15. elo, 2015

’Seksirikosten määrä on räjähtänyt 15 vuodessa’

 

’Seksirikosten määrä on räjähtänyt 15 vuodessa’. 

Suomi on pilalla. Suomi on raiskaajien luvattu maa. Meillä on alueita, joissa vain raiskataan ja raiskataan. Meillä on alueita, joissa nainen ei uskalla kulkea, sillä raiskauskulttuuri on niin vahva. Tilasto. Fakta. Totuus.

Vai mitä sanotte seuraavasta tilastosta:

Kun meillä Suomessa on useita kuntia, joissa seksuaalirikoksia tapahtuu alle 2 kpl per 10.000 asukasta, ovat nuo Tyrnävän ja Kökarin lukemat hirvittäviä. 10- kertainen määrä seksuaalirikoksi suhteessa asukaslukuun, ei voi olla enää sattumaa, vaan kyseessä on oltava alueiden kulttuuriin liittyvä tekijä. On kyse raiskauskulttuurista, jolle osa kansasta on keksinyt nimen: ’kulttuurin rikkaus’.

Mutta asioista on saatava puhua. Ja vielä niiden oikeilla nimillä.

Seuraavaksi on huomioitava, että myös  ’kinnulalaisten’ sekä ’kittiläläisten’ sopeutumisesta suomalaiseen ja siten koko länsimaalaiseen sivilisaatioon pitäisi aloittaa yhteiskunnallinen arvokeskustelu. Sillä miten me voimme ummistaa silmämme seuraavilta lukemilta:

Näistä asioista on saatava puhua. Meidän pitää vakavasti pohtia, miten saamme eliminoitua yo. listan kärkipään edustajien lisääntyminen, sillä kyse on myös holtittoman syntyvyyspolitiikan lieveilmiöstä: me tiedämme, että rikollisuus on periytyvää, joten meillä on valmius ymmärtää potentiaalisten rikollisten syntymisen estämiseen tähtäävän mekanismin luontia. Yksinkertaista: meidän tulee profiloida nuo väkivaltakulttuurin asukkaat ja steriloitava potentiaaliset riski-ihmiset. Emme me voi sallia Suomen muuttumista väkivaltaiseksi ghetoksi.

Tässä kohtaa on siis pakko myöntää Saul Schubakin olleen oikeassa: heikomman aineksen ei tule antaa tehdä lapsia, vaan heidän lisääntymisensä tulisi estää, sillä emmehän me halua lisää rikollisia Suomeen, meillä on jo rikollisia ihan tarpeeksi entuudestaankin, joten miksi me silti jatkamme tätä holtitonta lisääntymispolitiikkaamme? Joku tienaa tällä. Synnytysklusterissa liikkuvat niin valtaisat rahat, että tätä pahan kierrettä ei haluta estää. Mutta asioista on saatava puhua.

Näihin tilastoihin liittyviin uutisiin oli pesiytynyt ideologinen tulkinta, sillä valkopesun voimakkuus oli niin suurta. On uskomatonta, miten media on niin aatteensa sokaisemaa näinä päivinä ja olisi erinomaisen tärkeää tutkia toimittajien puoluekantoja ja saada toimittajiksi vain isänmaallisen arvomaailman tunnustavia henkilöitä, sillä vasta tuolloin olisi aito mahdollisuus saada rehellistä ja isänmaan edun mukaista uutisointia. Vai mitä sanotte tästä valkopesusta liittyen noihin hirvittäviin raiskaustilastoihin ja tyrnävälaiseen raiskauskulttuuriin:

-”IS:n seksirikosvertailussa ykköseksi nousi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Tyrnävä. Syynä on vuosi 2013, jolloin kunnassa ilmoitettiin peräti 207 seksuaalirikosta. Vyyhti nivoutui yhden miehen ympärille. Häntä epäiltiin lukuisista lapsiin kohdistuvista seksirikoksista. Tätä aiemmin Tyrnävällä raportoitiin vuosittain vain yksittäisistä seksirikoksista. 

– Yksi juttu selittää tämän. On ollut tyttöjä, joita on yritetty houkutella netissä (seksuaalisiin tarkoituksiin). Tämän yhden asian takia kunnan tilastot näyttävät hyvin karuilta, rikoskomisario
 Petri Savela kertoo Oulun poliisista. ”-

Vain paatunut vasemmistolainen voi sanoa noin ja vain paatunut äärivasemmistolainen toimittaja voi laittaa moisen aivopierun lehteen ja kutsua sitä uutiseksi. On selvää, että kyseessä on poliittisen agendan värjäämä kannanotto. Kun raiskasutilasto on noin hirvittävä kuin se on, ei sitä selittelemällä pidä oikeuttaa. Nyt ’uutinen’ luo mielikuvan, että raiskaaminen on ihan mukava harrastus, eikä siihen tarvitse kiinnittää mitään huomiota. Missä on uhrin oikeus? Missä on Kansan oikeustajun kunnioitus? Miksi me antaisimme tyrnäväläisten enää lisääntyä, sillä tilastolliset tunnusluvut todistavat siellä olevan jotain mätää ja lienee tilastollisesti selvää, että tyrnäväläinen kulttuuri ei sopeudu Suomeen.

’Kinnulalaisten’ suhteen uutinen sanoi seuraavaa:

-”Alkuvuoden aikana Kinnulasta on passitettu tutkintavankeuteen yksi puukottaja ja yksi entistä avopuolisoaan toistuvasti pahoinpidellyt. Kaduilla väkivallan piikki ei näy, sillä väkivaltarikokset tapahtuvat tyypillisimmin sisätiloissa, Rossi mainitsee.

Kinnula on Rossin mukaan rauhallinen paikka, jossa sattuu ja tapahtuu samalla tavalla kuin muissakin Suomen pikkupaikoissa. Tilastoja heilauttelevat juoppojen keskinäiset välien selvittelyt ja perheväkivalta.

- Yksikin rikoksentekijä rumentaa tilastot, jos hän riehuu moneen kertaan ja tekee useita väkivallan tekoja, Rossi muistuttaa ja laskee samalla, että Kinnulassa on alkuvuoden aikana tapahtunut 13-15 väkivaltarikosta.”-

Mitä tästä oikein opimme? Punavihervetoinen media vähättelee ja valkopesee aktiivisesti olemattomiksi tilastollisin faktoin osoitettavia kulttuurieroja Suomessa. On hirvittävää, mihin tämä johtaa: mitään ei tapahdu asioiden korjaamiseksi, sillä mitään ongelmia ei edes myönnetä olevan. Ja väkivallanteot vain jatkuvat ja ghetot palavat.

Punavihersokeus on hirvittävä vaiva ja siihen ei taida auttaa mikään muu kuin isänmaallisten vallankumous. On aika nousta. Mikään ei voi pysäyttää ideaa, jonka aika on tullut. Vihollinen tulee kokemaan tuskallisen tappion ja vahvin keskuudestamme nousee kunniaan.

Ja sitten minä heräsin ja päästin kissan ulos.

Minä kirjoitin yllä Halla-ahon ’maahanmuuttokriittisen’ meille määrittelemän narratiivin mukaisesti ja kuten huomaatte, siinähän ei ole mitään järkeä. Kun te vertaatte tuohon suomalaiseen rikollisuuteen liittyvää uutisointia, te huomaatte muutaman merkittävän asian: A. suomalaista rikollista ’ymmärretään’ ja B. tilastojen rumuutta selitetään myös tilastoon liittyvillä tekijöillä (mm. sanomalla, että yksikin rikoksentekijä rumentaa tilastot), kuten ihan oikein onkin. 

Kun tulee puheeksi tämä tilasto, niin tilastojen tulkinnan koko logiikka muuttuu aivan toisenlaiseksi:

Kun puhutaan maahanmuuttajiin tai maahanmuuttotaustaisiin ihmisiin liittyvästä rikollisuudesta, niin ’ymmärtäminen’ sekä tilastojen rajoitteiden muuttuukin kuin vaivihkaa julkisessa keskustelussa hyysäämiseksi, raiskaajien ymmärtämiseksi sekä uhrien kohtalon vähättelemiseksi. Tässä kohdassa ei enää saa ymmärtää, tässä kohdassa ei saa edes yrittää selittää, tässä kohdassa tarinaa pitää vain tuomita.

Ja toinen oleellinen asia on tilastosta tehtävä syyseurausanalyysi: jostain itselleni tuntemattomasta syystä yo. raiskaustilastosta voidaan lukea kausaliteetti (=etnisyys), mutta samaa ei voida tehdä Tyrnävän tai Kinnulan kohdalla. Tyrnävän sekä Kinnulan kohdalla ei moista suoraviivaista kausaliteettia ei edes pyritä löytämään. Eikä tietenkään pidäkään, sillä siinä ei olisi mitään järkeä.

Me ymmärrämme tämän asian intuitiivisesti, sillä kinnulalaiset sekä tyrnäväläiset ovat kuten me itsekin olemme ja siksi on helppo ymmärtää heti, miten pelkkä populaation nimi tilastossa ei merkitse mitään.

Mutta jostain syystä maahanmuuttajien suhteen tilastojen lukemisessa tapahtuu tuo dramaattinen muutos ja maahanmuuttajuuden kohdalla tuo kausaliteetti nähdään kuin suurena neroutena ja totena. Tämä näkyy esimerkiksi Jussi Halla-ahon retoriikassa toistuvasti, eikä hänen porsastelevaa kielenkäyttöään kukaan enää edes kyseenalaista, vaan siitä on tullut aivan normaali keskustelun tapa ja muoto. Voisitteko kuvitella kenenkään puhuvan tyrnäväläisistä samalla tavalla ja tulla silti kutsutuksi älykkääksi puhujaksi? Ja tämä on huolestuttavaa, sillä tämä kertoo ’maahanmuuttokriittisen’ ylläpitämän rasistisen puheen saavuttaneen tavoitteensa: se on muuttanut tapaa, jolla asioita nähdään ja se on nostanut normaaleiksi keskustelun tavoiksi valheen, liioittelun sekä kaksoisstandardin. Ja tässä on myös se syy, miksi maahanmuuttajuuteen liittyvää keskustelua ei tule käydä rasistien ja muiden ’maahanmuuttokriitikoiden’ ehdoilla ja tavoilla.

Suomenkin sisällä on alueita, jotka poikkeavat tilastollisesti muusta Suomesta, niin  se ero ei selity ’kinnulalaisuudella’, eikä millään muullakaan etnisellä saati maantieteellisellä yleistyksellä. Kinnulan sekä myös työttömien suomalaisten hurjat lukemat väkivaltarikosten suhteen kertovat vain sen, että kulttuurienkin sisällä on eroja - yllätys: me ihmiset nyt vain emme ole kaikki samasta puusta - ja ihan sama pätee kaikkialla maailmassa (jolloin populaation pääkulttuuri ei voi olla selittävä tekijä).

Varsinaisten selittävien tekijöiden havaitsemiseksi tarvitaan läpileikkaus rikoksista tuomittujen motiiveista, heidän mahdollisista alakulttuureistaan, heidän ajattelustaan sekä heidän elämänhistoriastaan ja siksi tuo yksinkertaistava etnisyyden tai maantieteellisen alkuperän korostaminen vie huomion vain vääriin asioihin (ja ilmeisesti poliittisesti tarkoituksella).

Meidän on alettava puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Meidän on alettava kutsumaan rasistia rasistiksi. Meidän on tunnustettava ja hyväksyttävä se tosiasia, että rasistit ja ’maahanmuuttokriitikot’ eivät edes yritä keskustella loogisesti saati moraalisesti kestävillä tavoilla. Vain tällä tavalla me voimme saada julkisesta keskustelusta jälleen terveen. Jos emme näin tee, myös politiikka säilyy kipeänä, kuten se on juuri nyt vuonna 2015, jolloin natsien kanssa veljeily on vain mukava vapaa-ajan harrastus ja pakolaiskeskusten polttamisesta unelmointi vain yksi mielipide. Ja tämä on oikeasti melko kipeää, eikö vain?

Meidän tulee ymmärtää rasistia – ja käskeä hänet opettelemaan tavoille. Sillä mikään ei voi pysäyttää ideaa, jonka aika on tullut. 

Ring of pöönin kettous aar not hiör.