2. syys, 2015

Talibanit ovat saapuneet Suomeen ja heillä on Jani Salomaan kasvot

 

"Toivottavasti eksyt puistoon ja sinut raiskataan." "Sinun pitäisi ryhtyä huoraksi vastaanottokeskukseen, niin ehkä sitten oppisit."

Tällaista palautetta saa Veronika Honkasalo. Tätä palautetta saa moni muukin nainen. Tätä palautetta saavat naiset, jotka kehtaavat olla erimieltä rasistien kanssa.

Netin anonyymit, armottomat, isänmaalliset näppisoturit levittävät tätä törkeilyn ilosanomaa jatkuvasti, kroonisesti, kohdistaen se erityisesti naisiin, jotka eivät pidä rasismista – kenenkään joutumatta siitä oikeasti vastuuseen.

Esimerkiksi Jussi Halla-aho piti jo vuosia sitten ihan soveliaana ajatuksena sitä, että ulkomaalaisen raiskaamaksi joutuisivat mieluiten ’vihervasemmistolaiset maailmanparantajat’. Tämä ihan siksi, että maahanmuuton saatanallisuutta epäileviin naisiin ’ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.’ Halla-ahon viesti on mennyt perille ja Halla-ahon näppissoturin perinne elää ja voi hyvin: erityisesti ihmisarvoista ja rasismista puhuvat naiset saavat rasisteilta sukupuoleen liittyvää ja erityisesti raiskausfantasioilla leikittelevää vihapostia, joka lienee tässä kohtaa vain ’asiallista maahanmuuttokritiikkiä feministisin maustein’

Tästä saimme jälleen tuoreita maistiaisia menneeltä viikonlopulta! Kun Salossa järjestettiin mielenosoitus, jossa tarkoitus oli toimia vastavoimana rasistisella klangilla maustetulle alueelle sijoitettavaa vastaanottokeskusta vastustavalle mielenosoitukselle, niin mitä arvelette palautteen laadun olleen, kun rasisteja vastassa oli nuori tyttö? No, arvasitte aivan oikein.

Ja se palaute näyttää tältä:

 

Ja koko kuva näyttää tältä:

 

Mitä tuohon nyt sanoisi?

Ensinnäkin: ksenofobia ei ole sama asia kuin rasismi. Toiseksi: vastaanottokeskuksen vastustamisessa oli kyse sekä rasismista että ksenofobiasta. Ja tämä on helppo todistaa: katsokaa, miten pelottavaa on, kun 300 vierasta ihmistä muuttaa naapuriin. Tuolla videolla vastaanottokeskusta vastustavat ihmiset huutavat (kommentteja on vapaasti yhdistetty):

-"Etenkin kun naiset on niille kuin roskaa! Soivatko hälytyskellot? Otatko naapuriisi 300 tällaista?"-

-"Se heijastuu myös lapsiin ja joka paikkaan, koska heidän kulttuurissa saa tehdä ihan mitä vaan. Eivät ne tänne sopeudu!"-

-"Jonoja vaan tulee lisää!"-

-"Ne haluu tuottaa tänne koko vitun Afrikan."-

-"Tää on meidän tää maa, mikä siinä on epäselvää? Itsenäisyyskin on viety!"-

Pitääkö meidän kuitenkin sietää naapurissamme 300 huutavaa rasistia? Mitä muuta tuo möykkääminen on kuin rasismin ja ksenofobian synnyttämää henkisten ämpärinjonottajien tuottamaa vihalimaa?

Lisäksi herra Salomaan järjestämän tapahtuman FB- sivuilla turvapaikanhakijoita kutsuttiin apinoiksi sekä raiskaajiksi. Kysyn uudelleen: mitä muuta tuo on kuin rasismia ja ksenofobiaa? Asiallista maahanmuuttokritiikkiä? Tervettä vastaanottokeskuskritiikkiä? Kulukriittisyyttä? Miksi niitä ihmisiä sitten pitää kutsua apinoiksi?

Koko julkisen keskustelun vamma näkyy juuri tässä: kun rasistia kritisoi, käyttää hän kaikki keinot hyväkseen ilman mitään pidäkkeitä. Hän ei tarvitse pidäkkeitä, sillä hän on meidän normaalien ihmisten moraalin yläpuolella, sillä hänellä on jytkyttelyn suoma oikeus määritellä totuus, oikea suomalaisuus ja perustella kaikki puheensa isänmaan puolustamisella. Kaikki on sallittua (mutta vain heille). Ja silloin, kun kaikki on sallittua, järki on turha hidaste, vain yksi hankala mielipide.

Näillä ämpärijonottajilla on pelko oman identiteettinsä menettämisestä, joka nojaa kodin, perheen ja kansakunnan kolmiyhteyteen sekä tietenkin mahtivalkoiseen miehuuteen, perheen päähän, jonka pahin uhka on tasa-arvoinen nainen. Tuo kuvan lähteenä olleesta videosta näkee hienosti, miten haastateltava salolainen alfauros Jani Salomaa ei koe mielekkääksi olla nuoren tytön vieressä haastateltavana: kädet puuskassa, ylimielinen, ei kontaktia, alentava, vähättelevä, ei todellista substanssia, vain scriptahokemia, vain rasistien peruslatteuksia. Nuori tyttö, joka on oikeassa, on rasistin pahin pelko, pahin painajainen, sillä nuori tyttö ei pysynyt hänelle varatussa roolissaan: hiljaa, kontallaan, sanomassa ’Happy end, master’.

Ja meillä Suomessa elää edelleen miehiä, jotka uskovat heidän tehtävänsä olevan puhua naisen puolesta ja hallita naisen ruumista ja siksi nainen on pidettävä ’raiskattavana’ tai ’pikkupilluna’, jotta nainen muistaisi paikkansa. Siksi isänmaallisuus, rasismi ja naisviha kulkevat käsi kädessä: oma maailma on uhattuna ja sitä on puolustettava, maksoi mitä maksoi. Fundamentalisti ei moraalia kaipaa.

Maahanmuuttokriitikon moraali yksinkertaisesti: hän saapuu onnettomuuspaikalle, kiroilee kateellisena kolaroitua autoa, joka on omaansa hienompi, näkee elonjääneitä, lyö nämä tajuttomaksi, varastaa auton renkaat ja tuikkaa auton palamaan varmistaen, että kukaan huutavista ihmisistä ei päässyt ulos. Ja tämä vain siksi, ettei olisi saanut kaikkia kuitenkaan pelastetuksi.

Sitten hän ottaa pari selfietä, menee kotiinsa, kuuntelee hieman Mambaa, ajattelee Olli Immosta sekä Jussi Halla-ahoa, itkee hieman, pyyhkii kyyneleensä 'Kiitos'- hupparinsa hihaan, kirjoittaa blogin teemalla 'tehtiin, mitä piti, sillä isänmaa vaatii tekoja' ja lopuksi hän käy netissä toivottamassa perseraiskauksia Vihreille naisille. Ja näin maahanmuuttokriitikko oli jälleen ollut isänmaallinen. 

Enkä tiedä, miltä muiden ihmisten korvaan kuulostaa tuo ’pikkupillu’- retoriikka, mutta minusta vaikuttaa ihan siltä, että ne talibanit ovat sittenkin saapuneet Suomeen ja heillä on Jani Salomaan kasvot.