rasistit haluavat vetää keskustelun mielipiteen tasolle: jotta ei tarvitsisi välittää faktoista tai moraalista. ’Olen rasismia vastaan’ johtaa usein vastaväitteeseen ’kannatat siis holtitonta maahanmuuttoa’.

Ja ei keskustelussa vain sekoiteta eri tasoja, vaan niitä myös käytetään sekaisin argumentoinnissa samoissa väitelauseissa. Tyypillinen esimerkki on sanoa: "Vastustan holtitonta maahanmuuttoa, sillä en halua muslimiraiskaajia Suomeen" - ja kun tuota kritisoi rasismina, on reagointi yksinkertainen: "Kannatat siis holtitonta maahanmuuttoa".

Näin se dialogi kulkee ja keskitiesoppa on valmis.

4.       Mitä jää jäljelle, kun riisuu maahanmuuttokriittisestä puheesta pois sen rasistisen tai maahanmuuttovastaisen agitaation?

Ei yhtään mitään.

Kun Jussi Halla-aho puhui esimerkiksi Vihreiden raiskatuksi tulemisen erinomaisuudesta, niin herra Halla-ahon ajatus oli, että kun maahanmuuttajia otetaan lisää, seuraa se, että raiskausrikollisuus lisääntyy. Koska raiskaus on luonnollisesti erittäin epätoivottava asia, niin halla-aholaisessa, maahanmuuttokriittisessä narratiivissa on suotavaa, että raiskaus ensisijaisesti kohdistuisi niihin, jotka ovat vastuussa raiskausrikollisten maahantuonnista (joihin kuuluvat esimerkiksi Vihreät).

Halla-ahon ajatus on yhtä älykästä kuin olisi sanoa: kun miehiä syntyy ja heidän lukumääränsä kasvaa, myös raiskausten määrä lisääntyy. Olisi siis suotavaa, että miehiä synnyttävät naiset tulevat raiskatuksi.

Tuossa lainauksessa on myös oletus siitä, että ihmisen rikollisuuden potentian voisi etukäteen nähdä. Halla-aho ei toki kerro, mikä on se metodi, jolla ihmisen raiskausherkkyys tuossa valtion rajalla mitataan.

 

YHTEENVETO:

Jos te, hyvät lukijat, löydätte hyviä vastauksia noihin neljään kohtaan, otan ne mielelläni vastaan.

Minun mielestäni ’maahanmuuttokriittisyys’ on samalla tavalla tyhjä termi kuin on ’punavihervasemmisto’. Tämä käsitepari on tavallaan myös hyvin avartava: kummatkin termit ovat saman ryhmän luomuksia ja ne kummatkin on luotu kaiken yläpuolella vallitseviksi identiteeteiksi, joita käytetään: A. oman identiteetin tukena sekä sitten B. kuviteltuna ’vastapuolen’ identiteettinä.

Tämä kuvitteellisten identiteettien ’taistelu’ lienee myös se syy, miksi ’maahanmuuttokriittinen’ keskustelu vaikuttaa järjettömältä, sillä se on juuri sitä: järjetöntä, mielikuvitusidentiteettien taistelua.

Kun katsoo tuota yllä olevaa määritelmää, ei voi olla huomaamatta yhtä asiaa: jos/kun 'keskustelun henki' on se ’maahanmuuttokritiikin määritelty sisältö’ ja kun 'maahanmuuttokriitikot' puhuvat toistuvasti eri mieltä olevien raiskaamisesta sekä pedofiiliuskonnon edustajista, niin eikö 'maahanmuuttokriitikon' itse määrittelemän logiikan mukaisesti maahanmuuttokriitikot ole väistämättä raiskauksia dialogin välineenä kannattavia rasisteja?

Tuo määritelmä käy toki minulle, sillä se on aika lähellä sitä, mikä ’maahanmuuttokriittisestä’ möykästä näkyy ja kuuluu ulospäin.

Maahanmuuttokriittisyydessä sen nykyisessä, havaitussa muodossaan, on kyse on ennen kaikkea identiteetistä, jolla on tarpeeksi löyhä sisältö, jotta siihen mahdollisimman moni voisi identifioitua. Tämä identiteetin ensisijaisuus sisällön kustannuksella saattaisi myös selittää sen, että maahanmuuttokriittisyydelle ei ole olemassa mitään määritelmällistä sisältöä, sillä selkeä määritelmä veisi maahanmuuttokriittisyydeltä myös osan sen voimasta: nyt jokainen voi itse määritellä sen sisällön ja uskotella kuuluvansa samoin ajattelevien valtaisaan massaan.

Tätä puoltaa myös se, että maahanmuuttokriittisyyttä rasismista kritisoidessaan, kohtaa aina uhriutuvia, loukkaantuneita rasisteja valittamassa, miten sokeita ja tyhmiä täällä ’punaviherkuplassa’ ollaankaan, sillä oikeasti heidän identiteettiään on loukattu, ei aatetta, sillä aatetta ei edes ole. Rasisteille kritiikki on siksi aina henkilökohtainen loukkaus. Ja tässä kontekstissa myös ymmärrettävää. Mutta kannattaisiko hieman pohtia, minkä asioiden varaan sitä identiteettiään oikein rakentaa?

Sillä homojen ampumisella mässäily, vihreiden naisten raiskaamisilla hekumointi sekä muslimien dehumanisointi, eivät oikeasti ole terveen identiteetin rakennuspalikoita.

En toki väitä, että olisin oikeassa. Eikä sillä mitään merkitystä ole, sillä näin niitä asioita vaan koetaan. Tämä on sellaista lyhyttä matematiikkaa. Sellaista maahanmuuttokriittistä matematiikka.

Urbaani sanakirja muuten määrittelee termin ’maahanmuuttokriitikko’ hyvin selkeästi: ”rasisti”. Tuo lienee totta, sillä se on netissäkin.

Punavihreä kupla on puhunut.