21. huhti, 2015

Perussuomalainen, beduiinikriittinen kupla, jossa aurinkokin on musta

 

Punavihreä sivistyneistö elää saadun palautteen mukaan jossain mystisessä kuplassa.

En itse ole havainnut moista kuplaa, enkä tiedä, miltä se näyttää ja tuntuu, mutta sellaisesta kirjoittaa Juuso Pullinen HS:n NYT- liitteessä: http://nyt.fi/a1305948147996?jako=0b2e2de7cd66a8b2e1e0098632c3ded2&ref=og-url&hc_location=ufi

Ja tuosta kirjoituksesta minun on helppo allekirjoittaa tämä:

-”Erityisesti Euroopassa on käynnissä jonkinlainen murros, jonka lopputulos on vielä arvoitus.

Suomessa poliittinen kenttä näyttää jakautuvan vaali vaalilta yhä selvemmin puolueiden sijasta arvokonservatiiviseen ja arvoliberaaliin leiriin.

Tämä näkyi esimerkiksi puolueiden hajoamisena tasa-arvoisen avioliittolain äänestyksessä.

Samaa jakoa voi nähdä esimerkiksi Ranskan Front Nationalen, Ruotsidemokraattien tai Britannian UKIP-puolueen nousussa.”-

Omahyväisesti voin todeta, että kirjoitin aivan samasta asiasta täällä: http://www.jorieskolin.fi/409902422/2692643/posting/nyt-jytkytell%C3%A4%C3%A4n-ja-vaalien-2015-anatomia

Yksinkertaisesti: minustakin on selvästi havaittavissa yhä selvemmin jako niihin poliitikkoihin, jotka jakaantuvat akselille liberaalit arvot vs. konservatiiviset arvot (erityisesti perussuomalaiset arvot vs. muut) sekä talouspoliittisesti voi läpimenneissä kansanedustajissa havaita selkeän oman joukkion oikeistolaisesta talouspolitiikasta koostuvista henkilöistä (lähinnä Kokoomuksen edustajia). Ei ole siis sattumaa, että eniten leikkauksista puhuvat kokoomuslaiset ja perussuomalaiset puolestaan homohumppaavat ja pelkäävät uimahallien suihkutiloja. Melkoista kuplaa tämäkin, eikö vain?

Voi siis melko kiihkottomasti ja tosiasioihin perustuen esittää väite, että jakoa suomalaisessa poliittisessa kentässä on tapahtunut ja se on lähinnä makuasia, puhuuko selvästä kahtiajakaantumisesta vai puhuuko ’klusteroitumisesta’, sillä lopputulos on täsmälleen sama: vastakkainasettelu sekä mielipiteiden äärimmäistyminen ovat arkipäivää. Ja tätä me todistamme joka päivä keskusteluissa niin televisiossa ja netissä (ja journalistit sekä poliitikot vielä mielellään lietsovat tätä äärimmäistymistä, jotta saadaan klikkauksia sekä ääniä, mutta se on sitten toinen tarina). Mutta ei tässä ole kyse mistään 'kuplasta', vaan kyse on toisistaan erottuvista kokonaisuuksista sekä tarkoituksellisesta, poliittisesta sekä arvoihin perustuvasta erottautumisesta (sillä erottua pitää, muuten ei jytkyä pukkaa).

Tämä asia on helppo havaita myös tästä graafista, josta kummatkin em. puolueet erottautuvat selkeästi omina äärilaitoinaan lähes yksinään (muilla puolueilla ei näin selkeää klusteroitumista ole havaittavissa): http://yle.fi/uutiset/hakkanen_oikeistolaisin_vartia_liberaalein_uusi_kansanedustaja__katso_mihin_edustajasi_sijoittuu_nelikentalla/7940206

Ovatko nämä erot siis jotain outoa 'kuplautumista'? No, eivät ole. Sillä ei kyse ole oikeasti mistään 'kuplasta', vaan siitä, että on erilaisia ihmisiä ja siitä, että erilaiset ihmiset nyt vaan ovat myös eri mieltä eri asioista, eikä tämän pitäisi olla hirvittävä yllätys kenellekään. Tämä on hyvin normaalia ja hyvin yksinkertaista. 

Kuitenkin lukiessani Juuso Pullisen kirjoitusta, mieleeni iski epäusko. Sillä hän hän kirjoitti lopuksi:

-”Tällaisiin kuiluihin on vaikea tarjota lääkkeeksi muuta kuin sillanrakentamista, ymmärrystä ja samaistumista.”-

Minä nimittäin en voi allekirjoittaa tätä ja syy on yksinkertainen: jos joku on sitä mieltä, että aurinko on musta, ei ole mitään järkeä ’samaistua’ ja mennä puolitiehen vastaan, sillä lopputulos on tuolloin väärä. Tämä(kin) on hyvin yksinkertaista.

Sanon näin siksi, että suurin osa asioista, joihin pitäisi siltoja rakentaa, ovat luonteeltaan edellämainitun esimerkin kaltaisia. Vastaavalla tavalla voisi väittää niin, että 'mustaa miestä saa sortaa, sillä se vaan raiskaa', niin onko oikeasti niin, että tällaisia arvostelmia pitäisi mennä vastaan? Minusta ei pidä. Vai pitääkö kultaisen keskitien vaateen vuoksi tässä kohtaa sanoa, että:”Joo, kyllä minä ymmärrän pointtisi ja hyväksyn sen. Kyllä mustaa miestä lyödä saa silloin tällöin, mutta ei tappaa, ainakaan kivuliaasti kuin korkeintaan osassa tapauksia. Kyllä tällaiset moraaliset kompromissit ovat tärkeitä ja pitäähän minun tulla hieman sinua vastaan, jotta sinä saat toteuttaa itseäsi”. Ja sitten halaus päälle ja kultainen keskitie on löydetty ja Suomi on pelastettu?

Ei, minä en suostu tähän. Sillä on vain olemassa asioita, joita pitää puolustaa ja arvostaa – kuten ihmisarvot – ja niiden suhteen ei tarvita, eikä sallita ’sillanrakentamista’. Sitä en epäile lainkaan, etteikö olisi olemassa asioita, joissa ymmärrys ja sillanrakentaminen ovat paikallaan, näin en aio väittää, mutta ihmisen isot arvot eivät ole sellaisia sillanrakennus-/kompromissi- aiheita, joissa kompromissien haku olisi jotenkin tavoiteltava tila. Ei edes aikana, jolloin talous sakkaa, tarvita apuna ihmisten huonoa kohtelua, sillä se ei kuitenkaan mitään auta. Rasismi ei ole kovinkaan tehokas lamantappaja.

Tausta ’punavihreän kuplan’ ajatuksesta on oikeasti hyvin yksinkertainen: sen tarkoitus on vain vähätellä, latistaa ja olla kuuntelematta kyseisen kuplan edustajien mielipiteitä. Väitteet 'kuplasta' liittyvät oman tarinansa ja omalla tavalla ajattelevien ihmisten mielipiteiden pönkittämiseen ja siksi kyse on tunnelmanluonnista ja ryhmäidentiteetin vahvistamisesta. Tämä on vanha ja kulunut metodi: määrittele epämääräinen joukkio, liimaa sen päälle negatiivista latausta ja keskity joukon ominaisuuksiin, älä itse asiaan. Tällä tavallahan ihmiset hahmottavat todellisuuttaan:”Ai se oli joku punikki, ei sitten mitään. Kunpa se tulisi raiskatuksi”. Kun ei halua kuunnella, leimaa ja puhu asian ohi ja tunne olevasi osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Kuulostaako tutulta? Aivan: kyseessä on tyypillisin ’maahanmuuttokriittisten’ metodi, jota epähuomiossa pidetään rationaalisen ajattelun yhtenä muotona.

Tässä ’punavihreän kuplan’ narratiivissa on ilmeisesti niin, että MV:n tiedottamisen varassa, jatkuvassa beduiinistumisen uhassa elävässä viitasaarelaisessa ghetossa, islamisaatiopelossa, kulttuurimarxismiin ja maahanmuuttoklusterisalaliittoihin vakaasti uskovien vaihtoehtotodellisuudessa elävillä on sitten ’punavihreää eliittiä’ tarkempi kosketus todellisuuteen ja näillä ’punavihreillä’ olisi siis todellisuudessa miltei velvollisuus ottaa mallia tästä realistisesta ja kylmän kiihkottomasta tavasta hahmottaa todellisuutta? Minä en nimittäin voi muuhun oletukseen tulla havainnoidessani tätä outoa keskustelua mystisestä 'punavihreästä kuplasta', jota käydään Suomessa vuonna 2015.

Minä en toki tarkalleen tiedä, mikä on tuo mystinen mystinen ’punavihreä kupla’, mutta kun epärealistiseen dystopiaan uskova joukko puhuu itselleen vieraasta ’punavihreästä kuplasta’ jonain vaihtoehtotodellisuutena ja he puhuvat omasta maailmankuvastaan, jonka peruselementtejä ovat Eurabia, beduiinit, kroonistunut somalidissaus sekä ’pöönin kettous’ jotenkin aidompana ja todempana ja siten parempana, niin minä olen taipuvainen uskomaan näiden ihmisten tarvitsevan mielenterveydellistä apua sekä erityistä rationaalisen ajattelun tukea tuon oman, perverssin kuplansa puhkaisemisessa, sillä tuo netin satuihin perustuva tapa hahmottaa ympäröivää todellisuutta ei voi olla jättämättä jälkiään itsekunnioitukseen sekä luottamukseen omiin kykyihinsä hahmottaa todellisuuden joskus niin kovin monimutkaisia mekanismeja. Olen pahoillani, että puhun näin suoraan, mutta minä en halua tässä kohtaa olla turhan poliittisesti korrekti ja puhua kiertoilmaisuin: asioista on saatava puhua niiden oikeilla nimillä.

En voi olla pohtimatta myöskään sitä, että elävätköhän nämä ihmiset jossain oudossa, perussuomalaisessa, beduiinikriittisessä persukuplassaan, johon todellisuutta ei päästetä, vaan jossa paras, omaa dystopiaansa tukeva järkikriittinen tarina voittaa sydämet puolelleen ja joka kehtaa olla eri mieltä, elää vain ’punavihreässä kuplassaan’ ja tulee siis toivottavasti raiskatuksi?

Mikä teihin perussuomalaisessa, beduiinikriittisessä kuplassa eläviin ihmisiin on oikein mennyt? Tulkaa takaisin sieltä kuplasta, sillä teitäkin tarvitaan tässä maassa. Lukekaa kirja, sivistäkää itseänne, opetelkaa alkeelliset keskustelutaidot, olkaa ihmisten kanssa.

Minä voin antaa teille lisää vinkkejä niin halutessanne, sillä minä olen sellainen sillanrakentaja ja voin vaikka antaa halauksenkin (ei homolla tavalla, vaan tosi heterotavalla, tämä tarkennuksena).

Ja muistakaa: se aurinko ei ihan oikeasti ole musta. Kompromissi eikä sillanrakentelu tee siitä edes harmaata.