17. huhti, 2015

Politiikka on kuollut - eli miksi minä äänestän Vihreitä

 

Olen Perttelin metsistä kotoisin oleva pienen pojan isä ja fantastisen vaimon omaava mies.

Ja minä haluaisin, että Lennilläni olisi maailma, jossa hän voisi elää vielä ensi vuosisadallakin. Tämän vuoksi näin keski-ikää lähestyessäni olen alkanut enemmän pohtimaan sitä, miten yhteiskunta toimii ja miten arvot ovat osa ihmisen toimintaa yhteiskunnassa.

Vuonna 2011 minä havahduin perussuomalaisten ansiosta siihen, että suomalainen poliittinen keskustelu ja suomalainen yhteiskunta olivat muuttuneet typeryyden ja kiihkon tantereiksi, jossa järjellä ei ollut jätetty kuin sivurooli yhtenä tapana luoda mielipide. Vuonna 2011 itse koin, että Suomi muuttui ja minä koin tämän muutoksen hieman outona, sillä minä uskon edelleen meidän suomalaisten olevan ihan fiksua porukkaa.

Silti, kun rationaalinen ajattelu typistetään vain yhdeksi vaihtoehdoksi ja tilalle otetaan kiihko, tunne ja poliittinen salaliittoteoretisointi, niin lopputulos kollektiivinen järjettömyys. Kun vierailee missä tahansa keskustelussa netissä, niin huomaa tämän järjettömyyden: on aihe mikä tahansa, niin keskustelu on rumaa, aivotonta sylkemistä, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin takertuvaa, salaliittoja tuntuu olevan kaikkialla ja on aihe miltei mikä tahansa, niin islam sekä maahanmuutto löydetään syyllisiksi. Jytky vuonna 2011 avasi ovet tuolle ikävälle kuonalle ja antoi sille luvan tulla ulos. Ja minä niin toivoisin, että järkevät suomalaiset huomaisivat vihdoin, että maailma ei olekaan niin synkeä dystopia kuin sen väitetään olevan.

Tämä Suomi ei nimittäin ole se Suomi, jossa minä olen tottunut vuodesta 1973 elämään: 

-”Turun kaupunginvaltuuston toinen puheenjohtaja Roda Hassan (vihr) kertoo jo tottuneensa siihen, että vaalien alla tulee postilaatikosta koiran ulosteita ja mätiä hedelmiä. Nämä vaalit ovat Hassanin kuudennet, ja nyt rasistista palautetta on tullut hänen mukaansa enemmän kuin aiemmin.

”Minulle sanotaan, että olet somali, me ei tarvita sinua. Olet muslimi ja likainen, mene meidän maasta pois. ”

Hassan kertoo järkyttyneensä eniten kohtaamisesta, jossa keski-ikäinen mies tuli vaatimaan häntä luopumaan ehdokkuudestaan, koska muslimi somalinainen ei sovi "suomalaisille pyhään paikkaan".

Toinen vastaan tullut mies puolestaan tönäisi Hassania kadulla.”-

Sanon tämän yksinkertaisesti ja lyhyesti: kenenkään ihmisen EI tulisi joutua TOTTUMAAN koiran ulosteisiin postilaatikossaan. Ei kenenkään. Ei minkään puolueen jäsenen. Eikä erityisesti siksi, että iho on ’väärän’ värinen.

Se ihmismielen synkeä kuona, jota erityisesti perussuomalaiset ovat Suomen maaperään levittäneet, on toiminut oivana lannoitteena juuri niille asenteille, joita tuossa artikkelissa kuvattiin. Tätä ei voi kuin hävetä ja samalla toivoa, että me kaikki perussuomalaiset mukaan lukien tekisimme jatkossa avoimesti ja aidosti työtä sen eteen, että koiran ulosteeseen ei kenenkään todellakaan tarvitsisi tottua. Maahanmuuttokritiikkikään ei tarvitse rasismia tuekseen saati ulostepommeja. Lisäksi kannattaisi vihata peliä, ei pelaajia ja tätä ei kannattaisi kenenkään unohtaa.

Jos minä itse ikinä sekaantuisin politiikkaan, olisivat pääteemani suunnilleen tämän näköiset:

  1. Terveet yritykset voivat maksaa tervettä palkkaa - ja yritysten on mahdollista olla terveitä. Yritykset ovat hyvinvointimme ydin, mutta ihmisten tulee elää palkallaan. Tämä on hyvin yksinkertaista ja hyvin haastava, mutta mahdollinen yhtälö.
  2. Luonto ja maapallo. Olen metsästä kotoisin ja vain metsässä tunnen olevani todella kotona. Ja luonto on se, joka meille kaikille elämän antaa, jotenka ei unohdeta sitä.
  3. Ihmisarvot ja niiden kunnioitus. Jos me alamme tinkimään ihmisarvoista ja rajaamaan ihmisiä eri kasteihin ja jos lopetamme heikoimmista huolehtimisen, olemme todella upottamassa länttä. Ja me tekisimme sen ihan itse.
  4. Terveys on parasta terveydenhuoltoa. Minä olen leveyssuuntaan kasvavassa iässä oleva 104kg mies lempinimeltäni 'Hylje' ja jos en ala elämään terveellisesti, tulen vielä kalliiksi ja mikä pahinta, en näkisi poikani menevän kouluun, valmistuvan yliopistosta ja siirtyvän Liverpooliin. Anfield, me olemme kyllä tulossa!
  5. Suomi. Olen matkustanut miltei jokaisessa Euroopan maassa ja vieraillut sadoissa yrityksissä ympäri maailmaa - ja kyllä: Suomi on fantastinen, tasavertainen, tasa-arvoinen, rehellinen, vapaa, hyvin koulutettu, rehti ja yritteliäs maa. Ei pilata sitä erottelemalla ja vihaamalla vierasta sekä keksimällä syntipukkeja saati luomalla liian tiukkoja karsinoita suomalaisuudelle. Sillä missä on yksilönvapaus, jos me määritämme, minkälainen esimerkiksi juuri sinun tulee olla?

Kun minä mietin, ketä äänestää ja mikä puolue on lähinnä itseäni ja näitä omia arvojani, on vastaus vaalikoneiden mielestä hyvin selvä: arvopohjani on Vihreiden kanssa yli 90%:sti sama ja yksittäisistä ehdokkaista Vihreiden ehdokkaat ovat muutaman RKP:n ehdokkaan kanssa ainoat, jotka saavat yli 80%:n lukemia.

Siihen on siis syynsä, miksi minä äänestän Vihreitä. Tässä avaan vielä hieman konkreettisemmin niitä teemoja, jotka ovat minulle niitä kaikkein tärkeimpiä syitä ylipäätään äänestää ja miksi erityisesti Vihreää ehdokasta:

  1. Ympäristö ja uusiutuvat energialähteet. Esimerkiksi Kiina on jo ymmärtänyt, että fossiiliset polttoaineet eivät ole hyväksi pidemmällä aikavälillä (sillä kun elintaso kasvaa, kasvaa saasteen määrä ja kun saasteen määrä kasvaa, ihminen voi huonosti). Ja Kiinassa usein matkanneena voin sanoa, että meillä kaatopaikatkin ovat siistejä ja ihania paikkoja verrattuna näkemääni. Ei sellaisessa ympäristössä ihminen pitkään pysty olemaan ja siksi asiaan on Kiinassakin herätty (ja hyvä niin!). Täällä hieman lisää: http://www.greenpeace.org/finland/fi/media/blogi/viime-vuonna-kiinassa-tuulivoima-voitti-kasvu/blog/45341/
  2. ’Vihreä’ työ. Liittyy myös kohtaan 1: maailma tulee siirtymään entistä enemmän uusiutuviin energialähteisiin ja siinä kohdassa olisi aika kova juttu, jos olisimme niin sanotusti eturintamassa (jota Suomi ei nyt oikein ole), sillä tuota osaamista voisi tuotteistaa ja myydä ja sitä kautta saada runsaastikin uusia työpaikkoja. Tässä kohtaa myös julkisella investoinnilla voitaisiin auttaa uusien teknologioiden ylösajoa (juuri mikään teknologia ei ole alussa kustannustehokasta, joten apu tässä kohtaa olisi investointia tulevaisuuteen).
  3. Vihreä työllisyyspaketti on jo yksinäänkin hyvä. Itse lisäisin siihen vielä pienyrittäjän verohelpotukset tiettyyn summaan asti per vuosi, monen eri työpaikan pitämisen helpottaminen sekä itsensä työllistämisen helpottamisen vakityön ohella: https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/tyo#.VS3xI_mUc9Z
  4. Koulu. Tämä on itselleni yksi tärkeimmistä yksittäisistä aiheista: tästä ei tule tinkiä yhtään Suomessa. Me keski-ikäiset tai keski-ikää lähestyvät olemme olleet onnekkaita, kun saimme käydä koulumme pienissä ryhmissä hyvien opettajien opettamina. Koulu on kuitenkin koko Suomen hyvinvoinnin perusta ja se tulee pitää ilmaisena, inhimillisillä ryhmillä, ilmaisella ruualla ja laadukkaalla opetuksella. Suomi saa varmasti parhaat tekijänsä koulutettua vain tarjoamalla koulu kaikille ilmaiseksi. Lisäksi koulujen kunto on karmiva – siihen panostaminen olisi myös aika kova juttu. Lisää: https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/koulutus#.VS3x5PmUc9Y
  5. Arvot. Humanitaarinen apu on osaltaan myös itsekkyyttä: parhaillaan on yli 50 miljoonaa pakolaista ja kriisit sekä ilmaston lämpeneminen vain pahenevat, niin vaikka me rakentaisimme aidan Euroopan ympärille, niin ihminen tulee sitä ruokaa ja vettä hakemaan sitten vaikka väkisin, jopa asein, sillä ei kuoleva suostu vain haistelemaan aidan yli tulevaa ruuan tuoksua – ja sitten vain hiljaa käpertymään johonkin nurkkaan kuolemaan. On siis järkevää ja siten myös itsekästä myös satsata kehitysapuun. Ja ne, jotka tänne sallimme ottaa, eivät ansaitse ylenkatsettamme. He nimittäin ovat myös ihmisiä, lihaa ja verta, kuten minä ja sinäkin.
  6. Perustulo. Tämä on hyvä yksittäinen asia: perustulo suoraviivaistaa ja helpottaa ihmisten elämää ja vähentää byrokratian määrää (ja vapautuvat virkamiehet voivat keskittyä johonkin enemmän arvoa tuottavaan toimintaan). Täällä lisää:  https://www.vihreat.fi/asiat/vihrea-politiikka/teemat/koyhyys/perustulo#.VTFet_msUTU
  7. Ei suomalainen työvoima ole liian kallista – tai se riippuu, mihin vertaa. Jos haluaa kilpailla Kiinaa vastaan, niin sitten me olemmekin liian kalliita. Silti moni Suomea kalliimpi maa pärjää, niin kysymys lienee, miksi. Kun me koulutamme ihmiset ja ’ketteröitämme’ työelämäämme, me voimme mennä toiseen suuntaan, siihen, jossa osaaminen sekä korkealaatuisuus ovat Suomen halpamaista erottavat määreet.

Nämä ovat minun pääasialliset syyni äänestää Vihreitä – jotenka mitkä ovat juuri sinun tekosyysi olla äänestämättä Vihreitä? Politiikalla voidaan vaikuttaa ihmisten arvoihin sekä yhteiskunnallisiin prosesseihin, jotenka ei ole yhdentekevää, kenelle äänensä antaa. Ja Vihreät arvot ovat ainakin inhimillisiä arvoja, sillä ne ovat samoja kuin ovat minunkin arvoni, joten en voi olla väärässä, enhän…?

Silti on olemassa yksi iso asia, jota yksikään poliitikko ei osaa ratkaista ja johon kukaan ei ole esittänyt toimivaa mallia: mitä tehdä ihmisille, joiden osaamista ei tarvita enää? Erityisesti, kun valmistava teollisuus lähtee markkinoiden ja halvan työvoiman perässä itään sieltä Afrikkaan, miten saada vapautuva työvoima joustavammin oppimaan uutta ja työllistymään aloille, joissa uutta työvoimaa tarvitaan? Tämä on myös osittain sellainen muna-kana- ongelma: jos ei ole osaavaa työvoimaa, ei tule investointejakaan. Ja kun ei ole investointeja, ei haluta satsata oppimiseen (tämä liittyy myös tuohon koulutuksen tärkeyteen: kun on osaavia ihmisiä, se alkaa myös itse generoimaan työpaikkoja). Ja jos yritykset eivät taas maksa verojaan Suomeen, mistä niille yrityksille saadaan koulutettua osaavat ihmiset tai luotua luotettava infrastruktuuri ja rauhallinen yhteiskunta?

Minusta tuntuu, että aina ei tajuta valtion, yritysten ja yksilöiden tarvitsevan toinen toisiaan tasapuolisesti, sillä yhden em. tekijöistä korostaminen johtaa vain epätasapainoon, mutta lopputulos on kliseisesti se, mikä on heikoin lenkki.

Tulevaisuudessa erityisesti vientiin keskittyvän työvoiman tulee olla hyvin koulutettua sekä ’ketterää’ oppimaan ja omaksumaan uutta ja sen pitää osata enemmän kuin halvempien kilpailijoidensa. Jo kypsässä teollisuudessa koneet ja laitteet ovat täsmälleen samoja kaikkialla, joten erot katteisiin saadaan työvoiman kustannuksista sekä raaka-aineista (joita esimerkiksi Kiina mielellään kiinalaisille yrityksille halvemmaksi subventoi) ja kun kiinalainen maksaa työnantajalle kärjistäen euron päivässä, niin miten sellaisen kanssa kilpailee? Ei mitenkään. Eikä edes kannata. Ja jos ei ole vientiä, ei ole rahaa kotimaan markkinoillakaan, sillä emme me myöskään toistemme ruohikkoa ajamalla tai toisiamme hieromalla saati olutta myymällä itseämme saa pärjäämään. Me tarvitsemme ulkomaailmaa ja meidän tulee saada ulkomaailma myös tarvitsemaan meitä.

Yksi yleinen syy minulle äänestää Vihreitä on myös ankeaan, leikkauspolitiikkaan ajautumisen välttäminen. Kuka tahansa osaa leikata menoja ja kuka tahansa osaa teeskennellä ”kriisitietoista” ja perustella muutoksia rahanpuutteella ja sanoa, miten välttämätöntä on leikata. Ja mitä enemmän leikkaa, niin sen parempi ja vakavasti otettavampi poliitikko! Leikkaaminen on silti vain politiikkaa, johon kuka tahansa pystyy, se on äärimmäisen helppoa politiikkaa. Leikkaamisen narratiivissa yleisin harhakuva on, että se auttaa.

No, voin kertoa teille salaisuuden: ei se pidemmässä aikavälissä auta yhtään. Jos perusta on mätä, on leikkaus sivuseikka. Jos poliitikko ei osaa puhua muusta kuin leikkauksista, on hän politiikan puoskari, ei lääkäri. Siksi kannattaa kuunnella poliitikkoa ja kysyä, mitä muuta hän on valmis tekemään kuin leikkaamaan ja vähentämään? Mitkä ovat ne konkreettiset ajatukset ja toimet, joilla luodaan toimivia, arvoa tuottavia ratkaisuja leikkaamisen ja typistämisen sijaan? Jos vain leikkaa, ei kohta ole mitään, mitä leikata. Ja tällaisesta yhteiskunnasta meillä on esimerkkejä ympäri maailman ja monta valtiota, joissa on leikattu kaikesta (paitsi poliisi- ja vankeinhoitokuluissa), jotenka miten ihmeessä kukaan voi vakavissaan sellaista haluta? ”Mutta kun ei meillä ole varaa!!!”. Roskaa. Meillä on varaa aivan mihin tahansa, jos me vain haluamme ja lopetamme itsemme kutistamisen. Vihreät eivät ole sortuneet tähän yhteiskuntaa yksinkertaistavaan leikkaamisen ja vähentämisen politiikkaan ja tämä on minusta hyvin tärkeää.

Tässä ’leikkauksen’ narratiivissa unohdetaan myös totuus: Suomi ei ole mitenkään erityisen velkaantunut maa. Maailmassa on suurin osa valtioita, joilla on enemmän velkaa kuin Suomella asukasmäärään suhteutettuna, joten ennen kuin Suomi menee konkurssiin, on aika monta muuta maata mennyt konkurssiin meitä ennen. Me pelkäämme velkaa siksi, että me ajattelemme velkaa omasta näkökulmastamme, yksityisinä ihmisinä, mutta minun velkani on aivan eri asia kuin valtion velka (vai luuletteko tosiaan, että valtioiden ikinä ihan tosissaan ajatellaan maksavan velkansa kokonaan pois?).

Leikkaamisen politiikan oleellinen analogia löytyy nälästä. Jos minulla on nälkä, niin paraneeko nälkäni sillä, että ruoka-annostani yhä pienennetään? Samoin käy yhteiskunnalle, joka kuristaa itseään lisää leikkaamalla, kun verotulot vähenevät. Samoin käy yritykselle, joka vain leikkaa, vaikka katteiden kaventuessa kannattaisikin pyrkiä olemaan parempi ja kiinnostavampi kuin kilpailijansa, jotta ne tulot kasvaisivat. Tehokkuuden kasvattaminen vaatii enemmän työtä kuin leikkaaminen ja siksi leikkaaminen on laiskan miehen politiikkaa kaikkialla ja yrityksen johto tai poliitikko osaavat vain leikata, ovat he väärissä tehtävissä.

On toki periaatteessa helppo luoda täydellisen velaton valtio: lakkautetaan valtio. Mutta oletko sinä valmis silloin maksamaan erikseen kaikesta? Siis aivan kaikesta? Sitä kannattaa miettiä sitten, kun maksaa liikennetulleja, sairausvakuutuksiaan tai kun maksaa oman kotikatunsa vartioinnista laskuaan jälleen kerran Securitakselle. Minä en nimittäin haluaisi erikseen maksaa kaikesta ja siksi verotus on mitä mainioin tapa varmistaa, että perustoimintoja ylläpidetään ja yhteiskunnan rauha säilyy. Ja kun verotulot putoavat, niin paniikin sijaan kannattaa ottaa velkaa (ja maksaa sitä sitten hyvinä aikoina enemmän pois). Tämä ei toki poista sitä tosiasiaa, että kaikki sellainen, jota ei oikeasti tarvita, kannattaa aina resursoida sinne, missä on oikea tarve (ja tämä pätee niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella).

Lopuksi voin kertoa, että minulla on vielä yksi potentiaalinen kauhukuva syynä, miksi aion äänestää Vihreitä. Sillä kauhukuvalla on monta nimeä ja ne ovat seuraavat, lukekaa tarkkaan:

-”Timo Soini. Juha Sipilä. Antti Rinne. Paavo Väyrynen. Päivi Räsänen. Sirkka-Liisa Anttila. Matti Vanhanen. Tom Packalen. Frederik.”-

Kokoomus on väärässä sanoessaan politiikan olevan rikki. Ei se ole rikki. Se on kuollut ja minä juuri todistin sen kammottavalla tavalla.

Politiikasta on kadonnut elämä, tämä hetki sekä arvot ja tilalle ovat tulleet pelkkä oma etu, menneisyyden kaipuu sekä arvoton demagogia. Siksi politiikka kaipaa juuri nyt jotain ihan muuta. Se kaipaa henkeä, eloa, moraalia ja tulevaisuutta. Lukekaa tarkkaan, mitä kirjoitan, sillä seuraavaksi minä kuvaan sen, miten tämä muutos parempaan tehdään:

-”Erkki Perälä. Hannu Oskala. Markus Drake. Jarno Lappalainen. Johanna Sumuvuori. Ozan Yanar. Emma Kari. Saara Hyrkkö. Touko Aalto. Mika Flöjt. Ville Niinistö. Juhana Suoniemi.”-

Ei tämä Suomen kuolleista henkiin herättäminen ole tämän vaikeampaa. Siksi minä äänestän Vihreitä. Äänestäkää tekin, perkele.