20. heinä, 2014

Tuokaa Suojeluskunta ja Punakaarti takaisin!

 

On olemassa isänmaallisiksi itseään kutsuvia ihmisiä, jotka kaipaavat Suojeluskuntia takaisin.

Ja tämä kaipuu on outo. Sillä Suojeluskunta on historiallisesti niin poliittisesti värittynyt, että tällaisen kaipaaminen ei periaatteessa voi tarkoittaa muuta kuin vastakkainasettelun luomista todennäköisesti Suomessa nykyisin myyttiseksi muodostunutta äärivasemmistoa vastaan, jota ei siis ole. Väistämättä tulee mieleen, että tästä näkökulmasta lähtien Suojeluskuntia kaipaavat ihmiset elävät edelleen historian juoksuhaudoissa, jossa nykyhetki on liian vaikea hahmottaa, mutta historiaan tukeutuva isänmaallisuuslarppaus on helpompaa ja miellyttävämpää. Tässä diskurssissa ei anneta todellisuuden turhaan häiritä fantasiointia. 

Minä kerron teille nyt salaisuuden, Suojeluskunnan kaipaajat: Suomessa on jo vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevä instanssi, joka toimii Suomen valtion suojeluksessa ja ilman turhia poliittisia painolasteja. Sitä instanssia kutsutaan Maanpuolustuskoulutusyhdistykseksi: 

http://www.mpk.fi/Default.aspx?tabid=353

-"Yhdistyksemme perustettiin vuonna 1993 valtakunnalliseksi organisaatioksi, joka kouluttaa kansalaisia selviytymään paremmin arjen vaaratilanteissa ja poikkeusoloissa.

Koulutuksemme parantaa puolustusvoimien, muiden viranomaisten ja kansalaisten valmiutta toimia normaali- ja poikkeusoloissa. Teemme yhteistyötä turvallisuuskoulutus, -kasvatus ja -tiedotustyötä tekevien viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa.

Järjestimme vuonna 2012 noin 1700 kurssia eri puolilla Suomea. Niille osallistui yhteensä noin 46 000 ihmistä. Koulutusvuorokausien kokonaismäärä oli 
noin 78 000."-

Se, että kaipaa Suojeluskuntia takaisin ja vielä Suojeluskunnan nimellä, kertoo ensinnäkin historiantajuttomuudesta ja ymmärtämättömyydestä alkuperäisen Suojeluskunnan roolista Suomen itsenäisyyden säilyttämisen osatekijänä, mutta se kertoo myös halusta politisoida vapaaehtoinen maanpuolustustyö sekä mahdollisesti se kertoo halusta päästä vähän lyömään potentiaalista punikkia turpaan. Ja tämä ei olisi kovinkaan sivistynyttä saati isänmaallista. Tuo kaipuu Suojeluskuntiin on vain lapsellista ideologisiin poteroitunutta wanna-be-isänmaallisuutta, jonka perustana olisivat erottelu ja poliittisesti väärän eristäminen sekä eriarvoistaminen. 

Se, ettei vapaaehtoinen maanpuolustus kiinnosta, kertoo minusta kaiken oleellisen: pitää saada aseet kotiin ja päästä rankaisemaan, sillä isänmaa vaatii pojiltaan tekoja. Vaatihan se, mutta historian keinotekoinen uusintaminen ei ole paras tapa luoda uutta isänmaallisuutta, sillä se vain ylläpitää ja jopa luo keinotekoista vastakkainasettelua. 

Ei pidä unohtaa, että alunperin Suojelukunnat perustuivat puhtaasti poliittisen värin tunnustamiseen luokkajakoineen ja Suojelukunnista poistettiin esimerkiksi sosialistiset ainekset, jonka seurauksena perustettiin vastapainoksi Punakaartit. Tämä ihan siksi, että koettiin 'valkoisten' aseistautuvan 'työläisiä' vastaan ja yhtäkkiä olisin kyse luokkien taistelusta sääty-yhteiskunnan logiikan mukaisesti ja Suomi polarisoitui edelleen selkein rajaviivoin. Suojeluskunnat alunperin siis olivat osaltaan ylläpitämässä ja kärjistämässä yhteiskunnan jakautumista säätyjen mukaan ja jos Suojeluskunnat olisi perustettu ilman poliittista painolastia tavoitteena vain itsenäisyys ja sen säilyttäminen, voisi tarve vastakkainasettelulle olla nykyään olematon. Periaatteessa tähän päivään siirrettynä kyse olisi täysin epäisänmaallisesta vastakkainasettelusta, jolla ei ole mitään tekemistä nykymaailman kanssa, sillä erojen sijaan pitäisi vahvistaa yhtenäisyyttä. Maailma on hieman erilainen nykyään ja sääty-yhteiskunnan sijaan meillä on nykyään kansalaisyhteiskunta, jossa Suojeluskunnan historian logiikka ei enää päde. Ja näin on hyvä.

Vuonna 1918 annettiin suojeluskunta-asetus, jonka oleellinen sisältö näyttää tältä:

-"Suojeluskuntain tarkoituksena on maan hallituksen ohjeiden mu­kaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteis­kuntajärjestystä.

Tämän toteuttamiseksi suojeluskunnat:


a) antavat sotilaallista kasvatusta suojeluskuntalaisille;
b) edistävät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasvamista;
c) toimivat tarvittaessa varsinaisen armeijan tukena; ja
d) avustavat pyydettäessä järjestysviranomaisia.»

Tämä pykälä asetuksesta pysyi suurin piirtein samanlaisena koko järjestön olemassaolon ajan. Se teki suojeluskunnista kiinteän Suomen sotavoimien osan, jonka tärkein tehtävä oli toimia armeijan vapaaehtoisena reservinä. Jäsenistöstä asetuksessa määrättiin seuraavaa:

Jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet seitsemäntoista vuotta. Poikkeustapauk­sessa voidaan jäseniksi suojeluskuntaan harkinnan mukaan ja vanhem­pain suostumuksella ottaa nuorempiakin."-

Ja tämä ei poikkea juurikaan siitä, mitä tekee nykyinen vapaaehtoinen maanpuolustustyö. Siksi ei ole mitään järkevää tarvetta luoda Suojeluskuntia uudelleen. 

Minulla on ehdotus teille, Suojelukuntaa kaipaavat väkivaltalarppaajat: perustakaa roolipelikerhossanne myös Punakaarti ja menkää jollekin syrjäiselle alueelle ratkaisemaan poliittiset erimielisyytenne sekä pelastamaan Suomi. Haasteena teille toki tulee löytää Punakaartin jäseniä, sillä punaista aatetta, halua vallankumoukseen saati työläisten säätyä ei todellisuudessa taida Suomesta juurikaan löytyä. No, te isänmaalliset olette roolipelien ja eskapismin mestareita, jotenka etteköhän te tämän dilemman pikaisesti ratko.

Kun olette saaneet luotua keinotekoisen vastakkainasettelun Suojeluskunnat vastaan Punakaarti, niin ilmoitelkaapa. Minä haen popcornit ja ajattelin nauraa teille. Edelleen.