20. heinä, 2014

Maahanmuuttokritiikon myyttejä: ’raiskaava islam’

 

-"Raiskaukset ovat johdonmukainen seuraus siitä islamista, jota heille länsimaisissa moskeijoissa opetetaan."- (Jussi Halla-aho)


Minulle on tuputettu yo. väitettä monta kertaa kuvaamaan islamin uhkaa Suomessa ja että olisi typerää päänsä pensaaseen työntämistä olla uskomatta tätä väitettä – siis, että islam uskontona aiheuttaa raiskauksia. Kuten ilmeisesti kaikkea muutakin rikollista.

Mutta pohditaanpa hieman tuota raiskausosiota; se kun lienee ’maahanmuuttokriitikon’ ehdoton suosikkiosio.

Jos seksuaalirikollisuutta selittäisi moskeijoissa opetettu islam, pitäisi kai raiskaustilastojen ulkopuolelle jäädä kaikki moskeijassa käymättömät muslimit, eikö vain? Lisäksi toteutuneiden raiskauksien suhteen ikäjakauman tulisi olla melko lavea nuoresta pojasta aina vaariin, koska ymmärtääkseni moskeijoissa käyvät sekä nuoret että vanhat miehet? Ja käyväthän varmasti juuri pahimmat fundamentalistiraiskaajat siellä pahamaineisessa moskeijassa?

Mietin vain, että miksi kuitenkin seksuaalirikoksia toteuttavat erityisesti nuoret miehet? Ovatko vaarit moskeijoissa vain siirtämässä islamin inhaa ’raiskausviisauttaan’ nuoremmille raiskausoppipojilleen – vai miten tämä tulisi selittää oikein? Onko muslimivaareilta Viagra loppu ja enää vain kiiluvat fundamentalistisilmät seisovat päässä? Vai onko tämäkin jokin islamin ominaispiirre, että vaarit eivät raiskaa?


Outoja ovat islamin tiet.


Uskoisin, että ihmisten yhteisössään omaksumalla moraalilla, tavoilla ja asenteilla - eli yksinkertaisen vanhanaikaisesti kasvatuksella on enemmän merkitystä rikollisuuden selittämisessä kuin pelkällä uskonnollisella identiteetillä. On kohtuullisen rajua olettaa, että pelkkä uskonnon opettaminen ja uskonnollinen kokemus muodostaisi sen kokemus-, vaikutus-, elin- ja toimintapiirin, jossa muslimimaahanmuuttaja (tai kukaan muukaan) elää ja joka islamin viitekehyksessä aiheuttaisi raiskaamisen.

Muslimimiehistä käytävässa keskustelussa silmiinpistävä piirre on, että erikseen määritelty ryhmä Suomessa asustavista ihmisistä asetetaan jonkin toimintaa ja ajattelua hallitsevan logiikan ja väistämättä toteltavan opin (=islam) vangiksi. Ikään kuin uskonto selittäisi kaiken inhimillisen toiminnan eikä esimerkiksi perheen arvoilla, ympäristön tapahtumilla, kokemuksilla, omalla havainnonnilla, koulutuksella, omalla ajattelulla, kulttuurisidonnaisilla käsityksillä sekä päivittäisillä kokemuksilla eristettynä olemisesta olisi vaikutusta käyttäytymiseen saati integroitumismotivaatioon. Minusta ihmisen auki selittäminen pelkällä uskonnolla on ihmisolemuksen halveeraamista. Aivan kuin olisimme niin yksinkertaista tekoa.

Uskokaa kun sanon: ihminen on paljon monimutkaisempi kokonaisuus, kuin tulla selitetyksi pelkällä uskonnolla:

-”Kun muslimi tekee uskonnollisesti motivoituneen murhan, muslimiyhteisöjen johtajilta vaaditaan vastuuta ja koko maailman tiedotusvälineet vaativat heitä tuomitsemaan "terrorin". Kun kristitty murhaa omilla äänenpainoillaan, papeilta ja piispoilta ei kysytä ylipäänsä mitään, koska tiedetään että uskonnolla ei ole "oikeasti" asian kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan paikalle kutsutaan tv-psykologi kertomaan mielenterveysongelmista sekä USA-asiantuntija kertomaan aseiden helposta saatavuudesta. Omaa viiteryhmää lähellä olevassa ihmisessä tunnistetaan moninaisuus ja monipuolinen mieli. Vieras ihminen redusoidaan Pavlovin koiraksi.”- (Heikki Kerkkänen, Islamista, Iranista ja politiikasta)

Yksi omituinen piirre ns. 'islamkritiikissä' on ollut aina ja jatkuvasti se, että hoetaan kuin yhteisestä nuivuuden sopimuksesta olkinukkehokemaa, jossa pääajatus on kiteytetysti se, että rikos- ja raiskausuutiset ovat yksittäistapauksia, joista VOI tehdä yleisiä johtopäätöksiä uskonnosta (erityisesti muslimiehen tekeminä), mutta muut tapahtumat ja ilmiöt ovat sellaisia yksittäistapauksia, joista EI VOI yleistä lakia määritellä ilman yhteiskunnallista analyysia, oli niitä tapahtumia sitten kuinka paljon tahansa ja jolloin syitä ja seurauksia pyritään AINA löytämään yksilön ulkopuolelta. Uskonto selittää vain muslimia, mutta erityisesti valkoinen heteromies on aina yhteiskunnan ja politiikan väkivallalle herkistämä.

No, tilastotulkitsijoiden oikeutettu kysymys tässä kohtaa kuitenkin on: miksi Suomen maahanmuuttajaväestöstä väestöosuuteensa suhteutettuna keskimääräistä isompi osa syyllistyy seksuaalirikollisuuteen? Tämä keskimääräistä isompi osuus seksuaalirikollisuudessa tiettyjen kansalaisuusryhmien kohdalla on tutkimuksissa esiin tullut kiistaton fakta, jonka kieltäminen olisi typerää ja ’pään pensaaseen laittamista’ ja tämä myös hankaloittaisi ennaltaehkäisevien toimenpiteiden luomista: jos ei tiedä, missä on, ei voi tietää, mihin mennä.

Ja kysymyksenä tämä on aivan liian moniulotteinen ja poliittisesti arka sekä herkullinen populistin gourmetateria jätettäväksi ’maahanmuuttokriitikoiden’ ja muiden kaltaistensa ksenofobisten agitaattoreiden nautittavaksi ja revitettäväksi. Ratkaisu EI ole edelleenkään muslimien keittäminen padassa. Pahoittelut tästä, nuiva gourmetkokki.

Ensin muistutetaan itseämme siitä, ketkä rikoksiin erityisesti syyllistyvät: nuoret miehet.


Ketkä tekevät suomalaisista eniten rikoksia: nuoret miehet.


Keitä on maahanmuuttajista eniten: nuoria miehiä.

 

 


Tämä jo aiheuttaa yhden 'vinoutuman' tilastoihin, jota kutsutaan helposti 'yliedustukseksi'. Tämän vuoksi puhtaasti määristä tai prosenteista puhuminen ei ole aina paras mahdollinen tapa. Lisäksi täytyy tutkia perinpohjaisesti kaikkia mahdollisia taustamuuttujia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan maahanmuuttajarikollisuutta on:

-"Selitetty ensinnäkin maahanmuuttaja- ja kantaväestön sosiaalisen aseman, ikä- ja sukupuolirakenteen ja muiden kriminologisten taustamuuttujien eroilla. Lisäksi maahanmuuttajien on todettu kohtaavan syrjintää taustansa vuoksi esimerkiksi työmarkkinoilla ja yleensä arkielämässään. Sen vuoksi tilastollisessa tarkastelussa olisi tärkeää vakioida sosioekonominen asema, perhesuhteet, ammattiasema, koulutus ja muut heidän sosiaalista ja taloudellista asemaansa kuvaavat tekijät.”-

Vakiointien jälkeen maahanmuuttajaväestön rikollisuus on erikoistutkija Juhani Iivarin "Tuomittu maahanmuuttaja"- teoksen mukaan 1,5- kertaista meihin kantasuomalaisiin verrattuna. Lisäksi:

-”Suuri osa Suomeen muuttaneista ulkomaalaisista on lähtenyt kotimaastaan pakoon sotaa, poliittista ja etnistä vainoa tai hakemaan parempaa elintasoa. Heidän sosiaalinen ja taloudellinen asemansa on huonompi kuin suomalaisten. Kielitaidottomuus ja koulutuksen puute voivat aiheuttaa sopeutumattomuutta suomalaiseen yhteiskuntaan varsinkin työttömyyden aikana, jolloin menestymismahdollisuudet vain kapenevat. Tämä voi puolestaan aiheuttaa eristäytymistä kantaväestöstä ja vastaavasti sitä, että kantaväestö karttaa asumista maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä. Sosiaaliset sidokset ja kontrolli ovat väljentyneet uusissa oloissa. Myös paikallisten tapojen ja sääntöjen tuntemus on ainakin aluksi heikkoa. Sitoutuminen paikallisväestön tapoihin ei yleensä tapahdu käden käänteessä ja toisaalta kotimaassa noudatettuja epävirallisia normeja ei tunneta enää sitoviksi. Näihin asioihin on tietysti mahdollista vaikuttaa kotouttamistoimilla. Ulkomaisten esimerkkien mukaan ongelmallisin joukko koostuu toisen polven paluumuuttajista ja muista maahanmuuttajataustaisista nuorista, jotka ovat olleet myös sosiaaliviranomaisten toimenpiteiden ulottumattomissa.

Kulttuuriset erot ovat näkyneet mm. siinä, että jotkut ulkomaalaisryhmät eivät kunnioita naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta siten kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on tapana. Ulkomaalaiset syyllistyvät suhteellisesti kaikkein useimmin raiskausrikoksiin ja muihin seksuaalirikoksiin.

Maahanmuuttajien korkeat rikosluvut selittyvät monimutkaisten sosiaalisten prosessien kautta. Erilaiset kulttuuriset tavat ja odotukset, sosiaalisten ja taloudellisten menestysmahdollisuuksien heikkous ja maahanmuuttajien osakseen saama vastaanotto vaikuttavat yhdessä lopputulokseen. Merkitystä vailla ei ole myöskään se, miten maahanmuuttajaväestön sosiaalinen asema, ikä- ja sukupuolirakenne sekä perhesuhteet poikkeavat kantaväestöstä. Erään tutkimuksen mukaan maahanmuuttajien rikollisuus ei ole "tuontitavaraa" vaan taustalla on epäonnistunut kotouttaminen, pitkäaikaistyöttömyys, rahan puute, minkä lisäksi monet olivat kokeneet syrjintää sekä arkielämässään että viranomaiskohtaamisissaan (Iivari 2006)."-


Väitän, että vakiointien jälkeinen rikollisuuden 1,5-kertaisuus on selitettävissä yllä olevilla seikoilla, sekä lisäksi hivenen mutkat suoristaen niillä seikoilla, joista esimerkiksi Mukhtar Abib on puhunut:

-"...syyt rikosten tekoon eivät heillä eroa kantasuomalaisista nuorista. Usein kyse on rajojen ja vanhemmuuden puutteesta ja ryhmässä tyhmyys tiivistyy. Erona on kuitenkin, että vanhemmat elävät usein omassa maailmassaan suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella, nuorilla ei ole mielekästä tekemistä koulun ja koraanin ohella ja heidän identiteettinsä on kateissa. Huolestuttavaa on, etteivät nämä nuoret näe valoa tunnelin päässä, esimerkiksi Suomen hyviä kouluttautumismahdollisuuksia.

– Kaikkien tehtävä on auttaa vaikeimmassa asemassa olevia. Vaikka suomalainen yhteiskunta ottaa vastaan maahanmuuttajia, emotionaalinen vastaanotto puuttuu. Pitäisi päästä eroon suvaitsevuuskeskustelusta; ei minusta tarvitse pitää, minua tarvitsee vain sietää."- (HAASTE 4/2009)

Yksinkertaisesti: monet somalit (kuten usea muukin pakolainen/maahanmuuttaja) ovat samaan tapaan sosiaalisesti huono-osaisia kuin ovat suomalaisetkin rikoksiin syyllistyneet. Dynamiikka on hyvinkin samankaltaista 'Meillä' ja 'Muilla'. Eikä tämä tietenkään tarkoita, että hyväksyisin nuorten maahanmuuttajien rikollisuutta missään sen muodossa tai että haluaisin 'ymmärtää' rikollisuuden olemattomaksi. Enhän minä haluaisi hyväksyä myöskään nuorten suomalaisten tekemää rikollisuutta. Päinvastoin. Jotain pitää tehdä - sillä tilanne ei ole miellyttävä meille suomalaisille, mutta ei se miellyttävä ole maahanmuuttajalle, pakolaiselle tai täältä turvaa hakeneellekaan.


Nuoret maahanmuuttajat ovat tässä keskiössä, joten nuorisotyöllä, koulumenestyksen tukemisella, suomen kielen oppimisella, yhteiskunnallisiin prosesseihin mukaan ottamisella, perheiden vanhempien tukemisella, naisen aseman edistämisellä, työn etsintään opastamisella, kouluyhteisöjen kehittämisellä, rakentavalla dialogilla 'Me vs. Muut' ja nuorten monipuolisen harrastustoimintaan panostamisella voidaan ehkäistä jengiytymistä, eristäytymistä, syrjäytymistä ja monia niitä ilmiöitä, jotka Halla-Ahon mielestä syntyvät 'moskeijoissa opetetusta islamista' ja siitä, että 'suomalaisista on tullut barbaarivalloittajien riistaa omassa maassaan'.

Tässä kohtaa käyttäytymisen selittämisessä täytyy ottaa esille edellä mainittuihin asioihin liittyvä 'alakulttuurin muodotuminen', joista Juhani Iivari on kirjoittanut seuraavalla tavalla:

-"Poikkeava alakulttuuri muodostuu ryhmästä, joka pyrkii vakuuttamaan itselleen, että poikkeava toiminta on hyväksyttävää. Kun frustraation kokemus on kollektiivinen, kuten esimerkiksi alaluokan nuorilla saattaa olla, vastaus sosiaalisesti luotuun tilanteeseen on vastaavasti kollektiivinen…kun jengit syntyvät, ne myös rationalisoivat toimintansa. Sen sijaan, että näkisivät rikollisuutensa "pahana" tai "vääränä", ne kehittävät omat uskomuksensa ja arvonsa, jotka vaikuttavat "syyllisyyttä vähentävästi". Käy jopa niin, että niille, jotka tottelevat ankarasti lakia, annetaan negatiivinen status… Yhteiskunnan hyväksymä arvojärjestelmä käännetään päälaelleen ja lukuisat laittomat toimet nähdään ehdottomasti hyväksyttävinä."-

Minulla ei ole tähän mitään lisättävää.

Syy-seuraus- suhde on monimutkaisempi, kuin pelkkä 'raiskaava islam'. Ei pelkkä yksilö, ei pelkkä uskonto, ei pelkkä kulttuuri, ei pelkkä politiikka, ei pelkkä yhteiskunnallinen tilanne - yhtä selittävää tekijää ei löydy maahanmuuttajien aiheuttamien rikosten saati raiskaamisten takaa. Kuten ei löydy kotikutoisenkaan väkivallan saati raiskaamisen takaa.

Turhan monissa islamilaisissa maissa kivitetään naisia vieläkin, mutta suurimmassa osassa niin ei kuitenkaan tehdä. Kivitysten käytössä vuosisatojen aikana tapahtunut poistuminen ei johdu islamilaisten maiden länsimaistumisesta tai näiden maiden maallistumisesta sinällään, vaan uskonnolliset näkemykset ja tulkinnat ovat muuttuneet. Raamatussakin annetaan mitä hurjempia neuvoja käden irti leikkaamisesta lähtien homojen surmaamiseen, mutta vain fundamentalistit ottavat kaikki Raamatun opit kirjaimellisesti. Maailma ei ole helppo yhtälö, eikä sitä edelleenkään tule selittää auki pelkästään uskonnon opinkappaleisiin vetoamalla.

Uskon lisäksi, että ei tekisi maahanmuutolle huonoa, jos selkeästi päättäisimme, paljonko me haluamme sallia kulttuureiden omien piirteiden toteuttamista ja mikä olisi oikea integroitumisen peruslogiikkamme Suomessa - ja erityisesti missä kulkee raja julkisen/yksityisen välillä ja miten me itse asiassa määrittelemme 'kansalaisuuden' käsitteen. Lisäksi vaade täydellisestä assimilaatiosta on naiivi ja aggressiivinen, sillä se edellyttää sopeutumista johonkin, jota emme vaadi edes suomalaisilta: suomalaisuutta sellaisena konstruktiona, johon voisi täydellisesti assimiloitua, ei ole edes olemassa.

Yksilö, kulttuuri, ympäristö - näistä koostuu se kokonaisuus, joka pitää olla tasapainossa hyvän maahanmuuton mahdollistamiseksi sekä hyvän yhteiskunnan muodostumiseksi. Yhtä uskontoa on turha demonisoida. Periaatteessa tämä on yksinkertaista: kun ihminen pystyy keskittymään siihen, että alunperin oleskelupaikasta tuleekin pysyvä kotimaa ja koti ja jossa tulee elää omaa elämäänsä maan lakien puitteissa ja jonka vastuut, oikeudet ja velvollisuudet ovat omaksutut, ymmärretyt ja hyväksytyt, sitä todennäköisemmin ihminen myös lakkaa olemasta dorka.


Tämä pätee ihan meihin suomalaisiinkin, eikö vain?