29. tammi, 2015

Viisi salaisuutta Suomesta, jossa kaikki on pielessä

Voisikohan joku viisaampi kerto minulle, miten Suomen kilpailukyky on menetetty hirmuisilla työvoimakustannuksilla, yritysten epäinhimillisllä veroilla ja teollisuuttamme rasittavilla välillisillä veroilla ja maksuilla?

Nämä ovat kriisitietoisten poliitikkojen sekä yritysjohtajien mielestä aiheuttaneet investointien hupenemisen ja viennin vähenemisen yhdessä ylipöhöttyneen ja valtaisan julkisen sektorin kanssa, joka ilmeisesti syö kaikki rahamme - ja nämä teemat toistuvat miltei päivittäin mantroina suomalaisessa uutisvirrassa (ja sitten kaikki kuolee). Tämä on minusta jännää, sillä:

  1. Työvoimakustannukset kokonaisuudessaan ovat Suomessa Euroopan kahdeksanneksi korkeimmat – edeltä löytyy Ruotsia, Saksaa, Ranskaa ja Norjaa. Suomi on siis aivan tavallinen maa tässä suhteessa: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php/File:Hourly_labour_costs,_2013_(1)_(EUR)_YB14_II.png
  2. Suomalaisten yritysten verotus & verojen kaltaiset maksut ovat Euroopan mittakaavassa jopa alhaiset – Suomea enemmän yrityksiä rangaistaan mm. Virossa, Belgiassa, Italiassa ja Espanjassa: http://www.veronmaksajat.fi/Documents/Lehdist%C3%B6tiedotteet/verotietoa_68_netti.pdf
  3. Suomalaisen työntekijän verotus sen sijaan on Euroopan mittapuulla aivan huippua – erityisesti hyväpalkkaisten verotus (verotamme siis rajusti työntekijää, emme yrityksiä suhteessa kilpailijamaihimme): http://www.veronmaksajat.fi/Documents/Lehdist%C3%B6tiedotteet/verotietoa_68_netti.pdf
  4. Jos suomalaisten palkkoja pienennetään, niin kuka ne tuotteet ja palvelut sitten ostaa? Björn Wahlroos?

Jotenka mikä mahtaa oikeasti olla pielessä suomalaisissa yrityksissä? Sillä ne eivät pärjää kilpailussa, vaikka kustannukset ovat kilpailijamaita alhaisemmat ja säännöt samat. Minäpä kerron teille muutamia salaisuuksia, joita kaikki eivät ilmeisesti tiedä:

  1. Maailma on taantumassa, jolloinka on luonnollista, että on työttömyyttä ja konkursseja. Tämä on fakta. Jos et usko, katso taaksepäin: lamoja on aina ollut ja niistä kaikista on selvitty. Kuten selvitään tästäkin.
  2. Suomalaiset yritykset eivät pärjää maailmalla, koska heidän tuotteensa ovat joko kelvottomia tai sitten niitä ei vain haluta/tarvita. Jos ei ole tuotetta, ei ole markkinoita. Yrityksen tehtävä on luoda markkinat itse, ne eivät ole kiveenhakatut, vaan tuotteiden pitää KANO- periaatteen mukaisesti jatkuvasti kehittyä, sillä muuten kaveri menee ohi. Ärsyttävä fakta, mutta maailma nyt toimii näin.
  3. Huonosti kilpailussa pärjäävät yritykset ovat useimmiten huonoja joustavuudessa, ketteryydessä, toimitusajoissa sekä toimitusvarmuudessa. Kun epävarmassa maailmassa näkymät ovat lyhyet, pitäisi yritysten pystyä palvelemaan yhä nopeammin, reagoida tilauksiin yhä lyhenevin syklein ja ilman ennustettavuutta. Huonosti pärjäävät yritykset ovat siis usein huonoja kyvyssään reagoida kysynnän sekä tarpeiden vaihteluihin - ja tässä, hyvät ihmiset, olisi myös yksi suomalaisten vientiyritysten potentiaalinen vientivaltti. Tuote ei ole juuri koskaan vain pelkkä tuote, vaan tuote on aina palvelu sekä asiakkaan tarpeiden tyydyttäminen. Ja asiakkaat: ne ovat nykyään erittäin vaativia ja hyvin, hyvin tarkkoja euroistaan (kuten niiden pitääkin olla).

Jos ei pärjää kilpailussa, on turha syyttää työvoimakustannuksia: ne eivät ole ongelmien juurisyy. Lisäksi työvoimakustannukset tuotteiden hinnassa eivät teollisuudessa ole edes kovinkaan merkittäviä. Mutta turha on kilpailla Kiinalaisia vastaan: he kun eivät maksa työvoimastaan juuri mitään tai kuten erään yrityksen edustaja vastasi minulle kysyessäni lätäkössä makaavasta hitsauslaitteesta: ”Ei se haittaa, vaikka joku kuolee. Oven takana on ihmisiä jonossa tulossa töihin”. Emme me suomalaiset pärjää ikinä tällaisella moraalilla varustetuille kilpailijoille. Paitsi, jos mekin lakkaamme maksamasta inhimillistä palkkaa ja tinkimään työturvallisuudessa, terveydenhuollossa sekä eläkkeissä. Siispä meidän pitää tehdä jotain muuta, jotain jalostetumpaa, jotain haluttavampaa, jotain, jonka tekemiseen vaaditaan osaavia työntekijöitä sekä meidän pitää toimia ketterästi, joustavasti ja nopeasti. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän toki tämän, mutta on tuo mahdollista. Onhan meillä Suomessakin hyviä esimerkkejä tästä. Uskokaa tai älkää.

Lisäksi logiikka julkisen sektorin pienentämisestä hyvinvoinnin pelastajana ei avaudu minulle. Jos pistetään porukkaa pois, jota oikeasti jopa tarvitaan, jotta verotusta voitaisiin alentaa, niin miten vähenevä raha markkinoilla elvyttää? Toinen asia on kokonaan se, onko julkisen puolen tehokkuus sinällään kohdillaan, mutta se on ihan toinen tarina.

Minä kerron teille myös kolmannen salaisuuden: velkaa on ihan hyvä ottaa. Sillä ei kukaan edes odota valtioiden maksavan velkojaan takaisin. Ei kukaan. Ei ikinä. Valtioilla on AINA ollut velkaa. Aina. Vai luuletteko USA:n tai Japanin joskus maksavan velkansa takaisin? Voin luvata: eivät maksa.

Suomi on muuten maailman velkaisimpien valtioiden listalla puolenvälin huonommalla puolella. On siis melkoisen monta maata vielä, jotka menisivät konkurssiin ennen Suomea, joten tuskin meidän kannatta ripotella tuhkaa päällemme. Tiesittekö muuten, että Suomen nettovelka on nolla? Ja että Suomen nettovarallisuus suhteessa BKT:hen on toiseksi korkein koko maailmassa? Ja  Suomen nettokorkomenot ovat OECD maiden kolmanneksi pienimmät suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ja silti valtionvelasta saadaan Suomessakin maailmanlopun asia.

-”Totuus on kuitenkin hieman toinen. Ensinnäkin työn teettäminen Suomessa on Pohjoismaihin ja muuhun Eurooppaan verrattuna huomattavan halpaa, ja jopa halvempaa kuin kotimaisen elinkeinoelämän mallimaassa Saksassa. Työn sivukulut ovat alle EU:n keskiarvon ja työläisten irtisanomissuoja OECD-maiden heikoimpia. Kaiken lisäksi kotimaiselle teollisuudelle tarjottava, tavallisista kuluttajahinnoista poiketen täysin verovapaa sähkö on Balkania lukuunottamatta Euroopan halvinta. Puitteet ovat siis erinomaisessa kunnossa teollisuuden näkökulmasta katsottuna.

Euroopan- ja maailmanlaajuiset suhdanteet ovat tilapäisesti heikolla mallilla, josta kuvaavana osoituksena Suomen bruttokansantuotteen kehityskäyrän silmiinpistävä yhteneväisyys suhteessa monien muiden eurooppalaisvaltioiden BKT-kehityskäyriin vuodesta 2008 lähtien. Tämän yleisen, erityisesti euroon itsensä sitoneita valtioita koskettavan taloustaantuman lisäksi huonosta, investointien sijaan suurien osinkojen jakamiseen tähtäävästä johtamisesta kärsivien suuryritystemme varassa oleva vienti on vuoden 2008 globaalin laman seurauksena paikoin heikentynyt, joskin vuoden 2008 lukemista on jo tultu selvästi ylöspäin. Myös Venäjälle vienti on pikku hiljaa palaamassa entiselleen, vaikkakin vahva euro rasittaa yhä Suomen vientiä euron ulkopuolisiin maihin. Näistä tilapäisistä, pitkälti yhteisestä EU-talouspolitiikasta johtuvista seikoista hallituksemme ja EK pyrkii nyt maalaamaan sellaisia uhkakuvia, joita emme voi ylittää muuten kuin romuttamalla hyvinvointiyhteiskuntamme täysin, yksityistämällä terveydenhuollon, synnyttämällä massatyöttömyyden ja viennin vetämättömyyttä kompensoivan kansalaisten ostovoiman entistä syvemmän romahduttamisen erottamalla ensialkuun 20 000 kuntatyöntekijää, jäädyttämällä palkat, orjuuttamalla työmarkkina- tai toimeentulotukea saavat ihmiset hoitamaan palkatta kunnilta jäävät työt, sekä ohjaamalla yhä kiihtyvällä tahdilla varoja yhteiskuntamme ylimmille portaille. 

Suomi on kuitenkin EU:n vahvin talous. Suomen velanmaksukyky on koko maailman viidenneksi parhaalla tolalla. Suomi on vuodesta toiseen maailman kilpailukykyisimpiä maita. Suomen nettovelka on OECD:n tilastojen mukaan nolla euroa, tarkemmin sanoen - 62,5 % BKT:sta, ollen samalla yksi harvoista maailman velattomista valtioista. Suomen talous kasvaa vuodesta toiseen. Suomen julkisen velan osuus BKT:sta oli vuoden 2012 lopussa erittäin maltillinen 53 %. Lähes kymmenen prosenttia alle EU:n asettaman, käytännössä hatusta vedetyn 60 % rajan. Esimerkiksi korkeimman AAA-luottoluokituksen omaavalla Saksalla vastaava lukema oli 81,9 %, Kreikalla 156,9 %, ja vahvan aa2-luottoluokituksen Japanillakin peräti 218,9 %. Lisäksi suomalaisen julkisen sektorin varat ovat tuplasti sen mitä velat ovat. Suomen talous sekä julkinen sektori ovat siis eurooppalaisittain ja maailmanlaajuisestikin aivan poikkeuksellisen hyvällä tolalla. Esimerkiksi Nobel- palkittu taloustieteen professori Joseph Stiglitz on maininnut Suomen kaltaisten maiden olevan käytännössä maailman viimeisiä maita, joissa on tarvetta mittaville julkisen sektorin leikkauksille. ”- (Blogista ’Paha maa’)

Minä kerron teille vielä neljännenkin salaisuuden: Suomi on hyvä maa. Oikeasti. Kun velasta puhutaan, verrataan sitä normaalin ihmisen ottamaan velkaan, mutta valtion ottama velka ei ole sama asia. Kun seuraavan kerran kuulet taas vaateita velkahelvetistä ja kaiken mahdollisen leikkaamisesta, älä usko. Yritysten logiikkaan kuuluu valittaa kuluista ja kustannuksista – ja se on aivan oikein: yrityksen tehtävä on tehdä voittoa. Mutta ihmisten tehtävä on sanoa yrityksille, että katso peiliin. Ihmisten pitää sanoa yrityksille, että ala maksata omia ongelmiasi meillä. Se on meidän ihmisten tehtävä. Ja toimiakseen yhteiskunta tarvitsee nämä kummatkin: ihmiset sekä yritykset. Ei unohdeta sitä.

Ei tämä Suomi taida sittenkään ihan paska maa olla. Ei täällä taida sittenkään olla kaikki pielessä, vaikka me kurjuudessa itseämme marinoivat suomalaiset niin kovasti haluaisimme itsellemme uskotella. Ei voittaessaankaan kannata olla pettynyt siitä, ettei voittanut enemmän.

Lopuksi kerron teille vielä viidennenkin salaisuuden: ihminen elää pidempään, kun muistaa välillä nauraa. Ja tämäkin on fakta.