12. kesä, 2015

Oikeistopopulismi ja tyyni vastarinta

 

Suomalainen oikeistopopulismi elää retoriikasta ja verbaalisesta agitaatiosta. Tämä ei liene kenellekään kovinkaan järisyttävä uutinen. Kun sisältöä ei ole, niin pitää puhua. Kun kaikki eivät suostu kuuntelemaan, niin pitää huutaa. Kun tarpeeksi kauan on huudettu, mikä tahansa äänekkäästi toistettu asia alkaa tuntumaan potentaalisesti todelta. Näinhän se menee.

Toisto. Toisto. Toisto.

Totuus.

Totuus.

Perspopulistin totuus. Ei vaihtoehtoa.

Ja juuri tällaisessa ilmapiirissä Immonen voi esiintyä islam-asiantuntijana, Halla-aho monikulttuurisuus-asiantuntijana ja kuka-tahansa-lieksalainen somalikulttuurin suurimpana tuntijana. Juuri tällaisessa ilmapiirissä parodian ja toden ero on hiuksenhieno.

Retorisen sodankäynnin arsenaalista oleellisin on vaatimus sananvapauden käsitteen laajentamisesta siten, että sananvapaus tarkoittaa oikeutta sanoa aivan mitä tahansa ja mikä tahansa järkevää ajattelua väkivalloin kohteleva ajatusmoska ON tasavertaista loogisen ja kriittisen ajattelun kanssa. Tiedättehän, esim. Eurabia- vainoharhan oikeutus on se, ettei sen mahdottomuutta kyetä todistamaan tai holokaustin kieltäminen on ihan yhtä validi väite kuin se, että holokausti tapahtui (esimerkiksi holokaustin epäily ON oikeutettua siksi, että yhtäkään dokumenttia EI Hitlerin allekirjoittamana löydy, joka antaisi selkeän käskyn juutalaisten tuhoamisesta).

Logiikka tässä ajatusmoskan tasavertaisuuden vaatimuksen maailmassa menee siten, että mikä tahansa kyseenalaistus riittää kumoamaan vastaväiteen (esim. tosiasian) – kuten jos minä epäilisin maapallon pyöreyttä, niin mahdollisuus epäilyyn riittää kyseenalaistamaan maapallon pyöreyden, jotenka minun kyseenalaistukseni tulee nähdä yhtä arvokkaana kuin tosiasia. Ja tietenkin todistustaakka siirtyy vastapuolelle, ei minulle. Tämä logiikka näkyy myös siinä, että mikäli et pysty todistamaan, ettei ihmisen alkuperä ole liskot avaruudesta, niin tämä epäilys kumoaa automaattisesti evoluution. Logiikka EI ole vaikeaa. Sarkasmihymiö.

Minä kutsun tätä logiikkaa perspopulismilogiikaksi.

Tällä logiikalla on suomalaisella (oikeisto)populismilla pitkä historia, ’ollaan sanavapauden ja Kansan asialla’. Perspopulistithan ihan tarkoituksella tukeakseen omaa älämölöagendaansa tuottavat toistuvasti mielikuvaa siitä, että heitä ja vain heitä vainotaan huolimatta oman perspopulisminsa totuudesta tai heitä inhasti kateuden vuoksi ”mustamaalataan” ja tähän mustamaalaukseen syyllistyvät saadun palautteen mukaan erityisesti suvakeiksi määritelty ryhmittymä, media sekä viranomaiset, jotta tämä mielikuva vahvistaisi väitettä Totuudesta ('sillä totuuden puhujia AINA vainotaan').

Perspopulistit ovat valmiita menemään niin pitkälle, että he luovat tarinoita 'punavihreästä kuplasta' ja mitä ilmeisimmin he uskovat siihen itse: http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2015/06/Punavihre%C3%A4-kupla-pdf.pdf

Tässä puhutteleva lainaus yo. kirjoituksesta:

-"Viestinnän tutkimuksessa on menetelmiä, joiden avulla journalismia ja siinä ilmeneviä sympatioita tai antipatioita suuntaan tai toiseen voi enemmän tai vähemmän objektiivisesti arvioida.

Tällainen on esimerkiksi kvantitatiivinen sisällönanalyysi, jonka avulla voidaan vertailla eri puolueiden saamaa mediajulkisuutta toisiinsa esimerkiksi sen mukaan, miten positiivisia tai negatiivisia ilmaisuja eri puolueista on käytetty.

Valitettavasti journalistiikassakin muiden yhteiskuntatieteiden tapaan kvantitatiiviset menetelmät ovat paljolti saaneet tehdä tilaa kvalitatiivisille menetelmille, jotka ovat alttiimpia tutkijan subjektiivisille ennakkoasenteille.

Vaikka suomalaisen median ennakkoluulot perussuomalaisia kohtaan voisi näyttää tällaisen akateemisen tutkimuksen avulla toteen, se tuskin vakuuttaisi tutkimuksen kohteita, politiikasta kirjoittavia toimittajia.

Niille, jotka ymmärtävät ilmiön muutenkin, ei sen tieteellinen vahvistaminen toisi mitään lisäinformaatiota."-

Tämä tahtoo sanoa siis kaksi asiaa:
1. Asioita ei tarvitse todistaa, riittää kun 'ymmärtää'. Tieteellinen vahvistaminen on varmasti sellaista vasemmistolaista hapatusta (kuten lukutaito, oikeinkirjoitus, argumentointi jne.).
2. Jos Jammu- sedästä kirjoitetaan vain negatiivisia asioita, tarkoittaa se median olevan puolueellinen. Jos persuja siis kritisoi jostain heille tyypillisestä typeryydestä, on se luonnollisesti väärin ja siksi persu saa uhriutua, sillä 'puolueellisuus'.

Muistakaa, että maapallokin on oikeasti litteä. Niille, jotka ymmärtävät tämän, ei asian tieteellinen vahvistaminen toisi mitään lisäinformaatiota.

MOT.

Minä en sitten aiheesta keskustele, sillä se on vain punavihreän kuplan tapa häivyttää totuus. Tähän kohtaan sarkastinen hymiö.

Sen verran toki voin pohtia, että mekanismi, jolla homobaarien määrä tietyllä alueella on raskauttava tekijä, kun niitä homobaareja on esimerkiksi persujen puoluetoimiston läheisyydessä useampi kuin herra Hamilon väkevässä todistelussa tuossa pahamaineisessa kuplassa?

Kirjoituksissaan perspopulistit nostavat esille joukkotiedotusvälineiden julkaisemat, tietenkin 'valheelliset' ja ilkeät kirjoitukset todisteena perspopulistien kokemasta vainosta. Pahinta mitä perslogiikan mukaan voi tehdä, on siteerata persun sanoja suoraan – ts. perspopulistin omien puheiden suora lainaus on persulle lähes kunnianloukkaus (mutta esimerkiksi perspopulistin tekemä henkilön Y nimittely lampaanraiskaajapedofiiliksi ei sitä tietenkään ole).

Tässä on taustalla ajatus siitä, että ihmisten ei tulisi tietää mitä mieltä oikeasti olet. Sillä mitä enemmän muut ihmiset saavat tietää miten dorka olet, sitä enemmän ne sinua arvostelevat. Eihän tällainen ole kivaa, eihän ? Onhan esimerkiksi inhottavaa se, että homosaation vastustajia kritisoidaan, afrikkalaisten kutsumista loisiksi moititaan, ehdotetaan maahanmuuttajien pakkosterilointia ja että ylimääräisen persereiän tehtailijoita kutsutaan rikollisiksi. Onhan tällainen ihan selkeää kunnian loukkaamista ja sananvapauden rajoittamista. Sillä sananvapaus (vain mulle)!

Minä itse olen toki oppinut, että monia näistä rajoituksista kutsutaan myös vanhanaikaisilla termeillä kuten 'laki' tai 'moraali'.

Perspopulistihan vetää ‘läpällä’, ‘ihan vitsivitsi hei’, ‘olin humalassa’ ja tämä on sitten sitä rosoisuutta ja kansankielellä puhumista. Voihan se ollakin näinkin, en minä kansan kielellä puhumista kritisoi, vaan päinvastoin, minäkin inhoan poliittista jargonia, mutta jos sisältö on vastenmielistä, rasistista ankeutusta niin on aivan sama miten, millä tavalla ja kuka sen sanoo, se on juuri, mitä se on.

Ja kun mediassa kritisoidaan perspopulisteja mistä tahansa, he pitävät sitä mielipiteidensä ja agendansa automaattisena oikeutuksena. Vähän samalla tavalla kuin salaliittoteoreetikko pitää epäilyksestään noussutta hälyä totuutensa kriteerinä. Jos taas media ei uutisoi jostain perspopulisteja kiihottavasta asiasta, kyseessä on luonnollisesti salaliitto perussuomalaisia ja ”Kansaa” vastaan. 'Eurabia!', 'Sharia!', ’Suuri mokutus!’. NE tulee ja tappaa.

Mihin tämä oikein perustuu ? Mistä tällainen perspopulistinen demagogia kumpuaa?

Oikeistopopulistipersujen teesi Eurabian ja ’Suuren Mokutuksen’ vaarasta ovat osittain rinnastettavissa 1900-luvun alun väitteisiin maailmanherruuteen tähtäävien "juutalaisten globaalista salaliitosta": tämä on tuttua kriisintunteen luomista oman agendan pönkittämiseksi. Vanha juttu siis. Ei mitään uutta perspopulistirintamalla.

Muslimivastaisuudesta ja ’monikulttuurisuuskritiikistä’ on tullut oikeistopopulistisen kulttuurirasismin keskeisiä ilmentymiä ja tämä mahdollistaa johtajavaltaisuutta, nationalismia ja rasistista ulkomaalaisvastaisuutta lietsovan liikkeen esiintymisen Kansan äänenä, sillä 'itsenäisyys on uhattuna ja kyse on Kansan suvereniteettia uhkaavasta Salaliitosta'.

Tästä on kyse.

Tämä perspopulismi tarvitsee AINA selkeän vastakkainasettelu ”Meihin” ja ”Heihin” – ja oleellinen määre on se että, vihollisia ovat juuri ne, jotka ovat eri mieltä (sekä erilaisia).

Mistä tämä populismi konkreettisesti koostuu? Ja mitkä ovat ne asiat, joita pitäisi tunnistaa, jotta oikeistopopulismin oireilu ymmärrettäisiin? Päästäänkö näillä tarpeeksi pitkälle tuon oikeistopopulismin kuvaamisessa ja mahdollisessa sisällöttämisessä:

• Nationalismi - se edustaa tunnereaktiota ”outoa” ja ”vaarallista” kohtaan ja pelkoa kilpailijoista, jotka vievät rahat, elinkeinot, suomalaisuuden, kulttuurin – ja naiset.

• Yhteiskunnalliset viholliset - pahinta saatanaa ovat esimerkiksi äärivasemmistolaiset, Kansaa riistävät pankit, kasvottomat markkinavoimat, ELIITTI ja tietenkin EU ja euro.

• Vihollisista viheliäin: intellektuellit - Kansasta vieraantuneita, suvakkeja, loismaisia tärkeilijöitä; heihin verrattuna ”Kansa”, ”Kadun mies” ovat moraalisesti ja älyllisesti ylivoimaisia.

• Populismin voima syntyy ihmisten kokemista pelkotiloista ja epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksista – ja näitä perspopulisti mielellään kylvää ja voimistaa erityisesti tuomalla esiin yksittäistapauksia tai tahallisia tilastojen ylitulkintoja.

• Oli vihollinen poliittisesti minkävärinen tahansa, perspopulisti haluaa puolustaa ”pientä ihmistä”, ”Kansaa”, jota populisti kuvittelee edustavansa, riistoa ja kaikkia koneistoja vastaan.

• Populismi on lähes poikkeuksetta aikasidonnaista – luonteensa mukaisesti perspopulistin tavoitteet ja propaganda muuttuvat usein, koska se niin usein perustuu vastustukseen ja tarttumiseen siihen, mikä on trendikästä ja tuo ääniä – ja nimenomaan pelkoreaktiot usein luovat näitä trendejä. Tämän vuoksi populismille on käytännössä mahdotonta määrittää pysyvää ideologian mallia. Tämän vuoksi oikeistopopulisimi ei ole poliittinen aate, vaan pikemminkin oire.

• Populisti vaatii ehdotonta sananvapautta (itselleen) – se haluaa kieltää sananvapauden rajat, jotta sen retoriikka ja asia(ttomuus)sisältö saataisiin nostettua samalle tasolle kuin argumentoitu mielipide. Tällöinhän ei oikeaa keskustelua edes voi olla, eikä voi syntyä rakentavaa dialogia, vaan lopputulos on kaaos, jossa äänenvoimakkuus ratkaisee.

• Populismi antaa hyvin yksinkertaisia vastauksia kompleksisiin ongelmiin ja välttää todellista argumentointia – perspopulisti ei argumentoi, perspopulisti ”kertoo asian niin kuin se on, oikeilla sanoilla ja laittaa asiat kuntoon”. Kyllä Kansa tietää!


Minä itse uskon, että populistinen liikehdintä on oire, johon tulee reagoida – ja että pahin virhe mitä kukaan voi tehdä, on ylimielisesti dissata populismin esilletuomaa viestiä. Populismi ei ehkä osaa muotoilla asiaansa sellaiseksi kuin se haluaa, mutta jokin on pielessä silloin, kun populismi alkaa ylläpitämään ja voimistamaan rasistisia pelkoreaktioita. Tähän tulee reagoida. Ihan jo siksikin, että populistinen uhrimentaliteetti ja sananvapaushorina näyttäytyisi sellaisena kuin se on: naurettavana.

Mutta miten reagoida? Mitä tehdä?

Euroopan maat ovat kokeilleet erilaisia strategioita vastatakseen järjestäytyneen rasismin uhkaan. Joissakin maissa muukalaisvihamieliset puolueet on eristetty. Toisaalta monilla poliittisilla puolueilla ei ylipäätään ole minkäänlaista strategiaa rasismia vastaan. Ne tuntuvat olevan varsin avuttomia ja strategiassaan reagoivia, ilman selkeää ajatusta, tapaa ja muotoa. Ja näin tuntuu olevan meillä Suomessakin.

Tätä avuttomuutta on turha ihmetellä: sen enempää eristäminen kuin aktiivinen vastarintakaan eivät nimittäin ole yksinään toimineet. Tämä on todettu useassa eri Euroopan maassa – kuten se, ettei yksikään muiden käyttämä strategia ole takuuvarma, vaan jokaisen maan tulisi löytää se oma strategiansa. Näin tulisi tehdä Suomessakin, ennen kuin on liian myöhäistä.

Erilaisten julkilausumien (esim. Montserrat Guibernau) mukaan strategian osia voisivat olla ainakin:

•Poliittisen vastuun ottaminen. Muodostamalla rasisminvastaisia komiteoita ja liittoutumia poliitikot osoittavat olevansa huolissaan syrjinnästä ja rasismista.

Poliittisen johtajuuden ottaminen, niin etteivät ääriainekset pääse määräämään politiikan päiväjärjestystä. Poliitikkojen on muistettava aina korostaa monimuotoisen yhteiskunnan myönteisiä piirteitä.

• Äänestäjien luottamus politiikkaan ja oikeudenmukaisuuteen on palautettava lisäämällä avoimuutta ja vähentämällä byrokratiaa.

• Puolueiden on muodostettava tasapainoinen, kontrolloitu ja ihmisoikeuksia kunnioittava näkemys maahanmuutosta.

• Poliitikoiden on otettava huomioon työväestön huoli työmarkkinoista. Työntekijät kokevat usein, etteivät pysty kilpailemaan muualta tulleen (tai muualla olevan) halvemman työvoiman kanssa.

• Rasismista ja viharikoksista on tultava rangaistus – rasismiin on suhtauduttava kuin rikollisuuteen: tuomittavaa ja ei-toivottavaa. Muukalaisvihamielisiä ajatuksia esittäviä poliitikkoja, ryhmiä ja järjestöjä on estettävä pääsemästä tärkeisiin asemiin. Ilman tällaista nollatoleranssia yhteiskuntaan soluttautuu väistämättä esimerkiksi islamofobisia aatteita.

• Medialla on avainrooli muukalaisvihamielisen agendan paljastamisessa. Toimittajia tulee kannustaa tutkivaan journalismiin, kuten muualla Euroopassa on tehty. Sananvapaudesta täytyy pitää huoli – myös niiden, jotka ovat eri mieltä.

• Yksilötasolla oltava rohkea ja sanottava: rasismi EI kuulu meidän arvoihimme.

• Vähemmistö- ja etnisiä ryhmiä ei saa eristää, jotta ne eivät 'vieraannu' ja radikalisoidu - ja ruoki rasistista politiikkaa. Yhteiskunnan ei tule keskittyä vain ylläpitämään ja suojelemaan kapeaa joukkoa kansallisia tapoja ja traditioita, sillä kaikki eivät niitä kuitenkaan jaa, jotenka osa kansasta on joka tapauksessa 'vieraannutettu'. Tärkeintä ovat ihmisarvo ja teot – ei uskonto, ei tavat, ei tapa harrastaa seksiä. Tämä koskee kaikkia ihonväristä, aatteesta tai uskonnosta riippumatta.

• Tunnistettava mahdolliset radikalisoitumisen juurisyyt: pitää löytää se ydinmekanismi ihmisessä JA ympäristössä. (Koraani EI nimittäin ole se juurisyy).


Oikeistolaisen populismin uhkaa ei saa missään nimessä väheksyä eikä tätä tulisi vain vähätellä ääri-ilmiönä, joka hiljalleen katoaa. Yksikään perinteinen puolue Suomessa ei ole onnistunut tyynnyttämään maahanmuuton ihmisissä herättämää pelkoa, eikä pysäyttämään rasistisen aineksen etenemistä. Tulee väkisinkin mieleen, että ovatko puolueet toden teolla ymmärtäneet, mitkä tekijät ajavat äänestäjiä muukalaisvihamieliseen toimintaan? Miten on mahdollista, että rasistinen perspopulistipropaganda elää ja voi hyvin?

Ja vaaleissa persujen listat pursuivat ja pursuavat edelleen vuonna 2015 rasisteja: ääniä haalitaan vimmalla ja olemassaolevaa, itse luotua pelon ilmapiiriä hyödynnetään miltei vastuuttomasti. Ei mitään väliä, kunhan ääniä saadaan ja kunhan 'Jytkyä pukkaa'.

Totuus lienee, että oikeistolaisen populismin kohtaaminen on passiivisuutta parempi vaihtoehto. Vahva rasisminvastainen kansanliike olisi terve merkki ja viesti sekä äänestäjille että rasistisille populisteille siitä, että rasistiset mielipiteet eivät sovi sivistyneisiin ja monimuotoisiin yhteiskuntiin.

Tarvitsemme selkeää vastarintaa. Vastarintaa, joka pyrkii kertomaan kiihkottomasti ja avoimesti sen, miksi rasismi ja rasistinen retoriikka ovat väärin, on tuotava esille mikä on oikeistopopulistien agenda, on otettava tosissaan populismin esiintuoma pelko ja on tuotava esille minkälaisia eri suvaitsemattomuuden muotoja on olemassa.

Ja on kerrottava, että rasismia ei tarvitse mikään Kansa, ongelma tai murrosvaihe.

Minä kutsun tätä ’tyyneksi vastarinnaksi’. Ei väkivaltaa, ei väheksymistä, vain selkeyttä, tinkimätöntä ja suoraa informaatiota – sekä selkeän rasismin tuomitsemista ja eristämistä. Niin politiikassa kuin yksilötasollakin. Nollatoleranssi. Tyyni vastarinta.

Sillä jos me otamme rasismin osaksi hyväksyttyä poliittista agendaa, on riski, että Suomi on pian esimerkki länsimaasta, jossa rasismi uhkaa normalisoitua ja jossa viharikoksista syyllisyyttä sälytetään uhrien harteille, kuten on käynyt esimerkiksi Unkarissa ja Italiassa. Tämä nimittäin viestittää kansalaisille, että rasismi on hyväksyttävää, kenties jopa toivottavaa. Unkari ja Italia ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten rasistiset mielialat voivat normalisoitua, jos rasistisen populismin agenda otetaan avoimesti vastaan, eikä siihen reagoida oikein tai jos ei reagoida lainkaan, vaan hyväksytään 'kultaisen keskitien' ja 'sillanrakentelun' hengessä.

Meidän haasteemme Suomessa on ollut pitkään politiikan samankaltaistuminen, joten mistä me olemme voineet tietää tai miten me nyt tiedämme, että valittu politiikka on oikea, jos sille ei ole ollut vaihtoehtoja? En minä siis ole niin hämmästynyt siitä, miten vaikeaa meillä on hahmottaa rasistisen demagogian luonnetta sekä motiiveja.

Ihmiset eivät hyväksy enää vallan instituutioiden tarjoamia ”totuuksia” samalla tavalla kuin aikaisemmin ja tuohon tilaan on iskenyt 'maahanmuuttokriittinen' poliittinen demagogia. Meillä tuleekin olla vaihtoehtoja, jotka kumpuavat ’totuuksien’ kyseenalaistamisesta. Ja näin on hyvä, sillä tämä pakottaa meidät dialogiin.

Kuitenkin irrationaalista 'maahanmuuttokriittistä' rasismia vastaan on reagoitava aina rationaalisuudella. Hulluus elää ilman tukeakin, järki on se jota ei saa unohtaa, järki on se jota tulee tukea.

Siksi tyyni vastarinta. Jo yksilötasolla.

Ei vaihtoehtoja.


Ja perspopulisti itkeköön kammiossaan.