8. helmi, 2015

’Kaikki on sallittua, paitsi…’

 

Sananvapaudesta ja sen rajoitteista puhuttaessa kuulee yhä useammin, että esim. tällaisten viestien kirjoittaminen tulisi olla oikeutettua, 'sillä sananvapaus':

SUKSI JO VITTUUN ALI-IHMISPASKAHUORA!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kukaan ei jaksa enää kuunnella typerää vitun vajakkipaskaasi.Me osaamme perkele lukea.Raportissa ei todellakaan sanottu että kaltaistasi ali-ihmispaskaa tarvittaisiin lisää.”

”TYHMÄ ÄMMÄ, EI VOI MUUTA SANOO. VOISITKO JO PITÄÄ SEN RUMAN TURPAS KIINNI?”

”Montako lasta isäsi on raiskannut? Te afgaanit olette kaikki perkeleen riivaamia barbaareja!”

”Et puolipaska-apina taida oikein ymmärtää.Yllätys.Te sukurutsaiset ja vajaaälyiset ali-ihmispaskat ette ymmärrä mitään.Lähde uimaan sinne paskastaniisi.Ui pakistaniin.Samaa vitun paskaa te olette.Ulise samalla vähän rasismista.Saatanan kuvottava paskahuora.Kun aseet alkavat kohta laulamaan olet samassa joukkohaudassa somalipaskajätteiden seassa.Tik tak,tik tak.”

”sä olet ihmispaskaa, jos haluat asua mamughetossa, muuta ranskaan, ruotsiin, saksaan tanskaan yms. Suomessa ei VIELÄ ole tälläista mahdollisuutta.”

”Kaikki suomen ongelmat johtuvat näistä vitun neekereistä.”

”Tapa ittes afgaanihuora!”

Nämä lainaukset ovat Nasima Razmyarin blogikirjoituksesta lainattuja: http://blogit.iltalehti.fi/nasima-razmyar/2015/02/02/onko-vihapuhe-sananvapautta/

Nämä sitaatit ovat poikkeuksellisen rumia. On vaikea ymmärtää ihmistä, jonka mielestä tuollaiset puheet ovat hyväksyttäviä sekä mahdollisesti vielä edustavat ’kritiikkiä’. Yhtä vaikeaa on ymmärtää ihmisiä, jotka puolustavat ihmisten oikeutta kirjoittaa tuolla tavalla solvaten ja ihmisarvoa panetellen. Minä lähinnä mietin, että miten kukaan kehtaa. En nimittäin ymmärrä.

Itsekin olen saanut nauttia ’sananvapauden’ antimista ja olen kirjoittanut siitä jo aiemmin: http://www.jorieskolin.fi/409902422/2498919/posting/scriptakultti-ja-ruotsalaisten-perseennuolenta

Minähän olen saamani palautteen mukaan ’hurrien perseen nuolija’, minä olen mystinen 'punikki, joka tykkää pikkulapsista', minulle on jo ’varattu paikka saunan takana’ ja olen saanut yöllisiä puheluita ja muita viestejä, jotka ovat olleet blogikirjoitusteni innoittamia ja joissa kaikissa on lähes poikkeuksetta väkivallalta tuoksahtava tematiikka ja draaman kaari:

”…toivotaan, että emme kohtaa pimeällä kujalla…”
”…tulen muutaman kaverin kanssa käymään kahvilla…”
”…sinut pitäisi piestä tajuamaan...” 

No, peruste sananvapauden puolustupuheessa on usein yksinkertainen ja siinä vedotaan lainsäädäntöön kertomalla, mitä siinä sananvapauteen liittyvässä lainsäädännössä lukee:

”…sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia "tietoja" tai "ajatuksia", joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.”

Ajatushan sananvapaudesta huolissaan olijoille on minun tulkintani mukaan se, että kaiken tulisi olla sallittua ja siten mitään rajoitteita ei saisi olla sille, mitä puhutaan ja miten (ks. em. lainaus). He siis rinnastavat esimerkiksi ’solvaamisen’ sellaisena ’viestinä’, joka mahdollisesti loukkaa, järkyttää tai häiritsee. Jos siis maailmassa tapahtuu rumia asioita (vaikka joukkosurmia), niin sellaisen julkituominen (saattaa järkyttää sekä loukata) on siis sama asia kuin on kutsua toista ihmistä esimerkiksi ’afgaanihuoraksi’. Voiko tästä rinnastuksesta oikeasti tehdä muuta tulkintaa kuin tuon tekemäni tulkinnan? Minusta ei voi.

Minun väitteeni on siis se, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä on oikeutettua sanoa mitä tahansa, 'sillä lakikin sanoo näin'. Tätä uskomusta ei varmasti horjuta ajatus siitä, että perusoikeudet (joihin sananvapauskin kuuluu), eivät ole sellainen kokonaisuus, josta voi poimia ns. ’rusinat pullasta’ ja sitten unohtaa muut perusoikeudet saati se inha tosiasia, että laki EI edes puolla kaiken olevan sallittua. Tässä vielä ihan peruslistaa näistä oikeuksista:

6 §. Yhdenvertaisuus.

7 §. Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.

Kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto

8 §. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate.

9 §. Liikkumisvapaus.

10 §. Yksityiselämän suoja.

11 §. Uskonnon ja omantunnon vapaus.

12 §. Sananvapaus ja julkisuus.

13 §. Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus.

14 §. Vaali- ja osallistumisoikeudet.

15 §. Omaisuuden suoja.

16 §. Sivistykselliset oikeudet.

17 §. Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin.

18 §. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus.

19 §. Oikeus sosiaaliturvaan.

20 §. Vastuu ympäristöstä.

21 §. Oikeusturva.

22 §. Perusoikeuksien turvaaminen.

23 §. Perusoikeudet poikkeusoloissa.

Kun puhutaan sananvapaudesta, niin se ei oikeuta rikkomaan muita perusoikeuksia. Minusta tämän pitäisi olla kohtuullisen itsestäänselvää: absoluuttista sananvapautta EI ole edes olemassa, vaan sitä rajoitetaan aina ja on aina rajoitettu ja ne rajoitukset perustuvat muiden arvojen suojaamisen tärkeydelle (ja myös, kuten myöhemmin tulette huomaamaan, myös lasten suojaamiseksi).

Perusarvot eivät ole siis vain joukko yksittäisiä arvoja, vaan arvojen kokonaisuus, joiden pitää toimia sopusoinnussa keskenään mitään erikseen korostamasta, mitään erikseen vähättelemästä. Ja tämä on erittäin oleellista muistaa.

On toki hyvä pohtia aina sen rajaa, mitä tulee sallia ja mitä ei, sitä en kiellä. On kaksi erillistä kokonaisuutta puhua laista itsestään ja sitten moraalista sekä etiikasta. Jos emme puhuisi noista kahdesta jälkimmäisestä lainkaan, eivät lait voisi ikinä edes muuttua. Mutta onko ihmisten solvaaminen tapa ylläpitää tuota keskustelua? Onko Koraanin päälle ulostaminen sellaista kritiikkiä, joka tulee sallia ja oikeutetuksi todeta, sillä pitää saada sanoa ääneen asioita, ’jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät’?

Minusta vastaus on ei. Silloin, kun kyse on silkasta halusta kiusata, solvata ja panetella, se ei ole mitään keskustelua, 'tietoa' saati kritiikkiä. Solvaaminen on vain solvaamista. Tämä on helppo testata käytännön ’sananvapaustestillä’ ja kysymys kuuluu: mihin osuu kritiikki, kun kutsuu toista termillä ’afgaanihuora’? Tai jos kutsuu minua ’pedofiiliksi’? Kun kummatkin väitteistä ovat virheellisiä, niin miten kyse olisi sellaisesta ’tiedosta’ tai ’ajatuksesta’, joka pitää saada sanoa ääneen? Se ei ole mikään ’ajatus’ kutsua minua ’pedofiiliksi’. Se on solvaus. ’Ajatus’ on esimerkiksi olla jotain mieltä jostakin asiasta tai jonkun ihmisen teosta. Solvaus EI ole mikään ’ajatus’, se on vain solvaus.

Suomen laki sanoo sananvapaudesta tarkasti ottaen näin:

-”12 §

Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. ”-

Huomionarvoista on, että Suomen laki ei sano ’kaiken olevan sallittua’, vaan puhuu ennakolta estämisen olevan kiellettyä (pl. lasten suojelemiseen liittyvät ennakkoehdot). Tässäkin siis jo sanotaan, että absoluuttista sananvapautta ei ole (ja hyvä niin).

Tarkastellaan vielä hetki sananvapaustaistelijoiden pohdinnan perusteita siitä, miten ’kaikki tulisi olla sallittua’ ja että pitää saada sanoa asioita, ’jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät’. Tämän kohdan pohdinta on oleellinen sananvapaudesta puhuttaessa. Kun viitataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisältöön loukkaavien viestien julkituomisen oikeutuksena, pitää ensin vilkaista, mitä kyseinen sopimus oikeasti sanoo:

-”Perusoikeudet ovat olennainen osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo. Yhteisöjen tuomioistuin tukeutuu tältä osin jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksella on tässä yhteydessä erityinen merkitys. Nämä periaatteet sisältyvät EU 6 artiklan 2 kohtaan.

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sananvapaus on eräs demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä perustoista, eräs sen edistyksen ja jokaisen yksilön kehityksen perusedellytyksistä. Ellei ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia "tietoja" tai "ajatuksia", joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.

Sananvapautta voidaan rajoittaa siten kuin siitä on määrätty ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa, mutta tällaisia rajoituksia on kuitenkin tulkittava suppeasti. Tämän sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa mainitulla adjektiivilla "välttämätön" tarkoitetaan pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta, ja vaikka sopimuspuolilla on tiettyä harkintavaltaa sen arvioinnissa, onko tällainen tarve olemassa, oikeuksiin puuttumisen on oltava asianmukaisessa suhteessa tavoiteltuun lailliseen päämäärään ja syiden, joihin kansalliset viranomaiset vetoavat rajoituksen perusteluksi, on oltava asiaankuuluvia ja riittäviä. Lisäksi etukäteen tapahtuva sananvapauden rajoittaminen edellyttää erityistä tutkimusta.

Toisaalta rajoituksista on säädettävä laissa, jonka säännösten sanamuodon on oltava riittävän täsmällinen, jotta asianomaiset osapuolet voivat ohjata toimintaansa turvautuen tarvittaessa tarkoituksenmukaiseen neuvonantoon.”- (Linkkaus ja alleviivaukset minun).

 

Ja tuo mainittu EUROOPAN IHMISOIKEUSSOPIMUKSEN 10 artikla sanoo kokonaisuudessaan asiasta näin:

-”10 artikla

Sananvapaus

1.       Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2.       Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.”-

Euroopan Ihmisoikeussopimus sekä Suomen laki sanovat siis oikeasti, että kaikki ei ole sallittua. Eikä tarvitsekaan olla sallittua. Sananvapaustaistelijat siis ovat käyttäneet oman agitaationsa oikeutuksena ihmisioikeussopimusta, joka ei sitä agitaation vapautta edes tue. Oikeasti Euroopan Ihmisoikeussopimus sanoo, että ’kaikki on sallittua, paitsi…’. Ja tuo ’paitsi’- osio on tuo 10 artiklan kohta 2.

Sananvapaus ei siis ole absoluuttinen kenellekään  – eikä sitä edes ole lainsäädännön saati EIT:n mielestä.

Sananvapaudesta huolissaan olijat yksinkertaisesti käyttävät argumenttinaan vain yhtä osaa Euroopan Ihmisoikeussopimuksesta (joka sopii heidän agitaation agendaansa), mutta unohtivat sen koko sisällön sekä kyseisen sopimuksen hengen. On täydellisen absurdi ajatus, että ihmisoikeussopimuksen henki olisi sallia ihmisarvoton agitaatio sekä sallia suopeasti absoluuttinen vapaus kertoa mitä tahansa ja solvata niin, että sylki lentää. Eikä tämän ymmärtäminen pitäisi edes olla niin kovin vaikeaa, eihän?

Lienee jokaiselle lukijalle viimeistään tässä vaiheessa olevan kohtuullisen selvää, että esimerkiksi solvausta ei tarvitse hyväksyä ’ajatuksena’ tai 'tietona', joka ’pitää saada sanoa ääneen’. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin solvausta ei tarvitsisi sietää edes silloin, vaikka laki ei sitä suojaa antaisikaan. Ja tämä ihan siksi, että lain ei pitäisi edes joutua kertomaan meille ihmisille, miten käyttäytyä ja miten puhua. Mutta silti vuonna 2015 lakeja tarvitaan määrittämään hyviä tapoja, sillä aina löytyy se vähemmistö, joka on valmis polkemaan muiden oikeuksia, solvaamaan ja käyttäytymään huonosti. Ikävä kyllä.

Minusta se maailma, jossa hyvät tavat haetaan lakipykälistä ja niiden valikoivasta tulkinnasta, alkaa olemaan sellainen maailma, jossa ihmiset alkavat unohtamaan inhmillisen käytöksen perussäännöt.  Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin solvaus EI ole mikään ’ajatus’, se on vain solvaus.

Ei tämän ihmisenä olemisen pitäisi niin mahdottoman vaikeata olla.

 

Loppuun vielä yksi näyte ’sananvapauden’ jykevästä annista:

 

 

Miettikää, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka tekevät tällaista. Ja vain siksi, että uskottelevat minun olevan tämän sivuston ylläpitäjä: https://www.facebook.com/home.php#!/pages/Paljastettu-3/609115989129949

Kun käytte tuolla sivustolla, huomaatte mistä on kyse. Sivusto ei ole mitenkään arveluttava. Sivusto ei ole rikollinen. Sivusto ei valehtele saati keksi juttujaan. Sivustolla ollaan vain jotain mieltä. Ja minulla ei olisi mitään vaikeuksia myöntää olevani kyseisen sivuston ylläpitäjä.

Kysymykseni kuuluukin: miten yo. kuva edes liittyy toisen ihmisen mielipiteeseen? Ei mitenkään. Mutta eihän tuollaisella kuvasaastalla ole tarkoituskaan ’olla jotain mieltä’, vaan tarkoitus on solvata ja pyrkiä saamaan ihminen hiljaiseksi. Tätä on se sananvapaus. Siis se sananvapaus, jossa pitää saada sanoa asioita, ’jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.’

Tästä on kyse, kun kuulette vaateita sananvapauden rajoitteiden poistamisesta, halusta solvata. Ei mistään muusta. Tätäkö me haluamme, ihmiset?