23. maalis, 2015

Suvaitsevaisuus, Karl Popper ja dialogin nykyinen vamma

 

-“There is an almost universal tendency, perhaps an inborn tendency, to suspect the good faith of a man who holds opinions that differ from our own opinions. … It obviously endangers the freedom and the objectivity of our discussion if we attack a person instead of attacking an opinion or, more precisely, a theory.”- (Karl Popper)

Tämä on erinomainen lainaus.

Herra Karl Popper eli vuosina 1902-1994 ja hän oli vankkumaton ’avoimen yhteiskunnan’ kannattaja. ’Avoimen yhteiskunnan’ erityisiä pilareita ovat   läpinäkyvä demokratia, joka on avoin muutoksille ja joka perustuu ihmisoikeuksille. ’Avoimessa yhteiskunnassa’ vallitsee sananvapaus ja ihmiset saavat elää tavoitellen haluamansa kaltaista onnea ja  valtio pyrkii korjaamaan vain kärsimystä aiheuttavia epäkohtia, joiden myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia kansalaiset voivat kukin itsenäisesti ja vapaasti arvioida.

Tässä kohtaa pitää muistaa, että Popperin mukaan ihmiskunnan tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, sillä se tulee olennaisella tavalla riippumaan kaikista uusista tieteellisistä ja teknisistä keksinnöistä sekä yhteiskunnallisista muutoksista, joita emme vielä tunne. Jos me tuntisimme nämä tulevat muutokset, ne olisivat jo keksittyjä. Ja juuri tämän vuoksi yhteiskunnan pitää olla ’avoin’, jotta siellä kyettäisiin arvioimaan sekä tarvittaessa kritisoimaan harjoitettua politiikkaa sekä muutoksia ja niiden seurauksia vapaasti ja kriittisesti, ilman rangaistuksen pelkoa. Se, että erimielisyyksistä voidaan keskustella yhteiskunnassa kriittiseen sävyyn ilman rangaistuksen pelkoa, mahdollistaa nopeat ja joustavat yhteiskunnalliset muutokset ilman väkivaltaa.

Yksilön vapautta ei tulisi rajoittaa vain sillä perusteella, että hänen käytöksensä vaikuttaa oudolta, pelottavalta, typerältä, ’impiwaaralaiselta’, sivistymättömältä, vastenmieliseltä tai jopa järjettömältä - ellei hän sitten loukkaa muiden oikeuksia. ’Avoimen yhteiskunnan’ peruspilari ovat kuitenkin ihmisoikeudet, joiden polkeminen ei kuulu vapautemme piiriin.

Tämä on tärkeää muistaa: perusoikeutemme ovat oikeuksien kokonaisuus, josta ei voi nostaa mitään toista tärkeämmäksi, jotta voisi oikeuttaa itselleen jonkun toisen oikeuden loukkaamisen. Tämä periaate näkyy hyvinkin selkeänä ’suvaitsevaisuuden’ käsitteessä:

-“Suvaitsevaisuus ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden.”- (UNESCO:n suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus)

Perusarvojen loukkaaminen ei ole edes määritelmällisesti termin ’suvaitsevaisuus’ sisällä, sillä suvaitsevaisuuden nimissä ei voida sallia esimerkiksi perusarvoihimme kohdistuvia loukkauksia. Tämän vuoksi ajatus ’suvaita suvaitsemattomia’ on sisäisesti absurdi: toisten yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien rikkominen eivät edes kuulu suvaitsevaisuuden piiriin, vaan ne on rajattu ulkopuolelle jo määrittelemällä ihmisten perusoikeudet ja siksi ’suvaitsevaisuus’ perustuu nimenomaisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamiseen, ei niiden estämiseen.

Suvaitsevaisuuden ajatus näkyy voimakkaasti myös Karl Popperin kuuluisassa ’suvaitsevaisuuden paradoksi’- lainauksessa, joka minusta tiivistää hienosti, mistä avoimessa yhteiskunnassa sekä yhteiskunnan suvaitsevaisuudesta on kyse:

-“Less well known is the paradox of tolerance: Unlimited tolerance must lead to the disappearance of tolerance. If we extend unlimited tolerance even to those who are intolerant, if we are not prepared to defend a tolerant society against the onslaught of the intolerant, then the tolerant will be destroyed, and tolerance with them.

— In this formulation, I do not imply, for instance, that we should always suppress the utterance of intolerant philosophies; as long as we can counter them by rational argument and keep them in check by public opinion, suppression would certainly be unwise. But we should claim the right to suppress them if necessary even by force; for it may easily turn out that they are not prepared to meet us on the level of rational argument, but begin by denouncing all argument; they may forbid their followers to listen to rational argument, because it is deceptive, and teach them to answer arguments by the use of their fists or pistols. 

We should therefore claim, in the name of tolerance, the right not to tolerate the intolerant. We should claim that any movement preaching intolerance places itself outside the law, and we should consider incitement to intolerance and persecution as criminal, in the same way as we should consider incitement to murder, or to kidnapping, or to the revival of the slave trade, as criminal.”- (Karl Popper)

Suvaitsevaisuus häviää, jos kaikki sallitaan. Tämä on hyvin yksinkertaista.

Tämän vuoksi minä kerron teille, hyvät ihmiset, miltä näyttää moraaliset rajoitteet kadottanut dialogi tänään.  Minä annan teille lyhyen oppitunnin suomalaisesta tavasta tehdä politiikkaa. Minä kerron teille lyhyen tarinan siitä, miltä näyttää suomalaisen poliittisen keskustelun sielu vuonna 2015.

Tässä muutama minuun itseeni liittyvä maistianen kuluneilta vuosilta:

 

’SE ON HOMO!’:

 

 

Kuva lasten alastomuudesta kiinnostunut ’sivuston ylläpitäjästä' (sillä ei luonnollisesti ole mitään merkitystä, että en kyseisen sivuston ylläpitäjä ole ja käykää täällä katsomassa, mistä on kyse): https://www.facebook.com/pages/Paljastettu-3/609115989129949

Aivan: ei tuossa sivustossa ole mitään ihmeellistä saati rikollista saati moraalitonta sisältöä. Mutta solvata on saatava, perustuu se sitten mihinkään järkevään (eli ei).

 

 

Nyt on minun 2- vuotiaan poikani nimellä tehty profiili Facebookkiin ja anti on sitä tuttua:

 

Mitäpä näihin maistiaisiin voisi todeta? Murheellista. Muutama asia yhdistää näitä keskustelijoita:

  • Kommentointi liittyy lähes poikkeuksetta seksiin: seksuaalisuuteen yleensä, seksuaaliseen kanssakäymiseen tai vähintään homoseksiin.
  • Kirjoitustaito on aivan onneton. Yhdyssanat virheellisiä, vaikeuksia hahmottaa kokonaisuuksia sekä ihan normaalisivistyksen totaalinen puute. Tyhmyys on näille ihmisille ’uusi musta’: mitä dorkempaa, sen parempaa.
  • Pikkulasten alastomuuteen liittyvää fiksaatio. 
  • Kuvitelma siitä, että mihin tahansa mielipiteeseen kommentoidaan kertomalla jotain seksuaalisävytteistä (kuten nyt minun ja veljeni yhteiset sänkypuuhat) ja kuvitellaan annetun kritiikkiä. Minä en ole tätä ikinä ymmärtänyt: jos sanoo ’rasismi on tyhmää’, niin miten vasta-argumentiksi kuvitellaan riittävän sanoa ’harrastatko vielä seksiä veljesi kanssa?’.
  • Asiaan kohdistuva kritiikki on olematonta tai sitä ei ole lainkaan. 

Lukekaa tässä kohtaa uudelleen alun lainaus:

-“There is an almost universal tendency, perhaps an inborn tendency, to suspect the good faith of a man who holds opinions that differ from our own opinions. … It obviously endangers the freedom and the objectivity of our discussion if we attack a person instead of attacking an opinion or, more precisely, a theory.”- (Karl Popper)

Miettikää, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka tekevät tällaista. Kyseinen ’Lenni Eskolinin’ kirjoitus tuli minun omalle FB- sivulleni ja jokainen voi käydä katsomassa täältä, miten arveluttavaa materiaalia sieltä löytyy: https://www.facebook.com/pages/%C3%84%C3%A4nt%C3%A4-perkele/460295564144594?ref=hl

Kun käytte tuolla sivustollani, huomaatte nopeasti,  mistä on kyse. Sivustoni ei ole mitenkään arveluttava. Sivustoni ei ole rikollinen. Sivustollani ollaan vain jotain mieltä.

Kysymykseni kuuluukin: miten yo. kuvat edes liittyvät toisen ihmisen mielipiteeseen?

No, eivät mitenkään. Mutta eihän tuollaisella verbaalisaastalla ole tarkoituskaan ’olla jotain mieltä’, vaan tarkoitus on solvata ja pyrkiä saamaan ihminen hiljaiseksi, tässä on tarkoitus vain hyökätä persoonaa vastaan vailla mitään älyllistä substanssia. Tätä on se sananvapaus, jossa vaaditaan oikeutta olla ’suvaitsematon’. Siis se sananvapaus, jossa pitää saada sanoa asioita, ’jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.’ Tästä on kyse, kun kuulette vaateita sananvapauden rajoitteiden poistamisesta, halusta solvata, pyrkimyksestä rajoittaa toisen ihmisen oikeuksia. Ei mistään muusta.  

Kun viime aikoina olemme törmänneet ilmiöön, jossa Facebookissa ihmisten tilejä katoaa, saamme maistiaisia siitä, mitä tapahtuu, kun ’kaikki on sallittua’. Facebook on nimittäin ympäristö, jossa rajoitteita ei periaatteessa ole ja kaikki on sallittua. Siellä voi kirjoittaa ja sanoa aivan mitä tahansa, sillä kiinnijäämisen riskiä ei käytännössä ole ja ainoa pitävä näyttö ihmistä vastaan saadaan tekijän omalla tunnustuksella. Mikään muu ei riitä: ei IP- osoite, ei profiilissa oleva nimi, ei edes tieto sivustojen ylläpitäjistä. Kun julkisuudessa on tullut esiin jo poliitikkojen, kuten Nasima Razmyar, Jussi Halla-aho ja Matti Vanhanen kohtaama nettikiusaaminen (ja jopa vakavammat kiusaamisen asteet), olemme todistamassa ’kaiken sallivuuden’ lopputulosta. Tässä mielessä Facebook on siis mielenkiintoinen antropologinen kokeilu, joka osoittaa Karl Popperin teesien olevan totta.

Nasima Razmyar, Jussi Halla-aho ja Matti Vanhanen ovat poliitikkoja, jotka eivät voisi kauempana toisistaan olla poliittisesti. Silti meidän yhteiskuntana tuli johdonmukaisuuden vuoksi tuomita heihin kohdistuva, henkilöön kohdistuva kiusaaminen, sillä jos me emme sitä tee, me kaikki häviämme. Reagoinnin tapa ja muoto ei saa, eikä voi olla kiinni siitä, kehen kiusaaminen kohdistuu.

Yksinkertaisesti: jos me sallimme kaiken, silloin suvaitsemattomuus voittaa väistämättä.

Suvaitsemattomuuden yhteiskunnan yksi peruselemetti on se, että siellä ei edes pyritä ’avoimen yhteiskunnan’ dialogiin, vaan suvaitsemattomuuden yhteiskunnassa ensisijainen kritiikin kohde on yksilö itse ja yksilön ominaisuudet, ei itse asia ja tavoite on solvaten hiljentää.  Ja tämä on luonnollista, sillä ihmisluonne, mutta ei meidän silti sitä tarvitse hyväksyä.

Tässä tuoretta esimerkkiä suomalaisen poliitikon saamasta 'palautteesta':

Kun ei kyetä rationaaliseen dialogiin itselleen epämieluisista asioista, on lopputuloksena henkilöön keskittyvä loka, jossa tavoite ei ole avoimelle yhteiskunnalle tyypillinen kehittyminen, vaan pysähtyminen ja hiljalleen taantuminen. Tätäkö me haluamme, ihmiset?

Minä en ainakaan halua.