1. kesä, 2014

Avoimien ovien retoriikkaa ja hiven matematiikkaa

 

Saadun palautteen mukaan Suomessa on jatkuvat ’avoimet ovet’ maahanmuuton suhteen ja ’rajat ovat auki’. En ole ikinä oikein päässyt jyvälle näistä hokemista.

Ja tämä ihan siksi, etten näe holtitonta maahanmuuttoa missään ympärilläni, eivätkä Eurabian tuulet vielä myrkkyjään ole levittäneet laajalti. Ainakaan tänne Vantaalle. Lisäksi olen huolissani siitä, etteivät lukuisat maahanmuuttajaystäväni ole minua raiskanneet, ryöstäneet saati pahoinpidelleet, vaikka heidän pitäisi lähes päätoimenaan näitä harrastaa. Tilastollinen ’yliedustus’, tiedättehän.

Ovatkohan ystäväni huonoja maahanmuuttajia, kun eivät käyttäydy ’lajitoveriensa’ kaltaisesti?

Pohdin kuitenkin, josko jotain perää olisi ’avoimien ovien’- politiikassa. Ja keräilin siksi muutamia lukemia vuodelta 2011 liittyen vieraskielisten määrään, ulkomaalaisten asukkaiden määrään ja vielä muutamaan mielenkiintoiseen seikkaan maahanmuutossa & pakolaisuudessa.

Kas tässä:

         Kielet Osuus väestöstä %

  • suomi 4 863 351 90,04 %
  • ruotsi 291 219 5,39 %
  • saame 1 870 0,03 %
  • venäjä 58 331 1,08 %
  • eesti 33 076 0,61 %
  • somali 14 045 0,26 %
  • englanti 13 804 0,26 %
  • arabia 11 252 0,21 %
  • kurdi 8 623 0,16 %
  • kiina 8 257 0,15 %
  • albania 7 408 0,14 %
  • thai 6 342 0,12 %
  • vietnam 6 060 0,11 %

 

-Vieraskielisiä yhteensä 244 827 ja koko väestöstä 4,53 %.

-Ulkomaan kansalaisia Suomessa asuu pyöreästi 184.00 henkeä, joista noin 40% edustavat kansalaisuuksiltaan viroa, venäjää ja ruotsia. Kaksoiskansalaisuuden omaavia on hivenen päälle 60.000 henkeä (suurin osa kansalaisuuksia: venäjä, ruotsi, USA).

-Vuonna 2010 Suomeen muutti ulkomaan kansalaisia yhteensä hitusen yli 18.000 henkeä – ja Suomesta pois muutti hieman vajaa 12.000 henkeä samana ajankohtana.

-Suomesta turvapaikkaa haki vuonna 2010 3 088 henkilöä, mikä on noin neljännes vähemmän kuin vuonna 2008 (4 018 hakijaa) ja lähes puolet vähemmän kuin vuonna 2009 (5 988 hakijaa). Suomessa yhteensä 1 271 turvapaikanhakijaa sai myönteisen oleskelulupapäätöksen eri perusteilla vuonna 2011. Ja kielteisiä päätöksiä vuonna 2011 tehtiin yhteensä 1 890 henkilölle.

-Näistä 766 oli niin sanottuja Dublin-päätöksiä, joissa hakija palautetaan siihen EU:n vastuunmäärittämisasetusta soveltavaan valtioon, joka Suomen sijasta on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

-Kaikista oleskelupahakemuksista muuten 43% olivat ’perhesiteisiin’ perustuvia hakemuksia ja näistä hyväksyttiin vuonna 2011 liki 80%, jos hakija oli lapsi – mutta vain 10%, jos oleskelulupaa haki muu ’omainen’.

-Yksintulleita lapsia turvapaikanhakijoista oli vuonna 2010 329kpl ja vuonna 2011 150kpl. Nämä lienevät ainakin osittain niitä kuuluisia ’ankkurilapsia’, jotka vanhemmat kriittisten lausumien mukaan lähettävät Suomeen tullakseen itse perässä.

-Maahanmuuttajien ja pakolaisten työttömyysaste on huomattavasti suurempi kuin kantaväestön (24% vs. 8%). Tilastoissa kaikki pakolaiset kuitenkin näkyvät työttöminä työnhakijoina jo ennen kuin työllistyminen on käytännössä edes mahdollista, joten ero ei ole yllättävä – toki en tarkoita, etteikö lukema maahanmuuttajien ja pakolaisten keskuudessa ole turhan korkea. Tämä sama asia ilmenee, kun tarkastelee ’syrjäytyneiden’ nuorten määriä: yli 40% pääkaupunkiseudulla olevista ’syrjäytymisvaarassa’ olevista on ulkomaalaisia.

No, jos lasketaan mukaan henkilöt, joilla ei ole koulutusta, eivät opiskele tai ole töissä, niin moniko pakolainen on ’heti valmis’? Syrjäytymisen dynamiikka ei muutenkaan ihonväriä kysele.Tässä kohtaa ei tule tehdä pelkkää maahanmuuttopolitiikkaa vaan siihen keskittyminen olisi virhe.

Mitä näistä lukemista voisi päätellä?

No, ainakin sen, että avoimien ovien politiikkaa ei ole kuin populistisen ’maahanmuuttokriitikon’ mielikuvituksessa ja sen, että maahanmuutto Suomeen ei ole ainakaan holtitonta pakolaisten virtaa. Nuo lukemat ovat sellaisia, etten mitenkään pysty ymmärtämään, miten mieli kykenee kääntämään ne tukemaan päätelmää holtittomasta maahanmuutosta.

Kyllä minä sanoisin, että rajat ovat kiinni. Ja tiukasti.

Ja siksi ’maahanmuuttokriitikon’ kriittisyys alkaa näyttämään juuri siltä, miltä se tuntuukin: ahtaalta, rasistiselta öykkäröinniltä, joka on epärehellistä, tilastoja raiskaavaa retorista onanointia, jonka ainoa tarkoitus on antaa merkitystä samanmielisyyden tunteelle, jotta vainoharha islamin uhasta tuntuisi todemmalta. Sillä islamin kritiikiksi se maahanmuuttokriittisyys tuntuu kuitenkin typistyvän. Jos näillä lukemilla suomalaisuus on uhattuna, niin surkean heikko on se suomalaisuus. Joutaakin kadota, mokoma.

Tulee miltei turhautunut olo, näistäkö määristä pitäisi olla huolissaan, nämä määrätkö ovat sen kaiken 'maahanmuuttokriittisyyden' arvoisia? Suurin osa kun Suomeen kohdistuvasta maahanmuutosta on vielä työperäistä ja suurin osa maahantulijoista eurooppalaisia.

Kannattaako siis olla 'kriittinen'?'Maahanmuuttokriitikon' agendan taustalla on oltava jotain ihan muuta. Ja tarkoituksella.

Minä alankin väittämään, että populistiset ’maahanmuuttokriitikot’ ovat oikeasti häpeällisen elitistisiä – sillä eivät he oikeasti pidä kenenkään puolia, vaan suosivat omaa ahdasta agendaansa ja halveksivat tavallista kansaa kertomalla mitä asioista tulisi olla mieltä, antavat kolmen sanan vastauksia monimutkaisiin asioihin, kertovat, mikä on hyvää taidetta ja vielä määrittelevät minkälaista seksiä tulisi harrastaa. He eivät tunne kulttuurien kehityksen dynamiikkaa eivätkä tajua, että länsimaisen kulttuuri ei ole hetkellinen konstruktio vaan pitkällisen kehityksen tulos. Ei tätä oikeasti tarvitse ulkopuoliselta uhalta suojella, vaan korkeintaan heiltä itseltään ja heidän mädättävältä vaikutukseltaan, sillä he haluavat tuhota suomalaisen sekä länsimaisen kulttuurin, jotta saisivat tilalle oman, junttifasistisen yhteiskuntansa, jossa voima on hyve, valtio (=enemmistö) määrittelee oikean tavan harrastaa seksia ja jossa juneslokat päättelevät holtittoman maahanmuuton lieksalaisen huoltoaseman roskiksesta löytyvistä kuiteista. Tavoitteena ei todellakaan ole moniarvoisuus, vaan uusi ahdasmielinen ja totalitaristinen monokulttuuri, joka ei suvaitse mitään muuta kuin oman totuutensa. Juuri sen 'kriitikon' totuuden.

Ja tällä tavalla he vain avaavat oven rappiolle ja tuholle.


Olen siis täysin samaa mieltä näiden ’maahanmuuttokriittisten’ kanssa siitä, että suomalaisuutta tulee suojella; nimittäin juuri tältä omiin pelkoihinsa jähmettyneeltä retoriikalta, jota erehdyksessä kutsutaan isänmaata puolustavaksi keskusteluksi ja politiikaksi - ja joka oikeasti on vain tuhoavaa, valheellista ja vastenmielistä vihakeskeistä agitaatiota.


Minun Mannerheimini ei taistellut tällaisten älyllisten takapakkien vuoksi.

 

Keksikää, ’kriitikot’, jotain muuta. Vaikka jotain todellista. Todellisuudesta on hyvä aloittaa.