24. kesä, 2015

'NIMBY'- ajattelu ja pakolaisleirien halla-aholainen glamour

Siirtelin vanhoja kuvia kovalevyltä uuteen säilöön ja törmäsin jälleen tähän kuvaan. Tämä on edelleen yksi parhaista ikinä ottamistani reissukuvista:

 

Erityisesti tuo etualalla olevan pojan katse on aika porautuva ja kokonaisuutena kuva puhuttelee lujasti. Tuon pojan katse synnyttää minussa valtaisan tekopyhyyden tunteen, sillä aivan kuin hän katsoisi minua sanoen:"Minä olen ihminen. Me emme ole näyttelyssä, me olemme koulussa. Ja kun sinä menet takaisin kotiisi kamerasi kanssa, minä olen edelleen täällä".

Afrikkalaiset ovat meille liian usein vain patsasteluvälineitä, eivät ihmisiä. He ovat liian usein vain lyömäaseita. Mutta miten nuo pojat voisivat olla vastuussa kaikista afrikkalaisista? Eivät mitenkään. Ei unohdeta ihmistä, eihän? Ja tiedän: oikeastaan minäkin tässä kohtaa patsastelen. Silti: ihmisyydestä saa muistuttaa näinä hurjina aikoina, jolloin ihonväriä käytetään ihmisyyden pois ottamisen oikeutuksena.

Kuva johti minut myös pohtimaan suomalaistenkin poliitikkojen väitteitä ‘afrikkalaisten raiskausgeeneistä’ tai ‘afrikkalaisten laiskuudesta’. Kun minä katson noita poikia ja muistan heidän eläväisyytensä, valtaisan energiansa sekä halun oppia, minusta tuntuu pahalta. Sillä sinä hetkenä, kun rasistipolitiikko jälleen kerran yleistää afrikkalaiset raiskaajiksi, hän osoittaa sormellaan juuri noita poikia. Ja tämä ei minusta ole kovinkaan reilua.

Tämän kuvan kautta ajatukseni harhailivat pohtimaan myös niitä, jotka tänne meille saapuvat pakolaisina tai turvapaikanhakijoina.

Olen kyllästymiseen asti lukenut vaateita pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden Suomeen ottamisen vähentämisestä – varsinkin, kun ajattelee minun elinaikanani niitä tänne tulleen kaikkiaan sellaiset hitusen yli 40.000 ihmistä pakolaisena – ja taustalla mystinen väite siitä, miten paikan päällä auttaminen olisi tehokkaampaa. Minä en ymmärrä tätä väitettä. Sillä miten tuo ’tehokkuus’ on mitattu? Ja missä ovat nuo aiheesta tehdyt mittaukset ja tutkimukset? Jos ihminen joutuu pakenemaan henkensä edestä, niin miten sen ihmisen henki olisi varmemmin turvassa pakolaisleirillä? Ja toisaalta seuraavassa lauseessa samat ihmiset puhuvat siitä, miten kehitysapuun pitäisi laittaa vähemmän rahaa, joka puolestaan pienentäisi sen avun määrää, joka päätyy esimerkiksi niille leireille, joissa elämä on jo helvetti maan päällä:  http://maailma.net/artikkelit/somalian_nalkaa_pakenevat_naiset_raiskaajien_armoilla

Syyria, tuo pakolaisten Shangri-La: http://www.maailmankuvalehti.fi/artikkelit/12540

Pakolaisleirin arkea: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1420172581635

Ja kun luette tämän artikkelin, ymmärrätte varmasti, että pelkästään pakolaisleireihin ’paikan päälle’ allokoidut rahat ja resurssit eivät tule ikinä pakolaisongelmaa ratkaisemaan: http://www.theatlantic.com/photo/2011/04/the-worlds-largest-refugee-camp-turns-20/100046/

Yksinkertaisesti: me tarvitsemme kumpaakin: meidän tulee auttaa ihmisiä paikan päällä, mutta meidän tulee myös sallia turvan hakeminen täältä meiltä. Ja ennen kaikkea: meillä hyvinvoivilla valtioilla on mahdollisuus auttaa köyhimpiä maita pääsemään siihen tilanteeseen, että pakolaisvirtoja ei edes syntyisi. Silti tämä viimeksi mainittu on asia, joka on ratkaisuna ilmeisen vaikea, sillä pakolaisten määrät vain kasvavat kasvamistaan ja pakolaisia on juuri nyt yli 50 miljoonaa, joista alle 500.000 on päätynyt Eurooppaan. Niin kauan kuin pakolaisten määrä on noin valtava, meidän pitää vain auttaa ihmisiä. Siis niitä, jotka kärsivät huonosta politiikasta, ilmaston muutoksesta, konflikteista sekä ahneudesta ja vallanhimosta.

Minä en itse henkilökohtaisesti pidä siitä ajatuksesta, että vain ’paikan päälle’ annettu apu olisi riittävää. Sillä ei se sitä ole. Vaikka me antaisimme sinne ’paikan päälle’ kaikki maailman lääkärit, lääkkeet, kirvesmiehet, putkimiehet, teiden rakentajat, vaatturit, huonekalukauppiaat, ihan kaikki, ei poistuisi se syy, miksi ihmiset pakenevat. Vaikka ’paikan päällä’ olisi kaikki mahdollinen apu, ei se poistaisi toisen halua tappaa väärän värinen, väärän uskoinen, vääränlainen. Joidenkin ihmisten ainoa toive on säilyä hengissä ja siihen ainoa keino saattaa olla pois lähteminen ja turvapaikan hakeminen. Ja tämä siis pitäisi estää kokonaan tai vähentää radikaalisti? Melkoisen tylyä, sanoisin. Emme me kaikkia maailman hädässä olevia kykene pelastamaan, mutta ei se tarkoita sitä, ettei voisi edes muutamaa yrittää pelastaa.

Ja toisaalta: jos me suljemme Euroopan kokonaan pakolaisilta ja annamme heidän elää kurjuudessaan, voimme olla varmoja, että jossain vaiheessa he tulevat tänne väkisin ja asein varustautuneina. Jos me kääntäisimme selkämme ja eväisimme avun, voitte olla varmoja siitä, että jonain päivänä ne ihmiset, jotka kärsivät janoa ja nälkää, tulevat hakemaan sen veden ja ruuan täältä vaikka väkisin. Tai ainakin yrittävät sitä. Ja sinä hetkenä niitä ihmisiä, jotka eväsivät avun, ei muisteta lämmöllä. Tämä on hyvin yksinkertaista: halu säilyä hengissä on ihmisen vieteistä voimakkain – ja kun ruuan tuoksu leijailee Euroopasta yli rakennettujen muurien, ei se muu maailma vain tyydy kohtaloonsa ja hiljaa kuole. Minä olen tästä dystopiasta täysin varma ja siksi minä en halua nykyisestä sulkeutuneempaa Eurooppaa, enkä halua demonisoida niitä, jotka tänne ovat saapuneet.

Minä olen täysin varma siitä, että ne muutamat ihmiset, jotka noista olosuhteista tänne päätyvät, tavalla tai toisella, saavat paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä, säilyä raiskaamattomina sekä nämä omaavat myös paremmat mahdollisuudet saada hyvän elämän kuin ne, jotka jäävät leirille. Pakolaisleirien elämä ei ole hyvää elämää, eikä se muutu kovinkaan merkittäväksi sillä, että me lähetämme sinne kirjoja, lääkkeitä, kyniä tai telttoja. Noiden leirien tulisi olla vain väliaikaisia. Siitä jo nimi ’leirikin’ tulee, sillä sana ’leiri’ tarkoittaa väliaikaista/tilapäistä asumispaikkaa.

En ole myöskään ikinä ymmärtänyt ajatusta siitä, omin avuin ja kyvyin esimerkiksi tänne Suomeen turvapaikanhakijaksi päätyminen olisi jotenkin vähempiarvoisempaa kuin pakolaisleirin kautta samaan lopputulemaan päätyminen. En ymmärrä tätä siksi, että minun ymmärtääkseni ihmisen arvo ei määrity sen mukaan, mitä pankkitililtä löytyy ja minun ymmärtääkseni rikkaamman ihmisarvo on yhtäläinen sen ihmisen kanssa, joka on jumissa pakolaisleirillä. Miksi kurjuus glorifioisi sen pakolaisleirillä olevan uhan ja pelon jotenkin ylevämmäksi kuin toisen hädän? Jotenkin tässä kahtiajaossa näkyy perisuomalainen kateus ja nyt se projisoidaan kaikkein kurjimpiin ihmisiin.

On jokseenkin etovaa, miten itsensä ns. Paremmiksi Ihmisiksi ™ ylentäneet ovat valmiita tekemään tänne omatoimisesti saapuneiden hädästä jotenkin pienemmän hädän ja tänne saapuneiden omasta hengestään pääsemisen pelosta sekä heihin kohdistuneesta uhasta jotenkin vähempiarvoisemman.

Minulla on uutinen teille, Paremmat Ihmiset ™: jos ihminen joutuu elämään pelossa, ei pankkitilin saldo lohduta yhtään. Kun ihminen kuolee, ei se pankkitilin saldo muutu sydämen lyönniksi saati elämäksi. Siinä kohdassa me kaikki olemme perusasioiden äärellä ja hyvin, hyvin tasavertaisia.

Kokonaisuudessaan tämä vähättelyn narratiivi on oikeastaan epäreilu ja ihmisen sopeutumista uuteen ympäristöön vaikeuttava tekijä. Tänne ei saisi tulla omatoimisesti, mutta ei tänne kaivata myöskään ihmisiä ilman kielitaitoa, koulutusta, osaamista (ja heitä ovat nuo leirit jo nyt täynnä). Tämä ristiriitaisuus ja leirien oletettu, maahanmuuttokriittinen glamour, on hyvin, hyvin epämiellyttävää ja ylläpitää hyvin tehokkaasti rasistista eetosta ilman, että asioita pohditaan kokonaisuuksina.

Silti kurjuutta ja kuoleman uhkaa pakenevien ihmisten leirittämisen eetos tuli esiin jälleen täällä Suomessa, kun Jussi Halla-aho tuli esille omana itsenään: epäinhimillisenä. ”Pakolaiset leiritykseen”, on Halla-ahon vastaus: https://www.suomenuutiset.fi/halla-aho-valimeren-pakolaislaivat-pitaa-kaannyttaa/

-"Halla-aho sanoo, että nykyisenkaltaiset Välimeren pakolaisten pelastusohjelmat pitäisi lopettaa, koska ne houkuttelevat pakolaisia entistä enemmän."-

Väärin. Sama määrä pakolaisia liikkuu silti ja ne kyllä löytävät reittinsä, ne kyllä löytävät veneensä tulla yli.

-"Pakolaisuuden syihin pitäisi vaikuttaa pakolaisten lähtömaissa. Syitä ovat väestöräjähdys ja köyhyys."-

Ja juuri siksi kehitysapua tulee leikata?

-"Halla-ahon mielestä EU voisi ottaa tässä mallia Australiasta, joka ilmoittaa johdonmukaisesti, ettei se ota vastaan yhtään pakolaislaivaa eikä ketään, joka tulee laivalla ilman viisumia."-

Tässä on Halla-ahon epäinhimillisyyden ydin: ihmiset pitäisi sulloa leirille Australian tavoin, jossa voivat asua epämääräisen ajan ja odottaa lupiensa käsittelyä. Ihmisen sullominen leireihin ei vain ole kovinkaan inhmillistä ja tuo ajattelu unohtaa aktiivisesti sen, millaista se elämä siellä leireillä on. Pakolaisleirit soveltuvat vain väliaikaiseen majoitukseen ja erityisesti silloin, jos on uskoa & toivoa pakolaisuuden syyn (esim. konflikti) loppumisesta piakkoin. Tuolloinkin leirin olosuhteet on saatava inhimillisiksi, joita ne eivät nykyään ole, vaan raiskaukset, väkivalta, toivottomuus, äärijärjestöihin rekrytoinnit ovat siellä arkipäivää.

Mutta kun konfliktit, vainot, poliittiset epävakaudet ja luonnonmullistukset EIVÄT likimainkaan aina ole niin kovin lyhytikäisiä vaikutuksiltaan. Siksi niitä ihmisiä on autettava myös antamalla heille turvapaikkoja maissa, joissa elämälle on mahdollisuudet. Ihmitä on hädässä autettava, eikö?

Australian tapauksessa ikävä totuus on, että Australia on ulkoistanut 'pakolaisongelmansa' köyhien naapurimaidensa ongelmaksi. Ja sama olisi siis Halla-ahon mielestä ratkaisu Euroopassakin. Ja Australiasta muutama maistiainen:

1.Ulkoistettua leiritystä: http://yle.fi/uutiset/australiaan_on_nyt_paasy_kielletty__kaikki_turvapaikanhakijat_muilutetaan_naapurimaiden_riesaksi/7094956

2. Papua-Uusi-Guinea: http://yle.fi/uutiset/turhautuneet_venepakolaiset_mellakoivat_australian_pakolaisleirilla/7094266

3.  Australian 'NO WAY'- politiikasta: http://www.irishcentral.com/opinion/cahirodoherty/Australian-governments-anti-immigrant-poster-shocks-planet-VIDEO.html

4. Protesteja vastaanottokeskuksessa: http://yle.fi/uutiset/australiaan_pyrkivat_turvapaikanhakijat_protestoivat_ompelemalla_huulensa_yhteen/7738839

5. Pakolaiset ovat ei-toivottuja: http://yle.fi/uutiset/australia_loi_oven_kiinni_venepakolaisilta_-_edes_oikeilla_turvapaikanhakijoilla_ei_ole_paasya_maahan/6741399

6. Lisää taustaa Australian ja Välimeren tilanteista: http://www.dailymail.co.uk/news/article-3048375/If-want-stop-migrants-crossing-Mediterranean-don-t-let-asylum-seekers-set-foot-land-Australian-Prime-Minister-urges-EU-adopt-tough-policies-proved-success.html

Että näin.

Australia ei ole ehkä se parhain esimerkki turvapaikanhakijoiden kohtelusta saati edes ihmisten kohtelusta. Aika kylmää on. Leirit ovat helppo ratkaisu: poissa silmistä, poissa mielestä.

Minusta ihanteellisin pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden määrä olisi nolla. Tämä vain edellyttäisi sitä, että ketään ei vainottaisi, uhattaisi tai estettäisi elämästä omaa elämäänsä - eikä maailma ole vielä näin valmis. Siksi on vain röyhkeän ylimielistä luokitella niitä ihmisiä, jotka apua meiltä suomalaisiltakin hakevat.

Tuo Parempien Ihmisten ™ halu kohdentaa apua enemmän ’paikan päälle’ ja vähentää turvapaikkojen määrää samalla leikaten ennaltaehkäisevästä kehitysavusta, on vain perinteistä ’NIMBY'- ajattelua isommassa mittakaavassa: annetaan leiri, kynä ja vihko noille kuvan pojille, niin tulee hyvä mieli (kunhan eivät perkeleet tänne saavu).

-"Kun empatia puuttuu, ollaan valmiita kääntämään selkä ihmisten hädälle täysin riippumatta ihmisen taustasta tai kansallisuudesta. On arvovalinta nostaa niitä, jotka ovat jo vahvoilla ja ottaa niiltä, jotka ovat muutenkin heikoilla.

Ja pahinta on asettaa köyhät ihmiset toisiaan vastaan. Sen sijaan pitää kysyä, miksi köyhiltä otetaan ja rikkaille annetaan."- (Emma Kari)

Pysytään ihmisinä, eikä unohdeta ihmistä, joohan?