21. maalis, 2015

Tilasto, etnisyys, harhainen demagogia sekä yksilön todistusvoima

 

Tilastojen tulkinta ei aina ole kovinkaan helppoa.

Kun ulkomaalaisten rikollisuudesta puhutaan, niin usein kuulee sanottavan, miten epäonnistunutta ’maahanmuuttopolitiikkaa’ harrastetaan ja miten juuri ’tietyt’ etniset ryhmät poikkeavat dramaattisesti ’kantaväestöstä’. Katsotaan jälleen kerran tätä graafia raiskausrikollisuudesta:

 

Tästä kuvaajasta näkee kaksi hyvin, hyvin oleellista asiaa:

  1. Kaikki ’etnisyydet’ syyllistyvät raiskauksiin suomalaisiin verrattuna vähintään saman verran / enemmän. (Suomenruotsalainen eroavaisuus ei ole tilastollisesti merkittävä) OPTULA.
  2. Sosiodemografisilla tekijöillä on merkitystä/vaikutusta, mutta eivät auta selittämään kaikkia eroja. (Ja näin asian pitääkin olla tutkimuksessa olleilla muuttujilla. Tämä osoitetaan myöhemmin tässä tekstissä).

Jostain syystä ’afrikkalainen’ raiskausrikollisuus on nähty äärimmäisen pahana ja muiden raiskausrikollisuutta ei samalla pieteetillä ole tuomittu ja julkisesti ruodittu. Erityisen paljon raiskausrikollisuudesta on syytetty somaleja, joita raiskaajina per vuosi on kuitenkin alle 10 kpl vuodessa ja kaikkina vuosina 2000- luvulla somalitaustaiset eivät ole syyllistyneet yhteenkään raiskaukseen.

Sosiodemografisten muuttujien vaikuttamattomuus ei sinällään ole mikään yllätys. Tämä ihan siksi, että ne ovat tekijöitä, jotka eivät ihmistä ja ihmisen toimintaa sinällään määritä tai sanele. Kun puhutaan sosiodemografisista muuttujista, niin niiden ei ole tarkoituskaan kertoa syyseurauksia, vaan tarkoitus on analysoida, josko jonkin muuttuja painottuminen auttaisi ymmärtämään, mihin suuntaan ongelmanratkaisua tulee ohjata. Se ei nimittäin liene kenellekään yllätys, että esimerkiksi ’sijainti’ tai ’pankkitilin saldo’ eivät ohjaa ihmisen käytöstä siihen suuntaan, että esimerkiksi raiskaa.

Lisäksi tämänkin blogin pohjamateriaalina käytetyn OPTULA:n "Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä"-tutkimuksessa ei ole vakioitu koulutustasoa eikä terveyttä, jotka kriminologisessa perustutkimuksessa yleensä ovat merkittävimpiä rikollisuutta selittäviä taustatekijöitä. Nuorista maahanmuuttajataustaisista ei ole kerätty tietoja heidän perheidensä sosioekonomisesta asemasta tai vanhempien tulotasosta, joten itse vakiointi on jäänyt varsin puutteelliseksi ja siksikin on oikeasti ymmärrettävää, miksi nuo tutkimuksen muuttujat eivät auttaneet selittämään eroja eri muuttujien välille tuon paremmin.

Sosiodemografisten muuttujien ’selitysarvon’ riittämättömyyden painotus julkisessa keskustelussa peittävät tämän asian kokonaan ja luovat tilanteen, jossa puuttuvaksi tekijäksi voidaan määritellä periaatteessa aivan mitä tahansa, esimerkiksi ’kulttuurin’ sinällään tai uskonnon (=islam).

Mutta mitkä ovat ne kulttuuritekijät, jotka selittävät ihmisen käyttäytymistä? Miten kulttuurin vaikutus voidaan todentaa ja testata? Jos tilaston mukaan miltei jokainen etnisyys syyllistyy raiskaamiseen suomalaista enemmän, niin mikä tai mitkä ovat ne kulttuuritekijät, jotka selittävät näiden kaikkien etnisyyksien ’yliedustukset’? Yksittäiset etnisyydet ovat keskenään niin erilaisia, että nuo tilastoissa näkyvät ’etnisyydet’ eivät voi selittää mitään, sillä niitä kaikkia yhdistää yksi asia: ne raiskaavat enemmän kuin kantaväestö. Lisäksi näiden ’etnisyyksien’ suhteelliset erot keskenään ovat pienemmät kuin ovat niiden erot suomalaisiin.

Tässä kohtaa on huomionarvoista nähdä, että erityisesti että esimerkiksi maahanmuuttajaryhmien väliset väkivaltarikollisuustasoerot näyttäisivät olevan lähes identtiset Suomessa ja Norjassa (ks. seuraava kuva).Tämä vihjaa siihen suuntaan, että erojen taustalla ei ole juurikaan tekijöitä, jotka liittyvät maiden maahanmuuttopolitiikan kansallisiin erityispiirteisiin. Erovaisuudet maahanmuuttopolitiikassa eivät siis juurikaan vaikuta esimerkiksi rikollisuutasoihin. Kuvaajista voisi itseasiassa päätellä, erot näyttäisivät olevan pääasiassa sidoksissa maahanmuuttajaryhmiin liittyviin tekijöihin ja sellaisiin maahanmuuttopolitiikan piirteisiin, jotka ovat yhteisiä käytännössä koko läntiselle Euroopalle (OPTULA).

Lause ”erot näyttäisivät olevan pääasiassa sidoksissa maahanmuuttajaryhmiin liittyviin tekijöihin”, on erinomaisen tärkeä tässä kohtaa. Tämä siksi, että juuri nämä tekijät ovat antaneet mahdollisuuden julkisessa keskustelussa syyllistää tiettyjä etnisyyksiä sinällään alttiudestaan rikollisuuteen ja suorastaan geneettisestä taipumuksestaan raiskata.

Mutta lauseessa olevat sanat ’näyttäisivät’ ja ’liittyviin’ eivät anna mitään vihjettä siitä, mitä ne tekijät voisivat olla. On helppo sanoa, että tilastossa korkeimmat tolpat omaava Afrikka olisi sinällään se tekijä, joka vaikuttaa rikosalttiuteen ja siten ’afrikkalaisuus’ on se tarra, joka liimataan rikoksen päälle ja sitten todetaan, että afrikkalaiset ovat niitä, joita ei saisi Suomeen päästää, sillä ’he ovat kulttuurisesti sopimattomia Suomeen’.

Mutta noiden tolppien korkeus ei todista mitenkään sen puolesta, että kyse olisi varmasti juuri ’afrikkalaisuudesta’ aiheutuva ongelma. Korkea tolppa antaa meille vihjeen siitä, että 'erot näyttäisivät olevan pääasiassa sidoksissa maahanmuuttajaryhmiin liittyviin tekijöihin', mutta eivät siis selitä meille kausaliteettia. Tämän vuoksi itse ’etnisyyden’ liimaaminen’ juurisyynä johonkin ilmiöön on virheellinen tapa toimia.

Kun puhutaan ’maahanmuuttajaryhmiin liittyvistä tekijöistä’, tulee nämä tekijät yksinkertaisesti määritellä. Ja niitä tekijöitä eivät ole pelkästään maahanmuuttajaryhmän sisäiset tekijät, sillä maahanmuuttajuus itsessään on myös ulkoinen tekijä, joka liittyy siihen, miten ympäristö reagoi maahanmuuttajuuteen sekä maahanmuuttajiin. Ja tämä on tärkeä huomio: myös rasismi ja syrjintä ovat ’maahanmuuttajaryhmiin liittyviä tekijöitä’. On loogisesti aivan yhtä pätevää selittää jonkun tietyn etnisyyden korkeat tolpat rikostilastoissa pelkästään etnisyyden sisäisillä tekijöillä (esim. kulttuuri) tai selittää ne maahanmuuttajuuteen liittyvillä ulkoisilla tekijöillä (esim. yhteiskunnan tasavertaisuus, ihmisten kohtelu, kohdattu syrjintä jne.), mutta loogisuus ei vielä tee asioista totta.

Kärjistäen voisi jopa sanoa, että ’maahanmuuttaja’ sekä ’kantaväestö’ ei ole edes verrattavissa keskenään, sillä ollakseen vertailukelpoisia, niiden pitäisi olla muuttujiltaan tasavertaiset, mutta näin ei ole. Tämä vertailun ongelma hieman sama kuin klassisessa vertailussa ’omena’ vs. ’appelsiini’. Syy tähän on se, että kantaväestöltä puuttuu aina tekijä ’maahanmuuttajuus’ ja tätä ei vertailuissa sekä pohdinnoissa tulisi unohtaa. Tämä ajatus saa tukea siitä, että käytännössä kaikki maahanmuuttajaryhmät ovat esimerkiksi pohjoismaissa samalla tavalla yliedustettuina tilastoissa huolimatta siitä, mikä on kunkin ryhmän ’kulttuurinen taakka’. Ainoa asia, joka yhdistää näitä kaikkia etnisyyksiä, on nimenomaisesti itse ’maahanmuuttajuus’.

Tätä ’maahanmuuttajuuden’ vaikutusta voi pohtia muutamasta eri näkökulmasta. Esimerkiksi siitä, paljonko eri ryhmät kokevat rasismia Suomessa vuosittain. Ao. kuvaajan mukaisesti uhrikokemuksia erityisesti liittyen etnisyyteen / mielipiteisiin, ovat kantaväestöä moninkertaisesti enemmän kokeneet Lähi-Idästä sekä Afrikasta tulleet ihmiset:

Lähes 30% Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleista ihmisistä on kokenut etnisyyteensä tai mielipiteeseensä kohdistuvaa uhkailua tai väkivaltaa. Mitä veikkaatte, vaikuttaako tämä mahdollisesti kyseisten ryhmien käyttäytymiseen? Ja ei: en väitä tämän selittävän yksinään eroja eri ryhmien välillä, vaan pyrin auttamaan sen hahmottamisessa, että ’maahanmuuttajuus’ on tekijä, joka pitää huomioida maahanmuuttajuuden problematiikkaa pohdittaessa.

OPTULA:n raportti sanoo selkeästi:

-”Kun väestö- ryhmien ikä- ja sukupuolirakenne vakioitiin, esimerkiksi Somaliassa syntyneiden riski joutua kantaväestön suomalaisten pahoinpitelemiksi oli lähes kaksinkertainen suomalaisiin nähden.

Toisaalta pelkästään ryhmän sisäiset ja muiden maahanmuuttajien tekemät pahoinpitelyt kohottivat Somaliassa syntyneiden pahoinpidellyksi joutumisriskin kaksi ja puoli -kertaiseksi kantaväestön suomalaisten riskiin nähden. Pääsyy afrikkalaisten ja Lähiidästä kotoisin olleiden siirtolaisten poikkeuksellisen korkealle pahoinpidellyksi joutumisriskille oli väestöryhmien sisäinen rikollisuus, mutta ryhmillä oli myös selvästi kohonnut riski joutua kantaväestön tekemien rikosten uhriksi.

Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajiin kohdistuneiden pahoinpitelyiden tekijöistä 42 prosenttia oli itsekin maahanmuuttajia, kantaväestöön kohdistuneiden rikosten tekijöistä 91 prosenttia kuului kantaväestöön.”-

Maahanmuuttajataustaisen populaation ongelma on hurja: heidän oma, sisäinen rikollisuuden aste on korkea verrattuna muuhun väestöön, mutta heillä on myös suuri riski joutua kantaväestön kaltoin kohtelemaksi.

Sosiaalinen paineteoria jo auttaa ymmärtämään, miksi ’maahanmuuttajuus’ on tekijä, joka tulee huomioida:

-”Teorian mukaan sosiaalinen eriarvoisuus, köyhyys ja kielteiset kokemukset elämästä aiheuttavat rikollisuutta. Paineteoria korostaa tapaa, miten ihmiset kokevat oman elämäntilanteensa. Ihmiset haluavat vastata yhteiskunnan asettamiin haasteisiin ja saavuttaa menestystä.

Teorian mukaan ihmisillä on tarpeita ja tavoitteita, joiden saavuttamista erilaiset esteet hidastavat. Esteet kasaavat painetta ja synnyttävät turhautumista. Paineen kasvettua tarpeeksi suureksi ihmiset turvautuvat rikoksiin saavuttaakseen tavoitteen ja päästäkseen stressaavasta tilanteesta. Rikollisuus on tietysti vain eräs asia, mitä turhautuminen voi aiheuttaa. Yksilökohtaisista ominaisuuksista riippuu, miten turhautumista kestetään.”- (Juha Mäki, 2012)

Sosiaalinen paineteoria näyttäisi olevan pätevä työkalu tässä kohtaa jo siksikin, että tulotasolla on selkästi havaittava yhteys eri rikollisuuden tasoon.

Yhteisiä ominaisuuksia eri etnisten ryhmien välillä verrattaessa on toden totta huomioitava se, vaikka populaatiot ovat sosioekonomisilta muuttujiltaan vakioidut ja tehdään vertailua, niin samojen määreiden ryhmiä ei voida siltikään verrata tasapuolisesti. Erityisesti syrjinnän dynamiikka on asia, joka ei näy mitenkään sosiaalisten kriteereiden tarkastelussa ja siksi on ehdottoman tärkeää muistaa, että edes sosioekonomisin tarkasteluin ei saada eri ryhmiä täysin verrannollisiksi keskenään: maahanmuuttajuus ei ole kantaväestön ’ominaisuus’ tai ’leima’. Ja kun tästä muuttujasta puhutaan, niin aiheeksi tulevat AINA rasismi, syrjintä ja muukalaiskammo.

Se, mikä tekee aiheesta erityisen hankalan, on rasistisen retoriikan arkipäiväistyminen sekä itse rasismin vähättely marginaali-ilmiönä. Yksi esimerkki rasismin vähättelystä näkyy jo siinä, miten suhtaudutaan maahanmuuttajaan, joka kertoo kohtaamastaan rasismista. Se nimittäin vähätellään olemattomiin syyllistämällä itse rasismin kohde sanomalla, että kyse on maahanmuuttajan itse keksimästä välineestä saada huomiota, rahaa ja sääliä, ei siis todellisesta, systemaattisesta ongelmasta. Rasismin mainitseminen on siis tässä narratiivissa maahanmuuttajan väline hyödyntää tukia ja syyllistää kantaväestöä. Tämä kuitenkin vahvistaa rasismia, sillä kun maininta rasismista käännetään uhrin syyllistämiseksi, rasistinen reagointi onkin muuttunut ’oikeutetuksi’ reaktioksi maahanmuuttajaa vastaan. Kun asia käännetään päälaelleen, ei rasismia enää edes tunnisteta – ja paineteoria hypoteesina saa tuosta 'oikeutetusta rasismista' tukea.

Miettikää hetki tätä lainausta yhteen ’kohtaamiseen’ liittyen maaliskuussa armon vuonna 2015:

-“Voi että mihin tämä väärien tietojen uutisointi ja ihmisten tietämättömyys johtuvat.

Olemme junassa, matkalla Joensuuhuun. Tälläinen kuva: nainen hunnussa( siis minä) kahden pienten lasten kanssa meni juomaan kaakaota lasten kanssa. Viereisessä pöydässä istuva mies alkoi yhtäkkiä sanoa että kasvatan terroristeja ja häntä harmittaa kovasti että niin söpöt pojat alistuvat huonoon ympäristöön ( minä olen huono ympäristö sen takia että pidän mekkoa ja huivia päässä eikä minun vartalon paljaita osia näy).

Elikä jos olisin junassa tissit paljaana, minihameessa ja kaljalasi kädessä, lasten kanssa niin sitten kai olisin hyvää äiti eikä minun lapsistani voisi ikinä tulla terroristeja. Voi että mikä ajattelutapa!!!”- (Alexandra Ayşe Albayrak)

Maahanmuuttajat kohtaavat arjessa asioita, joita me suomalaiset emme kohtaa samalla pieteetillä: 30% Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleista ihmisistä (suomalaisista 5%) ovat kokeneet etnisyyteensä tai mielipiteeseensä kohdistuvaa uhkailua tai väkivaltaa (ks. kuvaaja ylempänä). Laita itsesi tuohon tilanteeseen ja mieti: vaikuttaisiko tuollainen kohtelu siihen, miten tunnet olevasi hyväksytty ja tasavertainen kanssaihminen?

Aivan. Minuun tuo ainakin vaikuttaisi. Joten mitä tästä kaikesta siis oikein opimme?

Opimme, että ei kannata unohtaa, että sosioekonomisten muuttujien jälkeisten vakiointien jälkeen jäävät erot eivät tee itse populaatioon kuulumisesta rikollisuutta selittävää tekijää. Etniseen ryhmään kuuluminen sinällään ei vielä selitä ryhmän rikosalttiutta, eikä johonkin etniseen ryhmään kuuluminen voi leimata kaikkia ryhmään kuuluvia yksilöitä ja siksi etnisyyden korostaminen esimerkiksi raiskaustilatoissa on tarkoituksellista, leimaavaa demagogiaa, jonka ainoa peruste ovat suhdeluvut. Muistakaa, että rikoksiin ja erityisesti raiskauksiin syyllistyy vain promilleissa laskettavissa oleva määrä ihmisiä eri populaatioista: Raiskaus ja maahanmuuttajuus.

Varsinaisten selittävien tekijöiden havaitsemiseksi tarvitaan kuitenkin läpileikkaus rikoksista tuomittujen motiiveista, heidän ajattelustaan sekä heidän elämänhistoriastaan ja siksi tuo yksinkertaistava etnisyyden korostaminen vie huomion vain vääriin asioihin (ja ilmeisesti poliittisesti tarkoituksella).

Maahanmuutto itsessään irrottaa ihmisiä sosiaalisista verkostoistaan ja tämä on prosessi, joka kohottaa rikosalttiutta kaikkialla maailmassa. Muita tekijöitä, joita tilastojen kautta on vaikea tuoda esille, ovat esimerkiksi kulttuuriset, kuten ympäristön asenteisiin liittyvät tekijät, monenlaiset kielteiset elämänkokemukset, maahanmuuttajien kohdalla muuttoprosessi, traumaattiset kokemukset, rasismin ja syrjinnän kohteeksi joutuminen, syrjäytyminen, turhautuminen, osattomuuden tunne, huonot perhesiteet ja sitten vielä yksilön ominaisuudet. Nämä tekijät ovat suurimmaksi osaksi myös niitä, joilla voisi paineteorian mukaisesti selittää, ymmärtää ja pyrkiä ennaltaehkäisemään ihan suomalaistakin rikollisuutta, sillä samat tekijät ovat kaiken epäsosiaalisen käytöksen takana.

Muualla tehtyjen tutkimusten mukaan ainakin seuraavat asiat ovat selittämässä ihmisen alttiutta rikoksiin:

- antisosiaaliset persoonallisuustekijät

- päihteiden ongelmakäyttö

- vanhemmuuden puute (rajojen puute, kurin puute jne.)

- perheväkivalta

- väkivallan hyväksyttävänä pitäminen(tämä voi liittyä myös alakulttuuriin)

- matala koulutustaso


Kun tähän yhdistää sosiaalisen paineteorian, niin alkaa hahmottumaan verrattain selkeä sekä tuttu kuva ns. ‘väliinputoajuudesta’, joka ei palaudu sen enempää suomalaiseen kulttuuriin kuin mihinkään etnisyyteenkään: juurisyitä täytyy hakea rikoksiin syyllistyneistä yksilöistä, ei suoraan koko populaatiosta. Sieltä yksilöstä löytyvät ne tekijät, joilla voidaan tarkemmin suunnitella ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä eri statuksen omaaville ryhmille.

Kun puhutaan raiskauksista ja somaleista, niin tuomittujen määrät ovat vuosittain alle kymmenessä, jotenka kyse on niin pienestä määrästä tekijöitä, että koko ryhmästä saati kulttuurista ei heidän perusteellaan voi tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Siksi: katso yksilöä, hänestä löytyy kaikki!