22. huhti, 2015

Minun Suomeni on punaviininpunainen

 

-”Vaalitulos ei edusta minun Suomeani, en tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä”- (Krista Kosonen)

Muuta ei tarvita, niin Suomi repeää. Absurdi on todellakin muuttunut arjeksemme.

Ja minä kehotan nyt jokaista pohtimaan seuraavaa listaa ja sitä, mitä se tarkoittaa: 

Timo Soini, 29527

Simon Elo, 2907

Pentti Oinonen, 6283

Mika Niikko, 4273

Juho Eerola, 8320

Teuvo Hakkarainen, 5557

Laura Huhtasaari, 9259

Olli Immonen, 4964

Maria Lohela, 5583

Tom Packalen, 5089

Jari Ronkainen, 4442

Vesa-Matti Saarakkala, 8529

Ville Tavio, 6847

Maria Tolppanen, 5476

 

Nämä 14 kansanedustajaa edustavat Perussuomalaisten uudesta eduskuntaryhmästä reilua kolmannesta. Ääniä he saivat yhteensä lähes 110.000, joka oli sellaiset 20% puolueen koko potista.

Kun ajattelee, että kyseisten kansanedustajien politiikka koostuu kulttuurimarxismiin uskomisesta, Nuivasta Vaalimanifestista, rasistisesta maahanmuutto-ohjelmasta, Eurabialla pelottelusta, palavien ghettojen tarinoista, ihmisten pisteyttämisistä, uimahallien pukukoppien homokauhisteluista, beduiinipohdinnoista, hauvelipohdinnoista liittyen samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoon, isänmaallisien kritisoinnin kriminalisoimisen ehdottamisesta, Mussolinin ja fasismin ihailusta ja somalien syyttämisestä rikoksista, joita eivät edes ole tehneet, niin minusta on oudolla tavalla pelottavaa, että tällaisiin vaihtoehtotodellisuuden teeseihin politiikkansa perustavia poliitikkoja on äänestänyt yli 100.000 suomalaista ja erityisen outoa on, että tämän sanominen ääneen, on väärin ja todistaa jostain todellisuudesta eristyneessä kuplassa elämisestä.

On lisäksi huomionarvoista, että rasistisen maahanmuutto-ohjelman puoluetta äänesti kaiken kaikkiaan yli 500.000 ihmistä. Tiedän, että kaikille äänestäjille tuo maahanmuutto-ohjelma ei varmasti ollut se tärkein syy äänestää Perussuomalaisia, mutta silti äänestämällä rasistista puoluetta, jokainen äänestäjä antoi mandaatin rasismin kulkeutumiselle Suomen Eduskuntaan, eikä tätä(kään) kannata unohtaa.

Tämän päivän keskusteluista voi ilman epäilyksen häivää vetää sen johtopäätöksen, että tänä päivänä vuonna 2015 on ihan validi pointti sanoa ääneen, miten ääri-islam on uhka Viitasaaren kylän raitilla ilman, että siihen saisi suhtautua epäillen ja jopa naureskellen. Rautalankaa: yllä listatut 14 kansanedustajaa peräänkuuluttavat itselleen jostain syystä kauhunväristyksiä aiheuttavien kansanryhmien ihmisoikeuksien polkemista ja lietsovat siinä samalla sujuvasti suvaitsemattomuutta sekä viharikoksia, mutta jos sitä arvostelee, elää sitten siinä kuuluisassa kuplassa ja syyllistyy Suomen syvälliseen ymmärtämättömyyteen ja kulttuurin sekä arvomaailmojen kahtiajakautumisen luomiseen? Ja meillä kaikilla muilla on sitten se velvollisuus sillanrakentamiseen, ymmärtämiseen ja hyväksymiseen (tätä vaadetta ei siis ole Eurabiaan uskovilla kansanmiehillä, joille homot ovat kauhistus ja pian vaaditaan koirien kanssa avioliittoa)?

Miettikää uudelleen: yli 100.000 ihmistä äänesti ihmisiä, jotka pelottelevat meitä fantasioilla ja tähän reagoiminen on huutava vääryys, mutta ‘neggeriä’ pitää saada solvata, sillä sananvapaus – ja tämän kritisointi on sitten demokratian halventamista:  http://www.iltasanomat.fi/vaalit2015/art-1429693981806.html

-“On eri asia vastustaa jonkun puolueen kannanottoa, kuin halveksia niitä suomalaisia, jotka käyttävät pyhintä oikeuttaan: äänioikeutta, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin.”-

Kertokaa minulle syy sille, miksi perussuomalaisten ylläpitämillä tarinoilla palavista ghetoista, raiskausgeenien somaleista saati koirien paneskelemiseen homoudesta luisuneista pukuhuoneperversseistä ei ole saatu aikaiseksi juuri minkäänlaista kriittista keskustelua, mutta kun Krista Kosonen sanoo…

”Vaalitulos ei edusta minun Suomeani, en tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä”

…niin koko Suomi repeää, lööpit huutavat punaisena kahtiajakautuneesta maasta ja perussuomalaiset ovat uhriuttamassa itsensä ja kertomassa, miten punaviiniä lipittävät punavuorelaiset elävät kuplassa, josta pitäisi tulla pois ja nähdä todellisuus. Siis se todellisuus, jossa neekeriukot ja beduiinit valtaavat katuja ja kaikista tulee just kohta homoja, jos ei pidetä uimahallien pukuhuoneista huolta.

Minä en ihan oikeasti ymmärrä tätä: milloin meistä suomalaisista on tullut sellaisia, että emme osaa olla eri mieltä? Milloin meistä on tullut sellaisia, että vain yksi totuus kelpaa ja se totuus on tänään perussuomalainen ja tämän ’totuuden’ kritisoiminen aiheuttaa aina valtaisan kitinän sananvapauden rajoittamisesta ja nyt jostain käsittämättömästä kuplasta, eikä tätä ’punaviherkuplaa’ kuitenkaan vaivauduta kyseenalaistamaan (vaan se oletetaan sitten jotenkin todeksi ja rationaaliseksi tavaksi hahmottaa todellisuutta)?

Minä sanon nyt: ”PERKELE!”.

Miksi poliittiset erot halutaan häivyttää keskustelusta ja puhutaan perussuomen asettamilla kysymyksillä sekä heidän kehittelemillään ‘termeillä’? Miksi meitä pakotetaan outoon mielipiteiden konsensukseen, jossa on ihan validia kutsua ihmisiä ‘loisiksi’, ‘kulueriksi’ ja ‘kulttuurimarxisteiksi’ ilman, että se aiheuttaa mitään reaktioita?

Mutta Krista Kososen kommentti on sitten sen arvoinen, että arvokeskustelu käydään juuri niistä lähtökohdista, jotka perussuomalaiset määrittelevät: paha punavihervasemmisto ei tajua Tavallista Kansaa ja juuri sen punavihervasemmiston nyt pitäisi harrastaa itsetutkiskelua ja pohtia, miten ymmärtää, miten mennä vastaan, miten hyväksyä ja halata. Minusta tämä on suorastaan perverssiä. Myytit, suoranaiset typeryydet ja rasistinen agitaatio ovat niin normalisoituneita keskustelun sisältöjä, että suomalainen keskustelu on sokeutunut, eikä minusta ole mitään syytä hyväksyä tätä vaan päinvastoin: tämä pitää tuoda esille, paljastaa ja haastaa poliitikot sekä journalismi näkemään tämä keskustelun vamma. Vain tällä tavalla me voimme varmistaa, että suomalainen yhteiskunta jatkossakin perustuu perusarvoille sekä suvaitsevaisuuteen, jossa jopa vähemmistöillä on ihmisoikeudet. 

Minua ainakin vilpittömästi huolettaa se, minkälaista maahanmuutto-, pakolais- ja vähemmistöpolitiikkaa tässä maassa aletaan harjoittamaan uuden Eduskunnan aloittaessa työnsä. Rasismi ja maahanmuuttovihamielisyys ovat normalisoituneita tapoja ja nykyään perussuomalaisia äänestää yhä enenevässä määrin ihan tavalliset keskiluokkaiset äänestäjät ja tämä on minusta riipivä fakta. Rasismi sekä suvaitsemattomuus ovat niin kovin helppoja, mutta ymmärrys niin vaikeaa, mutta tämä pitäisi vain hyväksyä, sietää ja katsoa vierestä? Ei kiitos, sanon minä.

Ja kuin alleviivatakseni tätä hullun keskustelun narratiivia, vanha tuttu, Olli Immonen kirjoitti tänään:

-”Jos haluamme aidosti palauttaa vallan takaisin kansalliselle tasolle, pois ylikansallisten päätöksentekoelinten, monikansallisten suuryhtiöiden ja niitä tukevien poliitikkojen käsistä, on saatava aikaan kansallismielinen vallankumous.”-

Voisi ajatella, että tämä on melko outo ulostulo heti näin vaalien jälkeen ja että voisi ajatella, että Olli Immosen mielestä tämä nykyinen demokratiamme ei ole hänestä riittävä. Mutta tietenkin on oleellisempaa pohtia sitä, miten Krista Kosonen halveksii suomalaisia kertomalla, miten ’vaalitulos ei edusta hänen Suomeaan’.

Pohtikaa uudelleen tuota yllä olevaa kansanedustajien listaa ja kysyn, että edustavatko he sinun Suomeasi? Sillä minun Suomeni saati suomalaisuuttani he eivät edusta ja tämän sanominen ei ole demokratian halventamista, vaan se on oikeutettu ja perusteltu mielipide.

Mutta se, että Olli Immonen pohtii ’vallankumousta’ heti vaalien jälkeen, taas halventaa demokratiaa ja on banaaliudessaan mykistävää tilannetajuttomuutta. Minä taidan odottaessani tuota vallankumousta, avata sen pullon punaviiniä ja lipittää sitä täällä kuplassani. 

Sillä minun Suomeni on punaviininpunainen.