18. maalis, 2015

Emme me ole eläimiä

 

Alkuun klassikko vuosien takaa: 

-”Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan."- (Jussi Halla-aho, PS)

Ihminen on ihminen. On ihonväri sitten mikä tahansa ja ympäristö mikä kulttuuri tahansa. Ihminen on myös eläin ja se eläin ihmisessä löytyy kaikkialla ja kaikista, kun hieman pintaa raaputtaa. Se, kuinka paljon pintaa pitää raaputtaa, riippuu yksilöllisistä ominaisuuksista ja eletyn elämän suoman ymmärryksen määrästä.

Kun Suomessa tapahtuu joukkoraiskaus, on ensimmäinen reaktio tyrmistys. Ja tämä on täysin ymmärrettävää, sillä kuka tahansa ihminen tyrmistyy moisesta typeryyden performanssista, josta ei ole mahdollista löytää puolusteltavia tekijöitä.

Jatkoreaktiot ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Siis kaikki se, jossa pyritään kertomaan, miten tekijät vain toteuttivat omaa olemustaan ja jossa tapahtumasta revitään kaikki mahdollinen irti, jotta voidaan keppihevostella kuka maahanmuuttokriittisenä ja kuka naisasiamiehenä. Yhtäkaikki: tekopyhää. Uhrilla oman rasisminsa pyhittäminen on rumaa ja perustuu virheellisiin taustaoletuksiin.

Nämä tekopyhät keppihevostelijat ovat oikeasti osa sitä kulttuuria, jossa raiskaukset ovat osa normaalin keskustelun agendaa ja jossa raiskaus on ’yksi mahdollinen näkökulma’. Luojan kiitos, me suomalaiset olemme suurimmaksi osaksi sen verran paksun sivistyksen marinoimia, että saamme eläimen pidettyä sisällämme. Ja tämä siitä huolimatta, että herra Halla-aho fanijoukkoineen haluaa ylläpitää raiskaustematiikka poliittisessa keskustelussa ja siten he myös osoittavat, mikä on naisen OIKEA paikka tässä valkoisen heteromiehen maailmassa.

Ihminen on eläin. Ja se synkein eläin pääsee irti, kun sille annetaan lupa ja sytykkeenä toimii jokin tapahtuma. Seuraavat esimerkkikuvat ovat brutaaleja, pikkutarkkoja, etovia, täynnä seksuaalipitoista fantasiointia ja esimerkit liittyvät poliittiseen keskusteluun, uskokaa tai älkää (nämä eivät siis ole Jallun sivuilta kaapattuja).

Kyllä, tätä on poliittinen keskustelu vuonna 2015. Ikävä kyllä:

 

Raiskausfantasiointia:

 

 

Ihan vaan sairasta seksuaalihekumointia:

 

 

Etnisyyden mukaan muuttuvaa raiskausta määrittelemässä:

 

Riipivää. Ei mitään järkeä. Kun ei osaa myöntää olevansa väärässä, kaivetaan se eläin esille ja unohdetaan ne sivistyksen rippeetkin.

On helppo nähdä, että ei näitä ihmisiä kiinnosta esimerkiksi naisten oikeudet pätkääkään. Nämä ihmiset näkevät maailman vain potentiaalisena paikkana, johon saisi brutaalisti ns. laskea lastinsa (joko verbaaliseksi muutettuna tai sitten sellaisen ihan oikean). Naisten oikeudet ovat keppihevonen oman eläimellisyyden purulle. Maahanmuuttokriittisiä tuntuu yhdistävän hillitön seksuaalisuudella mässäily ja raiskausfantasioiden rakentelu, jossa heidän näkemyksestään poikkeavia mielipiteitä edustava ihminen on yhtäkkiä kohde, jonka saa oikeutetusti raiskata ja jonka saa verbaalisella siemennesteellä tahria. Tunnettu tosiasiahan on, että raiskauksilla fantasiointihan on sitä parhainta  naisten oikeuksien puolustamista ja perversiot mitä parhainta poliittista dialogia.

Olen itse kysynyt useita kertoja saamatta mielekästä vastausta, millä tavalla tällainen seksuaalimässäily ja naisen näkeminen vaginana, eroaa esimerkiksi ääri-islamistin ajattelusta naisen asemasta synnytyskoneena, ensisijaisesti miehelle alisteisena biologisena konstruktiona?  Minusta eroa ei juuri ole ja tämä ilmiö ei edes rajoitu mihinkään tiettyyn uskontoon tai etnisyyteen, vaan on ihmiseen liittyvä ilmiö. Eikä tämä tarkoita ilmiön puolustamista, sillä ovat väkivalta ja tappaminenkin ihmiseen liittyviä, universaaleja ilmiöitä, eikä niitäkään kukaan liitä vain yhteen uskontoon saati etnisyyteen, eikä niidenkään 'ymmärtäminen' ole hyväksymistä.

Mutta Halla-aho ja 'maahanmuuttokriitikot' yhdistävät itsessäänkin olevan asian tarkoituksella ’vieraaseen’ ja siksi agitaatio onkin tehokasta: he ovat itse samanlaisia kuin ne kritisoimansa ’vieraat’ ja oikeasti he puhuvat itsestään, kun kritisoivat 'vieraita', sillä kun itse unelmoi jatkuvasti seksistä sekä naisten väkisinottamisesta, 'kun ne huorat eivät tajuu antaa', niin samaa on helppo nähdä kaikissa. Ja siksi järkipuhe ei toimi näiden järjettömien kanssa. Halla-ahon ei tarvitse itse edes ääneen ilmaista omia todellisia motiivejaan, irralliset, sarkastiset vihjaukset riittävät, sillä eläimeksi taantuneet seurakunnan jäsenet tekevät sen lopullisen tulkinnan auliisti hänen puolestaan. Halla-aho vain sytyttää typeryyden soihdun, antaa luvan öykkäröinnille ja järjen pidäkkeensä kadottanut lauma sitten tuikkaa talot palamaan ja raiskausfantasiat realisoituvat jytkyn tahdissa.

Raiskauksen narratiivin pitkäaikaista ylläpitoa ja uusintamista edustaa mitä loistavimmin kroonistuneen vihanlietsonnan 'grand-old-man' Jussi Halla-aho, joka jo yli vuosikymmenen on jatkanut alun klassikkolainauksen demagogiaansa sekä tuoreimpana noviisina tästä lietsonnasta näyttäytyy meille tulonsa tästä propagandasta saava nettisivusto 'Mitä vittua':

 

Provosoimalla Halla-aho sekä muut ’maahanmuuttokriittiset’ raiskausunelmoijat vetoavat primitiivisiin tunteisiin, siihen eläimeen meissä, ja muokkaavat tarkoituksella yhteiskunnan keskusteluilmapiiriä vähä vähältä julkiselle rasismille ja sitä seuraaville ihmisryhmien kaltoin kohtelua hyväksyvämmiksi. Tämä on se tarkoitus ja lopullinen motiivi ja tämä näkyy loistavasti noissa pidäkkeettömän hekumoinnin, seksuaalisävytteisyyden kuvissa. Eikä tämä ole kovinkaan miellyttävä kehityskulku.

Siksi meidän ei tulisi ruokkia irrationaalista meissä. Meidän tulisi ruokkia rationaalista ihmisessä, joka loppujen lopuksi on se, mikä tekee meistä ihmisiä ja erottaa meidät eläimistä.