10. elo, 2015

Perussuomalaisten sisäänrakennettu, isänmaallinen rasismi ja kritiikki Halla-ahon vihollisena

 

-”Halla-ahon mukaan se, että Immonen on kansanedustaja, on osoitus siitä, että hän valinnut vaikutuskanavakseen parlamentaariset keinot.  

– Demokratian vihollisiin kuuluvat veistä heiluttavat vastarintaliikkeen miehet ja kiviä heittelevät niin sanotut antifasistit, mutta myös ne pääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja poliitikot, jotka eivät kunnioita kansalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa, vaan pyrkivät sanelemaan millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna, Halla-aho sanoi ja sai massiiviset suosionosoitukset yleisöltä.”-

Tämä on absurdi kannanotto hyvin monella eri tavalla. Sillä vertailkaamme tuota Halla-ahon toteamaa Olli Immosen puheisiin liittyen hänen käsityksiinsä parlamentarismista sekä suhteestaan noihin ’vastarintaliikkeen miehiin’:

-”Olen todennut tämän jo aiemmin ja totean sen uudelleen: minulla ole mitään henkilökohtaisia poliittisia urahaaveita, enkä siten siis ole näillä näkymin pyrkimässä enää tämän "ylemmäksi". Vain kansallismielisyydellä eli aatteella on minulle merkitystä.

Aion jatkossakin olla mukana Suomen Sisun ja Sarastuksen kanssa järjestämässä kansallismielisille yhteistä puuhaa, sillä mikään muukaan taho (SVL:ää lukuun ottamatta) ei sitä järjestä.

Laajempi yhteiskunnallinen suunnanmuutos ei lähde käyntiin pelkästään ympäripyöreitä puheita eduskunnassa puhumalla. Muutos lähtee käyntiin siitä, että tavalliset kansalaiset saadaan aktivoitua ruohonjuuritasolla oikeanlaiseen toimintaan ja levittämään aatteen sanomaa eteenpäin.”- (Olli Immonen, PS)

Muutamia huomioita:

1. Immosen suhtautuminen parlamentarismiin =  ympäripyöreitä puheita eduskunnassa, jotka eivät johda laajempaan yhteiskunnalliseen suunnanmuutokseen eli kaivattuun ’kansallismieliseen vallankumoukseen’, josta Immonen niin mielellään puhuu.

2. Immonen mukaan kansallismielisille yhteistä puuhaa järjestäisi vain SVL, elleivät Suomen Sisu ja Sarastus sitä yhdessä tai erikseen tekisi.  Hän siis näkee SVL:n sujuvana kumppanina ’kansallismielisyyden’ edistämisessä, jotenka SVL:n ajamat asiat ovat Immosen mielissä kansallismielistä, iloista puuhastelua ja tähän puuhasteluun hän näkee tärkeäksi aktivoida ruohonjuuritasolla ihmisiä (kuten esim. Jyväskylässä hänen ruohonjuuritason aktivistiystävänsä sitten lyyrisesti aktivoituivatkin?).

3. Immosen mielestä SVL edustaa hyväksyttävää kansalaisaktivismia, jota Jussi Halla-aho kutsuu ’demokratian viholliseksi’ (kuten oikein onkin). Silti Immosen yhteistyötä ’demokratian vihollisten’ kanssa Halla-aho ei kritisoi, vaan päinvastoin ylistää Immosen antavan parlamentaarisen väylän SVL:n toiminnalle, sillä Immonen on ’Kansan valitsema’ ja siksi kritiikin yläpuolella. Joku voisi nähdä tässä kohtaa hieman ristiriitaa, mutta tämä ei siis Perussuomalaisia häiritse lainkaan?

4. Kun Halla-ahon mukaan Immonen on demokraattisesti valittu ajamaan asiaansa, joka on yhtenevä SVL:n kanssa, niin tämän kritisointi on siis ’sanelua’? En voi olla pohtimatta tästä mielikuvasta syntynyttä kysymystä: milloin politiikan kritisointi ja poliitikon haastaminen ovat muuttuneet ’saneluksi’? Kun tuntuu siltä, että persunarratiivissa ainoa oikea tapa median käsitellä persuja olisi heidän kritiikitön ylistäminen ja ihminen (joksi toimittajat vielä normaalien ihmisten joukossa lasketaan), joka ei ole haltioissaan heistä, on välittömästi ’suvakki’, ’punavihervasemmistoa’ tai ’demokratian vihollinen’.

Voinee varmuudella sanoa, että Immonen kokee parlamentaariset keinot yleisellä tasolla riittämättömiksi. Siinä ei luonnollisesti ole mitään pahaa, että kansanedustaja tahtoo rohkaista ja aktivoida kansalaisia ruohonjuuritason kansalaistoimintaan, sillä avoimessa kansalaisyhteiskunnassa demokratia ei ole pelkkää parlamentarismia, vaan myös kaikkia muita vaikuttamisen keinoja, joiden tukena meillä on mm. sananvapaus, ilmaisunvapaus ja kokoontumisenvapaus. On oikeastaan jopa toivottavaa, että kansanedustaja kutsuu ihmisiä vaikuttamaan ja osallistumaan. Mutta jos tuo rohkaisu tarkoittaa yhteistyötä demokratiaa kaihtavien kansallissosialistien kanssa ja jos tuo rohkaisu tarkoittaa etnisyyksiä luokittelevaan isänmaallisuuteen perustuvaa hurmahenkistä taisteluretoriikkaa, kysymys herra Immosen keinoista on vähintäänkin oikeutettu. Tai oikeammin: kyse ei ole pelkästä oikeudesta, vaan meidän tavallisten ihmisten velvollisuudesta kysyä, kritisoida ja vetää raja.

Ja tätä PS, eivätkä muut rasistisen retoriikan sokaisemat ihmiset halua nähdä. Ja tuo PS:n ’isänmaallisuus’ kiteytyy rujolla tavalla viikonlopun puoluekokouksen erääseen puheeseen, jossa sanottiin aplodien saattelemana:

”Monet kunnat ovat edelleen isänmaallisia eivätkä ole ottaneet pakolaisia.”

Tässä tiivistyy yksinkertaisessa muodossaan PS:n ’isänmaallisuuden’ ideologia: heille kuntien itsemääräämisoikeus on tärkeä, mutta sen tärkeys muuttuu lihaksi vasta, kun saa kieltää pakolaisia saapumasta omalle maaperälleen. Tuo itsemääräämisoikeus on siis arvo vasta, kun saa kiusata pakolaisia. Voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että noin syvällä on rasismi PS:n ideologiassa ja politiikassa. Rasismi on PS:n isänmaallisuuden yksi kulmakivistä. Hyvin yksinkertaista, hyvin selkeää ja hyvin rumaa.

Tämä rasismin ujuttaminen PS:n itselleen määrittelemään isänmaallisuuteen on myös se syy, miksi Perussuomalaiset eivät oikeasti ole puolueena irtisanoutuneet Olli Immosen edustamasta kansallissosialismin maustamasta rasistisesta aatemaailmasta. Timo Soini on puheissaan irtisanoutunut rasismista, mutta ilman konkretiaa ne puheet ovat vain läjä tyhjiä eleitä, joita jonkun koulukunnan mukaan kutsutaan myös termillä 'valehteleminen'. Tuo irtisanoutuminen ei oikeasti ikinä realisoidu Perussuomalaisissa puolueena, sillä irtisanoutuessaan Immosen puheista, persujen tulisi irtisanoutua samalla itsestään.

Ja mikä puolue nyt aatteellisesta ytimestään irtisanoutuisi? 

Eikä case Immosessa ole kysymys ainoastaan yhdestä Facebook-päivityksestä vaan kokonaisuudessaan kyse on herra Immosen poliittisesta performanssista, joka on jatkunut jo pitkään ja joka nyt saavutti tavallisten ihmisten joukossa ns. saturaatiopisteen ja synnytti tunteen, että kaikkea ei tarvitse sietää.

Kuten Ville Niinistö asian tiivisti:

-”Emme ole tottuneet siihen, että kansanedustaja kutsuu suomalaisia ihmisiä ”vihollisikseen” ja julistaa ”taistelua kanssataistelijoilleen”. Emme ole tottuneet siihen, että kansanedustaja poseeraa yhdessä julkisessa tilaisuudessa uusnatsien kanssa.

Natsien, joiden tavoitteena on kumota demokratia väkivaltaisesti, ja rakentaa pohjoismainen natsivaltio. Natsien, jotka hyökkäsivät väkivaltaisesti sivullisten kimppuun Jyväskylässä viikko sitten lauantaina.

”Asiat on sanottava niin kuin ne ovat. Tällainen ei ole hyväksyttävää. Ääriliikkeen kanssa flirttailu on valinta, jolla jo suljetaan isoa osaa suomalaisista pois, aletaan valitsemaan "oikeampia" suomalaisia. Tällaiselle kaltevalle pinnalle emme voi ajautua.”-(Ville Niinistö, Vihreät)

Natsia on voitava sanoa natsiksi, rasistia on voitava kutsua rasistiksi, asioista on saatava puhua niiden oikeilla nimillä. Poliittinen korrektius on vihdoin unohdettava. Ja tämä siitä huolimatta, että Halla-aho kutsuu tätä suoraan puhumista saneluksi ja muut persut Timo Soinia myöten ajojahdiksi. Jussi Halla-ahon retoriikassa perussuomalaisia arvostelevat toimittajat lukeutuvat demokratian vihollisiin, jotka ’pyrkivät sanelemaan, minkälaisia mielipiteitä yhteiskunnassa saa olla’ ja Timo Soini kutsui suoraa puhetta ja vastausten vaatimista ’median ajojahdiksi’.

Muistakaa kuitenkin, että  Suomessa on sellaiset 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ja heistä sellaiset 4 miljoonaa henkilöä ei äänestänyt eduskuntavaaleissa perussuomalaisia. Tämä tarkoittaa, Halla-aholla tai kellään muullakaan perussuomalaisella ei ole aidosti demokraattisessa yhteiskunnassa mitään mandaattia vaientaa sitä ääntä, joka puolustaa myös tämän tavalliseksi Kansaksi kutsuttavan enemmistön asioita sekä arvoja kritisoimalla ja kyseenalaistamalla vallankäyttäjien (myös PS) toimintaa.

Lisäksi: se, että kantoja kysytään sitkeästi ei ole minkäänlainen paheksunnan aihe. Se on terveen, vallankäyttöä valppaasti seuraavan lehdistön merkki.

On jokseenkin riipivää, kun tässä kohdassa yhdistää Halla-ahon kaipuun persujen mielipiteiden koskemattomuuteen Olli Immosen kaipuuseen persulaisen isänmaallisuuden vallankumoukseen (joka PS:n toimesta on hyväksyttävää vapaa-ajan toimintaa) sekä Immosen tuoreisiin vaateisiin  toimittajien taustan selvittämiseen, niin tuleeko tässä yhtälössä kenellekään mieleen, minkälaisen toiminnan kaipuusta tässä alkaa jo olla melko läpinäkyvästi kyse?

Tuota toimintaa nimittäin kutsutaan yleisessä kielenkäytössä ihan vaan fasismiksi. Sitäkö Suomi kaipaa ja silläkö Suomi tulee pärjäämään globaalissa maailmassa?

Hieman käy kylmä tuuli persurintamalta.