26. marras, 2014

Uloste, kusi ja perseraiskaus - eli Hirvisaarten perverssi anatomia

 

Kun tasa-arvoisen avioliittolain käsittely päättyi Eduskunnan äänestyksessä lukemiin 102-95, oli helppo arvata, miten suvaitsemattomuuden inha raivo pulpahtaa pintaan.

On silti pakko myöntää, että yllätyin huonon häviämisen sekä ylimielisen suvaitsemattomuuden rumuuden näyttäytyvän niinkin rumana kuin se nyt on näyttäytynyt. Se ei toki yllättänyt, mistä etovin raivo pintaan pulpahtaa, mutta se tapa ja muoto... Ei tyyliä, ei arvokkuutta, vain ulostetta, kusta ja perseraiskausta.

Kas, tässä muutamia mallisuorituksia James Hirvisaaren raivoisan visvan saattelemana:

-”Suomessa alkaa pian hillitön suvaitsevaisten masinoima kristittyjen vaino, pilkka, häpäisy, halveksiminen - häikäilemätön sylky ja syrjintä.

- Vaikka laki tulee voimaan vasta 2017, minusta tuntuu jo nyt, että elän "rekisteröidyssä parisuhteessa" enkä avioliitossa.

- Monista tuntuu, että kristikunta perseraiskattiin ja päälle kustiin, paskannettiin ja oksennettiin. Mutta sehän ei "suvaitsevaisia" liikuta.”- (James Hirvisaari, M11, 29.11.2014)

 

Ja vaimo komppaa: http://blogbook.fi/jameshirvisaari/suuria-tunteita/

 

-”Se, että ilmaisemme tunteitamme rumilla sanoilla, kertoo siitä, miten isosta ja rajusta iskusta oli meille kysymys. Avioliitto oli kaunis ja pyhä. Siinä liikutaan niin lähellä ihmisyyden perusydintä, että siellä pitäisi kulkea höyhenen kevyin askelin, kunnioittaa ja varjella. Sitä ei tehty, vaan meille kerrottiin, että meidän tunteillamme ei ole arvoa, vain homojen tunteilla on.

Meille sanottiin, että meidän arvoillamme ei ole väliä, vain homojen arvoilla on. Meitä pilkattiin, meille ilkuttiin – ja sitä jatkettiin myös sen jälkeen, kun meidät oli lyöty.

Homoliittojen kannattajat potkivat maassa makaavia, sen arkkipiispan johdolla, jonka olis pitänyt kyetä lohduttamaan niitä, jotka joutuivat evakkoon omista arvoistaan. Vääryydestä syntyy suomalainen raivo.

Kun mikään ei ole pyhää, sitä vastaan käydään kirosanoilla. Kun päälle heitetään lokaa, se viskataan takaisin kaksinkertaisena. Jos kerran haluatte viedä avioliiton väkisin, saatte sen piru vieköön sellaisessa kunnossa, että se ei kelpaa enää kenellekään.”- (Merja Hirvisaari, 29.11.2014)

 

Kun joskus mietitte, miltä näyttää suvaitsematon fundamentalismi, jota ei tarvitse edes suvaitsevaisuuden nimissä suvaita, niin se näyttää juuri tältä. Nämä tekstit ovat osa suvaitsemattoman sielun sairaskertomusta ja minä todella toivon, että nämä sielut saavat hoitoa, sillä he sen tarvitsevat ja ankeinkin visvan viskoja sen avun ansaitsee. Mutta suvaita ei tällaista tarvitse, eikä sietää. On riipivää, että Suomen Eduskunnassa on yhteisistä asioista päättämässä ihminen, jonka pääasiallinen retoriikka kietoutuu raiskaamisen, pyllyreiän sekä visvaisen sylkemisen varaan. Tämä ei ole enää tervettä. Ihan oikeasti, Hirvisaaret: hakekaa itsellenne apua.

On erittäin helppo sanoa: tämä on vain rumaa.

Se, että ihminen tekee omista arvoistaan Pyhät ja Oikeat ja toisten arvoista inhaa moraalittomuutta, ei tarkoita, että ne arvot sitä ovat. Se on vain vastaansanomaton osoitus ylemmyydentunnosta ja synkeästä raivosta vain sen vuoksi, että tätä ylemmyydentunnetta ei enemmistö kanssaihmisistä mukisematta niele. Minä vilpittömästi säälin teitä, Hirvisaaret, enkä usko olevan helppoa olla Hirvisaari kuvitteellisessa Totuudellisuudessaan ja Suoruudessaan ja uskon olevani myötätuntoisempi teitä kohtaan kuin te kykenette olemaan myötätuntoisia ihmisten puolesta, joiden oikeudet loukkaavat teidän uskoanne ja käsityksiänne hyvästä ihmisyydestä ja joiden ihmisarvoa te olette valmis kutistamaan. Raivo ei ikinä ole rakentava asenne ja tiedämme, mihin se pahimmillaan johtaa. Ei sovi myöskään unohtaa, että teidän ihmisarvoa halveksiva raivonne ei ole niiden vika, joita te syytätte ja minä toivon, että teidän halveksimanne ihmiset – eli me kaikki tavalliset ihmiset, Suomen kansan enemmistö – eivät teitä ala kohtelemaan yhtä huonosti kuin te tahdotte kohdella muita. Meidän kaikkien yhteinen ongelma silti on, kun te reagoitte asioihin rumasti, häpeällisesti ja haitallisesti: te nimittäin myrkytätte Suomen ilmapiiriä. Kansanedustaja James Hirvisaari, minä pyydän: lakatkaa lietsomasta raivoa kansanedustajan asemassanne. Kansanedustajan tehtävä ei ole halveksia ja murentaa demokratiaa, vaan edustaa sitä ja hyväksyä demokraattisten prosessien tulokset, vaikka ne teitä eivät tyydyttäisikään.

Hirvisaaret, minulla on teille viesti: te ette ole pelkästään huonoja häviäjiä, vaan te olette myös sielultanne rumia. Teille toisten ihmisten ihmisten syrjintä ovat iloisia asioita ja olette kirkkain silmin valmiita syrjivät käytänteet hyväksymässä, sillä Raamattu ja Traditio. Te ette edes kunnioita Kansan tahtoa, vaan jatkatte katkerina ihmisten silmille sylkemistä. Teitä ei edes kiinnosta se tosiasia, avioliitto ei ole Raamatun omaisuutta saati yhdenkään uskonnollisen ryhmittymän, mutta silti olisitte sen valmis ihmisiltä pois varastamaan. Teitä ei edes kiinnosta se tosiasia, että avioliiton traditio on muuttunut vuosisatojen saatossa ja peilannut kunkin ajan yhteiskuntaa sekä sen tarpeita. Ja nyt vihdoin, kun avioliitto on vihdoin saavuttamassa sen pelkistetyimmän ja aidoimman muotonsa kahden toistaan rakastavan ihmisen liittona, niin te ette edes tätä ole valmiita hyväksymään. Hävetkää. Minä ainakin häpeän teitä ja kaikkia kaltaisianne silmille sylkijöitä, jotka kauniissakin ovat valmiita näkemään vain anuksen, raiskauksen sekä kaikkea muuta perverssiä. Kyllä: minä häpeän teitä.

Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että te ette edes ymmärrä minun teille osoittamani moitteiden olevan oikeutettuja. Minä olen täysin vakuuttunut teidän ajattelevan minun edustavan suvaitsemattomuutta kritisoidessani teitä. Niin pahaksi olette omassa ankeassa ylemmyyden tunnossanne päässeet, että te ette todennäköisesti tätä ymmärrä. Minua ei sinällään tämä asia kiinnosta. Minua kiinnostaa vain se, että muut ihmiset alkavat ymmärtämään juuri teidän edustamanne fundamentalismin olevan sitä suvaitsemattomuutta, jonka kehityskulun päästä löytyvät ne kuuluisat joukkohaudat. Ja minä totisesti toivon, että te pääsette sen polun päähän, jonka lähettyvillä tuon ilmaisemanne yliampuvan vihan sekä henkisen ulosteessa rypemisenne vuoksi minusta jo olette: siellä, missä huoneet ovat pehmeät ja valkotakkiset ihmiset pitävät teistä hyvää huolta.

Minä toivotan teille hyvää loppumatkaa, teidän määränpäänne on jo lähellä. Voimaa ja tervehtymisen intoa toivotan teille kummallekin. Ei tämä maailma oikeasti niin paha ole.

Ja jos ymmärtäisitte edes pyytää anteeksi, niin minä teille anteeksi antaisin. Silmääkään räpäyttämättä.