30. heinä, 2015

Matias Turkkila ja hommakuplan suloinen vainoharha

 

Huhun mukaan Matias Turkkila oli pukeutunut luotiliiviin ’Meillä on unelma’- mielenosoituksessa.

Olen hetken hiljaa.

Sillä jos tuo huhu pitää paikkaansa, on siinä rujolla tavalla jotain ironisen suloista. Sillä Matias tuo pelko olisi osoitus siitä, miten hommaparanoidi siirtää omat pelkonsa muihin ihmisiin: yksinkertainen, klassinen projektio. Kun Matias Turkkilan itse synnyttämässään ja ylläpitämässään hommaparanoiassa, Immoset kumppaneineen ihailevat Eugen Schaumania, sitä alkaa uskottelemaan itselleen muiden ihmisten olevan samanlaisia väkivaltaan kykeneviä yksilöitä.

Toisaalta: tuo pelko olisi ainakin johdonmukaista. Turkkila, Immonen ja muut hommaparanoian valtaamat ihmiset ovat jo vuosia hekumoineet katoilta äänestämisistä, vallankumouksesta, väkivaltaisesta äärivasemmistosta sekä islamin pahuudesta ja nyt he ilmeisesti elävät todeksi itse ylläpitämiään pelkoja. Kun ylläpitää vainoharhaa ja fantasioi väkivaltaisesta vallankumouksesta, Turkkila ja Immonen ovat juuri olleet luomassa sitä tunnelmaa, joka saa Turkkilan pelkäämään itsensä puolesta, pelkäämään meitä, tavallisia ihmisiä, jotka olimme mielenosoituksessa lastemme kanssa siksi, että me olemme huolissamme siitä, mihin suuntaan tämä maa on menossa. Me tavalliset ihmiset halusimme vain vetää rajan. Me tavalliset ihmiset halusimme vain näyttää, että rasismi ja muukalaisviha ei kuulu meidän Suomeemme.

Me tavalliset ihmiset olimme rauhallisessa mielenosoituksessa, emmekä me pelänneet. Me tavalliset ihmiset emme kanna mukanamme aseita, emmekä me usko väkivaltaisiin ratkaisuihin. Me tavalliset ihmiset korkeintaan buuaamme, eikä buuaus tapa, vaan se on mielipide. Niin, tiedättekö, mielipide: sellainen, johon meillä kaikilla on oikeus ja josta hommaparanoiassa ollaan aina huolissaan, sillä Suomessa ei saa kuulemma sanoa asioita suoraan – ja sitten, kun joku sanoo suoraan ja buuaa, hommaparanoiassa aletaan kyynelehtimään.

Mutta ette te alkaneet kyynelehtimään, kun Jussi Halla-aho kirjoitti näin:

"Minua ihmetyttää kokonaisvaltaisesti, miksi muslimeilla on niin suuri halu tuottaa kipua heikoimmassa asemassa oleville, kuten eläimille, lapsille ja naisille. Mielestäni tämä kaava on aika selkeä. Miksi musulmaanit hyppelevät munat pystyssä mölähdellen, kun päitä katkotaan tai jotakuta lyödään raipalla?"

Ette tietenkään, sillä teistä Jussi Halla-ahon piti saada sanoa noin, sillä sananvapaus. Mutta buuaus: se oli teidän sananvapaudellenne liian kova isku, sillä se ei tukenut tarinaanne palavista ghetoista ja islamisaation Suomea koskevasta uhasta. Te taidatte tosiaan uskoa tarinoihinne siellä hommakuplassa?

Voisi kysyä: onko pelon lietsonta kannattanut, kun Turkkila & Immonen hommakuplan asukkaineen ovat ainoat, jotka niihin tosissaan uskovat?

Kun te siellä hommakuplassanne seuraavan kerran taas lietsotte itseänne väkivaltaan ja vihaan, niin kannattaisi miettiä, mihin se johtaa. Se nimittäin johtaa siihen, että te itse pelkäätte vain enemmän ja se lietsottu pelko johtaa nykyisellä tavallaan jatkuessaan väistämättä tekoihin. Siksi teillä lietsojilla on vastuu. Siksi Immosen ja hommakuplan vainoharhainen vihanlietsonta ei kuulu meidän Suomeemme. 

”Suomen pakkomonikulttuuristaminen ja islamisoiminen eliitin toimesta tulevat johtamaan tulevaisuudessa kasvaviin konflikteihin ja sisällissotiin maamme sisällä. Tämä on väistämätöntä, mutta tätä eliitti ei ilmeisesti halua ymmärtää." (Olli Immonen, PS)

Te itse hekumoitte väkivallalla. Te itse aiheutatte sitä. Te itse pelkäätte. Me emme. Tulkaa pois sieltä kuplastanne, tulkaa pois sieltä Hommasta. Tulkaa pois sieltä Scriptasta. Tulkaa pois sieltä Immosen blogista. Ulkona paistaa aurinko, eivätkä ne palaneet ghetot ole vieläkään täällä.

Ja en minä tiedä, pitääkö tuo huhu paikkaansa. Minä luin sen netistä, joten pakko sen on olla totta, eikö vain? Miettikää tätä, kun seuraavan kerran taas uskotte niiden tarinoita, jotka kaivavat kuitteja huoltoasemien roskiksista.

Meillä tavallisilla ihmisillä on edelleen unelma. Unelma siitä, että kenenkään ei tarvitse pelätä. Ei edes sinun, Matias Turkkila.