25. kesä, 2015

Koston laki ja toivomus seipäästä perseessä – Perussuomen mölisevä oikeustaju vuonna 2015

 

Nyt pyydän anteeksi jo etukäteen, että aion kiroilla: tuomio tuli, mutta rangaistus jäi puuttumaan, perkele. Viittaan luonnollisesti Suomea kuohuttaneeseen tapaukseen, jossa nuori tyttö raiskattiin Tapanilassa: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/83509-tapanilan-raiskaus-nyt-tuli-tuomio

Kiroilen siksi, etten ymmärrä sitä, mikä voi aiheuttaa, ettei joukkoraiskaus ei ole törkeä teko ja että rangaistus on pahimmillaan vain ehdonalainen? Jos porukassa hieman 'sormeilee', niin ei se nyt niin vakavaa ole? En ymmärrä, vaikka luin ne perustelut:

-”Perustelut: uhria ei riisuttu, sormin tunkeutuminen ei ole yhtä moitittavaa kuin olisi sukuelimellä tunkeutuminen, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus kesti vain hyvin lyhyen aikaa, väkivaltaa käytettiin vain kiinnipitämiseen. Teko ei myöskään ollut suunnitelmallinen.”-

Ja toisaalta:

-”Törkeän tekomuodon puolesta puhui se, että tekijöitä oli useita. Lisäksi teon pelottavuutta lisäsi varsinaista kiinnipitotilannetta edeltänyt ahdistelu.”-

Tuo edeltänyt ahdistelu ja tekijöiden määrä:A. tekevät teosta kokonaisuudessaan pitkäkestoisen ja B., tekevät teosta törkeän. Toki tuo ’törkeyden’ mittarointi ja skaalalle laittaminen on vaikeaa, mutta voisi kysyä, miksi tarvitsee edes määritellä erikseen ’törkeä’ raiskaus ja ’tavallinen’ raiskaus, sillä raiskaus nyt lähtökohtaisesti on törkeä ja siksi keskustelu teon törkeydestä tai ei-törkeydestä on jotenkin brutaalia uhria kohtaan. Uskon, että itse uhrikin on taatusti onnellinen, kun uutisissa keskitytään selittämään, miksi kyse ei ollut törkeä raiskaus unohtaen sen, että kyseessä olisi edelleen raiskaus. En ymmärrä tätä.

Lisäksi suomalaiset rasistit ovat ratsastaneet tällä tapauksella jo tapahtumisestaan lähtien, ilman mitään sympatioita uhria kohtaan. Tärkeintä on ollut demonisoida ja syyllistää yksilöiden sijaan maahanmuuttoa. Tässä yksi maistiainen maaliskuulta: http://arkosalminen.fi/helsingin-joukkoraiskaajat-maahanmuuttajia/

Kas näin:

-”Poikkeuksellista hyvinkin, sillä joukkoraiskaus ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin, mutta kuuluu joihinkin muihin kulttuureihin. Poikkeuksellista hyvinkin, koska näin nuorten tekemä raiskaus ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin, mutta kuuluu joihinkin muihin kulttuureihin.“-

Se on se kulttuuri. Ja vain se Tietty kulttuuri, se Pahuuden Kulttuuri. Minä voin kertoa teille salaisuuden, hyvät ihmiset: maailmassa on hyvin, hyvin monta valtiota, joissa raiskaukset ovat arkipäivää. Maailmassa on hyvin, hyvin monta valtiota, joissa joukkoraiskauksia tehdään huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Ja toinen salaisuus on se, että näitä maita ei yhdistä mikään uskonto, rotu tai ihonväri. Ainoa yhdistävä tekijä on mies ja patriarkaalinen, naista alisteisesti kohteleva kulttuuri. Piste.

Se, mikä minua ärsyttää tässä casessa erityisesti, on sen unohtaminen, mikä oikeasti on oleellista tuossa tekijöiden saamassa ’ei-rangaistuksessa’. Nuo rangaistukset sinällään ovat ihan linjassa kyseisestä rikoksesta saatuihin tuomioihin yleensä, mutta energian suuntaaminen törkeyden määritelmästä sekä maahanmuuttopolitiikasta jurnuttamisesta rangaistusten skaalan oikeudenmukaisempaan suuntaan viemiseen, olisi se oikea kohde tässä kohtaa. Väkivaltarikoksista saatavat tuomiot nimittäin vaatisivat läpikäyntiä ja avointa pohdintaa siitä, mikä sen skaalan oikeasti tulisi olla.

En vain pääse siitä yli, että joukkoraiskaus ei olisi törkeä ja että joukkoraiskauksesta selviää ehdollisella. Laissa on virhe. Tai ainakin minusta siinä on virhe.

Suomen laki on kyllä enemmän omaisuutta suojelevaa ja kunnioittavaa kuin ihmistä kunnioittavaa. Muistan vielä tapaukset, joissa toisessa kaapattiin miljonääri päiviksi ja toisessa hieman jälkeenjäänyt tyttö, joka pakotettiin 'kohduksi' ja kaappaus kesti vuosia. Ja kummasta mahtoi tulla kovemmat rangaistukset?

Niinpä.

Lisäksi minua ärsyttää se, että oikeus katsoi täysin lain mukaisesti, että myllytys julkisesti oli sen laatuista ja niin voimakasta, että sen katsottiin olleen osa rangaistusta. Laki on tässä kohtaa aivan selvä. Se, miksi tämä ärsyttää, on se, että kaikenmaailman lynkkaajat ja MV- julkaisut osaltaan aiheuttivat sen, että rangaistus jäi mitättömäksi.

Että kiitti vaan, lynkkausjoukot.

Nämä lynkkausjoukot ovatkin ihan oma tarinansa. Ja se tarina on aika surullinen. Olen viime aikoina lukenut väsymiseen asti yhdestä asiasta: Kansan Oikeustaju ja miten sitä on loukattu. Kuten sanoin aiemmin, en minäkään ymmärrä rangaistusten lievää linjaa raiskauksissa ja kyllä: ymmärrän oikeustajun kokeneen kolhuja. Mutta kun puhutaan Kansan Oikeustajusta, ollaan melko synkillä vesillä vaatimassa ’seipäitä perseeseen’ ja tekijöiden ’raiskaamista’. Minun oikeustajuuni ei nimittäin sovi se, että toisaalta oikeutetusti pöyristytään jonkun teosta, rangaistusten pienuudesta suhteessa tekoon, mutta samalla ollaan oikeuttamassa jopa vielä brutaalimpi teko, sillä Oikeustaju. Ei tuossa Oikeustajun narratiivissa ole nimittäin oikeuden saati tajun hiventäkään, vaan siinä pursuaa väkivallan, veren ja kivun tuottamisen kaipuu. Sairasta, sanon minä.

Ihan oikeasti, lynkkausjoukot: teillä ei ole mitään ymmärrystä oikeudesta saati tajusta. Te mölyävät hullut olette osa ongelmaa, ette osa ratkaisua. Ja miksi sanon näin rumasti? No, lukekaa itse:

 

 

 

 

 

 

Juuri tuollaisten mölisevien urpojen takia kyseinen tuomio kohtuullistettiin - ts. annettiin mahdollisuus antaa mitätön rangaistus. Mutta ymmärtävätkö nämä mölisijät edes tätä asiaa? No, eivät tietenkään, kun on tärkeämpää mölistä ja vaatia kipua ja tuskaa.

Olemme saapuneet nykyisessä persunarratiivissa siihen, että mikä tahansa transgressiivinen performanssi on kunnia-asia ja jokainen mielipide yhtä arvokas kuin tosiasia, fakta tai perusteltu mielipide. Kun mennään älämölö edellä, ei itse asia enää kiinnosta, vaan kiinnostavia asioita ovat ’seivästykset’, ’persraiskaukset’ ja ihmisille kärsimyksen tuottaminen.

Kaikkein absurdeinta on, että nämä samat mölisijät kritisoivat muiden maiden kivikautisia käytäntöjä, kuolemantuomioita ja naisten kivityksiä (kuten oikein onkin) samalla itse aktiivisesti haaveillen niistä. Nämä mölisijät eivät vain tajua yhtä asiaa: kun heidän pintaansa hieman raaputtaa, niin se sama primitiivisyyshän se sieltä löytyy kuin löytyy kivikautisia käytäntöjä ylläpitävien kulttuureiden yksilöistä. Emme me niin hirveästi sittenkään eroa muista ihmislajin jäsenistä. ’Sinivalkoinen sharia voimaan ja kaikille raiskaajille seipä perseeseen’, on tiivistys sinivalkoisesta, Kansan oikeustajusta.

Vakavasti puhuen: kun kuulette puhuttavan sellaisesta kuin 'Kansan Oikeustaju', se näyttää murheellisen usein väkivaltafantasioinnilta. Ja tämä, hyvät ihmiset, on oleellista ja samalla hyvin, hyvin murheellista.

Sillä miten mitataan ja arvioidaan 'oikeustajua'? Kuka sen määrittelee? Miten se ilmenee? Miten se pitää huomioida? Ja edustaako tuota 'oikeustajua' se, joka mölisee koviten? Seipä perseessä sovittaa raiskauksen? Väkivaltaan oikea vastaus on väkivalta?

On oikein kyseenalaistaa asioita, kun siihen on syytä ja perustetta, mutta me alamme uskomaan mölinää ja annamme sen vaikuttaa ajatteluumme, olemme me kohta vaatimassa kivitystuomioita ja julkisia raippatuokioita. Hammurabin laki ei kuulu sivistysvaltioon. Ei nyt, ei tulevaisuudessa.

Pysytään ihmisinä, perkele.