27. maalis, 2015

Halla-aho, Orson Welles sekä ehdollistetun rasismin dynamiikka

 

Kun sanoo, että ei niitä pakolaisia tänne kannata tuoda, että paikan päällä apu on tehokkaampaa, niin sanokaapa se tänne saapuneelle ja turvaan päätyneelle ihmiselle. On olemassa pakolaisleirejä, jotka ovat olleet pystyssä vuosikausia, jotkut jopa vuosikymmeniä. Pakolaisleireillä raiskaukset, surmat, ihmisten ryöstämiset, ääriryhmiin rekrytointi/-pakottaminen ja muu ihmisen synkin toiminta on arkipäivää, jotenka sano tänne saapuneelle, että ’olisi ollut tehokkaampaa, kun olisit jäänyt sinne leirille’.

Minä en ainakaan haluaisi tuollaista ihmiselle kertoa.

Samalla logiikalla voisi sanoa, että ’ei ihmisiä kannata onnettomuuden kohdatessa auttaa, sillä kaikki me kuitenkin kuolemme’. Kustannustehokasta, eikö vain?

Ymmärtääkseni kukaan ei ole myöskään sanonut, että maailman pakolaisongelma korjaantuisi tuomalla ne pakolaiset tänne Eurooppaan. Ei kukaan. Eikä kukaan ole sellaista edes ehdottanut - tai en ainakaan moista ehdotusta mistään löytänyt, vaikka kuinka netissä aihetta haravoin. Silti ’maahanmuuttokriitikot’ jaksavat väittää, miten punaviherhomohumppaajat haluavat rajat auki ja kaikki tänne ja heti. Oikeassa elämässä tuo uhkakuva pakolaisongelman lopullisesta ratkaisusta ovet avaamalla, on puhtaasti ’maahanmuuttokriitikoiden’ itse luoma kulahtanut olkiukko, jota he niin mielellään pieksevät, mutta totuus on jossain aivan muualla.

Todellisuudessa optimaalinen pakolaisten määrä on nolla. Hyvin yksinkertaista. 

En myöskään ymmärrä, miten ’maahanmuuttokriitikko’ sanoo maahanmuuttokritiikin kuin automaationa tulevan tuomituksi rasismina. Tämä on nimittäin ihan täyttä roskaa. Sillä kun todellisuudessa ’maahanmuuttokritiikki’ lähes poikkeuksetta typistyy etnisyyksien syyllistämiseksi ties mistä, niin mitä muuta se on kuin rasismia? 'Maahanmuuttokriitikot' ovat itse unohtaneet, mitä aiheita maahanmuuttokritiikki voisi käsitellä ILMAN rasismia. He tekevät sen siis ihan itse. Tämä on yksinkertaista: kun ’maahanmuuttokriitikko’ sanoo, että Suomeen ei kannattaisi ottaa pakolaisia, sillä meillä ei ole varaa, se on ihan selvä mielipide, joka on perusteltavissa euroilla.

Ja näin on ihan hyvä, oikea maahanmuuttokritiikki pohtii ja analysoi asioita normaalin poliittisen dialogin sääntöjen mukaisesti.

Jos joku taas on toisaalta sitä mieltä, että rahan käyttö on aina poliittinen päätös ja että meillä varaa on niihin muutamaan tuhanteen pakolaiseen vuodessa, niin sekin on ihan selvä ja oikeutettu mielipide. Mutta kuten usein käy, niin tässä kohtaa ’maahanmuuttokriitikko’ alkaa argumentoimaan, miten pakolaisia ei tule ottaa, sillä meillä ei ole rahaa ja lisäksi erityisesti muslimit ovat raiskaajaloisia, niin tällöin ’maahanmuuttokritiikki’ onkin muuttunut joksikin ihan muuksi kuin maahanmuuttokriitiseksi keskusteluksi: se on muuttunut pelkäksi rasistiseksi agitaatioksi, jota kutsutaan epähuomiossa maahanmuuttokritiikiksi. Ja tätä eivät ’maahanmuuttokriitikot’ tahdo oikein ymmärtää. 

Tämä sama ilmiö näkyy maahanmuuttoon liittyvässä ’argumentoinnissa’ hyvin selvästi: aloitetaan 'argumentointi' vaikka faktalla (esim. OPTULA:n tilastojen mukaan afrikkalaisten raiskaustilastot ovat suhdeluvuiltaan synkeitä) ja sitten jatketaan yleistyksellä (esim. afrikkalaiset ovat kulttuurinsa vankeja ja siksi he väistämättä raiskaavat tänne Suomeen tullessa, jotenka heitä ei tulisi tänne päästää), jotenka lopputuloksena on kuitenkin vain onneton rasistinen agitaatio. Ja kun tuota kritisoi, niin ’maahanmuuttokriitikon’ mielestä kritisoi faktaan pohjautuvaa analyysia. He vain unohtavat sen, että siitä huolimatta, vaikka lähtökohta on fakta, ei siitä tehtävä tulkinta sitä väistämättä ole. Minä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi tämä on niin vaikeaa ymmärtää, mutta toisaalta: mitä voi odottaa ihmiseltä, jonka pitää asian puute peittää rasistisella agitaatiolla? Riisu tyypillisestä 'maahanmuuttokriitikon' puheenparresta rasismi pois, niin mitä jää jäljelle? Aivan: ei yhtään mitään, pelkkä lähtökohta ilman todellista pohdintaa.

Miten tuollaisten kanssa voi oikeasti keskustella? No, ei voikaan (ja miksi pitäisikään) ja siksi keskustelut pilaantuvat rasistien tunnepohjaisella älämölöllä, josta järki on kadonnut jo kauan sitten. Kun katsoo minkä tahansa nettikeskustelun luonnetta, niin jossain vaiheessa aiheeksi löytyy maahanmuutto ja mitä kammottavin etninen argumentointi raiskausgeeneistä ja kulttuurisesta vammasta alkaen. Nettikeskustelut ovat siitä oiva antropologinen kokeilu, että siellä ei ole mitään rajoitteita, sillä siellä voi puhua aivan mitä huvittaa, eikä vastuuta ole. Siksi nettikeskustelut näyttäytyvät aivottomien mullien laidunmaalta, jossa ei ole aitoja missään ja paljastaa meille ihmisille sen, mitä tapahtuu, kun kaikki on sallittua, eikä vastuuta ole. Tuolloin tunne vie voiton ja rationaalinen keskustelu on tuomittu häviämään. Tai tarkemmin: tuolloin ihmisyys on tuomittu häviämään.

Tuossa aivottomien mullien ’maahanmuuttokritiikissä’ unohtuu muutama asia: ensinnäkin päätös ottaa pakolaisia perustuu ihmisten tahtoon. Me ihmiset olemme niin päättäneet, että me haluamme auttaa kaikkein kurjimmissa olosuhteissa olevia ihmisiä. Toiseksi: me olemme myös päättäneet, että heitä ei tänne ihan rajattomasti oteta, vain jokunen tuhat vuodessa.

Näistä asioista voi olla eri mieltä, mutta se ei vaadi rasismia tuekseen. Ei nyt, ei huomenna, ei koskaan.

Kun sanoin optimaalisen lukeman olevan nolla, niin se pätee edelleen, mutta se edellyttäisi maailman pakolaisten määrän putoavan nollaan – eli käytännössä maailman rauhaa. Ja vaikka ei sellaista luonnonlakia ole olemassa, että meidän niitä pakolaisia pitää auttaa ottamalla tänne kylmään Suomeen, sillä maailmassa ei ole vieläkään rauhaa, niin minusta on hienoa, että edes muutamaa ihmistä tässä maailmassa yritämme auttaa. Ja minusta meillä on siihen varaa, mutta ei minun kanssani tarvitse olla samaa mieltä. Mutta eri mieltä oleminen ei vaadi rasismia tuekseen, sillä rasismi ei pelasta meitä lamasta saati auta ihmisiä sopeutumaan Suomeen ja vielä vähemmin rasismi toimii perusteena olla ottamatta niitä pakolaisia tai sallia maahanmuuttajia naapurustossamme. On nimittäin kaksi eri asiaa olla sitä mieltä, että Suomeen ei pitäisi ottaa pakolaisia saati sallia siirtolaisuutta ja se, että kohtelee ihmistä huonosti.

Problematiikka, johon meidän yhä enenevissä määrin on kohdistettava fokustamme, ilmenee Jussi Halla-ahon seuraavassa lainauksessa:

-”Konkreettisempia asioita ovat esimerkiksi maahanmuuttajien vaikutus oman asuinalueen kouluihin tai katujen turvallisuuteen. Sellainenkin asia kuin maahanmuuttajien käyttäytyminen muita ihmisiä kohtaan vaikuttaa suuresti siihen, miten ihmiset suhtautuvat kyseisiin ryhmiin kuuluviin maahanmuuttajiin.”-

Meidän on myönnettävä hänen olevan oikeassa. Sillä tässä lainauksessa Halla-aho kuvaa sen rasismin polttoaineen, jonka hän niin mielellään sytyttää tuleen ja johon hän halukkaasti ja tarkoituksella heittää dynamiittia perään. Aivan kuin juuri maahanmuuttajan käyttäytyminen muita kohtaan olisi jotenkin erityisen reaktioita aiheuttavaa (ja siten rasismi olisi vain luonnollinen vastareaktio). Todellisuudessa ei liene sattumaa, että kenen tahansa käyttäytyminen aiheuttaa reaktioita ihmisissä, mutta tässä pakkomielteisessä ’scriptadiskurssissa’ vain maahanmuuttajuus aiheuttaa oikeutuksen yleistykselle. Ja tämä on haaste meille hyville ihmisille.

Sen sijaan, että tekisimme halla-ahomaisia yksinkertaisia ehdollistumia tyyliin ’Ongelma = Maahanmuuttaja’, on meidän tuotava esille systemaattisesti, miten tuo ajatusmalli on syvällisesti rasismia ylläpitävä voima ja tarjottava vaihtoehtoisia, realistisia tapoja havainnoida ympäristöään. Halla-aho toki on kirjoittanut aiheesta jo yli 10 vuotta ja pääasiallinen metodi on ollut fakta-asioihin ehdollistettu tilastojen, tapahtumien ja Koraanin säkeiden ylitulkinta, jotenka tämä tapa hahmottaa kyseistä problematiikkaa elää syvässä Suomessa. Metodihan tässä kohtaa on suoraan Orson Wellesiltä kopioitu: hän kertoi marsilaisten laskeutuneen Grover's Milliin New Jerseyssä - ja Kansa uskoi. Halla-aho kertoo tarinoita 'katujen turvallisuudesta' - ja Kansa uskoo.

Niin kauan, kun emme saa paljastettua tätä arkipäiväistettyä halla-aholaista ehdollistamisen metodia, Suomessa tulee olemaan nuivaa ajattelua ja rasismia. Niin kauan, kun muslimin koetaan tekevän kaiken siksi, että hän on muslimi, mutta kun suomalainen tekee jotain, haetaan syyllisiä ympäristöstä, syrjäytymisestä, köyhyydestä, päihdeongelmista, avohoidon puutteista, vitutuksesta, mustasukkaisuudesta, niin kauan meillä on työtä tehtävänämme. Tässä maailmassa erilaisten ihmisten käsittelyssä pätevät aivan eri logiikan lainalaisuudet - ja tästä tulee päästä eroon.

Julkisessa keskustelussa tuntuu unohtuvan edelleen yksi asia: muslimikin on ihminen, uskomatonta, mutta totta – ja hänen toimintaansa ohjaavat yhtä lailla samat tekijät  kuin meidän valkoisten, lihaa syövien heteroidenkin toimintaa. Ja myös vihreiden. Ja vasemmistoliittolaisten. Ja homojen. Meidän kaikkien.

Meidän on tehtävä kaikkemme, että muslimi – kuten muutkin vähemmistöt – aletaan nähdä ihmisinä, ei ’kuluerinä’, ei ’loisina’, ei ’pervoina’, ei ’pummeina’, ei ’pedofiiliuskonnon edustajina’. Ja tässä, hyvät ihmiset, meillä on kovaakin kovempi työmaa. Mutta se on tehtävä, jotta voisimme tulevaisuudessakin kutsua Suomea sivistysvaltioksi.

Nykyisessä keskustelukulttuurissa erityisesti muslimilla on epämiellyttävä tilanne: he ovat päässeet pois maasta, joka kohteli heitä huonosti - ja täällä he edustavat erityisesti nuivalle kansanosalle sitä maata ja uskontoa, jota he lähtivät karkuun ja tulevat tuomituiksi. On niin helppo nähdä ihminen kulttuurin edustajana yksilön sijaan ja tällöin yksittäisten kauhukuvien päälle liimaminenkin on helpompaa – sillä kohde ei ole ’ihminen’. Se, mitä yritän sanoa on, että samoista havainnoista saadaan kovin erilaisia johtopäätöksiä: ’Me’ olemme ’yksilöitä’, mutta ’Ne’ ovat selitettävissä auki uskonnolla tai kulttuurilla. Yksinkertaisesti: jos käräjäoikeuden ilmoitustaululla lukee 'syyttäjä vastaan Muhammed', siitä ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Helppoa ja halpaa propagandaa siitä toki voi tehdä, mutta edes Halla-ahon vaaleissa saamat äänet eivät tee siitä propagandasta totta.

Sitä en epäile hetkeäkään, etteikö maahanmuuttoon liittyen olisi käytännöissämme sorvaamista. Mutta yritetään siinä samalla myös tehdä Suomesta edes hieman suvaitsevampi.

Sanotaan nyt aluksi rasismille ’Ei kiitos’. Siitä se lähtee.