3. huhti, 2014

Sananvapaus ja Pyrrhoksen voitto

 

Sananvapaus - tuo kaiken oikeuttaja.

Väitetään, että armas suomalainen, ilmeisesti miltei ikiaikainen kulttuurimme on uhattuna. Erityinen uhka tulee Koraanista ja sen iljettävästä sanomasta. Miksi minä en vain sitä näe? Onko kyse vain puhtaasti islamofobiasta? Vai olenko minä vain tyhmä? Sokea pölhösuvakki? Onko minulla pää pensaassa? Olenko ehkä sittenkin ovela, miehiseen, naisia riisuvaan karismaani piiloutuva kukkahattutäti?

Minä en ole ikinä ymmärtänyt sitä, miten suomalainen kulttuuri voisi tuhoutua niin kovin herkästi. Muutama muukalainen - ja me olemme uhattuna?

Olen pahoillani, mutta minä en usko tuohon. Sillä niin kauan, kun me itse elämme arvojemme mukaisesti ja kasvatamme lapsemme maailmaa pelkäämättömiksi suomalaisiksi, ei suomalainen kulttuuri ja arvomaailma mihinkään katoa. Kyllä se meissä elää - kunhan muistamme, ettei suomalainenkaan identiteetti voi rakentua vain kieltoihin ilman todellista sisältöä. Jos suomalaisuus vääritellään sen kautta, mitä-se-ei-ole, se ei ole oikeasti mitään tai jos typistämme suomalaisuuden pelkäksi menneisyyden representaatioksi, on suomalaisuus pelkkä hautausmaan tuoksu. Ei kiitos.

Oikeas syy muslimivastaiselle ja maahanmuuttonuivalle, nationalismia uhkuvalle propagandalle ja uhan tunteelle on paljon yksinkertaisempi: aina löytyy niitä, jotka kaipaavat jännitystä Kotikadun tylsistämään arkeensa ja ottavat tehtäväkseen taistelun jotain outoa Pahaa vastaa – sillä silloin voi tuntea itsensä Suureksi Ihmisyyden puolustajaksi tai ottaa roolin rohkeana toisinajattelijana mahdollisimman vähällä. Sillä jos kiinnostus ei riitä johonkin oikeasti yhteiseen hyvään tai äly ei riitä opiskeluun, aina voi ottaa tehtäväkseen kirjoitella nettifoorumeille uskonnon pahuudesta tai varoitella ’islamin uhasta’. Se ei oikeastaan vaadi oikeita tietoja yhtään mistään – ja kansainvälisesti tunnettujen ’intellektuellien’ a’la Robert Spencer ja Bat Ye’or kirjat antavat tällaiselle toiminnalle mukavasti siunauksensa.

Edellä mainittu on ehkä suurimpia syitä sille, miksi monet niin fanaattisen palavasti kritisoivat vierasta ainesta ja erityisesti islamia. Islamilainen uskonto ja kulttuuri kun nyt ovat tarpeeksi tuntemattomia useimmille länsimaalaisille ja selkeästi islamin vastaiselle propagandalle on kysyntää, jotenka why not: kehitellään nuivina muutama kauhukuva, katsotaan muualta mallia, haetaan muutama Youtube- linkki ja lopuksi copy-pastea Mestarilta, niin yhtäkkiä ollaankin täysinoppineita jihad-asiantuntijoita! Se nyt vaan on niin helppoa! On tämä sananvapaus hienoa!

Olen kuitenkin jo iso poika ja olen oppinyt ainakin yhden asian tästä maailmasta: myös länsimainen, valkoinen heteromies syyllistyy väkivaltaan, raiskaamiseen, typeryyteen. Ei typeryys islamia tuekseen kaipaa.

Uskallan väittää, että syitä rikollisuudelle voidaan etsiä ihan muualta kuin pelkästään uskonnosta; on meinaa aika jännää, että tutkimusten mukaan koulutus, sivistys, vauraus ja yhteiskunnallinen vakaus vähentävät väkivaltaa ja uskonnollista epävakautta – ja tämä koskee ihan kaikkia uskontoon, ihonväriin tai kulttuuriin katsomatta: sillä kristityn, muslimin, valkoisen ja mustan 'moukkamaisuus' ovat aivan samanarvoisia ja samanlaista dynamiikaltaan.

Uskallan myös röyhkeästi väittää, että kun koulutus ja sivistys unohtuu, annetaan tila uskolle, uskonnolle ja primitiivisyydelle. Tämä sopii KAIKKEEN primitiiviseen fundamentalismiin – ja tämän vuoksi minä annan rasistillekin aina ohjeeksi, että lue kirja.

Tämä on oleellista: jos uskonto olisi määräävä tekijä, ei em. asioilla olisi mitään merkitystä. Mutta niillä on. Todistetusti.

Kun saa pullaa ja sipsiä syödäkseen ja TV:sta tulee Salatut elämät, ei ihminen kauheasti jaksa riehua.

Mutta kun järki loppuu, niin rasistinen retoriikka kukkii.

Tavoista ja teoista ei tarvitse tykätä, niitä saa inhota: ei olisi rasismia eikä syrjintää sanoa, että ei pidä kaikista minun, valkoisen heteromiehen tavoistani – ja minun, kuten muidenkin tekoja rajoittavat lait. Ihan meidän ikiomat lakimme. Ja ne lait ovat päteviä, on ihonväri tai uskonto sitten mikä tahansa.

Minä en pohdi sananvapauden rajoittamista tai rajoja vaan siitä, että kun meillä Suomessa sananvapaus on, niin tarkoittaako se sitä, että siihen vetoamalla meidän tulee solvata, loukata, demonisoida ja alentaa wanna-be-faktoin toisia ihmisiä niin paljon kuin vain retorisin keinoin on mahdollista? Tuntuu olevan miltei sankariteko solvata kaikin mahdollisin tavoin muslimeita, puhua kuinka heidän uskontonsa on yököttävä pedofiiliuskonto, kuinka islam suorastaan yllyttää raiskaamiseen, miten se sortaa väistämättä miltei kaikkea mahdollista, mikä meille länsimaisille ihmisille on tärkeää.

Totta on, että sananvapaus antaa tuohon mahdollisuuden - mutta onko se silti oikein? Onko sananvapaus synonyymi sille, että kaikki eri tilanteissa mahdolliset sanat ja ilmaisut ovat välttämättömiä kaikissa tilanteissa ja että kaikki sanat olisivat aina väistämättä rakentavia? ’Asioista On Saatava Keskustella’!

Mutta kun paskankaivuu ei ole keskustelua. Se on vain paskankaivuuta.

Minusta me tuhlaamme sananvapauttamme – ja synkeällä retoriikalla aiheuttamme vain sen, että ilmassa leijailee tympeä ulosteen tuoksu.Pohdin, josko sananvapaustaistelijoiden kaiken sallivasta missiosta olisi vedettävissä sellainen johtopäätös, että kaksi länsimaista arvoa olisivat menettämässä suosiotaan: nimittäin sivistys ja ihmisten tasavertaisuus.

Ja miksi? No sananvapaus!

Toisin sanoen muslimeista on tullut ’loisia’, ’raiskaajia’, joista ei tarvitse välittää. Ei tipan tippaa - on vain kunniakasta ja isänmaallista, jos heitä loukataan. Valkoisen Mannerheimin oikeutuksella.

On turha teeskennellä mitään länsimaisten arvojen puolustajaa, koska sitä te sananvapauden irvikuvat ette ole. Kun sananvapaus on pelkkä keppihevonen toisten ihmisten loukkaamiseen, ollaan sillä tiellä, joka vie syvälle sinne kaivattuun uppoavaan länteen, joka pystyy tilapäisesti antamaan olemisen syyn ja oikeutuksen haalean tunteen ihmisille vailla todellista identiteettiä, vailla todellista arvopohjaa.Virtsakin lämmittää housuihin lirahtaessaan vain hetken. Mutta sitten tulee kylmä talvi.

Perikato ja taantumus – tyhjyyttään kumiseva älämölö päätyy aina sinne. Ja niin on hyvä.

Surullista silti on, että tämä arvojen rappio paljastaa jotain oleellista sananvapaustaistelijan arvojen kestävyydestä ja rakentavuudesta. Sananvapaus on ehkä voitolla, mutta me kaikki olemme tappiolla.

Ja Pyrrhos kurkkii esiripun takaa, joko olisi aika tulla takaisin, sillä äänenvoimakkuuden voitto olisi Pyrrhoksen voitto ja palkintopallin ylimmällä korokkeella voittajana seisoisi kylmä suvaitsemattomuus.


Älä tule, Pyrrhos, vielä.