12. elo, 2015

Niqab, Suomi ja piereskelyn aivopesun paljastava voima

 

Sebastian Tynkkynen otti kuvan ja sitten kertoi tarinan: 

-”Kun sanon haastatteluissa, etten hyväksy naisten säkittämistä maassamme, "valistuneet" toimittajat lähes aina kyseenalaistavat sen, että Suomessa kukaan musliminainen joutuisi käyttämään burkaa. Se on kuitenkin maassamme jo valitettavasti todellisuutta, ja tässä jälleen elävä esimerkki ihmisoikeuksia polkevan ideologian aivopesusta: nainen joutuu pukeutumaan koko kehon peittävään mustaan säkkiin, jossa silmille on varattu vain muutaman sentin rako, josta näkee ympäristön. Kuvan otin äsken bussista matkalla Pasilaan.

Iranissa on parhaillaan menossa valtava kampanja, jossa naiset rohkeasti ottavat kuvia itsestään hunnuttamattomina ja julkaisevat sosiaalisessa mediassa. Ihmisoikeustilanteesta jotain kertoo se, että naiset ovat rohkeita, jos heidän hiuksensa näkyvät. 

On käsittämätöntä, että Suomessa punavihreät poliitikot puolustavat tätä arvojärjestelmää, kun sen edustajat itse maissa rupeavat taistelemaan sitä vastaan.

Ja onhan se nyt päivänselvä asia, ettei nainen vapaaehtoisesti pukeudu kokopeittävään säkkiin, ellei häntä pienestä tytöstä saakka aleta aivopesemään siihen.”-

Sebastian Tynkkynen otti vieraasta naisesta kuvan. Sen jälkeen hän puhuu ’naisen säkittämisestä’. Sen jälkeen hän saarnaa ihmisten oikeuksista. Ja lopuksi kaikki on taas myyttisten ’punavihreiden poliitikkojen’ syytä. Puren kieltäni. En sano mitään.

Toivottavasti hän vielä jonain päivänä osoittaa meille kaikille, missä ovat nuo 'punavihreät' ja missä ovat nähtävillä tai kuultavissa heidän aktiivinen halunsa puolustaa naisten alistamista ja ihmisoikeuksia polkevaa ideologiaa, kuten hän niin kovin julkeasti väittää. Veikkaan, että hiljaista on evidenssirintamalla, mutta siinähän ei sinällään ole mitään uutta (on paljon kivempaa solvata ja hyysätä omia olkiukkojaan).

Sebastian Tynkkynen siis otti kuvan ja sanoo aivan tosissaan, että kuvan nainen on aivopesty, sillä hänestä kukaan pukeutuisi vapaaehtoisesti niqabiin (eli rasistikielessä ’säkkiin’). Kysyikö hän edes kuvan henkilöltä, onko hänet pakotettu pukeutumaan niqabiin? Kysyikö hän yhdeltäkään Suomessa asuvassa muslimilta, onko heillä oma vapaus päättää pukeutumisestaan? No, tietenkään, sillä hän tietää ihmistä katsomalla, että hänet on aivopesty (joten turha kysyä mitään).

Eikä mikään auta. Ei edes se, että muslimi itse sanoo tuohon kuvaan liittyvässä keskustelussa, että ei heitä täällä Suomessa kukaan ole pakottanut mihinkään. Ei, sillä muslimi on saadun palautteen mukaan ’aivopesty’, joka tarkoittaa sitä, että heidän kanssaan ei voi edes keskustella: he valehtelevat aina, sillä aivopesu.

Ja kun tuohon kuvaan liittyvässä keskustelussa ei enää keksitty muuta, niin sitten sanotaan, miten ’Muhammed pani lapsia’:

 

On helppo yhtyä kuvan viimeiseen kysymykseen: ”Mikä teitä vaivaa?”. Oikeasti.

Muualla Euroopassa käydään tätä samaa keskustelua. Erityisesti Ranskassa burkan käytön koetaan riitelevän maan kansallisten arvojen, kuten tasa-arvon ja maallisuuden kanssa ja burka koetaan myös turvallisuusuhkana, sillä burka jättää näkyviin vain silmät ja eristää tällä tavalla käyttäjänsä ympäristöstään. Vakavasti ottaen: miten todellinen ongelma lopulta on? Turvallisuusongelma? Burka = Terrorismia, sortoa ja jatkuvia itsemurhapommituksia lintukotomme ghetoissa?

Yksinkertaisesti: länsimaisen mielen järkkymisestä syntyvää roskaa, jota Tynkkynen, Immonen ja Halla-aho puheissaan sekä näissä performansseissaan vain uusintavat ja yrittävät miltei uskonnollisella paatoksellaan tehdä todellisemmiksi.

Ohessa muuta lainaus Ranskasta silloin, kun siellä burkakeskustelu kävi kuumana maan tiukan lainsäädännön vuoksi:

”Kaikki naiset, jotka poliisit ovat pysäyttäneet, ovat sanoneet, että he käyttävät huntua omasta tahdostaan. Silti laki yrittää uskotella, että vapautamme naiset jostakin. Ongelma syntyy, kun nainen sanoo, ettei hän halua tulla vapautetuksi, hänellä on hyvä näin.”

”Mitä ovat eurooppalaiset arvot. Jos naisten vapauttaminen on yksi arvoista, miksi hyväksymme sen, että katolilaiset naiset sulkeutuvat luostareihin ryhtyäkseen Jumalan orjiksi?” (Olivier Roy)

”Euroopan todelliset ongelmat ovat muualla kuin burkassa tai niqabissa. Laki osoittaa, ettei Eurooppa hallitse monikulttuurisuuttaan ja että meillä on poliitikkoja, jotka ovat uusia pelon ideologeja. Jos nainen haluaa puolustaa tapaansa vapautua tai pukeutua, kenellä on oikeus sanoa, että olet väärässä, oikea malli on tämä?” (Malika Hamidi)

Niqab herättää länsimaisessa ihmisessä ristiriitaisia ajatuksia. Kaikki outo ja uusi aiheuttaa oikeutetusti epäluuloa ja pohdintaa siitä,’mikä tuo on?’. On nimittäin ihan normaalia suhtautua vieraaseen oudoksuen, siinä sinällään ei ole mitään outoa, tyhmää tai kammottavaa – se on inhimillistä. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka sortamiseen ja kieltämiseen (ja kuvien ottamiseen kadulla ja kadulla bussia odottavan ihmisen sormella osoittamiseen alentavan puheen säestämänä).

Mutta kun epäluulo muuttuu kieltämisen vimmaksi, olemmekin jo sillä alueella, jossa ei ole mitään hyväksyttävää. Oikea ongelma ei ole niqab, vaan vimma puuttua 'siihen-jota-ei-ymmärrä.' Kun suomalainen wanna-be-isänmaallinen rasistimoukka ehdottaa ja suorastaan vaatii niqabkieltoa Suomeen, niin tästä oikeastaan on kyse.

Jos kasvohunnulla ja naisen asemalla olisi looginen yhteys, voisiko kukaan oikeasti tukea sen käyttöä? En usko. Mutta entä jos nainen käyttää huntua vapaaehtoisesti, jos sen käyttö on hänelle puhdas perinteen tai hengellisyyden osoitus? Ehkä jopa oman tilan hankkimista? Ihan oma valinta? Valinta omasta vapaasta tahdosta? Halua olla paljastamatta liikaa?

Kun kasvohuntu symboloi osalle ’Meistä’ kyseenalaistamattomasti muslimimiehen tapaa alistaa naistaan, vaikka suurin osa naisista kieltää, että hunnun käyttö mitenkään määrittäisi heitä suhteessa miehiin, alamme olemaan vierailla vesillä. Miksi esimerkiksi Ranskassa kaikkein peittävimmän asun ostajista suurin osa on koulutettuja naisia, jotka ovat kääntyneet islamiin? Voisiko kyse olla sittenkin jostain ihan muusta? Ranskassa julkinen tila on rauhoitettu laein uskonnollisilta tunnuksilta, mutta miten tämä sopii länsimaiseen uskonnonvapauden perinteeseen? Jos emme edes halua ymmärtää, niin miksi edes kysymme? Vastaus on helppo: ihmiset haluavat tehdä oman tulkintamme ja pitää siitä kiinni.

Uskonnonvapautta on vaikea yhdistää sekulaariin ja länsimaiseen vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Tämä on oikeasti haastavaa. Uskonnollinen kiihkoilu ja ’Toisten’ arvojen polkeminen saa usein käyttövoimansa erilaisuudesta käyttövoimansa saavasta ’vainosta’, joka johonkin ryhmään kohdistuu ja jako ’Meihin’ ja ’Niihin’ vain syvenee. Kyse ei aina ole suorasta vainoamisesta sanan väkivaltaisessa merkityksessä vaan erityisesti siitä, että verbaalisen vainon ja Sebastian Tynkkysen harrastaman tympeän esineellistämisen koetaan rajoittavan omia perusarvojaan, jolloin vastareaktio on kovinkin helposti eristyminen. Ja onko tämä kovinkaan suuri yllätys?

Ja tämä eristyminen lähtee liikkeelle juuri tavalla, jonka Sebastian Tynkkynen meille niin kovin tyylittömällä tavalla osoitti ottamalla kuvan, osoittamalla sormella ja puhumalla alentavaan sävyyn. Hänelle niqabiin pukeutuva henkilö ei ole inhimillinen olento, vaan hänelle niqabiin pukeutunut henkilö on olemuksellisesti aivopesty kohde, jonka kanssa ei keskustella ja jota hän voi käyttää oman agendansa mukaiseen toimintaan. Ja hän paasaa meille naisen oikeuksista?

Jos ja kun nainen on yleisesti Euroopassa heikommassa asemassa kuin mies, syy siihen tuskin löytyy pukeutumismalleista. Syyt ovat jossakin syvemmällä yhteiskunnan rakenteissa, käytänteissä ja perinteissä. Kun Euroopassa naisten asema ei edelleenkään ole tasavertainen miehiin verrattuna ja naisen yhtenä keskeisenä osana on edelleen harrastaa patsastelua paljastavissa vaatteissa, niin miten me eurooppalaiset kehtaamme neuvoa ’Toisia’ niqabin käytössä? Miksi me hyväksymme oman yhteiskuntamme aivopesun? Miksi me puhumme naisista edelleen näin:

 

Toisin sanoen: mitä on se vapaus, jota maallistuneet eurooppalaiset islaminuskoisille maannaisilleen kauppaavat? Tissiä ja tussua? Silikonirintaa ja anoreksiaa? Alastomuutta ja pintaa? Äitiyttä ja perjantaipiparia? Nainen on edelleen vain miehen katseen kohde ja naisen vapaus on olla miehen katseen alla juuri tavalla, jonka mies määrittelee? Ja meillä ei siis ole tuota Sebastian Tynkkysen mainitsemaa aivopesua?

Uskonnot sekä naiset joutuvat edelleen taistelemaan perinteisiin rooleihinsa sekä yhteiskuntaan kelpaamisen välillä – ja tämä on varmasti totta. Kuitenkin mielestäni usein unohdetaan, että vieraasta kulttuurista tulevat myös haastavat tavoillaan ja arvoillaan kantaväestön identiteetin, arvot ja käsitykset sukupuolisesta tasa-arvosta. Ja minusta tämä pitäisi ottaa positiivisena haasteena: sillä ketä ja mitä me olemme? Me eurooppalaiset, me suomalaiset? Tiedämmekö me edes vastausta tähän?

Tässä niqab- keskustelussa on oleellista kysyä: mitä on sellainen eurooppalainen demokratiakäsitys, joka kieltäisi omia kansalaisiaan asioimasta kouluissa, virastoissa tai joukkoliikennevälineissä, jos heillä on ’vääränlainen’ asuste yllään? Pitääkö ja voiko tähän suhtautua eurooppalaisen positiivisesti iloiten? ’Saat ihan itse päättää, miten pukeudut, kunhan teet sen, miten minä käsken!’?

Vähäpukeisten tissitussunaisten ja hunnutettujen naisten pukeutumisessa on suuri ero, mutta voidaan oikeutetusti kysyä, ovatko nämä kotoiset tissitussupissiksemme yhtään vapaampia tai tasa-arvoisempia kuin he, jotka pukeutuvat oletetun pakosta niqabiin?

 

Tissi, tussu ja niqab – onko näillä loppujen lopuksi mitään eroa? Me vain haluamme uskoa niin.

Ja minulla on pyyntö teille, suomalaiset naiset: kasvattakaa kainalokarvat. Pukeutukaa tuulipukuun. Käyttäkää lenkkareita. Piereskelkää. Älkää meikatko. Puhukaa kulleista ja taputelkaa miehiä baarissa pyllyille. Tehkää kaikkea sitä, mitä ette normaalisti tee.

Ja pohditaan tämän jälkeen sitä, kuka täällä oikeasti on aivopesty.