16. heinä, 2014

En minä menetä mitään

 

Olen alkanut pitämään aikaisista aamuista ennen töihin lähtöä. Lenni aina heräilee samoihin aikoihin ja saamme aamulla viettää miesten tuokion, kun Niina vielä nukkuu. Lenni kiipeää omalle tuolilleen, sanoo:”Maito, maito” ja jos ulkoa kuuluu auton ääniä, hän osoittaa kädellään ulos ja sanoo lisäksi:”Auto, auto”.

Laitan usein maidon jo edellisenä iltana nokkamukiin, jotta voin sen heti aamulla tarjota. Samalla, kun Lenni hörppii maitoaan, minä laitan kahvia ja hölötän Lennin kanssa. Jutun sisältö ei ole oleellista, vaan italialaistyyppinen käsien liike, nauru ja yksittäiset sanat. Nämä tällaiset aamut ovat parhaita.

Joskus ns. kyrsii aikainen herätys ja se, että ei saa itse päättää, milloin herää. Minä olen vielä luonteeltani sellainen, että välillä olen aamuisen raikas ja välillä en halua herätä lainkaan. Olen tottunut menemään ja olemaan just sen mun arjen rytmini kanssa, mutta nykyään se ei ole mahdollista. Arkeni ei ole enää vain minun. Ja tämä on ajatus, joka välillä tuntuu maailmoja kaatavalta. Sillä kyse on kokonaisuudessaan siitä, että oma käskyvalta omaan elämään ja jatkuva valinnanvapaus tehdä mitä huvittaa, ovat menneet.

Mutta kuinka paljon minä oikeasti menetän, jos en juuri nyt saa tehdä juuri sitä kaikkea, mitä mieleeni juolahtaa? Kuinka paljon sieluani näivettää se, että en joka päivä ja joka hetki voi mennä ja tulla juuri oman mieleni mukaan, kuten aikuisen pitäisi saada tehdä? Vastaus on oikeastaan aika helppo: en minä menetä yhtään mitään.

Sillä tämä hetki, jolloin oma lapsi istuu aamulla iloisena ja nauravana tuolissaan, puhuu taaperolatinaa ja kaipaa sinua ja juttujasi maailman eniten, ei kestä ikuisuutta, mutta on tuolle pienelle pojalla koko maailma ja ikuisuus. Tämä hetki kestää vain hetken, mutta kantaa loppuelämän. Miksi minä sitä hetkeä pilaisin pohtimalla, miten vapauteni on mennyttä, sillä juuri olemalla tuossa hetkessä aamun varhaisina tunteina, minä saan enemmän kuin oikeasti menetän. Sillä oikeasti en edes menetä mitään, vaan minä saan olla isä. Ja minusta on aika mahtavaa olla isä.