27. maalis, 2015

Jos Alppien turmakonetta olisikin ohjannut muslimi?

 

Hirvittävä uutinen Alppien lentosurmasta maaliskuussa 2015 ja sen taustoista: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1427356428636jako=ca7c6f7eec53262b11f07b99e2f0c569

Kysymys: huomaatteko tässä uutisessa kommentteja myöden mitään outoa? Minä nimittäin huomaan ja se 'outous' on hyvin paljastavaa.

Kun ympäristössämme tapahtuu jotain hirvittävää, me alamme etsimään syitä ulkopuolelta ja pyrimme ymmärtämään asian sellaiseksi, että se saadaan tuntumaan ymmärrettävältä sekä selitettynä sellaiseksi, että se ei tunnu todennäköiseltä omassa elinympäristössämme. Tämä on inhimillistä, sillä se on meidän tapamme suojata itseämme pahoilta asioilta.

Kun ihminen ohjaa lentokoneen vuoren seinämään, me haluamme ymmärtää asian lähinnä yksilön tragediana, mitä se varmasti epäilemättä onkin. Me haluamme myös löytää selityksiä ulkopuolelta, kuten mielenterveyden järkkymisestä, sillä eihän terve mieli syyllisty moiseen, eihän? Me haluamme myös syyllistää ulkopuolisia: miksi kukaan ei huomannut? Miten on mahdollista, että kukaan ei huomannut ajoissa? Lentoyhtiön edustajien OLISI pitänyt huomata, että tekijä oli tulossa hulluksi - lentoyhtiö ON saatava vastuuseen! Ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan tässä kohtaa.

Ihmisellä on halu ymmärtää ja ihmisellä on halu uskoa ympäristössä olevan joukko mekanismeja, jotka varmistavat turvallisuudentunteemme säilymisen. Me emme halua uskoa, että mieleltään järkkymistä ei voi aina ennakoida ja siksi haluamme syyllistää myös meitä 'suojaavien' mekanismien omistajat, jotta tunteemme perusturvallisuudesta ei vain järkkyisi. Tämäkin on vain inhimillistä.

Mutta miettikääpä hetki sitä, jos tekijä olisikin ollut muslimi.

Tuolloin julmaa vuoreen törmäämistä ei oltaisi edes yritetty ymmärtää, sillä muslimin tapauksessa ymmärtäminen muuntuu ihmisten mielissä suoraksi hyväksynnäksi (mitä se ei tietenkään ole) ja siksi ymmärtäminen olisi pahuuden kanssa flirttailua, sitä pahamaineista hyysäämistä. Myös syyllinen olisi ollut uskonto, joka selittää uskonzombiemuslimin kaikki liikkeet ja ajatukset: islam vie tahdon ja tuo tilalle halun tappaa länsimainen ihminen. Eikä tällaista pahuutta saa edes yrittää ymmärtää, sillä se avaa tässä narratiivissa oven hyväksynnälle.

Syytä olisi myös etsitty ulkopuolelta eli politiikasta, mutta fundamentaalisti eri periaatteella verrattuna valkoisen ihmisen tekoihin: kun valkoinen ihminen syyllistyy johonkin lopullisen pahaan, syyllistetään mekanismeja, jotka eivät suojanneet yksilöä ’hajoamasta’ tai eivät varmistaneet sitä ’hajoamista’ huomatun ajoissa . Muslimin kohdalla syypääksi olisi haettu maahanmuuttopolitiikka ja sen löysyys ja maahanmuuttopolitiikasta vastuulliset poliitikot olisi agitoitu lopullisiksi vastuullisiksi, sillä juuri he mahdollistivat käärmeen luikertelevan yhteiskuntaamme.

Kritiikissä ja syyllisten etsinnässä olisi selkeä ero riippuen oletetusta syyllisestä: muslimin kohdalla kritiikki kohdistuisi ulkoisiin asioihin (islam) ja valkoisen ihmisen kohdalta kritiikin syömähampaana olisi sosiaalipolitiikka, joka kohdistuu aina ihmisen sisäisiin asioihin (mielenterveys). Tämä on hyvin yksinkertaista asioiden mustavalkoistamista: kun tapahtuu pahoja asioita, islam on aina pahuuden monoliitti, jonka lainalaisuus on murhanhimo ja valkoinen ihminen on vain yksilö, joka meni rikki.

Näissä kahdessa kokonaisuudessa hahmottaa syyllisyyksiä on muutamia, selkeästi merkittäviä eroja:

  1. Valkoinen on aina tavalla tai toiselle yhteiskunnan uhri, muslimi puolestaan tappaa, sillä islam.
  2. Kun syy haetaan ulkopuolelta, on valkoisen kohdalla kyse mielenterveyden resursseista ja siitä, että yksilö ei saanut apua ajoissa ja että mekanismit pettivät. Muslimin tapauksessa yksilö ei ole kiinnostava, vaan kyse on siitä, että "raja vuotaa" ja pahuus muslimin sisällä on epähuomiossa päässyt paratiisiimme.

Näissä kahdessa erossa asuu se synkein rasismin dynamiikka: kun valkoinen tappaa, se on hulluus, joka aiheutti teon ja olisi ollut hoidettavissa lääkkeillä ja yhteiskunnan kustantamalla terapialla, mutta muslimin tapauksessa kyse on lähes aina olemuksellisesta pahuudesta, joka on ihmisessä kiinni, eikä siten parannuksen mahdollisuutta ole - ja ainoa mahdollisuus on kieltää ja sulkea rajat islamilta sekä muslimeilta. Kun Breivik puolestaan surmasi nuoria ihmisiä Utöyan saarella, ihmiset ’ymmärsivät’ heti: sillä hänen oli oltava hullu, hän ei ollut saanut naista tarpeeksi ja hän oli ahdistuneen yksinäinen, poikarukka - ja monet muut ulkoisiin tekijöihin liittyvät sekä mielenterveydelliset perusteet käytiin läpi kuin automaationa. Ja tämäkin on vain inhimillistä.

Vieraaseen siirretty olemuksellinen pahuus on hyvin, hyvin ihmismäinen tapa toimia ja siksi emme samaa pohdinnan muotoa salli meille itsellemme vieraasta ihmisestä kuin me sallimme tutun oloisesta ihmisestä. Eihän meissä ole pahuutta, eihän? Mutta juuri tässä erossa asuu se rasismin käyttövoima, johon emme yhteiskuntana saisi tyytyä, sillä rasismi on aina ja väistämättä kaksoisstandardia, jossa ihmiset eivät ole tasavertaisia.

Ja karmaisevaa tässä rasismissa on se, että se saa ihmiset näkemään pahuutta sielläkin, missä sitä ei ole – vai mitä sanotte siitä, että pian sen jälkeen, kun herra Lubitz oli ohjannut koneensa kohti Alppien seinämää, syylliseksi oli pakko saada määriteltyä islamin usko? Tässä yksi esimerkki, joka todistaa vastaansanomattoman selkeästi sen, miten toimii 'maahanmuuttokriittinen' sielu ja miten pimeäksi ja todellisuuspakoiseksi muotoutuu ihmisen mieli, kun on aivan pakko uskoa omaan 'maahanmuuttokriittiseen' vihan ja pelon täyttämään islamhypoteesiinsa (sillä muuten illuusio särkyy): http://universalfreepress.com/report-germanwings-co-pilot-recent-convert-islam/#

Ja minusta on vain masentavaa ja häiritsevää heti etsiä epätoivoisesti selityksiä yksittäiselle onnettomuudelle uskonnollisesta kausaliteetista. Miettikää siis uudelleen, ihmiset, tosissanne: mitäpä, jos Alppien turmakonetta olisikin ohjannut muslimi?