22. huhti, 2015

Ei sängyn alta löydy mörköä - ja muita ohjeita kuplassa eläville beduiinikriitikoille

 

Sebastian Tynkkynen kirjoittaa kuplasta: http://sebastiantynkkynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193762-avoin-kirje-krista-kososelle-ja-muillekin-kuplassa-elaville

Ja minä olen tuon kirjoituksen jälkeen hetken hiljaa, enkä sano mitään.

Miettikää, että joku ihan oikeasti kirjoittaa tuolla tavalla: luo uhkakuvan (=kauheat kuplassa elävät taiteilijat ja muut punavihervasemmistolaiset), pitää kuvaa sitä aidosti totena, argumentoi sitä vastaan ja sitten uskottelee omaavansa oikeuden kertoa, miten ihmisten tulisi suhtautua persuihin sekä vaalitulokseen. Yksi sana: olkiukko.

Miltä tuo teistä tuo kirjoitus muuten vaikuttaa? Ketkä olivatkaan niitä, jotka määrittelevät oikean suhtautumisen asioihin sekä oikeat mielipiteet? Kuka olikaan se, joka määrittelee itsensä hieman ’paremmaksi’? Aivan: tuohan kuulostaa elitismiltä, eikö vain?

Herra Tynkkynen unohtaa vain sen, että ei ole hänen asiansa kertoa muille, kuinka heidän pitäisi nähdä Suomi. Jos joku ei koe olevansa ns. ‘samassa veneessä’ just herra Tynkkysen Suomen kanssa, niin hänellä on siihen yhtä lailla oikeus kuin on herra Tynkkyselläkin. Oikeasti: ottaessaan kirjoituksensa position, herra Tynkkynen otti tuon oikeuden muilta pois ja alentavasti määritteli, miten muiden pitäisi toimia. Ja herra Tynkkynen ei siis elä kuplassa?

Lisäksi yksi maistiainen kuplaantumisen kakofoniasta:

-"Kaksoisstandardit toimivat niin, että vaikka kolmasosa raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä, heidän leimaamistaan vastaan taistellaan henkeen ja vereen, mutta poliittiset vaikuttajat ja äänestäjät leimataan rasisteiksi, jos muutama ihminen päästää ilmoille jotain sopimatonta. Päivän selvää pitäisi olla, että kumpaakaan ryhmää ei saisi leimata raiskaajiksi tai rasisteiksi."-

Lainaan tähän kommenttia blogista (Jussi Jalonen):

-"Kyllä, tilanne on kestämätön. Heti jos esimerkiksi Teuvo Hakkarainen, Jussi Halla-aho, Jari Ronkainen tai Mika Niikko sanovat jotain rasistista tai homofobista, niin heti ollaan kutsumassa Hakkaraista, Halla-ahoa, Ronkaista tai Niikkoa rasisteiksi ja homofobeiksi.

Ja tämähän on ehdottomasti aivan sama asia tai itse asiassa paljon pahempi asia kuin maan kaikkien ulkomaalaisten tai tiettyjen maahanmuuttajaryhmien sanominen raiskaajiksi muutamien rikostapausten takia. Mitä tässä enää voi tehdä kaiken tämän kaksinaismoralismin keskellä?"-

Huomaatteko, mihin Sebastian Tynkkynen pyrkii? No, hän pyrkii sanomaan, että rasistisia lausuntoja laukovaa ihmistä ei saa kutsua rasistiksi, sillä se on suvaitsematonta ja rasistille tulee paha mieli ja sitten pitää jälleen uhriutua. Tässä persunarratiivissa rasistinen agitaatio on siis 'poliittista vaikuttamista' ja siksi sen kritisointi on hirvittävän inhaa suvaitsemattomuutta.

Sebastian Tynkkynen on tyrkky persu, jonka rooli on olla uhriutuva sankari, jota niin kauheasti kiusataan. Älkää ymmärtäkö tätä kohtaa väärin: sillä jos oikeasti kiusataan mielipiteiden takia, niin se on kyllä perseestä, on kyse sitten kenestä tahansa. En myöskään epäile sekuntiakaan, etteikö herra Tynkkystä ole kiusattu mielipiteidensä takia ja niiden kiusaajien tulisi hävetä. Piste.

Mutta herra Tynkkynen uhriuttaa itsensä aina, kun joku sanoo persuista pahan sanan, sillä se ilmeisesti loukkaa sitten just herra Tynkkystä erityisesti. Se toki ei häntä häiritse, että jos joku sanoo 'Muslimit pitäisi tappaa' ja sitä kritisoidaan, niin hän kutsuu tätä kritisoijaa kuin automaationa 'maahanmuuttokriittisten' oppien mukaan suvaitsemattomaksi, mutta alkuperäisen lausunnon antajaa ei saisi kutsua rasistiksi. Tässä tarinassa oikeus olla rasisti on tärkeämpi ja oleellisempi asia kuin oikeus kutsua rasistia rasistiksi. Tuo kritisointi on siis tässä persunarratiivissa suvaitsemattomuutta, mutta rasistinen agitaatio vain poliittinen kannanotto, jota ei saisi kritisoida.

Näin se menee ja näin julkinen keskustelu etenee - ja näiden kanssa sitten pitäisi siltoja rakennella ja mennä puolitiehen vastaan?

Tuossa perussuomalaisten ‘kuplakeskustelussa’ on tavoitteena vain vahvistaa omaa identiteettiään luomalla vahva vastakkainasettelu akselilla ’Helsinki’ vs. ’Muu Suomi’. Siitä tuossa eroavaisuuksiin pyrkivässä 'kuplautumisessa' on kyse ja juuri siksi, että näen ja ymmärrän tämän perussuomalaisen tavan luoda tunnelmaa samanmielisille ja eroavaisuuksia ihmisten välille, minä vedän rajan: tuonne minä en mene, sillä Helsinki ei ole täynnä punaviinin lipittäjiä, eivätkä beduiinit ja neekeriukot muodosta Suomelle mitään uhkaa. Persujen uhkakuvat ovat yhtä valideja kuin pelot kannibalismin lisääntymisestä. Ei mitään järkeä, ei mitään substanssia, puhdasta pelkoon kouristuvaa kuplassa elämistä. Minäkin pelkäsin mörköjä, mutta sitten täytin 6 ja katsoin rohkeasti sinne sängyn alle (eikä sitä mörköä sieltä löytytkään).

Siksi minä haastankin herra Tynkkysen ja muut beduiinikriittiset tänään illalla nukkumaan mennessään katsomaan sinne sängyn alle ja toteamaan: ”Ei ollutkaan mörköä. Oho”. Siitä se lähtee, realistinen ja rationaalinen tapa hahmottaa maailmaa ja ymmärtää, että erilaisuus ei olekaan uhka, eikä niitä minareetteja ollakaan Viitasaarelle rakentamassa. Suomi on sittenkin aika kiva paikka elää ja olla, eivätkä ne ghetot Oulussa palaneetkaan, eikä Lieksassa luodit viuhu korvissa, kun paloauto yrittää päästä onnettomuuspaikalle.

Eikä minun mielipiteeni ole torjuntaa, sillä torjunta ja rajanveto ovat kaksi eri asiaa. Olen sanonut tämän aiemminkin ja sanon sen taas: ”Aurinko ei ihan oikeasti ole musta. Kompromissi eikä sillanrakentelu tee siitä edes harmaata. Siksi". Raja on vedettävä, sillä muuten me keskitien pyrkimyksissämme ohjaamme itsemme vain ojaan. Ja siihen minä sanon: ei kiitos.

Kokonaisuudessaan herra Tynkkysen kirjoitus henkii ihan normipersuilua: heitä ei saa kritisoida, vaan siitä alkaa heti valtaisa uhriutumisen teatteri, sillä ilkeä 'punavihervasemmisto' omassa kuplassaan ei halua uskoa just heitä.

Niinpä. Ja kysymys kuuluu, että kuka siellä kuplassa elikään...?