1. touko, 2014

Perussuomalainen uskovaisuus ja kuviteltu argumentaatio

 

Perusmateriaalia ’argumentoinnin’ välineistössä nuivalla persnatsilla on yksittäisten tapausten yleistäminen – tyyliin, että perussuomalaisten vaino on totta – ja tähän riittää vallan mainiosti kollektiivinen persukokemus: ei ’faktaa’, ei tilastoa tämän yhteiskunnallisesti ilmeisen merkittävän kipupisteen tutkimuksista.

Yksittäinen uutinen yhdessä kollektiivisen persutuohtumuksen kanssa riittää tässä kohtaa sujuvasti todistusaineistoksi. Näin asiat muotoutuvat persujen kollektiivisessa tajunnassa. Uhreja ollaan ja herra Tossavaisen päivittäisestä US- päiväkäskystä haetaan tuki ja turva omalle uhriudelle. Raskasta on. Ja persut taputtavat toisiaan olalle, ’meitä kiusataan, mutta jaksakaamme, me olemme kuitenkin oikeassa’. Tätä he hokevat, tällä he pieksevät itsensä yhä uudelleen ja uudelleen siihen hurmostilaan, jossa totuus, järki ja suhteellisuudentaju ovat pois huuhdotut, kuin olisi jatkuva humalatila, josta ei uskota krapulaa tulevan. Uskovaisia, sanon mä.

Mutta tämä maailma, jossa totuus, järki ja suhteellisuudentaju ovat pois huuhdotut, on outo. Se, mikä sallitaan persu-uskovaiselle, sitä ei muille sallita. Maahanmuuttokriittisen ajattelun mukaan esimerkiksi rasismia ei voi osoittaa, joten sitä ei ole, sillä se on vain subjektiivinen kokemus: kyseenalainen yksittäistapaus. Silti persulle riittää omakohtainen kokemus yleisen lain luomiseen, persuvaino ON totta, sillä on sellainen fiilis. Maahanmuuttokriitikko selittää: ’ei tää mun somalidissaus mitään rasismii oo, mulla ja mun frendeil vaan on huonoi kokemuksii, et niinku todellisuudest tää mielipide pukkaa, et mee, suvakki käymään siellä-ja-tuolla, niin hoksaat hei. Ja katso Ruotsia, siellä vaan raiskaillaan, miksi haluat suomalaiset naiset altistaa raiskauksille?’.

Mutta kun joku on kohdannut rasismia, niin se on vain 'yksittäinen tapaus'. Ja pahimman laatuinen yksittäistapaus: subjektiivinen! Ei kelpaa, ei maistu tällainen persu-uskovalle. Tämä tapa toimia on toki näppärää itselleen, kun tarina on jo päätetty ja sitten ’todellisuudesta’liimataan yksittäisiä tapahtumia valikoivasti tukemaan omaa tarinaa, jolloinka saa luotua kollektiivisen tunteen lainalaisuudesta.

Ei saisi unohtaa, että ’rasismi’ on käsitteenä samankaltainen kuin on ’historia’. Termit sinällään ovat tuttuja ja jokainen ihminen tietää suunnilleen noiden termien merkityksen, mutta sisältö ja tulkinta ovat jatkuvan uudelleen määrittelyn alaisia. Kun rasismia ei voi selkeästi, mitattavasti osoittaa, josta seuraa persnatsin logiikan mukaisesti, ettei rasismia ole, niin miksi emme sitten yhtälailla kiellä historian olemassaoloa? Ehkä siksi, että tässä ei olisi mitään järkeä.
 
Eri logiikalla mennään persnatsien maailmassa. Muilta vaaditaan faktaa. Mutta mitäs siitä, Jytkyä pukkaa ja vain Jytky merkitsee. Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Tai oikeammin: paska haisee ja balalaikka soi.
 

Myös pakolaisia pitäisi auttaa siellä omassa maassaan maahanmuuttokriittisten kannanottojen mukaan, mutta seuraavassa lauseessa ollaan jo valmiita leikkaamaan kehitysapua, ’jotta vanhusten vaipat saataisiin vaihdetuksi’. Aivan kuin tuo kehitysapukin olisi JUURI vanhuksilta, heikoilta ja sairailta pois. Mutta yhtälailla voisi valittaa, että miksi ihmeessä me rakennamme juuri tuon-ja-tuon tien tai miksi investoidaan juuri tuohon rakennukseen: NE RAHAT OVAT MUMMOILTA POIS!

 

Saahan sitä olla resurssien allokoinnista eri mieltä, mutta maahanmuuttajien syyllistäminen näistä päätöksistä on väärin jo ihan siksikin, että se osoittaa suhteellisuudentajun vääjäämätöntä puutetta, mutta se on myös sormella osoittavan retoriikan vuoksi maahantulijaa demonisoivaa. Ja sitten ihmetellään, miksi rasismia on. Kiitos tästä, syyllistävän retoriikan käyttö.
 

Jos talouden realiteetit ovat ne syyt, miksi pakolaisia ei tulisi ottaa eikä myöskään myöntää turvapaikkoja, niin miksi ei sitten vain puhuta siitä? Miten ihmeessä siinä kohtaa tarvitaan tilastollista rotuoppia, jolla ihmisiä luokitellaan hyviksi ja huonoiksi? Ja jos maahanmuuttaja on töissä, silloin se työ on taas suomalaiselta pois. Vaikuttaa siltä, että tekee maahanmuuttaja mitä tahansa, tekee hän joka tapauksessa väärin. Olen myös pohtinut, että ulkomaalaisten työttömyysprosentti on noin 25%, niin eikö se loppu 75% sitten tuo yhtään tuloja tälle kurjuudessa rypevälle valtiolle?

Tilastojen raiskaus on maahanmuuttokriitikon mielipuuhaa. Erityisesti, jos tilastoon saa yhdistettyä rikoksia ja Youtube- videoita ja yksittäisiä uutisia mistä tahansa maailman kolkasta, jotta tilastoon saadaan yhdistettyä Pavlovin koira- metodin mukaisesti tunnepitoinen sisältö ja automaattinen, kritiikitön johtopäätös: NE ovat pahoja. Viis siitä, että tilastolla ei voi selittää minkään ihmisryhmän luonnetta saati arvioida yksittäisen henkilön alttiutta rikollisuuteen. Ikävä kyllä ainoa tapa päästä eroon ulkomaalaisten rikollisuudesta olisi sulkea rajat kokonaan.
 
Tilastollinen ’yliedustus’ on yksi tilastollisista päämantroista, joita hoetaan kuin yhdestä suusta, ja ratkaisuista suosituin on estää yliedustettujen maiden henkilöiden maahan pääsy. Yliedustus kertoo kuitenkin vain sen, minkä se kertoo: että tietty populaatio poikkeaa verrokkipopulaatioon verrattuna tietyn suuruisen määrän. Mutta sen sijaan, että ihan oikeasti pohdittaisiin syitä noiden erojen taustalla, hypätään suoraan helppoihin ratkaisuihin liittyen uskontoon ja kulttuuriin selittävinä tekijöinä välittämättä siitä, että esimerkiksi vuonna 2011 vakavimpiin raiskauksiin syyllistyneet 118 henkilöä EIVÄT voi selittää mitenkään koko ulkomaalaisen populaation luonnetta. Kun otos on pieni, on yksittäisen tekijänkin vaikutuskin suuri.
 

Vaikka nuo 118 olisivat kaikki islamin uskoisia, ei se selittäisi islamin uskoa, vaan se kertoo, että on 118 inhottavaa rikollista, jotka tulee tuomita maan lakien mukaisesti. Mutta kun tähän liittää muutamat Koraanin säkeet, niin luodaan tunne lainalaisuudesta, käskystä, ohjeesta, jota muslimin on pakko totella. Ja näin muutamasta tapahtumasta saadaankin yksinkertaistavalla logiikalla luotua laki ja yli miljardin ihmisen uskonto on selitetty auki. Jos minä menen satunnaisesti valitsemaani ravintolaan, mittaan jokaisen siellä olleen miehen pituuden, voinko päätellä siitä suomalaisen miehen keskipituuden? No, en tietenkään voi – sillä mitäpä jos siellä sattui juuri olemaan vierailulla Suomen korismaajoukkue? Ja selittääkö tämän otoksen poikkeavuuden se, että suurin osa oli kristittyjä?

 
Veikkaan, että selitys ei avaudu näin helposti. Tilastolliset poikkeamat eivät avaudu tuntematta tekijöitä tämän poikkeaman takana. Tuskin. Mutta kun pyritään selittämään yhdellä tekijällä koko populaatiota - esim. Koraanin säkeellä - olemme jo matkalla määrittelemään niitä, joiden tuleva koti löytyy joukkohaudasta.
 
Minä olen huolissani esimerkiksi seuraavista tilastoista:



Pohjoissuomalaiset asukkaat ovat mitä ilmeisimmin hirvittävän paljon alttiimpia rikollisuudelle verrattuna eteläiseen Suomeen. Geneettistä? Tämähän on hirvittävä fakta! Tälle pitää tehdä jotain!

 

Toinen asia, mikä minua huolettaa, on kouluttamattomien rikollisuus:
 
 
Hirvittävä yliedustus kouluttamattomilla henkilöillä. Ja tästä vaietaan valtamediassa systemaattisesti! Miten tämä on mahdollista?
 

On siis varmaa, että:

  1. Pohjois-Suomessa tehdään rikoksia enemmän asukkaita kohden, kuin etelässä – pitäisi alkaa harkitsemaan sisäisen maahanmuuton rajoittamista tuolta maakunnista etelään päin. Ainakin tulijoiden valmiutta sopeutumiseen tulisi tutkia tarkemmin. Minä en halua naapuriini noita pohjoisen tappajia – haluatko sinä?
  2. Vain peruskoulun käyneet muodostavat selkeän yliedustuksen tilastoissa väkivaltarikoksissa – pitäisi ehkä alkaa pohtimaan, josko kaikki kouluttamattomat moukat siirrettäisiin yhteiskunnasta erilleen epäkelpona aineksena, sillä rikollisuus näyttäisi olevan näiden kouluttamattomien miltei kulttuurillinen ominaispiirre. Minä en ainakaan halua näitä kouluttamattomia rikollisia naapuriini – haluatko sinä?

 

Tilastojen tulkinta on äärimmäisen helppoa. Erityisesti väärintulkinta. Tilasto, valhe, emävalhe.

 

Mutta ei tällainen ole mitään keskustelua. Ei oikeasti ole edes yritystä keskusteluun. Tuon maahanmuuttokriitikon muka-keskustelun tarkoitus on yksinkertainen: agitoida ja kiihottaa samanmielisiä ja pyrkiä luomaan ulkopuolisille vaikutelma, että aggression vastapuoli, suuri maahanmuuton kriisi, todellakin on olemassa jossain. Senhän täytyy olla, eihän siitä muuten niin paljon puhuttaisi. Eihän?

 

Eikä tässäkään kohtaa maahanmuuttokriitikko näe mitään ristiriitaa hokemassaan, joka väittää, ettei ’asioista puhuta’, ’maahanmuutto on tabu’. Ei tarvitse kuin mennä mihin tahansa nettisivulle, niin löydätte islamin selitettynä perussyynä miltei joka ikiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan ja törmäät outoihin väitteisiin siitä, että maahanmuutto on massiivinen ongelma sekä uutisista saa jatkuvasti lukea persujen ulostuloja, miten maahanmuuttajat tulisi kastroida tai että raiskaaminen on Niiden joukossa kansanhupia. Turha väittää, että keskustelua ei ole: sitä on niin paljon, että korvani vuotavat verta.

Se keskustelu on vain huonoa keskustelua, sillä maahanmuuttokriittinen persu-uskova haluaisi, että keskustelua käytäisiin vain hänen aiheistaan ja hänen säännöillään ja hänen uskostaan. Tällainen maahanmuuttokriitikko elää aivan erilaisessa tiedon todellisuudessa, kuin oikeasti keskusteleva kulttuuri vaatisi: tuo persu-uskovan todellisuus on rakenteeltaan ristiriitainen, epälooginen ja tarkoituksellisen yksinkertaistava. Tällaisen kanssa on vaikea keskustella, kun lähtökohdat ja periaatteet ovat aivan erilaisia.

Keskustelussa persu-uskovan maahanmuuttokriitikon tarkoitus on vain herättää huomiota, haastaa riitaa ja muuttaa keskustelua; sen suuntaa ja sisältöä ja saada tämän persu-uskon opinkappaleet osaksi normaalia agendaa, hyväksytyksi osaksi päivittäistä keskustelua. Ja näin toimien maahanmuuttokriitikon älämölö olisi saatu ujutettua osaksi valtavirtaa. Persulaisen propagandakoneiston lampaat, ne kuuluisat 'hyödylliset idiootit', ne kiihkottomat ja analyyttiset ’maahanmuuttokriitikot’, tekevät likaisen työn: he varmistavat, että ’asioista’ puhutaan, he toistavat papukaijoina mestareidensa sanoja, varmistavat kommenttiosastojen täyttyvän yksittäisistä uutisista sekä propagandasivustojen linkeistä, hämärtävät tarkoituksella käsitteiden merkityksiä ja loukkaantuvat toistensa puolesta, jos joku sattuu olemaan eri mieltä ja tämä eri mieltä oleminen sumutetaan väitteinä sensuuripyrkimyksistä.

 
Oikeaan keskusteluun kuuluu, että saa olla eri mieltä. Ja siksi propagandaan tuleekin vastata: rauhallisesti, selkeästi, osallistavasti, hyväksyen, avoimesti. Valheellisen propagandan mitätöiminen ei muuta totuutta, valheellisen propagandan mitätöiminen ei vääristä totuutta vaan päinvastoin: näin totuus pysyykin totuutena. Tämän on oltava maahanmuuttokriittisen keskustelun tarkoitus: varmistaa, että rasistinen retoriikka ei vääristä totuutta, että rasismi ei muunnu osaksi hyväksyttävää politiikkaa eikä estä asioiden kiihkotonta käsittelyä.
 

Itse uskon, että Perussuomalaisten tarkoitus ei edes ole tehdä mitään järkevää politiikkaa. Eivät he muuten tekisi politiikastaan tunnepitoista, lähes uskonnollishurmahenkistä höttöä, jossa oikeisiin ongelmiin ei oikeasti tarjota mitään oikeita ratkaisuja. Jos Perussuomalaiset haluaisivat olla ihan oikeasti jokin vaihtoehto, he sen myös tekisivät. Mutta he haluavat vain pelastaa Suomen sellaiseksi, kuin he sen kuvitelmissaan ovat mieltäneet.

Sen sijaan he keskittyvät teatraaliseen leikkipolitiikkaan, jossa pääteemana on esiintyä suomalaisuuden pelastajina ja tällainen nationalismi on aina tunnepitoista uskovaisuutta. Siksi logiikkaa ei kaivata, siksi persuja on järkevän ihmisen myös helppo kritisoida. Ei uskontoakaan voi järjellä selittää – eikä pidäkään: on asioita, joihin päätymisen voima ei ole rationaalisessa ajattelussa. Aivan kuten muutkin fundamentalistit, perussuomalaiset elävät sydämellä ja tunteella. Ja tämä heille sallittakoon.

Mutta hyvien ihmisten tehtävä on reagoida aina, kun fundamentalistit alkavat esittämään omia vaatimuksiaan. Meidän ei tule olla hiljaa, kun persu-uskovaiset raiskaavat perusarvojamme ja oikeuttavat arvojemme polkemisen nationalistisella, miltei uskonnollisella vääräuskoisuuden läpitunkemalla reaktiolla kaikkea ”outoa” ja ”vaarallista” kohtaan ja lietsovat pelkoa pelottavista 'vääräuskoisista', jotka vievät rahat, elinkeinot, suomalaisuuden, kulttuurin ja naiset.

Jotenkin minusta tuntuu, että etsimällä uhkia ja tekosyitä uskonnoista ja kulttuureista, persu-uskovaiset yrittävätkin piilottaa sen hirvittävän tosiasian, että olemmekin kaikki ihan samanlaisia: ihmisiä.

 
Eivätkä he edusta sitä ’oikeaa’suomalaisuutta: he vain uskovat niin.
 

Minun ohjeeni on: maassa maan tavalla.

 

Tämän Perussuomalaiset ovat ilmeisesti unohtaneet jo monta oikeudenkäyntiä sitten.


Silti: kuunnelkaamme heitä. Hiljaisuus olisi kaikkein pahinta.