17. maalis, 2015

'Kärpästen herra' on nyt

 

Kärpästen herra on yksi hienoimmista kirjoista, joita olen ikinä lukenut.

Kyseinen teos liittyy nykyhetkeen hyvin yksinkertaisella tavalla: olen monessa kohdassa kuullut nykypäivää loistavasti kuvaavan teoksen olevan Orwellin 1984, mutta oikeasti tätä aikaa kuvaa parhaiten teos nimeltä ’Kärpästen herra’. Ikävä kyllä.

’Kärpästen herra’ kertoo englantilaisista koulupojista, jotka muuttuvat vähitellen villi-ihmisiksi asuessaan keskenään autiolla saarella lentokoneonnettomuuden jälkeen. Tämän päivän Suomi puolestaan muistuttaa minua noista villi-ihmisistä, joiksi suomalaiset ovat muuttumassa asuessaan keskenään Jytkyn jälkeisessä sielunmaisemassa sekä ’maahanmuuttokriitikoiden’ aiheuttaman kollektiivisen taantumisen primitiivivisvassa.

Sillä saadun tiedon Vantaan Koivukylässä jaetaan Suomea kuohuttaneen raiskauksen epäiltyjen poikien nimiä ja osoitteita julkisilla paikoilla ja kerrostalojen ilmoitustauluilla. Ja tarkoitushan on selvä: haastaa riitaa ja vastata tuleen tulella. Ja minä sanon lyhyesti: typeryyteen ei vastata vihalla, hulluuteen ei vastata hulluudella, yksi paha ei oikeuta toista.

Suomalaisen yhteiskunnan yksi perusperiaatteista on, että ihminen on syyllinen vasta, kun ihminen on syylliseksi todettu. Tämän vuoksi oikeutta ei jaeta lynkkaamalla. ’Silmä silmästä’ ei ole sivistyneen maailman tapa reagoida kuohuttaviin tekoihin. Primitiivisiin tekoihin primitiivisesti vastaaminen vie meidät yhteiskunnallisesti takapakkia, henkiseen keskiaikaan, juuri sinne, jossa lynkkausjoukot sanovat raiskaajien olevan.

Minä kysyn teiltä, ihmiset: haluatteko te todella viedä Suomen takaisin villi-ihmisen aikaan? Jos vastaus on ’kyllä’, niin Lännen uppoaminen on totta ja se on teidän ansiotanne. Eikä siihen tarvittu niitä oletettuja alkeellisista oloista tulleita primitiiviolentoja, vaan siihen tarvittiin vain teidät suomalaiset, jotka muutuitte itse kritisoimanne kaltaisiksi villi-ihmisiksi, jotka halusivat vähän tappaa.

Scripta, Lieksa ja ’Mitä Vittua’. Siinä suomalainen sielunmaisema – ja minua alkaa oksettamaan, sillä 'Kärpästen herra' on nyt.

Ihan oikeasti, ihmiset. Pysytään ihmisinä.