22. kesä, 2015

Timo Hännikäinen, Olli Immonen, hevosen kyrpä ja isänmaallisuus perspanon performanssina

 

Aloitetaan tämä blogikirjoitus menemällä suoraan asiaan. Juhannuksena 2015 herra Timo Hännikäinen ilmoitti, miten hän ’panee perseeseen’:

 

 

En minä perspanoa kritisoi, sillä kukin tyylillään, raakana tai voiteen kera, mutta ’Naisten Linja’ on tälle performanssille mauton. Herra Hännikäiselle mauton esiintyminen ei toki ole vierasta, sillä hän on suorittanut moisia performansseja aiemminkin. Lisäksi vuonna 2009 herra Hevosen Kyrpänä tunnetuksi tullut ajattelija pohdiskeli näin: 

-"Hännikäinen ehdottaa, että naisille säädettäisiin asevelvollisuuden kaltainen pakollinen seksipalvelus valtion ylläpitämissä ilotaloissa."-

Linkki uutiseen: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288334729407.html

Kun hän ehdottelee 'perseeseen panemista' Naisten Linjan sivuilla, avautuu tuon hassunhauskan performanssin konteksti: Naisten Linja toimii niiden puolesta, jotka eivät suostu kotona alistumaan 'pakolliseen seksipalvelukseen', vaan hakevat apua. Ja Timo Hännikäinen on se, puhuu ja kirjoittaa ’miehen kunniasta’ sekä ’alfa-uroksena olemisesta’.

Yksinkertaistan: ei minun kunniani, ei minun puolestani - ja minä olen mies. MOT.

No, voinee sanoa, että Timo Hännikäinen ei ole alfa-uros. Timo Hännikäinen on sika. Silti faneja ja kannatusta riittää sekä puolustajia, kun joku kehtasi olla olematta haltioissaan tästä ’Naisten Linjalle’ kohdistetun performanssin kritiikistä:

-”Tampereen yliopiston stalinistilaitoksen kasvatti Jössi Jee Nolonen kehotti viikolla ajamaan autolla ihmisten yli.

Nyt tämä surullisen hahmon ritari on tempaissut rimansa maan alle.

Tämä julkisuudenkipeä "äärioikeistoasiantuntija" oli tempaissut juhannuksen kunniaksi kirjoituksen josta ei rikosnimikkeitä puutu. Lisäksi Nolonen sotkee iloisesti raiskauksen uhrit ja näiden uhrien kärsimyksellä elävät femakot.”- (Pol. Korrektiuden Parhaat)

Niinpä. Lukekaapa tämä kohta herra Hevosen Kyrvän ’performanssista’ uudelleen:

 

Naisten Linjahan perinteisesti harrastaa ’raiskauksen uhrien kärsimyksellä ratsastavaa feminismiä’. Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin raiskausviestit väkivaltaa kokeneiden naisten tukipalveluun? Heh. Ja Kansa nauroi itsensä tärviölle.

Tai sitten ei.

Jussi Jalonen (siis tuo yo. lainauksen Jössi Jee Nolonen) tiivisti asian tavalla, joka ei jätä mitään epäselväksi ja joka kertoo asian ilman turhaa poliittista korrektiutta, sillä asioistahan on saatava puhua niiden oikeilla nimillä:

-"... (Timo) Hännikäinen tunnetusti on kasa paskaa, ja paskakasan logiikassa ei juurikaan ole mitään mielenkiintoista. Viestejä lukiessa tulee lähinnä toivoneeksi, että hänen puolisonsa on muistanut käyttää riittävästi lysolia ukkonsa desinfiointiin.

Kiinnostavia ovat tässä yhteydessä vain ne kärpäset, jotka röykkiön ympärille kerääntyvät. Tässä tapauksessa Hännikäisen päivityksestä ovat käväisseet tykkäämässä kirjailija-kääntäjä Jukka Mallinen ja kirjailija-toimittaja Jani Saxell, minkä lisäksi radiotoimittaja ja juontaja Perttu Häkkinen on poikennut kehaisemassa Hännikäistä toteamalla "nämä puolivuosittaiset some-kampanjasi viihdyttävät minua suuresti!". Mikäs sen hauskempaa kuin raiskausviestit väkivaltaa kokeneiden naisten tukipalveluun.

Tässä, hyvät ystävät, on suomalaisen niinsanotun kulttuurieliitin syvin olemus, Pen-klubista aina kirjailijaliittoon ja Yleisradioon. Joukko enemmän tai vähemmän alkoholilla järkensä turmelleita keski-ikäistyviä miehiä nauramassa keskenään väkivallan uhrien tukipalveluun lähetetyille riettaille viesteille, johon kulttuuri- ja media-alalta saadut palkinnot ilmeisesti ovat antaneet heille pysyvän lupapassin.

Ihmissaastoja parhaasta päästä.

Toisaalta, tavallaan Hännikäisen performanssi osoitti ironisella tavalla todeksi yhden asian, minkä hän on aiemmin sanonut. Tässäkin maassa vapaamielinen kulttuuriälymystö koostuu enimmäkseen tekopyhistä yksilöistä, joiden pääasiallisin ja itse asiassa ainoa tehtävä on rapauttaa vallitsevia arvoja ja instituutioita. Mutta mitä käyttöä sellaisilla yksilöillä on? Itse en nimittäin keksi oikein mitään."-

Minusta Jussi Jalosen virtuaalinen performanssi oli varsin viihdyttävä ja se oli hyvällä tavalla röyhkeä, tarkka ja älykäs. Jussi Jalosen performanssista suivaantui yksi nimeltä mainittu henkilö (Perttu Häkkinen):

-”Työnkuvastani johtuen saan usein paskaa niskaan. 

Olen saanut sitä niin kristityiltä ja feministeiltä kuin oikealta ja vasemmaltakin. Tappouhkauksiakin on tullut. Jos viestin taustavaikuttimena on silkka vittuilunhalu, jätän ne lähes aina skannaamatta.
Nyt rajani kuitenkin jollain tavalla ylittyi, ja seuraa vastine.

(En nimittäin ole ihminen, joka nostelee kunnianloukkaussyytteitä. Uskon sananvapauteen.)

Eilen Tampereen yliopiston tutkija Jussi Jalonen koki oikeudekseen kutsua minua, Pen-klubin entistä puheenjohtaja Jukka Mallista ja toimittaja Jani Saxellia julkisesti alkoholisoituneiksi ihmissaastoiksi ja paskakärpäsiksi. 

Oma syntini oli se, että olin käynyt tykkäämässä krapulaisen Timo Hännikäisen katumusviestistä hänen FB-profiilissaan.

Olen nähnyt Timon suorittavan saman transgressiivisen virtuaaliperformanssin kaikkine vaiheineen ennenkin, ja siksi totesin "Totuuden nimissä on silti sanottava, että nämä puolivuosittaiset some-kampanjasi viihdyttävät minua suuresti!" 

Jalosen mukaan kommenttini jotenkin implikoi sitä, että olisin nauranut raiskauksen uhreille. En ymmärrä historioitsijan osoittamaa loogista vaikutussuhdetta. Sitä, missä kaikissa sadoissa paikoissa (mm. omalla seinälläni) Hännikäinen on käynyt aamuyön pimeinä tunteina mouhaamassa, en tiedä.

Tässä ammatissa tutustuu monenkirjaviin ihmisiin. 

Jos teitä häiritsee laaja ja värikäs tuttavapiirini, poistakaa itsenne välittömästi ystävistäni. Muutaman Jalosen tarkoitushakuista viestiä tykänneistä ja jakaneista olenkin jo heidän elämäänsä helpottaakseen poistanut. 

Pitäkää tunkkinne. 

Kaikille teille muille toivotan rauhaa.

Yhden totuuden tämäkin surkea tapaus jälleen hienosti paljasti: totalitaristiset tuulet puhaltavat yhtä kylminä niin oikealta kuin vasemmaltakin.”-

Ensinnäkin: suhteellisuudentaju on ihan hyvä pitää mielessä, kun kommentoi. ’Totalitaristiset tuulet puhaltavat’ Facebookissa? Kun kaikki eivät olleet haltioissaan älämölöstä? Kun joku kirjoitti inhottavan Facebook- päivityksen? Ihan oikeasti: totalitarismin tuulet?

Toinen juttu: kun herra Hevosen Kyrpä performoi ala-aste- retoriikalla kohdistaen sen nerokkaasti feministeinä pitämiinsä kulttuurimme syöpäkasvaimiin, kuten esimerkiksi ’Naisten Linjaan’, sekä Euroopan rappion ruumiillistumiin eli hänen kanssaan eri mieltä oleviin ’kulttuurimarxisteihin’, niin alfa-uros- kansanryhmä taputtaa karvaisia käsiään ja samalla ylistävät, miten rohkea herra Hevosen kyrpä onkaan sanoessaan ’perspano’. Ja tämä on tässä alfa-uroiden junttinarratiivissa sitä sananvapautta ja sen upeinta ilmenevää. Ja kyllä: sananvapaus on hieno asia. Se nimittäin oikeuttaa myös sen, että minä kutsun herra Hevosen Kyrpää häntä erinomaisesti kuvaavalla termillä ’sika’.

Ja minusta tuo nimi on varsin kuvaava ja täysin ansaittu:

 

Tämä verbaalinen nerokkuuteeni ja tarkkasilmäisyyden performanssini ei luonnollisesti enää olekaan ’sananvapautta’, vaan ’totalitarismin tuulia’. Tässä alfa-uroiden maailmassa on jotain suloisen ristiriitaista: he omivat itselleen oikeuden öykkäröidä ja sikailla, mutta jos joku kehtaa vastata ns. samalla mitalla, alkaa persumaiset sfäärit saavuttava uhriutuminen, jossa alfa-uroot ovat kollektiivisesti loukkaantuneita, miten kukaan kehtaa kritisoida tuota virtuaalista performanssia. Luonnollisesti alfa-uroot eivät tässä edes näe omaa ristiriitaisuuttaan saati selkeää, tekopyhää kaksoisstandardia. ’Meidän öykkäröintimme on vain sitä parempaa öykkäröintiä’.

Tuo alfa-uroiden öykkäröinti ei sinällään ole mitenkään mielenkiintoista, vaan korkeintaan osoitus joidenkin yksilöiden miehenä olemisen vaikeudesta ja vaikeudesta hyväksyä, että voimaan ja traditioon tukeutuva mieskuva voi pahoin. Ja oikeutetusti: sille ei ole enää paikkaa tavalla, joka sillä on aiemmin ollut. Maailma muuttuu, hyvä alfa-uros, ja nainenkin saa päättää omasta elämästään sekä omasta kehostaan.

Mielenkiintoiseksi tuo alfa-uros- performanssi muuttuu, kun muistaa herra Hevosen Kyrvän kaipaavan valkoista Suomea ja hän yhdessä kansallista vallankumousta kaipaavan kansanedustaja Olli Immosen kanssa performoi taannoin julkinatsien kanssa Eugen Schaumanin haudalla, sillä poliittinen murha aatteen vuoksi on ihan iloinen asia. Tässä ’isäm maallisten’ aatteellisuudessa Sarastus- lehden päätoimittaja herra Hevosen Kyrpä on yhtenä ’ideologina’ tuottamassa tuolle ’isäm maallisuuden’ aatteelle sisältöä sekä oikeutusta, joka tuntuu typistyvän homoeroottiseksi miesten seurasta nauttimiseksi, valkoisen ylivallan korostamiseksi, rasismiksi, naisten vihaksi sekä humalan sävyttämäksi junttiperformanssiksi. Ja tässä, hyvät ihmiset, on Olli Immosen politiikan yksi oleellinen inspiraation lähde ja se inspiroi nyt hallituspuolueen politiikkaa Suomessa. Elämme hienoja aikoja.

Yksi asia vaivaa minua hieman. Sillä Timo Hännikäinen ei jostain syystä halua ’panna minua perseeseen’ tai edes vihjaa ’suihin ottamisesta’. Minun pitäisi vain kuolla, sillä olen ’typerän näköinen’:

 

 

Tämä on loukkaavaa, sillä minulla on ihan hyvä perse.

No, minulla on viesti sulle, Timo Hännikäinen: en minä usko sinun oikeasti toivovan minulle nopeaa kuolemaa. Minä olen jo iso poika ja provokaation tunnistaa, kun sen näkee.

Mutta sinunkin noine alfa-uros-perkärpäsinesi pitäisi kasvaa myös isoiksi pojiksi ja ymmärtää, että provokaatio saattaa aiheuttaa provokaatioita ja jos niin käy, älkää pillitäkö, sillä se on oikeasti vain noloa.

Jos ei kestä kuumuutta, kannattaa pysyä poissa keittiöstä. Hevosen kyrpä.