10. syys, 2015

Rikki menneet työ, tuote ja johtajuus sekä uhriutuvan yrittäjyyden muita syyllistävä eetos

 

 

Minun on pakko myöntää yksi juttu: jos eilen julkitulleiden leikkausten tavoite on lisätä vientiä ja kilpailukykyä, niin miksi tehdään juuri nuo yo. 'leikkaukset'? Sillä noilla leikkauksilla ei lisätä vientiä milliäkään saati paranneta kotimaan markkinoiden kysyntää: kun on vähemmän rahaa, on vähemmän kulutusta, lopputulos on oikeasti negatiivinen.

Kotimaan markkinoilla operoiva yrittäjä voi hetken teeskennellä, että kivaa on, mutta eivät nuo leikkaukset yrityksen katteeksi kuitenkaan muutu, eivätkä paranna kilpailukykyä, sillä muutos on kaikille sama, jotenka ostovoiman muutos vain alentanee hintoja. Lisäksi kuka ne tuotteet ja palvelut ostaa, kun ei ole rahaa. Rahan määrä ei noilla päätöksillä tule kasvamaan, eikä työn tehokkuus kasvamaan, joten kyse on pelkästä kiusanteosta.

Vain viennistä sekä investoinneista saamme lisää ns. 'hilloa purkkiin', mutta noilla päätöksillä hillon määrä ei juuri muutu tai korkeintaan vähenee, niin ei voi sanoa muuta kuin, että pelkkää teatteria ja kiusantekoa.

Jos jotain hyvää, niin lomien lyhennys. Lomia on jo nyt aivan liikaa. Silti tämäkään ei ole niin yksiselitteinen asia: sillä julkisella puolella lomia on lisätty kompensaationa siitä, että itse palkkoja ei ole korotettu. Siksi lomista leikkaaminen on suoraan koskemista ihmisten palkkaan (erityisesti, jos nykyisellä palkalla pitää olla enemmän päiviä töissä).

Ja ylityöprosentin pienennys: me suomalaiset teemme jo nyt ihan liikaa ylitöitä ja väsytämme itsemme. Palkan pitäisi olla sen verran hyvä, että ylitöinä ei pitäisi palkkaansa korottaa. Ylitöiden vähentämisellä on silti yksi lieveilmiö: meillä on jo nyt aloja, jotka ovat kausiluonteisia ja kausien piikkejä tasoitetaan myös ylitöillä. Noita piikkejä varten ei kuitenkaan kannata palkata ketään, joten kun ihmiset eivät halua tehdä enää ylitöitä, työn joustavuus heikkenee. Ja tämä ei ole hyvä asia.

Sairasloman karenssi on oikeasti vain pelkkää naljailua ja oletuksena taustalla on se, että ihmiset 'saikuttavat' turhaan. No, jos joku haluaa saikuttaa, saikuttaja tekee sen joka tapauksessa. Täysin turha muutos. Lisäksi sairausloman karenssin vaikutus kustannuksiin on vaikea tai miltei mahdoton laskea, sillä se voi vaikuttaa myös ihmisten käyttäytymiseen. Mutta vaikutus sinällään lienee minimaalinen itse tavoitteeseen nähden, mutta maksimaalinen viestiinsä nähden: työntekijä lintsaa, perkele. Tämä ei jää tässä kohdassa epäselväksi.

Vähemmälle huomiolle jäi silti ehkä merkittävin kokonaisuus tässä paketissa: nimittäin yksityisen puolen työnantajan sosiaaliturvamaksun alennus, jonka lasketaan pienentävän yritysten yksikkötyökustannuksia sellaisella 1,7 prosenttiyksiköllä. Se on karkeasti kolmannes koko tavoitellusta 5%-yksikön pudotuksesta yksikkötyökustannuksiin. Tämä on melko merkittävä asia, sillä esimerkiksi sunnuntaikorvausten leikkaus tuo vain ja ainoastaan 0,6 prosenttiyksikön säästön työnantajalle.

Mutta työnantajan sosiaaliturvamaksun leikkaus on kokonaisuutena merkittävä kakku, sillä tämä maksu pienenee alle viidesosaan nykyisestä. Maksu on nyt suuruudeltaan sellaiset 2% palkasta ja hallituksen päätöksen jälkeen työnantajan maksettavaksi jää vajaat 0,5%  palkasta. Alennus koskee tietenkin vain yksityisiä työnantajia ja siten esimerkiksi kunnat maksaisivat jatkossa viisinkertaisesti sosiaaliturvamaksua verrattuna yrityksiin. Kuulostaako tämä kovin reilulta?

Tämä muutos maksaa valtiolle sellaiset 850 miljoonaa euroa. No, ei hätää, sillä suunnitellut kiristykset tuovat julkiseen kassaan arviolta 1,4 miljardia euroa lisää, jotenka nuo tarvittavat 850 miljoonaa otetaan näistä säästöistä. Tämä siis tarkoittaa, että yritykset maksavat vähemmän ja valtio reilusti enemmän esimerkiksi sairauspäivärahojen kustannuksista. Valtio on siis tekemässä itselleen hallaa ja tukemassa yrittäjäparkoja, jotka kärsivät ahneista ja kiittämättömistä työntekijöistä.

Mutta ei ole valtion tehtävä tehdä yrittäjästä kilpailukykyistä sallimalla palkat, joilla ihminen ei tule toimeen. Lisäksi palkkojen laskeminen ei oikeasti edes paranna kilpailukykyä: sillä ne palkat alenevat sitten samassa suhteessa kaikilta.

Ai niin: miksi moni maa, jolla on Suomea korkeammat henkilöstökustannukset, pärjäävät?

Aivan. Kun on tuote, kun osataan myydä, kun tunnistetaan markkinat, niin silloin rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Kysyn siis uudelleen: jos sitä huonoa palvelua tai onnetonta tuotetta ei kukaan nytkään osta, niin kuka ne sitten ostaa, kun palkkoja on laskettu?

Ei myöskään kannata unohtaa, että suomalainen työtunti ei edes ole Euroopan mittapuussa mitenkään käsittämättömän kallis: http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/nain-paljon-maksaa-tyotunti-suomessa-bulgariassa-melkein-10-kertaa-halvempaa/4954386

Suomi sijoittuu toki kärkikymmenikköön, mutta esimerkiksi Tanska, Belgia ja Ruotsi ovat Suomea kalliimpia, joten nuo maat lienevät esimerkiksi yrittäjän näkökulmasta olevan suoraan Saatanasta ja täysin elinkelvottomia? Bulgaria on kymmenen kertaa Suomea halvempi ja Bulgariassa on myös kokonaisveroaste sellaiset 27%. Luulisi näiden lukemien valossa nykyisen työn kalleuden narratiivin logiikalla Bulgarian olevan hyvinvoinnin ja elintason Shangri-La. Totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Pitäisikö kuitenkin kilpailla jollain ihan muilla tekijöillä? Esimerkiksi osaamisella ja tehokkuudella? Esimerkiksi tuotteilla ja palveluilla, joita ei kaikilla muilla vielä ole? 

En myöskään ymmärrä ajatusta siitä, että valtio yksipuolisesti päättää ihmisten palkoista. Tällä tavalla sujuvasti ohitetaan ihmisten oikeus neuvotella palkastaan ja tällä annetaan selvä viesti: kilpailukyvyn puutteen maksaa työntekijä. Olemme siis periaatteessa todistamassa tilannetta, jossa valtio sekä elinkeinoelämä yrittävät sovittaa yhteen sosialismia sekä markkinataloutta tavalla, jossa työnantaja nauttii sosialistisen valtion eduista ja suojasta, mutta työntekijä kärsii markkinatalouden lainalaisuuksien mukaan. Tämä on oikeasti melkoinen sekasikiö tämä Suomi.

Tuntuu siltä, että osa ihmisistä tahdo ymmärtää, että rauhalliset olot, laadukkaat työntekijät sekä hyvän elämän edellytykset eivät tule tyhjästä, vaikka nämä ovat ne yritystenkin elinehto. Tuntuu kuin yrittäjien hyvinvoinnista huolestuneet kuvittelisivat, että osaavat ihmiset tulevat jostain taikaseinästä ja että infrastruktuuri sekä yhteiskuntarauha vain ovat olemassa ilman kenenkään vaikutusta.

Mutta ei suomalainen hyvinvointi ole syntynyt tyhjästä saati sattumalta. Se on vaatinut sen ymmärtämistä ja sen sisäistämistä, että toimiva yhteiskunta syntyy valtion, työelämän ja ihmisen tasapainosta. Jos jokin näistä unohdetaan tai jokin saa liikaa painoarvoa, kokonaisuus kärsii. Kuten nyt, kun ihminen on unohdettu.

Summa summarum: siihen, mitä väitetään noilla leikkauksilla saavutettavan (lisää vientiä), noilla leikkauksilla ei ole mitään vaikutusta. Oikeastaan tuntuukin siis siltä, että viennin varjolla oikeutettiin leikkaukset, jolla saadaan vain rahaa jäämään enemmän työnantajille, eivätkä nuo rahat muutu investoinneiksi saati työpaikoiksi, kuten eivät ole muutkaan viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt työnantajahelpotukset muuttuneet. Ne muuttuvat osingoiksi, eivät työpaikoiksi.

Harmittaa vaan, kun hallituksen päätökset eivät edes tue uusien tuotteiden sekä niiden ihan oikeiden innovaatioiden syntyä, eikä esimerkiksi koulutuksesta kannattaisi leikata, kun ideat alkavat loppumaan. Ja ideat ovat todella vähissä, kun yritysten omaa tehottomuutta sekä yritysten omaa huonoutta kompensoidaan valtion toimesta ihmisten kustannuksella.

Minä en ole ymmärtänyt yhtä asiaa: miksi esimerkiksi minun pitäisi myydä itseni halvalla, jotta työnantaja saisi enemmän itselleen? Minä myyn itseni yritykselle juuri siksi, että työpanokseni tuottaa työnantajalle enemmän kuin kustannan. Miksi valtio silti voi yhtäkkiä päättää palkastani ilman, että puhuu siitä minun kanssani? Minä mielelläni myyn oman työpanokseni hinnalla, jolla tulen itse toimeen ja sallin työnantajan kerätä työpanoksellani syntyvän katteen ja voiton, sillä näin tämän työkuvion kuuluukin mennä, tämä on hyvin yksinkertaista. Mutta huonoa bisnestä ei auta mikään, ei edes ilmainen työvoima.

Ja sitten yrittäjät valittavat. Kyllä, valittavat ja vinkuvat, kun heillä on niin raskasta ja ’pien-, mikro- tai yksinyrittäjän sunnuntailisä on vertailun vuoksi 0 %. Sitä on huono enempää tiputtaa’ ja ’pienyrittäjällä on palkallista lomaa tasan nolla päivää, Vuorenpää kirjoittaa’.

Niinpä. Kannattaisiko katsoa peiliin, hyvä yrittäjä? Sillä, jos sinulla ei ole varaa pitää lomia, se ei ole työntekijöiden vika. Se on aivan oma vikasi, turha uhriutua. Eikä kukaan pakota sinua pitämään yritystä, jonka pitää olla auki sunnuntaisin. Se on sinun oma valintasi ja jos yrityksesi ei tätä kestä, niin paska bisneksesi ei ole työntekijöiden syytä. Deal with it.

En ole myöskään ymmärtänyt, että miksi meillä on kaikesta huolimatta varaa tukea toimimatonta yrittäjyyttä, kuten maataloutta parilla miljardilla ja yhteen Talvivaaraan on varaa tunkea satoja miljoonia. Jokin tässä yhtälössä mättää.

Jotenkin tuntuu, että valtio on nykyään yrittäjillä töissä. Ja tämä on minusta sääli, sillä meillä Suomessa työ on rikki, tuote on rikki, johtajuus on rikki. Eikä näitä leikkauksilla korjata.

Ja meidän pitää korjata nuo kaikki kolme. Yhdessä. Työntekijä. Työnantaja. Valtio. Muuten me voimme laittaa laput luukulle. Kaikki.