9. huhti, 2014

Hirvisaari ja pikkubreivikien uuden fasismin kaipuu

 

Sananvapaus. Se on hieno asia.

Se on niin hienoa asia, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat omia sen itselleen – ja tehdä siitä pilkkaa, jotta kaikki olisi sallittua. Siis kaikki, paitsi eri mieltä oleminen.

"Valitettavasti moni nuori erehtyy äänestämään harhauttavasti luontoarvoilla ratsastavaa homopuoluetta eli vihreitä. Hämmästelen sitä, että se ei liity yhteen toisen homopuolueen eli vasemmistoliiton kanssa...”


"Mielestäni on syytä kysyä, olisiko homoseksuaalisuudessa kyseessä jonkinlainen seksuaalinen kehitysvamma, jos henkilö ei kehity luonnonjärjestyksen mukaisesti? Ei siis varsinainen sairaus vaan vamma. Vammaisenkin on syytä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, koska ei muuksi muutu. Voisin kuvitella, että tosiasioiden hyväksyminen on parempi kuin niiden kieltäminen."

James Hirvisaari on tehnyt valtavasti työtä sen eteen, että sananvapaus saataisiin pilattua ja jotta hänen suvaitsemattomuuden agendansa tulisi osaksi hyväksyttyä, yhteiskunnallista keskustelua, kuin todellisena vaihtoehtona. Herra Hirvisaarihan on peräänkuuluttanut sananvapauden roisimpaa käyttöä ja suomen kielen rohkeaa käyttöä: ”Minä puolestani ajattelen niin, että sananvapauden puolustamiseksi suomen kieltä on käytettävä entistä värikkäämmin, entistä rohkeammin, jopa entistä ilkeämmin". Puhutaan 'roastaamisesta', jotta suomen kaunis kieli ei vain kuolisi.

Ja tässä näyte tästä rohkeasta sanan säilän käytöstä, tuosta kauniista suomen kielestä:




Saahan sitä puhua. Saahan sitä kärjistää. Saahan sitä käyttäytyä huonosti. Sehän on sananvapautta. Mutta tässä kohtaa ei loppujen lopuksi ole kyse pelkästään oikeudesta puhua, vaan oikeudesta solvata ja öykkäröidä sekä saada mikä tahansa verbaalinen tunkiotavara hyväksytyksi tavaksi viestiä, jotta älämölö nousisi harkitun, tosiasioita sisältävän mielipiteen rinnalle. Pisteet toki herra Hirvisaarelle, sillä hän tekee, kuten opettaa. Tämä on piirre, jonka moni muu unohtaa. Arvostan.

Mutta onko tämä 'sananvapauden' kaiken salliva kakofonia sellainen, jonka varjolla me haluamme tai voimme sallia vähemmistöjä sorrettavan, kansanryhmiä vastaan kiihotettavan ja harkitun mielipiteen väheksyttävän?

Tämä ilmiö on sukua anonyymien agitaattorien toiminnalle, sillä taustalla on tismalleen sama dynamiikka, kuin eräässä kirjoituksessani kuvasin: -”Nämä anonyymit agitaattorit uskovat ilmeisen voimakkaasti, että heillä on missio ja sen sisältö on Suomen pelastaminen islamilta, ruotsin kieleltä, EU:lta, huonolta politiikalta, homoilta ja kaikelta, joka ei ole heidän mieleensä ja tuon pelastuksen sisällön he ovat omissa fantasioissaan rakentaneet kokonaisuudeksi, jota epähuomiossa kutsuvat isänmaallisuudeksi.

Te elätte yltäkylläisyyden keskellä, maassa, jossa olisi kaikki edellytykset hyvään elämään, mutta kaiken potentiaalisen hyvän sijaan te kulutatte aikaanne islamofobisilla sivustoilla keräämässä vihaa kuviteltua vihollista kohtaan, pieksette itsenne perverssiin raivoon ruotsin kieltä kohtaan, uskottelette, että on olemassa kaiken mahdollisen pelastava ylimaallinen politiikan voima, jonka vain te näette sekä ymmärrätte ja etsitte keskustelupalstoilta sopivia kohteita, joita kohtaan voitte netin suojissa julistaa, vihata ja tuntea suunnatonta voimantunnetta – aivan kuin kaduilla kulkisitte kommandopipoon pukeutuneina ja satunnaista vastaantulijaa löisitte, yhtäkkiä, ilman varoitusta ja sitten juoksisitte karkuun, kutsumatta ambulanssia.

Ja te kuvittelette tekevänne jotain suoraselkäistä ja suomalaista? Kuvittelette pelastavanne Suomen ja länsimaisen kulttuurin? Tuolla toiminnan dynamiikalla, jota kutsutaan fundamentalismiksi?”-

Nämä fundamentalistit vaativat itselleen oikeutta määritellä keskustelun sisällön, tavan sekä muodon. Ei ole asiaa, jota ei yritetä kääntää maahanmuuttoon, islamiin, mummojen vaippoihin tai EU:n takana olevaan salaliittoon. Se, että on huolissaan mummojen vaipoista, omaishoitajista ja heikossa asemassa olevien ihmisten kurjuudesta ja perustetaan muutama Facebook- ryhmä, on sinällään hienoa kansalaisaktiivisuutta - mutta kun tämän hehkuttamisen oikeuttamina sorretaan niitä kansanryhmiä, joista ei pidetä, niin sitä ei kutsuta politiikaksi. Sitä kutsutaan kaksinaamaiseksi populismiksi ja keppihevosteluksi sekä fasismin kaipuuksi. Tiedättehän, sinivalkoinen sankari saapuu Mannerheimiksi riittimenoin nimetyllä, valkoisella ratsullaan paikalle ja huutaa: ”Nyt rohkeasti omaishoitajien asialla, vaipat vaihtoon!” ja siinä samalla muutamalta homolta miekan iskulla pää poikki.

No, mitäs ihmisoikeuksista, vaipat ovat tärkeämpiä. Mutta moraalisesta näkökulmasta tarkasteltuina asiat eivät toimi näin: sillä nuo kummatkin ovat tärkeitä, eikä politiikka ole nollasummapelia: yksi hyvä ajatus EI oikeuta yhtä pahaa. Kun keskustelu menee öykkäröinniksi ja kaiken sallivaksi, ollaan matkalla siihen, että kaduillamme kulkee pikkubreivikejä, jotka ovat piesseet itsensä pyhään vihaan ja tekevät, mihin esikuvansa heitä yllyttää. Sama kaiku on askelten! Ja tiedän, osa lukijoista huutaa jo: "Breivik-kortti!". Tiedän, helppoa ja halpaa, mutta huoli taustalla lienee selvä.

Ja tämän keskustelemattomuuden ja öykkäröinnin dynamiikka näkyy jo meillä Suomessa. Siitä konkreettisia esimerkkejä ovat ainakin Facebookissa ilmiannoin kaadetut sivustot ’Jussi Halla-ahon Kootut Sanansa Syömiset’ ja tietenkin 'Paljastetun' sivu jo muutaman kerran. Kyse on sivustoista, jotka tuovat esille suomalaisessa politiikassa toimivien agitaattoreiden sanomisia, erityisesti kuvakaappausten muodossa. Tässä taustalla on kuvakaappauksista loukkaantuneiden pienten ihmisten lauma, joka kostaa osaamallaan tavalla: istahtaa ilmiantonapin päälle. Tiedättehän: 'mutku sananvapaus'.

Kuten ystäväni totesi: "Kootut-sivusto oli rasismin ja fasismin vastainen joka kävi äärioikeiston hermoon kuvakaappausten takia. Äärioikeistolaisten omien sanomistensa julkituominen kuvakaappauksilla rasisminvastaisella sivustolla oli sananvapaussankareiden mielestä väärin. Jos kerta pienen yleisön saanut blogi ja vain 1500:n tykkääjän sivusto koetaan uhaksi ja joutuivat sensuurin kohteeksi niin miten tämä tilanne tulee jatkumaan? Mietin vain ja vähän pelottaa". Ja minä mietin ihan samaa. On se vaikeaa, se eri mieltä oleminen.


Seuraavissa kuvakaappauksissa näkyy orastavana tuo Hirvisaaren lanseeraama roastaus, jossa'sananvapauden puolustamiseksi suomen kieltä on käytetään entistä värikkäämmin, entistä rohkeammin, jopa entistä ilkeämmin'.

Ja jälki on tällaista:




Tämä on se, mitä tapahtuu, kun sana on täysin vapaa. Ja omia sanomisistaan syntyvä nolouden tunne ajaa tekemään tekoja – kuten istumaan ilmiantonapin päälle - joissa eri mieltä olevien tila halutaan kaventaa. Tämä, jos jokin, on pienen ihmisen toimintaa.

’Mutku se loukkas mua!’. ’Mutku se ei leikkinyt mun kanssa ja just mun ehdoilla’.

Minä. Minä. Minä. Minun sananvapauttani on loukattu olemalla eri mieltä! Ne siat, ne viherpunikit ja hyysärit! Ne sanoivat ekana! Ite oot tyhmä! Ja näin se ’dialogi’ etenee.

Nuo-aloittivat’- argumentti on toki onneton syy oikeuttaa oma synkeä kyvyttömyys vastaanottaa mitään kritiikkiä ja on lisäksi aikoja sitten menettänyt jo merkityksensä, sillä se hetki, jolloin ihmiset alkoivat olemaan eri mieltä, on niin kaukana, ettei silloin osattu vielä edes kirjoittaa. Eikä sillä oikeasti ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, miten reagoi, miten jatkaa matkaa. Itsekin olen käyttänyt ’nuo-aloittivat’-argumenttia, mutta lopetin sen silloin, kun täytin 12. Samoin olen ottanut vastaan viestejä, joissa 'minut pitäisi piestä ymmärtämään', mutta en silti istu ilmiantonapin päällä - sillä keskusteluun nykypäivän avoimessa ympäristössä kuuluu tämä agitoinnin ja 'roastaamisen' riski. Ja se on vain siedettävä. Ja jos ei kestä kuumuutta, kannattaisi pysyä poissa keittiöstä.

Nyt pyydän - olkaa hetki hiljaa ja lukekaa tämä. Hetero Pride, olkaa hyvä:

 


”…telkku on täynnä pakko homotusta…”

”…positiivinen syrjiminen että homous on jotenkin parempaa kuin heterous…”

”…muutenkaan et ole mitään jos et ole homo…”

 

Sanan säilän rohkeaa käyttöä? Vai tarkoituksellista ihmisryhmän demonisointia?

Tämä ’Hetero Pride’- kulkue oli tietenkin ihan sattumalta James Hirvisaaren agendalla, sillä sehän tukee 100%:sti hänen ’suomen kielen rohkeaa käyttöään’. Eikä kyse tietenkään ole mistään homofobiasta, muuten vaan tätä mainiota tapahtumaa mainostetaan ’homotuksella’.

Ihan tiedoksenne: hetero voi olla ilman viittamista homoihin, homotukseen tai kuuluisaan termiin ’homosaatio’. Heterona voi olla ihan sillee – miten sen nyt sanoisi – no, olemalla hetero. Tiedättehän, kun mies ja nainen tapaavat, katsovat toisiaan syvälle silmiin ja sitten asiat johtavat toiseen ja kolmanteen, tiedättehän? Ei tule ’homosaatio’ väliin tässä! Rohkeasti, heterosti vaan! Kuten meillä päin sanotaan: "Melaa mekkoon!".

”…Vähemmistöterrorismi on jo saavuttanut järjettömät mittasuhteet.."

Näin sanoo herra Hirvisaari – ja mitä iso hirvisaari edellä, sitä pikkubreivikit perässä. Tuossa edellä mainitussa esimerkissä näkyy raadollisimmin ja yksinkertaisimmin juuri se dynamiikka, jota sananvapauden täydelliset vapauttajat herra Hirvisaari etunenässä kaipaavat: ensin valitaan kohde, sitten retoriikalla aletaan pehmittämään maaperää ja kas, seuraavaksi kuvaan astuukin sortaminen ja väkivalta. Tämä on tuttu polku muualta Euroopassa. Kun 'pikkubreivik' sanoo minulle 'katso Malmöön, ghetot palavat!', niin minä sanon, että 'katso Unkariin, katso Kreikkaan, katso Italiaan!'. Jobbik, Kultainen Aamunkoitto ja Lega Nord - rasismia, ensin retoriikalla pehmittäen.

Yhteiskunnan ongelmia ei tällä tavalla ratkaista, sanon mä.

Nämä hirvisaaret ja pikkubreivikit ovat saman sairaskertomuksen osia, kuin ovat netissä toimivat mielipideterroristit, jotka omassa maailmassaan tekevät kaukopartiomiesten täsmäiskuja suoraan vihollisen selustaa keskustelupalstoilla - mutta todellisuudessa he vain sylkevät meidän suomalaisten arvojen kasvoille, näppäimistöt sauhuten, piilossa, tuntemattomina. Ei selkärankaa, ei tyyliä, ei sydäntä. Kun ihmisellä on rotan sielu, hän myös käyttäytyy rotan lailla. Hiljaa, pimeyden turvin järsii sivistyksemme perusteita sananvapaudesta, tasavertaisuudesta ja inhimillisyydestä lähtien ja lopettaa vasta, kun ympärillä on pelkästään omaa ulostetta.

 

”…homous on systemaattinen kiero lahko…”

 

”…Eräitä ominaisia piirteitä mustalaisissa Suomessa on heidän röyhkeys, piittaamattomuus yhteisiä sääntöjä kohtaan, haluttomuus ottaa osaa yhteisiin asioihin henkisesti ja taloudellisesti (työnteko, yhteisölliset järjestöt, armeija), kantaväestön hyväksikäyttö ja sortaminen…”

 

”…aina kun tapetaan muslimityttö, saadaan yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä…”

 

Kun sana on täysin vapaa mistään inhimillisen käytöksen kahleista, on jälki tätä. Ja tämä on se suunta, johon sananvapaudesta huolestuneet jameshirvisaaret ja pikkubreivikit haluavat mennä. Enkä ainakaan itse näin haluaisi tapahtuvan – olen siis suvaitsematon. Ja ylpeä sellainen. Tällaisen mielipideterrorismin saati puhtaan suvaitsemattoman lietsonnan kritisoiminen ei katso väriä, jota tunnustaa, ei ole väliä, minkä puolueen jäsenkirja taskusta löytyy, ei ole merkitystä, onko oikealla vai vasemmalla – sillä perusarvoja polkevan toiminnan kritisoiminen on ihmisen velvollisuus ihmisenä. Eikä tätä herra Hirvisaari taida ymmärtää. Kuten ei vastuutaan omista sanoistaan. Sillä usko tai älä, herra Hirvisaari, nuo pikkubreivikit kulkevat tiellä, jota sinä olet rakentanut ja päällystänyt suvaitsemattomuudella ja tekopyhyydellä sekä uuden fasismin kaipuullasi.

Se, että tästä aiheesta puhuu, toimii myös mainoksena, tiedän sen. Mutta mainoksena ja ennen kaikkea kiihkon tarjoajana tämä keskustelu toimii ainoastaan niille, jotka jo ovat saman mielisiä tuon verbaalisen agitoinnin kanssa. Tämän 'mainonta-ilmiön' toinen muoto on lausunto ’sataa persujen laariin’, joka kertoo jotain oleellista ihmisten kyvystä lukea poliittisesti värittynyttä sanomaa. Sillä mitä kertoo poliittisen liikkeen kyvystä muodostaa oikeaa poliittista agendaa, jos ajatus kulkee mahdollisimman yksinkertaista latua, tunne ja reaktio edellä? Siis siten, että ’tuosta sanottiin rumasti, olen siis samaa mieltä’ eikä syitä ja seurauksia pohtien ’tuo sanoi järkevästi, olen siis samaa mieltä’?

Tässä poliittisen toiminnan dynamiikassa ei merkitystä ole sisällöllä, vaan muodolla. Siksi älylliset jameshirvisaaret vaativat rajatonta sananvapautta – tietenkin vain itselleen – jotta voivat jatkaa muoto edellä, älämölön ja äänenvoimakkuuden tiellä, sillä kun sisältö on loppu, jäljellä on maailma, jossa vain ääni ratkaisee. Tällaisessa maailmassa ihmisryhmät ovat eristettyjä ja eroteltuja - jos ei muuten, niin poliittisesti - ja vain niillä, joiden ääni kantaa, on oikeus olla olemassa. Näinhän se menee ja näinhän se tulisi menemään maassa, jossa olisi yksi Kansa, yksi Kieli, yksi Kulttuuri. KKK on täällä taas ja kolkuttaa ovillemme.

Tästä on kyse. Tämä on se syy, miksi sanan pitäisi olla täysin vapaa. Tunne edellä kohti sortoa. Valtaisaa on tuo kaipuu uuteen fasismiin.

Elämme jo poliittisen McDonalds- kulttuurin aikaa, jossa kaikki pitää saada heti ja sellaisena, kuin itse haluan ja jos joku sanoo, että tuo ateriasi on pilalla, olet fasisti, mukasuvaitseva punikki, jolla ei ole puheoikeutta. Tässä älämön kaipuussaan suomalaiset hirvisaaret eivät tunnu ymmärtävän, että on olemassa asioita, joissa ei totuutta ole sillä tavalla kuin totuus yleensä ymmärretään. Esimerkiksi arvot ovat sellainen kokonaisuus - ja siten myös politiikka. Siksi onkin käsittämätöntä, että jotkut tästä huolimatta puhuvat Totuudesta ja vielä, vaikka looginen sekä sisällöllinen onttous olisi osoitettu. Ja tällöin vedotaan – ylläripylläri - sananvapauteen, aivan kuin mikä tahansa mielipide olisi yhtä fiksu, kuin looginen, tosiasioita sisältävä mielipide.

Se, mitä itse olen yrittänyt tuoda esille, on maahanmuuttokriittisen ja homofobisen liikehdinnän tosiasioden ruma vääristely sekä retorinen merkitysten hämärtäminen harkitulla älämölöllä. Tämä kaikki on tuttua muualta Euroopasta ja siksi sitä on niin helppo havainnoida meillä Suomessa. Tämä myös kertoo siitä, että tuon liikehdinnän edustajat pitävät ihmisiä aivan typerinä, aivan, kuin kukaan ei tietäisi, mitkä ovat esikuviensa temput. Ihmiskunnan historiassa sotien jälkeen on aina kysytty: miten näin pääsi käymään? Miksi ihminen on näin paha? Se mekanismi on juuri tässä, joka siihen pahuuteen johtaa. Ja sitä edesauttaa kliseisesti hyvien hiljaisuus.Tämä sama asia nousi esille hyvin selkeästi esimerkiksi Jugoslavian kriisin aikana, jolloin naapurista tuli yhtäkkiä vihollinen - ja vain siksi, että agitaattoreiden propaganda puri.

Onneksi Suomen kansa on sen verran viisasta, että kyllä he hoksaavat loppujen lopuksi ajatusten onttouden sekä sen, että ihmisiä me kaikki olemme.Olen sen verran optimisti, että uskon enemmistön ymmärtävän taloudellista taantumaa vielä pahemman asian olevan henkinen taantuminen ja että demonisoivasta retoriikasta on lyhyt matka väkivaltaan.

Ja vaikka ei olisi mitään rikkauttakaan erilaisuudessa, niin miksi ihmeessä se on vaikea ymmärtää, että ei se muslimi saati homo tuhoa just mun arvoja, just mun elämäntapaani, just mun suomalaisuuttani. Kun elää omien arvojensa mukaan, niin ne arvot säilyvät.Jos omia arvojaan pitää suojella kieltämällä ja tuhoamalla, niin miksi ne omat arvot ovat niin heikot, että ne suojelua vaativat? Kannattaako noin heikkoja arvoja suojella?


Jos minä kieltäisin pukeutumasta 'Kiitos'- paitoihin, niin miten se tukisi minun elämääni ja minun arvojani? Jos minä heterona kieltäisin homojen oikeuden olla homo, niin olisinko minä enemmän hetero? Ei tällä tavalla maailma kehity mitenkään, sillä minun arvoni eivät jalostuisi tuolla saati vahvistuisi, vaan osoittaisin noilla teoillani vain arvojeni olevan heikot. Kun ihmiset pönkittäisivät ja eläisivät enemmän omien arvojensa mukaisesti ihan itse, ei tarvitsisi niin paljon kieltää muita.


Sananvapaus ei tarkoita oikeutta sanoa ihan mitä tahansa saati kieltää sitä, mistä itse ei pidä.

Ja tästä Suomessa on keskusteltava.



Ennen kuin on liian myöhäistä.