4. kesä, 2014

Nuiva rumuuden retoriikka

 

Erään lukemani blogin otsikko julisti itsensä Halla-Ahon innoittamana:"Mitä pitäisi tapahtua, että monikulttuurisuus myönnetään yleisesti haitaksi eikä rikkaudeksi?"

 

Minä taas pohdin, että: ”Mitä pitäisi tapahtua, ettei tällaista kysymystä edes esitettäisi järkevänä pohdintana?”

 

Sillä 'monikulttuurinen' Suomi on aina ollut ja suomalaisia meistä on silti tullut ja suomalaisuus on aina ollut monikulttuurista. Mitä pitäisi siis tapahtua, että myöntäisimme, että monikulttuurisuus sinällään EI ole mikään ongelma?

Uskallan väittää hieman mutkat suoristaen, että tämä 'monikulttuurisuus' ei aiheuta meille mitään ongelmia. Jos miettii nuivan diskurssin opinkappaleita kuten 'palavia ghettoja', 'turvattomuutta' ja 'raiskaustilastoja', niin ongelmat lienevät syvemmällä ja paljon monimutkaisemmat kuin monikulttuurisuuden näennäisessä saatanallisuudessa. Maailma ja sen syyseuraukset ovat monimutkaisempia, eikä minua vakuuta tarkoituksella ylitulkitut tilastot eivätkä esittäjän ennakkoasenteita ilmentävät tulkinnat yksittäistapahtumista.

Ghettoutumisen dynamiikka ei ole niin yksinkertainen kuin nuiva 'monikulttuurisuuskriitikko' antaa ymmärtää.

Jos me esimerkiksi ottaisimme tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä ulkomailta tänne vain tyydyttääkseemme työvoimapulaa ja kun suhdanteet huononevat, laittaisimme heidät pihalle ja sanoisimme 'olette oman onnenne varassa, kiva kun tulitte, pärjäilkää, pysykää nöyrinä ja kiitollisina, moicculi moi', niin mitä muuta muuta voisimme odottaa kuin palavia autoja ja lisääntyvää turvattomuutta? Onko tällöin kyse monikulttuurisuuden ongelmasta vai olisiko kyse jostain ihan muusta?

Jos me taas ottaisimme pakolaisia suunnattomat määrät maasta, jossa ei ole mitään infrastruktuuria, koulutusta saati luottamusta viranomaisiin ilman, että me ottaisimme vastuuta heistä tarvittaessa kouluttamalla, tukemalla ja sopeuttamalla, niin mitä muuta me voimme odottaa kuin sopeutumattomuutta ja palavia lähiöitä? Voisiko tällöinkin olla kyse kuitenkin jostakin ihan muusta kuin monikulttuurisuuden ongelmasta?

Haluamme tai ei, meille pakolaisia tulee, ne pari hassua vuodessa, jo ihan humanitaarisista syistä ja meillä on siksi heistä vastuu. Eikä vastuuta ole se, että jätetään ihminen heitteille sanomalla tukien passivoivan. Saman pitäisi toimia myös kantaväestöön: ei anneta mitään tukea eikä apua, niin johan ihmiset menisivät töihin ja maassa jatkuva nousukausi. Köyhyydessä ja kurjuudessa siis piilee se motivoiva tekijä, joka varmistaa hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen vakauden. Vastuullisen kurjistamisen ideologia on melko kylmä ideologia, sanoisin.

Totuus on yksinkertainen: jos emme vastuutamme kanna, olemme kusessa.


Väitän, että sana 'monikulttuurisuus' on tässä kohtaa kohtaa virheellinen, tarkoituksella väärin valittu termi ja viitekehys ja siksi väistämättä ja tarkoituksella aiheuttaa huomion kiinnittämisen vääriin asioihin. Tämän sanan käyttö em. kontekstissa negatiivisella latauksella toki sopii mitä mainioimmin rasistin sanavarastoon, sillä se antaa mahdollisuuden näennäisesti perustella erilaisuuden hylkimisen ja oman rasistisen agendan pönkittämisen, sillä todelliset ongelmat ja haasteet ovat aivan liian vaikeita hahmottaa, ja siten työläitä muuttaa järkeväksi toimenpidesuunnitelmaksi.

Ja liian vaikeat asiat ovat aivan liian vaikeita sullottaviksi kolmen sanan 'sutkautuksiksi' ja silloin voi sujuvasti esimerkiksi kutsua pakolaisia ihmisiksi, jotka ns. 'ottavat hatkat': http://yle.fi/uutiset/nakokulma_otimme_hatkat/7206312

 

Ottavat hatkat. Loiset. Pummit. Turvapaikkashoppailijat. Rumuuden retoriikkaa, jossa ainoa tarkoitus on pönkittää omaa agendaansa ihmisistä välittämättä.

Toisaalta; minusta olisi vain reilua myöntää, että 'rasistihan minä olen, siksi minä näitä tilastollisia ylitulkintoja teen ja sekoitan sujuvan tarkoituksellisesti tilastollisen yhteyden ja syy-seuraus- suhteen, jotta voin oikeuttaa rasismini, panetteluni ja jatkuvan ihmisryhmien mustamaalamiseni'.

Tuo rasistin vänkääminen on vain tylsää, olisitte edes rehellisiä. Ai niin, mutta eihän rasismia ole, sillä harras katolinen usko.

Joka tapauksessa, juuri tämä oikeistopopulistinen käsitteiden tarkoituksellinen uudelleen sisällöttäminen vie pohjaa perusarvoiltamme ujuttamalla tilalle voimakkaita ennakkoluuloja vieraita kulttuureja kohtaan perustuen tarkoituksellisiin tilastollisiin ylitulkintoihin ja erilaisuuden pelkoon. Tarkoitushan on simppeli: yritetään saada hyväksyttäviksi käsitteitä kuten 'monikulttuurisuuden uhka' ja nostettua tämä ihan arkiseksi asiaksi – vaikka tätä uhkaa ei oikeasti ole olemassa kuin rasistin omissa unelmissa.

Itseäni toistaen: on mielekästä keskustella siitä paljonko Suomi voi vastaanottaa pakolaisia, tämä on aivan välttämätöntä – eikä kukaan ole taatusti rajoja rajattomasti avaamassa. Jos ja kun maailmassa on miljoonia pakolaisia ja tänne on elinaikanani päätynyt noin 40.000, niin kyllä rajat aika tiukasti ovat kiinni: ei näillä määrillä Suomi ja suomalaisuus uhattuina ole. Lisäksi pakolaiskeskustelu ollakseen oikeaa keskustelua, ei edellytä rasismia eikä kulttuurien vastakkainasettelua. Eikä tämä vaadi myöskään ’monikulttuurisuuspelkoa’.

Enemmän minä olen huolissani niistä suomalaisista jotka jäävät kotiin makaamaan eivätkä tee mitään, sillä tämä vasta kalliiksi tulee eikä tässä ole mitään suomalaista. Silti uhkakuva on ’monikulttuurinen Suomi’, vaikka oikeampi ja kalliimpi uhka olisi ’veltostuva valittaja Suomi’ - eikä Suomeen tule yhtäkään työpaikkaa eikä hyvinvointia sillä, että laitan päähäni Suojeluskunta-lippiksen ja lähden kadulle huutelemaan: ”Sharia on Saatanasta”, ”Monikulttuurisuus vaarantaa terveytesi” tai ”Eurabia tulee ja raiskaa!”.

Siksi minä kysynkin: milloin me oikein opimme esittämään kysymyksiä siten, että mielekäs keskustelu olisi edes mahdollista ilman nuivaa rumuuden retoriikkaa?