21. heinä, 2014

Lapset kahden maailman välissä

 

Kun ihminen lähtee pakoon huonoa kohtelua ja jatkuvaa pelkoa, on ameriikan persujen reaktio totutun vastenmielinen: rajalle vastaan ja huutoa:"Menkää kotiin!". Inhimillistä ja humaania. Tätä on se kuuluisa lähimmäisenrakkaus tänä päivänä.

Linkki uutiseen: http://www.thenation.com/article/180682/our-refugee-crisis

-“In July, in Murrieta, California, right-wing demonstrators confronted busloads of people, many of them women and small children who had crossed the border fleeing horrific violence. “Nobody wants you! You’re not welcome! Go home!” they shouted. According to the Los Angeles Times, the migrants were on their way to a supervised release program overseen by a religious volunteer group. Instead, blocked by the protesters, they had to return to a border patrol station in San Diego.”-

Ja sitten nämä ihmiset kehtaavat puhua arvoista ja moraalista.Sietämätöntä. Oleellisin tiivistyy tässä yksinkertaisessa lainauksessa:

-“In countries where the cartels are most active, children reaching adolescence face a choice between gang membership and death. Kennedy recently wrote a report for the Immigration Policy Center, “No Childhood Here: Why Central American Children Are Fleeing Their Homes,” which notes that 59 percent of Salvadoran boys and 61 percent of Salvadoran girls list crime or violence as a reason they decided to make the perilous trip north.”-

-“Many children say, ‘It’s a sure death if I stay, and it’s a possible death if I go,”-

Ja kohteluna huutelu ja hyljeksintä. Ei mitään lisättävää.

Voisin kuvitella samaa tapahtuvan syyrialaisten lapsipakolaisten saapuessa Suomeen: vastassa persut ja muut empatiakyvyttömät juneslokat huutelemassa, että:"Menkää takaisin, ankkurilapset ja tulevat raiskaajat. Te ette ole tervetulleita, sillä mummojen vaipat ja raiskauskulttuuri”. On oikeasti surullista, että tätä mielikuvaa ei ole edes mitenkään vaikea kuvitella saati uskoa mahdolliseksi. Tällainen on Suomi vuonna 2014.

Perspektiivin vuoksi tilannekuvaa Meksikon yhteiskunnallisesta tilanteesta: http://www.thenation.com/article/180587/how-mexican-drug-trade-thrives-free-trade

-“Since 2006, more than 100,000 people have been disappeared or killed in Mexico, a country where more than 90 percent of crimes go unpunished.”-

En voi olla esittämättä kysymystä: minkälainen yhteiskunta ei auta hädänalaisia lapsia? Yhteiskunnat, jotka kohtelevat hädänalaisia lapsia sanomalla, että he eivät kuulu tänne, ovat aivan yhtä pahoja kuin heitä alun perin huonosti kohtelevat ihmisetkin. Kun lapsi jätetään limboon kahden maailman väliin, mitä veikkaatte hänen elämälleen saati yhteiskuntaan sopeutumiselleen käyvän?

Niinpä. Ja juuri siksi meilläkin on vastuumme.